Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Vanlife

Uuden uskaltaminen voi olla elämäsi paras seikkailu

Heti alkuun myönnettäköön että tähän projektiin lähdettäessä en tiennyt autoista mitään. En ollut edes aiemmin ajatellut haluavani omaa autoa. Olen kuitenkin päässyt hyvään alkuun ystävieni avustuksella, siitä suuri kiitos heille!

Koska aikaa, eikä osaamista (vielä) ole oman auton rakentamiseen, täytyi tyytyä valmiiseen retkeilyautoon. Ennen auton ostoa vertailin hieman eri autovaihtoehtoja, mutta aika nopeasti päädyin Hymer Free S600 merkkiseen autoon. Eli Mercedes Benz Sprinteriin, jonka asunto-osa on Hymerin rakentama. Mietin ennenkaikkea auton ajettavuutta sekä käytännöllisyyttä. Autossa tuntui olevan järkevä pohjaratkaisu sekä hyvin säilytystilaa tavaroille. Ja ennenkaikkea auto on äärimmäisen tyylikäs (:

Kaupat autosta tehtiin Turussa ja se toimitettiin lisävarusteiden asentamisen jälkeen Espooseen. Liikkeen pihassa sain noin puolentunnin opastuksen auton käytöstä. Tämän jälkeen sain auton avaimet käteeni ja myyjä poistui toivottaen hyviä seikkailuita. Läksin hieman hämmentyneenä ajamaan kehää pitkin kohti kotia ja yritin muistella myyjän antamia ohjeita veden käytöstä, lämmityslaitteen asetuksista, kasettivessan huollosta jne. Hetkellisesti vaivuin epätoivoon ja mietin vain että mihinköhän sitä on taas tullut lähdettyä. Päätin kuitenkin opetella autoon liittyvät asiat yksi kerrallaan ja niin myös tein. Kuukauden verran pidin vielä vuokra-asuntoa ja harjoittelin auton käyttämistä vähän kerrassaan ja sitten pääsikin elämään ”pakuelämää” ihan oikeasti. Takana on parisenkymmentä muuttoa ja tämä oli niistä kaikkein vaivattomin ja toivottavasti pitkäaikaisin.

2016 muutin pois Lappeenrannasta, jossa sielläkin ehdin asua aika monessa paikassa. Muuttoihin kyllästynyt isäni ehdotti tällaista asumisratkaisua (:

Olen reissuillani asunut hostelleissa jaetuissa huoneissa, kommuuneissa ja ajoittain myös muiden nurkissa, joten autoon muuttaminen ei sinänsä tuntunut mitenkään erityisen suurelta muutokselta. Muutto sujui helposti ja Hymeristä tuli varsin kodikas kun sain hieman sisustettua nämä muutamat neliöt omilla tavaroilla. Näin parin kuukauden harjoittelun jälkeen homma rokkaa jo aika mukavasti, vaikka aika-ajoin täytyykin avata ohjekirja.

Autossa asuessa ei monet arkipäiväiset asiat ole aina niin yksinkertaisia, mutta nautin siitä että asioiden eteen täytyy nähdä vaivaa. Työkaverini kysyi että mitä luksusta autosta löytyy. No ei löydy mitään erityistä luksusta mutta kaikki elämän perustarpeet täyttyvät ja se riittää. Jo heti alussa mietin että miten vähällä ihminen tuleekaan toimeen. Autosta löytyy ruoanlaittomahdollisuus, nukkumapaikka, vesi, suihku (ja vessa!!), sähköä ja lämmityslaitteisto.  Lämmittää voi kaasulla ja/ tai sähköllä. Toki kovilla pakkasilla pelkkä sähkölämmitys ei ole kovin tehokas, mutta jaksaa ylläpitää kohtalaista lämpöä. Olen ulkomailla asuessa tottunut ”huonosti” eristettyihin taloihin,  joten koen 18 asteen lämpötilan riittäväksi. En vuokralla asuessakaan koskaan pitänyt pattereita päällä. (: En myöskään ikinä ole omistanut telkkaria, mikroa tai mitään pesukoneita joten sopeutuminen tällaiseen asumiseen on osaltaan ollut helppoa.

Luksusta on auto itsessään ja sen mahdollistamat asiat ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa! Voi olla että tähän lähteminen näin noviisina oli hieman tyhmänrohkeaa mutta oikealla asenteella selviytyy.

Uusi alku vai jatko-osa

Pitkä tovi on kulunut siitä kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. En ollut varma sopisiko uusi näkökulmani matkailusta enää Ecotrippi nimen alle.  Enkä ollut varma halusinko vanhojen kirjoituksien enää näkyvän kellekkään. Lopulta päädyin jatkamaan tähän samaan blogiin. Täältä löytyy kuitenkin monta ihanaa muistoa reissuilta ja niistä on toivottavasti iloa myös muille.

Tämä blogi sai alunperin alkunsa 2016 kun lähdin Australiaan vuoden mittaiselle seikkailulle. Reppureissusta voi lukea enemmän vanhoista kirjoituksista. Australiassa karavaanielämä on todella suosittua ja lämmin ilmasto tekee siitä mahdollista ja helppoa ympäri vuoden. Se on myös loistava tapa kiertää ja tutkia maata joka on aivan valtavan kokoinen. Australiassa saikin myös alkunsa kiinnostukseni retkeilyautoja kohtaan. Pakuja hyödynnetään myös paljon liikkuvissa yrityksissä, ja se jos mikä on hienoa. Kauppaa tehdään siellä missä sattuu olemaan, ja se kertoo aika paljon aussimentaliteetista. Filistelen tällaista yrittäjyyttä aikalailla ja siihenkin liittyviä ajatuksia on viimeaikoina käväissyt mielessä.

Kun palasin Australiasta vuotta myöhemmin suomeen aloitin työt ja samalla jatkoin matkailua työvuorojen lomassa. Kävin reissussa vähintään kahden kuukauden välein. Parin vuoden ajan elämä oli todella hektistä. Haave omasta retkeilyautosta säilyi mielessä mutta tuntui hankalalta ajatukselta silloin. Kaikki mahdolliset vapaat vietin ulkomailla ja vapaa-aika kului matkoja suunnitellen. Ja tottakai reissujen rahoittamista varten täytyi tehdä myös ylitöitä. Muutamasta reissusta jaksoin myös kirjotella tänne blogin puolelle, mutta lopulta alkoi tuntumaan ettei aika oikein riitä kirjoittamiseen.

Tänä vuonna elämä on luonnollisesti hidastunut – tai lähestulkoon pysähtynyt. Alkuvuonna ehdittiin tehdä muutama reissu Arabiemiraatteihin sekä Lontooseen. Olin myös vihdoin toteuttamassa pitkäaikaista unelmaa Alaskasta ja Etelä-Amerikan reissusta. Tarkoituksena oli lähteä kesäkuussa siperian poikki junalla, eli trans-mongolian junamatka Moskovasta Mongolian kautta Pekingiin . Pekingistä siirtyä Korean kautta USAan. Ja lopulta aloittaa varsinainen matkanteko Alaskan Anchoragesta aina Brasilian Rioon saakka maitse. Luonnollisesti matkasuunnitelmat unohtuivat heti maaliskuussa pandemian vuoksi. Päätin jatkaa töissä vuoden loppuun saakka ja löytää sinä aikana itselleni uuden suunnitelman.

Syyskuussa vietin kesäloman kierrellen Suomen lappia. Tuskailin elämäntyyliäni Etelä-Suomessa ja mietin mitä ihmettä tekisin seuraavaksi kun pandemialle ei vaikuttanut näkyvän loppua. Päätin että lähtisin talveksi lappiin. Sehän olisi juuri sitä mitä halusinkin: uuden oppimista ja itsensä ylittämistä. En ole ikinä ollut lapissa talvella vaikka olen sitä monesti suunnitellut. Veri on aina vetänyt vuoristomaisemiin tai merenrannalle. Nyt talvelle lapissa olisi oiva tilaisuus, kun maailmalla matkustelu ei tulisi kysymykseen. Uskon että elämä tarjoaa mahdollisuuksia ja  kohtalo johdattaa hyvästä syystä. Tälläkin kertaa kävi niin ja unelma omasta retkeilyautosta palasi mieleeni enkä päässyt ajatuksesta enää eroon. Sehän mahdollistaisi liikkumisen vapaasti ja talven matkasuunnitelmaa voisi muuttaa halutessaan nopeastikin.

Vaikka ajatus omasta autosta saati asunnosta on tuntunut aiemmin jotenkin väärältä, niin kuitenkin päätös retkeilyauton ostamisesta syntyi helposti. Myöskin jatkuva muuttorumba olisi viimein loppu eikä tarvitsisi vaivata lähipiiriä muuttoihin, eikä tavarat lojuisi enää heidän nurkissa pidempien reissujen aikana. Muutamaa viikkoa lomaltapaluun jälkeen kävin tekemässä kaupat Turussa uudesta ”kodista.” Enkä ole päätöstäni katunut hetkeäkään.

Toki lopullinen unelma on omistaa ja asua autossa jonka asunto-osa on itse rakennettu. Kunhan opettelen ensin elämäntyyliin niin jonain päivänä sekin koittaa (:

Ilman tuota päätöstä loppuvuosi olisi tuntunut todella raskaalta. Tai noh, olihan se raskasta silti. Mutta pakuelämän suunnittelu ja siihen opettelu on tuonut niin paljon onnea että se kevensi huomattavasti arjen harmautta. Uusi koti on herättänyt ystävissä ja tutuissa aika paljon kysymyksiä, joten kokeilen alkaa kirjoittamaan tänne kuulumisia uudelleen. Samalla pyrin kannustamaan ja inspiroimaan ihmisiä kokeilemaan uutta. Olkoon se sitten pakettiautoon muuttaminen tai yksittäinen roadtrip. Seikkailu on aina hyvä suunnitelma.

Nojatuolimatkalle Australiaan pääsee muuten täältä.