Suomen suurin matkablogiyhteisö

Voi Montenegro minkä teit!

Varoitus. Seuraava kirjoitus sisältää jättimäärän kuvia paikasta joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Voi olla että tämän luettuasi löydät itsesi varaamassa matkaa valloittavaan Montenegroon.

Bosnia & Hertsegovinan Mostarin jälkeen suunnaksi otin mustan vuoren, eli Montenegron. Lähes koko matka ajeltiin mutkaisia vuoristoteitä ja näkymä tuntui vain paranevan aina muutaman mutkan jälkeen. Olin erittäin innoissani koska pian olisin paikassa, joka oli ollut yksi bucket list kohteistani jo pitkään. Muutaman tunnin ajelun jälkeen saavuin Kotoriin, joka on suojaisa kylä/ kaupunki kotorinlahden rannalla. Lonely Planet oli 2016 valinnut yhdeksi vuoden Best in Travel kohteista ja tämän jälkeen turismi Montenegrossa on kokenut melkoisen muutoksen. Silti Kotorista sekä Montenegrosta löytyy paljon aitoa ja alkuperäistä ihailtavaksi.

Heti ensimmäisenä läksin valloittamaan Kotorin linnoitusta. Kiivettävää ja noustavia portaita oli jälleen melkoisesti joten välillä oli hyvä pysähtyä ihailemaan tätä upeaa maisemaa. Eräällä näköala paikalla kiipesin muurin päälle istuskelemaan. Istuin lähes tunnin siinä ihan vain ihaillen maisemaa. Ihmettelin miten muut ihmiset pystyivät jatkamaan matkaa heti muutaman (kymmenen) selfien kun maisema on niin vaikuttava. En ottanut selfieitä mutta sitäkin enemmän muita kuvia.

Kotorin vanha kaupunki on erittäin sympaattinen ja kotoisa. Päivin siellä pyöri laumoittain risteilylaivan tuomia turistiryhmiä, mutta iltaisin hiljeni ja siellä pääsi nauttimaan aitoa montenegrolaista elämää. Turistien lisäksi joka puolella vanhaa kaupunkia pyörii kulkukissoja. Kaikki olivat varsin hyvinvoivan näköisiä ja sitten selvisi että kissat ovat kylän symboleita ja niiden uskotaan tuovan onnea. Asukkaat pitävät niistä huolta ruokkimalla ja  myöskin leikkauttamalla niitä. Ne elävät erittäin onnellista elämää kulkien ympäri vanhaa kaupunkia. Yövyin vanhassa kaupungissa sijaitsevassa hostellissa ( josta myöskin löytyi yhteistiloista kissanruokakuppeja sekä hiekkalaatikko.) Iltaisin hostellin asukkaille oli järjestetty yhteistä ohjelmaa ja aktiviteetteja, joissa tapasi taas uusia ystäviä. Yhtenä iltana kävimme grillailemassa vuoren huipulla, josta oli upeat näkymät kotoriin sekä toiselle puolelle niemeä, minne aurinko laski.

Päämajaa tuli pidettyä Kotorissa ja sieltä käsin seikkailin ympäriinsä. Yhtenä päivänä kävin Tivatissa kiertelemässä kaupunkia. Tivat on Kotoriin verrattuna huomattavasti modernimpi satamakaupunki. Ja hienoilla jahdeilla kaupunkiin saapuneet ihmiset olivat nauttimassa aurinkoisesta säästä rannan kahviloissa.

Kävelin Tivatissa rantabulevardia pitkin ja pysähdyin välillä pienelle hiekkarannalle ihmettelemään elämää. Olin edellisenä iltana jutellut paikallisen nuoren kanssa joka kertoi millaista on todella elää Montenegrossa. Vaikka turistina saat erittäin ihastuttavan kuvan jostain paikasta niin totuus on valitettavan usein hyvin erilainen. Sama puolue ja samat johtajat hallitsevat maata vuodesta toiseen. Muutos on erittäin hidas prosessi maassa. Vaikka paikallinen valuutta onkin euro niin neuvottelut EU jäsenyydestä jatkuvat edelleen. Valuutan vaihtumisen jälkeen nousi turismi sekä myöskin hinnat. Silti monelle matkailijalle maan hinnat ovat erittäin halpoja, mutta paikallisen keskipalkan ollessa muutamia satoja euroja kuukaudessa, eivät kansalaiset ole kovin innoissaan turismin kasvusta. Palkkahan luonnollisesti ei ole muuttunut yhtään vaikka hinnat vain jatkavat nousuaan. Kyseinen nuori tienasi kaksisataa euroa kuukaudessa! Hän häpeillen kertoi että hänen täytyisi säästää vuosia, jotta hän pystyisi edes kiertämään balkanin, kuten monet hostellissa majoittuneet kiersivät. Veti aika sanattomaksi tuo kertomus.

Retki Skadar järvelle, jossa myös kävimme veneajelulla. Jos siis jossain vaiheessa eksytte Kotoriin eikä autoa ole käytössä niin suosittelen ehdottomasti osallistumaan 360 Monte Travel yrityksen tarjoamille retkille. Saatte parhaat palat maasta ja erittäin paljon tietoa alueesta ja kulttuurista. Koko päivän retki kustantaa muutaman kympin ja siihen rahaan pääsee näkemään ja kokemaan erittäin paljon. Pieni saari alimmassa kuvassa on Budvassa sijaisteva eksklusiivinen saari nimeltään Sveti Stefan. Nimestään huolimatta se ei siis ollutkaan ruotsalaismies yltäpäältä hiestä.. Saarelle ei siis ole mitään asiaa ellei huonevarausta löydy, ja hinnat ovat alkaen tuhat euroa.

Lovće vuoren huipulla, josta näkee jopa 70% Montenegrosta.

Kuten olen jo useasti maininnut niin tänne ja muualle Baltiaan tulee varmasti lähdettyä kiertelemään vielä enemmän piakkoin. Ja suosittelen sitä ehdottomasti myös muille.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply jossu perjantai, toukokuu 25, 2018 at 18:27

    Montenegro on kyllä kaunis maa. Minun lempikaupunki oli Herceq Novi. Sielläkin oli paljon kissoja mutta Budvassa en nähnyt juuri yhtään.

    • Reply Tiia sunnuntai, toukokuu 27, 2018 at 05:47

      Se on aivan uskomaton helmi. Onneksi ei vielä aivan pullollaan turisteja. Saa nähdä mikä tilanne on parin vuoden päästä. Herceq Novin läpi tuli ajeltua paluu matkalla Dubrovnikiin. Hyvä tietää että siellä siis on myös jotain näkemisen arvoista ensi reissua varten.

    Leave a Reply