Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

Tiia

Uuden uskaltaminen voi olla elämäsi paras seikkailu

Heti alkuun myönnettäköön että tähän projektiin lähdettäessä en tiennyt autoista mitään. En ollut edes aiemmin ajatellut haluavani omaa autoa. Olen kuitenkin päässyt hyvään alkuun ystävieni avustuksella, siitä suuri kiitos heille!

Koska aikaa, eikä osaamista (vielä) ole oman auton rakentamiseen, täytyi tyytyä valmiiseen retkeilyautoon. Ennen auton ostoa vertailin hieman eri autovaihtoehtoja, mutta aika nopeasti päädyin Hymer Free S600 merkkiseen autoon. Eli Mercedes Benz Sprinteriin, jonka asunto-osa on Hymerin rakentama. Mietin ennenkaikkea auton ajettavuutta sekä käytännöllisyyttä. Autossa tuntui olevan järkevä pohjaratkaisu sekä hyvin säilytystilaa tavaroille. Ja ennenkaikkea auto on äärimmäisen tyylikäs (:

Kaupat autosta tehtiin Turussa ja se toimitettiin lisävarusteiden asentamisen jälkeen Espooseen. Liikkeen pihassa sain noin puolentunnin opastuksen auton käytöstä. Tämän jälkeen sain auton avaimet käteeni ja myyjä poistui toivottaen hyviä seikkailuita. Läksin hieman hämmentyneenä ajamaan kehää pitkin kohti kotia ja yritin muistella myyjän antamia ohjeita veden käytöstä, lämmityslaitteen asetuksista, kasettivessan huollosta jne. Hetkellisesti vaivuin epätoivoon ja mietin vain että mihinköhän sitä on taas tullut lähdettyä. Päätin kuitenkin opetella autoon liittyvät asiat yksi kerrallaan ja niin myös tein. Kuukauden verran pidin vielä vuokra-asuntoa ja harjoittelin auton käyttämistä vähän kerrassaan ja sitten pääsikin elämään ”pakuelämää” ihan oikeasti. Takana on parisenkymmentä muuttoa ja tämä oli niistä kaikkein vaivattomin ja toivottavasti pitkäaikaisin.

2016 muutin pois Lappeenrannasta, jossa sielläkin ehdin asua aika monessa paikassa. Muuttoihin kyllästynyt isäni ehdotti tällaista asumisratkaisua (:

Olen reissuillani asunut hostelleissa jaetuissa huoneissa, kommuuneissa ja ajoittain myös muiden nurkissa, joten autoon muuttaminen ei sinänsä tuntunut mitenkään erityisen suurelta muutokselta. Muutto sujui helposti ja Hymeristä tuli varsin kodikas kun sain hieman sisustettua nämä muutamat neliöt omilla tavaroilla. Näin parin kuukauden harjoittelun jälkeen homma rokkaa jo aika mukavasti, vaikka aika-ajoin täytyykin avata ohjekirja.

Autossa asuessa ei monet arkipäiväiset asiat ole aina niin yksinkertaisia, mutta nautin siitä että asioiden eteen täytyy nähdä vaivaa. Työkaverini kysyi että mitä luksusta autosta löytyy. No ei löydy mitään erityistä luksusta mutta kaikki elämän perustarpeet täyttyvät ja se riittää. Jo heti alussa mietin että miten vähällä ihminen tuleekaan toimeen. Autosta löytyy ruoanlaittomahdollisuus, nukkumapaikka, vesi, suihku (ja vessa!!), sähköä ja lämmityslaitteisto.  Lämmittää voi kaasulla ja/ tai sähköllä. Toki kovilla pakkasilla pelkkä sähkölämmitys ei ole kovin tehokas, mutta jaksaa ylläpitää kohtalaista lämpöä. Olen ulkomailla asuessa tottunut ”huonosti” eristettyihin taloihin,  joten koen 18 asteen lämpötilan riittäväksi. En vuokralla asuessakaan koskaan pitänyt pattereita päällä. (: En myöskään ikinä ole omistanut telkkaria, mikroa tai mitään pesukoneita joten sopeutuminen tällaiseen asumiseen on osaltaan ollut helppoa.

Luksusta on auto itsessään ja sen mahdollistamat asiat ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa! Voi olla että tähän lähteminen näin noviisina oli hieman tyhmänrohkeaa mutta oikealla asenteella selviytyy.

Uusi alku vai jatko-osa

Pitkä tovi on kulunut siitä kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. En ollut varma sopisiko uusi näkökulmani matkailusta enää Ecotrippi nimen alle.  Enkä ollut varma halusinko vanhojen kirjoituksien enää näkyvän kellekkään. Lopulta päädyin jatkamaan tähän samaan blogiin. Täältä löytyy kuitenkin monta ihanaa muistoa reissuilta ja niistä on toivottavasti iloa myös muille.

Tämä blogi sai alunperin alkunsa 2016 kun lähdin Australiaan vuoden mittaiselle seikkailulle. Reppureissusta voi lukea enemmän vanhoista kirjoituksista. Australiassa karavaanielämä on todella suosittua ja lämmin ilmasto tekee siitä mahdollista ja helppoa ympäri vuoden. Se on myös loistava tapa kiertää ja tutkia maata joka on aivan valtavan kokoinen. Australiassa saikin myös alkunsa kiinnostukseni retkeilyautoja kohtaan. Pakuja hyödynnetään myös paljon liikkuvissa yrityksissä, ja se jos mikä on hienoa. Kauppaa tehdään siellä missä sattuu olemaan, ja se kertoo aika paljon aussimentaliteetista. Filistelen tällaista yrittäjyyttä aikalailla ja siihenkin liittyviä ajatuksia on viimeaikoina käväissyt mielessä.

Kun palasin Australiasta vuotta myöhemmin suomeen aloitin työt ja samalla jatkoin matkailua työvuorojen lomassa. Kävin reissussa vähintään kahden kuukauden välein. Parin vuoden ajan elämä oli todella hektistä. Haave omasta retkeilyautosta säilyi mielessä mutta tuntui hankalalta ajatukselta silloin. Kaikki mahdolliset vapaat vietin ulkomailla ja vapaa-aika kului matkoja suunnitellen. Ja tottakai reissujen rahoittamista varten täytyi tehdä myös ylitöitä. Muutamasta reissusta jaksoin myös kirjotella tänne blogin puolelle, mutta lopulta alkoi tuntumaan ettei aika oikein riitä kirjoittamiseen.

Tänä vuonna elämä on luonnollisesti hidastunut – tai lähestulkoon pysähtynyt. Alkuvuonna ehdittiin tehdä muutama reissu Arabiemiraatteihin sekä Lontooseen. Olin myös vihdoin toteuttamassa pitkäaikaista unelmaa Alaskasta ja Etelä-Amerikan reissusta. Tarkoituksena oli lähteä kesäkuussa siperian poikki junalla, eli trans-mongolian junamatka Moskovasta Mongolian kautta Pekingiin . Pekingistä siirtyä Korean kautta USAan. Ja lopulta aloittaa varsinainen matkanteko Alaskan Anchoragesta aina Brasilian Rioon saakka maitse. Luonnollisesti matkasuunnitelmat unohtuivat heti maaliskuussa pandemian vuoksi. Päätin jatkaa töissä vuoden loppuun saakka ja löytää sinä aikana itselleni uuden suunnitelman.

Syyskuussa vietin kesäloman kierrellen Suomen lappia. Tuskailin elämäntyyliäni Etelä-Suomessa ja mietin mitä ihmettä tekisin seuraavaksi kun pandemialle ei vaikuttanut näkyvän loppua. Päätin että lähtisin talveksi lappiin. Sehän olisi juuri sitä mitä halusinkin: uuden oppimista ja itsensä ylittämistä. En ole ikinä ollut lapissa talvella vaikka olen sitä monesti suunnitellut. Veri on aina vetänyt vuoristomaisemiin tai merenrannalle. Nyt talvelle lapissa olisi oiva tilaisuus, kun maailmalla matkustelu ei tulisi kysymykseen. Uskon että elämä tarjoaa mahdollisuuksia ja  kohtalo johdattaa hyvästä syystä. Tälläkin kertaa kävi niin ja unelma omasta retkeilyautosta palasi mieleeni enkä päässyt ajatuksesta enää eroon. Sehän mahdollistaisi liikkumisen vapaasti ja talven matkasuunnitelmaa voisi muuttaa halutessaan nopeastikin.

Vaikka ajatus omasta autosta saati asunnosta on tuntunut aiemmin jotenkin väärältä, niin kuitenkin päätös retkeilyauton ostamisesta syntyi helposti. Myöskin jatkuva muuttorumba olisi viimein loppu eikä tarvitsisi vaivata lähipiiriä muuttoihin, eikä tavarat lojuisi enää heidän nurkissa pidempien reissujen aikana. Muutamaa viikkoa lomaltapaluun jälkeen kävin tekemässä kaupat Turussa uudesta ”kodista.” Enkä ole päätöstäni katunut hetkeäkään.

Toki lopullinen unelma on omistaa ja asua autossa jonka asunto-osa on itse rakennettu. Kunhan opettelen ensin elämäntyyliin niin jonain päivänä sekin koittaa (:

Ilman tuota päätöstä loppuvuosi olisi tuntunut todella raskaalta. Tai noh, olihan se raskasta silti. Mutta pakuelämän suunnittelu ja siihen opettelu on tuonut niin paljon onnea että se kevensi huomattavasti arjen harmautta. Uusi koti on herättänyt ystävissä ja tutuissa aika paljon kysymyksiä, joten kokeilen alkaa kirjoittamaan tänne kuulumisia uudelleen. Samalla pyrin kannustamaan ja inspiroimaan ihmisiä kokeilemaan uutta. Olkoon se sitten pakettiautoon muuttaminen tai yksittäinen roadtrip. Seikkailu on aina hyvä suunnitelma.

Nojatuolimatkalle Australiaan pääsee muuten täältä.

Voi Montenegro minkä teit!

Varoitus. Seuraava kirjoitus sisältää jättimäärän kuvia paikasta joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Voi olla että tämän luettuasi löydät itsesi varaamassa matkaa valloittavaan Montenegroon.

Bosnia & Hertsegovinan Mostarin jälkeen suunnaksi otin mustan vuoren, eli Montenegron. Lähes koko matka ajeltiin mutkaisia vuoristoteitä ja näkymä tuntui vain paranevan aina muutaman mutkan jälkeen. Olin erittäin innoissani koska pian olisin paikassa, joka oli ollut yksi bucket list kohteistani jo pitkään. Muutaman tunnin ajelun jälkeen saavuin Kotoriin, joka on suojaisa kylä/ kaupunki kotorinlahden rannalla. Lonely Planet oli 2016 valinnut yhdeksi vuoden Best in Travel kohteista ja tämän jälkeen turismi Montenegrossa on kokenut melkoisen muutoksen. Silti Kotorista sekä Montenegrosta löytyy paljon aitoa ja alkuperäistä ihailtavaksi.

Heti ensimmäisenä läksin valloittamaan Kotorin linnoitusta. Kiivettävää ja noustavia portaita oli jälleen melkoisesti joten välillä oli hyvä pysähtyä ihailemaan tätä upeaa maisemaa. Eräällä näköala paikalla kiipesin muurin päälle istuskelemaan. Istuin lähes tunnin siinä ihan vain ihaillen maisemaa. Ihmettelin miten muut ihmiset pystyivät jatkamaan matkaa heti muutaman (kymmenen) selfien kun maisema on niin vaikuttava. En ottanut selfieitä mutta sitäkin enemmän muita kuvia.

Kotorin vanha kaupunki on erittäin sympaattinen ja kotoisa. Päivin siellä pyöri laumoittain risteilylaivan tuomia turistiryhmiä, mutta iltaisin hiljeni ja siellä pääsi nauttimaan aitoa montenegrolaista elämää. Turistien lisäksi joka puolella vanhaa kaupunkia pyörii kulkukissoja. Kaikki olivat varsin hyvinvoivan näköisiä ja sitten selvisi että kissat ovat kylän symboleita ja niiden uskotaan tuovan onnea. Asukkaat pitävät niistä huolta ruokkimalla ja  myöskin leikkauttamalla niitä. Ne elävät erittäin onnellista elämää kulkien ympäri vanhaa kaupunkia. Yövyin vanhassa kaupungissa sijaitsevassa hostellissa ( josta myöskin löytyi yhteistiloista kissanruokakuppeja sekä hiekkalaatikko.) Iltaisin hostellin asukkaille oli järjestetty yhteistä ohjelmaa ja aktiviteetteja, joissa tapasi taas uusia ystäviä. Yhtenä iltana kävimme grillailemassa vuoren huipulla, josta oli upeat näkymät kotoriin sekä toiselle puolelle niemeä, minne aurinko laski.

Päämajaa tuli pidettyä Kotorissa ja sieltä käsin seikkailin ympäriinsä. Yhtenä päivänä kävin Tivatissa kiertelemässä kaupunkia. Tivat on Kotoriin verrattuna huomattavasti modernimpi satamakaupunki. Ja hienoilla jahdeilla kaupunkiin saapuneet ihmiset olivat nauttimassa aurinkoisesta säästä rannan kahviloissa.

Kävelin Tivatissa rantabulevardia pitkin ja pysähdyin välillä pienelle hiekkarannalle ihmettelemään elämää. Olin edellisenä iltana jutellut paikallisen nuoren kanssa joka kertoi millaista on todella elää Montenegrossa. Vaikka turistina saat erittäin ihastuttavan kuvan jostain paikasta niin totuus on valitettavan usein hyvin erilainen. Sama puolue ja samat johtajat hallitsevat maata vuodesta toiseen. Muutos on erittäin hidas prosessi maassa. Vaikka paikallinen valuutta onkin euro niin neuvottelut EU jäsenyydestä jatkuvat edelleen. Valuutan vaihtumisen jälkeen nousi turismi sekä myöskin hinnat. Silti monelle matkailijalle maan hinnat ovat erittäin halpoja, mutta paikallisen keskipalkan ollessa muutamia satoja euroja kuukaudessa, eivät kansalaiset ole kovin innoissaan turismin kasvusta. Palkkahan luonnollisesti ei ole muuttunut yhtään vaikka hinnat vain jatkavat nousuaan. Kyseinen nuori tienasi kaksisataa euroa kuukaudessa! Hän häpeillen kertoi että hänen täytyisi säästää vuosia, jotta hän pystyisi edes kiertämään balkanin, kuten monet hostellissa majoittuneet kiersivät. Veti aika sanattomaksi tuo kertomus.

Retki Skadar järvelle, jossa myös kävimme veneajelulla. Jos siis jossain vaiheessa eksytte Kotoriin eikä autoa ole käytössä niin suosittelen ehdottomasti osallistumaan 360 Monte Travel yrityksen tarjoamille retkille. Saatte parhaat palat maasta ja erittäin paljon tietoa alueesta ja kulttuurista. Koko päivän retki kustantaa muutaman kympin ja siihen rahaan pääsee näkemään ja kokemaan erittäin paljon. Pieni saari alimmassa kuvassa on Budvassa sijaisteva eksklusiivinen saari nimeltään Sveti Stefan. Nimestään huolimatta se ei siis ollutkaan ruotsalaismies yltäpäältä hiestä.. Saarelle ei siis ole mitään asiaa ellei huonevarausta löydy, ja hinnat ovat alkaen tuhat euroa.

Lovće vuoren huipulla, josta näkee jopa 70% Montenegrosta.

Kuten olen jo useasti maininnut niin tänne ja muualle Baltiaan tulee varmasti lähdettyä kiertelemään vielä enemmän piakkoin. Ja suosittelen sitä ehdottomasti myös muille.

Kevätreissu Balkanilla

Käväisin tuossa muutama viikko takaperin välimeren maisemissa Kroatiassa, Bosnia & Hertsegovinassa sekä Montenegrossa. Varsinkin tuo Montenegro on herättänyt paljon kysymyksiä ihmisissä. Muutamia kuvia tuli laitettua instagramiin mutta nyt luvassa lisää reissutunnelmia ja kuvia. Hieman on ollut hiljaista täällä blogin puolella, mutta niin hyvän fiiliksen reissu jätti jälkeensä että haluan näillä teksteillä myös innostaa ja rohkaista ihmisiä suuntaamaan lomalla balkanille. Sinne minäkin aion suunnata jossain vaiheessa takaisin seikkailemaan.

Istuin Oslon lentokentällä lähtöportin tuntumassa ja vastapäätä istui vanhempi herrasmies kädessään jugoslavian matkaopas jota hän keskittyneesti lueskeli. Hyvin mielenkiintoinen näkökulma lähteä katselemaan kuinka historia on muovannut aluetta. Minä keskityin matkallani kuitenkin nykypäivään ja upeisiin luonnonihmeisiin, joita alueella riittää.

Lensin Kroatian Dubrovnikiin, missä vietin vajaan päivän kierren ympäri vanhaa kaupunkia sekä sen lähiympäristöä. Ihan sama minne kulki, piti mennä rappusia, rappusia ja vielä yhdet rappuset. Onneksi kesä oli vasta aluillaan, joten ei haitannut vaikka rappuja noustessa tulikin lämmin, mutta vaikea kuvitella kesäkuumalla kulkevansa kaupungissa yhtä paljon. Turisteja pullollaan oleva kaupunki ei kuitenkaan houkutellut sen pidempään, vaan suuntasin bussilla kohti Bosniaa & Hertsegovinaa. Matkalla pääsi myöskin ihastelemaan Kroatian maaseutua, viljelysalueita sekä vuoristoja.

Mikäli joskus suuntaat Dubrovnikiin niin suosittelen ehdottomasti poistumaan sieltä vanhasta kaupungista ja kiertelemään myös lähiseuduilla. Tai vaikkapa naapurivaltioissa. Vaikka vanha kaupunki on kieltämättä kaunis niin nähtävää riittää. Kroatiassa on hyvin toimiva julkinen liikenne, ja se ajoittain on jopa aikataulussa. Reittejä ja aikatauluja voi hyvin tutkailla jo etukäteen kotisuomessa sillä ne ovat helposti löydettävissä netistä. Yksi suuri murheenkryyni on rajanylitykset, jotka toisinaan vie hyvin paljon aikaa. Pelkästään matkalla Dubrovnikista Mostariin oli kolme rajanylitustä, mutta onneksi niihin ei kulunut hirveämmin aikaa ja matka sujui muutenkin joutuisasti  kohti Unescon perintökohdetta.

Tämä karu mutta samalla kaunis kaupunki on täynnä historiaa. Osa sodan tuhoamista taloista oli jätetty koskemattomina ikään kuin muistuttamaan sodasta. Paljon on kuitenkin entisöity, kuten myöskin Stari Most -silta, mikä on varmasti Mostarin kuvatuin kohde. Sen alta virtaa kylmä Neretva-joki, jonne rohkeimmat voivat hypätä todistaakseen miehuuttaan. Koska virtaus on voimakas sitä kuitenkin suositellaan vain ammattilaisille.

Vaikka kaupunki vaikuttikin olevan eri uskontojen ja kulttuurien sulatusuuni, niin katukuvassa näkyi vahvasti turkkilaisen kulttuurin vaikutus. Vanhasta kaupungista löytyykin paljon käsityötuotteita, joita ostaa matkamuistoina kotiin, joista osa turkkilaishenkisiä, mutta osa myöskin paikallisia. Kupari on yksi B&H luonnonvaroista, jota myöskin paljon hyödynnetään käsityötuotteissa.

 Yksi kohteen must do jutuista on ehdottomasti Turkish House, jossa pääsi näkemään ja kuulemaan millaista oli elämä turkkilaisessa talossa. Eräs mieleenpainuvimmista tarinoista liittyi paikalliseen kahvi kulttuuriin, sillä aikanaan talossa kahvi oli iso osa arkea ja se keitettiin itse jauhetuista pavuista.  Sitä tarjoiltiin myöskin kaikille taloon tulleille vieraille. Jos kyseessä oli kutsumattomat vieraat tai muuten vain talon väki oli kiireinen, tarjoiltiin kahvi lähes kylmänä, jotta vieraat tiesivät että pian olisi syytä poistua. Mutta muuten se tarjoillaan jatkuvasti lämmitettävässä astiassa (kuvassa). Vielä nykypäivänäkin kahvi on suuressa roolissa paikallisten keskuudessa.

Hintataso ei Dubrovnikiin verrattuna ollut kummoinen, ja maksaa pystyy niin euroilla kuin kroatian kunilla paikallisen valuutan lisäksi. Hyvä tietysti pitää mielessä suuntaa antava kurssi, ettei tule huijatuksi. Itse maksaessa tuli mietittyä tosin niin päin että meniköhän se nyt varmasti ihan oikein kun esimerkiksi kahvista ja jäätelöstä tuli maksettua 1,5€. Kovasti myös varoiteltiin taskuvarkaista ja kerjäläisistä, mutta itse en onneksi kohdannut mitään ongelmia matkan aikana.

Paikallinen erikoisuus burek

Kravice vesiputouksilla. Veden pauhun kuuli jo kaukaa ja mitä lähemmäs vesiputouksia tuli niin sitä epätodellisemmalta koko näky alkoi tuntumaan. Taivaskin pudotteli vettä ihan kiitettävästi niin se muistutteli hyvällä tavalla siitä että näky oli luultavasti tosi.

Jäi harmittamaan ettei ollut aikaa kierrellä maassa enempää, sillä matkustusaika oli hyvin rajallinen ja reissun varsinainen kohde eli Montenegro jo odotteli. Ehkäpä ensi kerralla sitten. Myös Sarajevosta kuulin paljon hyvää muilta reissaajilta, eli jos harkitset suuntaavasti Bosnia & Hertsegovinaan niin varaa reilusti aikaa, sillä tämä maa saa sinut varmasti ihastumaan itseensä.