Suomen suurin matkablogiyhteisö

Telttailu Tasmaniassa jatkuu

Koska ensimmäisen yön jälkeen olimme siirtyneet ihan perinteiseen telttamajoitukseen, tuntui joka paikka olevan hieman jumissa, mutta aamun mittaa olo hälveni, ja oli aika valmistautua kohti uusia koitoksia. Edessä oli 11km mittainen trekki Freycinetin kansallispuistossa. Sää oli jälleen pilvinen ja viileä, mikä sopi hyvin tällaista ”koitosta” varten.

Hiking

Kuva https://www.trailhiking.com.au/preparing-to-hike/track-grading/

Eri vaellusreitit ovat luokiteltu niiden ””vaikeusasteen mukaan” eri tasoihin 1-5. Tällä kertaa kyseessä oli level 4 luokiteltu kävely. Reitillä maasto oli todella vaihtelevaa. Alkumatkan polku oli hyvin tehtyä ja sisälsi jatkuvasti nousua ylös rinnettä pitkin.  Tämän jälkeen alkoivat luonnonpolut ja kivikkoiset reitit. Koska porukassa oli hyvin eri ikäisiä ja eri tasoisia retkeilijöitä niin sovimme tietyt pysähdys paikat, joissa odottaisimme porukan kasaan. Ja retkioppaamme kertoi hieman lisää kasveista ja eläimistä, joita alueelta löytyy.

Ensimmäinen pysähdys ihailemassa upeaa Wineglass bayta, joka on yksi Tasmanian suosituista nähtävyyksistä. Niemi muistuttaa muodoltaan viinilasia, mutta taaskaan nimitys ei tule siitä, vaan nimi juontaa juurensa vuosikymmenien päähän, jolloin vielä pyydystettiin valaita. Tuolloin niemen poukama muuttui ajoittain viinin väriseksi. Enää ei vesi vaihda väriä, paitsi auringon vaikutuksesta. Aurinkoisena päivänä niemi on upean turkoosi, mutta valitettavasti tällä kertaa ei niemi päässyt ihastuttamaan kauneudellaan pilvisen sään vuoksi. Vaikka näky olikin hulppea viereisen kukkulan laelta katsottuna. Ja kun porukka oli saatu kasaan, oli jälleen aika jatkaa matkaa.

Blogi - 10 1

Matka jatkui ja päivän aikana pääsi näkemään lisää upeita rantoja, kuten Hazard Beach, jossa muita odotellessa pääsin jälleen ihastelemaan aaltojen rannalle tuomia simpukan kuoria ja muita meren aarteita. Koska kyseessä on kansallispuisto, jäivät meren aarteet sinne, jotta muutkin pääsevät niitä ihailemaan. Lähes koko matkan maasto oli suhteellisen helppokulkuista, vaikka kävellessä pitikin seurata mihin jalkansa laittaa. Koko matkaa emme kulkeneet polkuja pitkin, vaan retkioppaamme vei meidät kiertotietä rannikkoa pitkin, jolloin vaadittiin myös hieman boulderointi taitoja, sillä piti kiipeillä kallioilla ylös ja alas.

Blogi - 10 2

Viimeiset kilometrit menivät kuin sumussa, en enää jaksanut ihastella luontoa tai maisemia, aurinko paahtoi kuumana pilvien takaa ja halusin vain viimein päästä takaisin parkkialueelle ja saada lisää juotavaa. En ollut ajatellut miten kuuma päivästä tulisi joten olin ottanut laiskuuttani vain yhden vesipullon mukaan.. Siitäkin koettelemuksesta selvittiin, ja olihan kävelyn jälkeen ihan mielettömän hyvä fiilis että oli päässyt tekemään jotain tuollaista, vaikka loppumatka tuntuikin hieman tuskaiselta.

Pieni huilitauko kävelyn jälkeen, ja koska päivää oli vielä jäljellä niin Aran vei meidät kävelyllä eräälle rannalle, jonka valkoinen hieno hiekka näytti upealta. Aallot löivät mahtipontisina ja näin tummien pilvien lähestyvän jatkuvasti kohti meitä. Pian alkoikin satamaan, joten siirryimme takaisin kohti majapaikkaa. Pelkään ukkosta yli kaiken joten kun kuulin ensimmäiset ukkosen jyrähtelyt kerroin että mielelläni nukkuisin keittiörakennuksessa teltan sijaan. Aran kehotti minua nopeasti hakemaan tarvittavat välineet teltasta ennen kuin myrsky ehtisi yllemme. Olin noin 10 metrin päästä keittiörakennuksesta kun salama löi ihan rakennuksen viereen. No paniikkihan siinä iski ja juoksin tavaroineni sisälle muiden naureskellessa miun reaktiolle. Pian alkoi ukkonen alkoi jytisemään ihan kunnolla sekä alkoi myös satamaan kaatamalla, joten muut joutuivat odottelemaan myrskyn laantumista ennen kuin pääsivät nukkumaan.

Blogi - 10 4

Blogi - 10 3Edelliset illat olivat kuluneet istuessa nuotioiden ääressä jutellessa, paahtaessa vaahtokarkkeja ja ihaillessa tähtitaivasta. Nyt ”ihailtiin” salamoita, tai oikeastaan toiset ihaili, toiset ei. Majoituskin oli myös aivan erilainen, sillä minulle oli koottu teltta sisälle. Muut hurjat menivät telttoihin nukkumaan.

Blogi - 10 5

Neljäs päivä oli sisälsi paljon ajamista, sillä jälleen oli aika jatkaa matkaa kohti uusia nähtävyyksiä. Ajoimme rannikkoa pitkin alas kohti Tasmanin kansallispuistoa. Jälleen kerran sitä on ihmeissään mitä kaikkea luonto mahdillaan saakaan aikaan. Kävimme katsomassa luolaa, jonka jatkuvasti pauhaavat aallot ovat aikojen saatossa luoneet eroosion voimasta. Siitä samasta mahdista on luolan katto päässyt romahtamaan, joten jäljellä on enää kaari sekä valtava syvennys kalliossa. Mutta paikka on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Blogi - 10 7

Lisäksi teimme noin tunnin kävelyn kansallispuistossa. Tasmaniassa on sanonta ”If you dont like the weather wait for 5 minutes” eli jos sää ei miellytä, odota 5 minuuttia. Sama toimii valitettavasti myös toisin päin. Vaikka lähtiessä oli suhteellisen mukava keli, alkoi kävelyn aikana tulemaan kaatamalla vettä, mutta halusimme joka tapauksessa kävellä reitin loppuun. Kasvillisuus oli erittäin kaunista tällä alueella jota ihailemalla jaksoin jatkaa eteenpäin läpimäristä vaatteista ja kylmästä olosta huolimatta. Iltaa vietettiin siis lämmitellen nuotion äärellä. Pääsin myös tapaamaan pienen Wallabyn (minikenguru) poikasen. Tämän emä oli jäänyt auton alle, joten majoitusalueen pitäjä kasvatti sitä pussissa, aivan kuten emäkin olisi kasvattanut ja kunhan pentu on tarpeeksi iso pääsee tämä takaisin luontoon. Vielä kerran pääsimme nauttimaan retkioppaamme herkullisista kokkailuista ennen viimeistä retkipäivää.

Blogi - 10 9

DSC_3927

Kuvan laadustakin voi huomata kuinka paljon sitä vettä oikein tulikaan..

Retkellä tarjottiin aivan mahtavaa ruokaa, joka valmistettiin joko pysähdyspaikoilla tai leirintäalueiden keittiöissä. Ja tästä huolimatta ruoka oli aivan huippuluokkaa. Oli aivan luksusta syödä wrappeja, tapasta ja viiniä, curryja yms, sillä edellisviikot hostelleissa olin laittanut melko vaatimatonta ruokaa, lähinnä olosuhteiden pakosta. (Puitteet ruoanlaittoon sekä rahanmeno. Ja ainahan retkellä eväät maistuvat paremmalta. Kaiholla muistelen niitä isäni tekemiä voileipiä joita syötiin pilkkireissujen aikana kuuman kaakaon kanssa. Joka tapauksessa muonitus oli tällä reissulla kohdillaan ja niin oli myöskin majoitus.

Blogi - 10 8

Hyvin nukutun yön jälkeen kohti viimeistä retkeä Cape Hauyta. Kyseessä oli opastusten mukaan 2 tunnin kävely, lähes jatkuvasti portaita, jonka teimme muiden nuorten kanssa 45 minuuttiin. Huipulla saimme odottaa muita toiset 45 minuuttia ja ihailla näkymiä. (ja yrittää palautella kroppaa ennen paluuta) Paluumatkan otin rauhallisemmin ja keskityin nauttimaan maisemista. Kun pääsimme takaisin rannalle josta lähdimme, nautimme vielä lounaan ennen matkaa kohti Hobartia.

Blogi - 10 12

Cape Hauy valloitettu!

Blogi - 10 15

Retki itärannikolla oli aivan uskomaton. Siitä kiittäminen oli Arania, joka järjestää näitä upeita matkoja. Kaikki oli aivan viimeisen päälle ja kokemukset joita sain tuolta retkeltä tulen muistamaan aina. Ja on ihan sanomattakin selvää että jossain vaiheessa palaan takaisin Tasmaniaan kiertämään myöskin saaren länsirannikon Tasmanian Safaris matkassa.

Blogi - 10 13

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply