Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

lapsiperhe

LEGOLAND Discovery Centre Berlin

Legoland Discovery Centre, sisäänkäynti

Potsdamer Straße 4, 10785 Berlin, Saksa (ehkä helpommin löydät Google Mapsin kautta kirjoittamalla Legoland Berlin). Tästä osoitteesta löydät Legoland Discovery Centren, joka nimensä mukaisesti viihdyttää asiakkaitaan maailmankuuluilla Legoilla. Paikka sijaitsee Potsdamer Platzilla entisen Länsi-Berliinin puolella. Kohteen löytää helposti, sillä maamerkkinä toimii vaikuttava Sony Center, joka jo itsessään on upea nähtävyys! Legoland on kuitenkin rakennettu maan alle, joka ainakin itselleni oli mielenkiintoinen yllätys. Eikun vaan hissillä alas ja menoksi!

Legoland Discovery Centressä riittää tekemistä lapsesta aikuiseen saakka. Yleisesti melkeinpä kaikki pitävät Legojen rakentelusta, joten paikkaan ei varmasti tule pettymään. Paikka kokonaisuudessaan on viihdyttävä ja erilaisia rakentelupisteitä sekä leikkipuistomaisia telineitä ym. löytyy joka nurkalta. Irto palikoita riittää vaikka koko perheen vuoraamiseen eikä kukaan meistä ollut niin paljon Legoja nähnytkään yhdessä paikassa. Hissin ovien auetessa tulee hieman hämmentävä olo mihin suuntaan lähtisi, sillä tekemistä löytyy sieltä mihin pää kääntyy.

Itsetoimista rakentelua voi harrastaa vaikka hamaan tulevaisuuteen asti, mutta voit osallistua myös opastettuun puuhaan, jossa harjoitellaan ohjaajan avustuksella rakentamista. Itse emme osallistuneet tähän aktiviteettiin, sillä kerronta tapahtui saksaksi. Ainakaan mitään muuta kieltä emme kuulleet. Toimintapisteitä löytyy laidasta laitaan erilaisilla teemoilla. Voit rakentaa auton, joka laitetaan laskemaan liukumäen kaltaista kourua pitkin alas ja samalla kellotaulu mittaa ajan miten nopeasti menopeli selviytyy. On erilaisia hyppyjä, kieppejä jne. Hauskaa touhua, josta melkeinpä itse innostuin enemmän kuin meidän pari vuotias. Autoradan vierestä löytyi ns. maanjäristyskone. Tason päälle sait rakentaa minkälaisen rakennelman tahansa ja kokeilla selviytyykö oma tekeleesi ”järistyksestä”.

Discovery Centren omassa pienessä elokuvateatterissa pääsit katsomaan lyhyttä elokuvaa Legoista. Aihetta kyseiselle kuvalle en enää muista. Ehdoton suosikki meidän lapsille oli Ninjago teemainen seikkailurata (Hop Lop tyylinen). Vanhemmat pojat saivat ikänsä puolesta mennä ninjailemaan, sillä ikäraja alkoi kolmivuotiaasta ylöspäin. Meidän pienimmäiselle asia oli hieman kova paikka, mutta onneksi muutakin tekemistä löytyi. V ja A viihtyivät radalla sen verran hyvin, että syömään lähteminen tuntui olevan vaikeaa. Ymmärrettävää kylläkin.

Dubloista innostuvat isommatkin!

Yksi mielenkiintoisimmista ja ehkä hauskimmista ”härveleistä” oli pyörivä huvipuistolaite, joka oli siis sijoitettu itse paikan sisälle. Isot pojat äitinsä kanssa kävivät kokeilemassa vinhaa pyöritystä, kun itse seurasin tilannetta E:n kanssa aidan takaa. Laitteesta hauskan teki se, että mitä kovempaa poljit laitteen polkimilla sen ylemmäs pääsit nousemaan. Pojilla tuntui melkoisen kiire olevan aivan katonrajan tuntumassa.

Mitä kovempaa poljet, sitä korkeammalle pääset!

Ehkä kuitenkin se hienoin ja näyttävin elämys löytyi kerrosta ylempää, ainakin aikuisen näkövinkkelistä. Yläkertaan oli rakennettu Berliinin kuuluisia maamerkkejä pienoiskoossa, Legoista tietenkin. Tekeleet olivat todella upeita ja yksityiskohtaisesti rakennettuja. Rakennelmien eteen sijoitettujen nappien avulla sait herätettyä minikaupungin ”eloon”. Efektit ja äänet olivat hauskoja ja hienosti toteutettuja. Erilaisilla valoilla ja väreillä näyttelystä tuli entistäkin hienompi.

Brandenburger Tor

Berliinin muuri kaatuu!

Pariser Platz

Suosittelen lämpimästi Legoland Discovery Centreä koko perheelle, vaikka Legot eivät sen ihmeellisemmin kiinnostaisikaan. Paikka on käymisen arvoinen ja viihdyttävä kaikin puolin.

Lisätietoa ja lippujen hinnat näkyvät paikan omilta nettisivuilta: https://www.legolanddiscoverycentre.de/berlin-en/

-Esa-Pekka

 

SEA LIFE Berlin & AquaDom

Meidän perhe ei ole päässyt vielä tutustumaan SEA LIFE Helsinkiin, joten päätimme mennä sinne Berliinissä. SEA LIFE Berlin on avattu asiakkaille vuonna 2004 ja se on auki päivittäin klo. 10-19.  Osoite on Spandauer Str. 3, 10178. Löydät sieltä yli 5000 eliötä yli 37 altaasta. Reitillä tutustuu eläimiin niin järvissä, joissa kuin merissäkin. Lapset saavat mukaansa tehtäväpassit, joihin kerätään leimoja. Tehtävät sisältävät erilaisia tutkimistehtäviä, joihin aikuisetkin voivat osallistua.

Paikka on rakennettu satumaiseksi, joten ympärillä on kalojen lisäksi paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Aikuinenkin pääsee seikkailumielelle!

Meduusat olivat meidän poikien suosikkeja!

Mustekala

E kaloja ihmettelemässä

SEA LIFE Berlin loppuu lahjatavaraliikkeeseen. Yleensä emme sellaisista osta, mutta tällä kertaa mukaan tarttui pari mangneettia & kortteja muistoksi, klovnikala pehmolelu sekä pehmoinen pingviiniavaimenperä, josta tulikin E:n suosikki unikaveri! Lipun hintaan kuului myös hissimatka AquaDomissa, joten sinnehän me seuraavaksi suuntasimme!

AquaDom on maailman suurin sylinterinmuotoinen akvaario, joka on 25 metriä korkea ja sisältää miljoona litraa vettä! Se sijaitsee Radisson Blu hotellin aulassa, samassa osoitteessa SEA LIFEn kanssa.

Olimme juuri ajoissa, sillä kerkesimme ilman jonotteluja seuraavalle hissimatkalle! Kaksikerroksisessa hississä oli tiivis tunnelma, itseäkin hieman jännitti. Hissi lähti matkaan ja opas kertoi faktoja niin akvaariosta kuin kaloistakin. Ympärillämme parveili erilaisia trooppisia kaloja. Liikuimme hitaasti, joten kuviakin sai otettua, mutta korkeanpaikankammoisena hieman hirvitti kun saavuimme ihan ylös asti, josta pääsee mm. akvarioon ruokkimaan kaloja. Opas vitsailikin ylhäällä ollessamme, että alas tullaan sitten äkkipudotuksella. Onneksi ei sentään!

SEA LIFE Berlin & AquaDom ovat hyviä vierailukohteita lapsiperheille. Molemmista löytyy kiinnostavaa tekemistä ja tutkittavaa kaikenikäisille. Lukutaitoisille löytyy paljon tietoa kaloista ja erilaisista elinympäristöistä. Meidän pojat ovat 2,5, 7 ja 9-vuotiaita eikä tylsistymistä havaittu 🙂

Kulinaristin Berliini osa 1

Vanille & Marille Eismanufaktur

Berliinin ravintolatarjonta on suurkaupungin mukainen eli hyvin laaja. Sopivia ravintoloita löytyy jokaisen maulle sekä kukkarolle, niin pikaruokapaikoista aina hienompiin ruokapaikkoihin. Meidän visiitillä lapset rajoittivat paljon vaihtoehtoja. Pojat eivät ole järkkynirsoja, mutta niinkuin monella muullakin lapsella, ennakkoluuloja löytyy paljon, emmekä halua maksaa ruoasta, joka joutuisi mahdollisesti roskakoriin tai jonka me aikuiset sitten lopulta söisimme. Pyrimme siis valitsemaan kahvilat ja ravintolat niin, että listalta löytyisi myös jotain tuttua syötävää lapsia varten.

Ensimmäisenä päivänä söimme lounasta Kreuzbergissä sijaitsevassa italialaisessa trattoriassa nimeltä Amici Amici. Törmäsimme paikkaan sattumalta. Tunnelma oli mutkaton ja ruokalista vaikutti hyvältä. Kadunvarteen oli katettu pöytiä punavalkoruudullisin liinoin ja terassi oli vehreä kukista. Oli tosi kuuma ja meillä oli isot vaunut matkassa, joten jäimme suosiolla ruokailemaan ulos. Katu oli meluisa risteyksen vuoksi, mutta E oli niin ihmeissään kaikista ohimenevistä ajoneuvoista, joten ruokailu sujui mukavasti autoja tarkkaillen.

Ruokalistalla oli vaikka mitä herkullisen kuuloista, mutta me kaikki päädyimme pastaan. Pojat valitsivat Pasta Bologneset lasten koossa. Todellisuudessa minäkin olisin tullut ähkyyn siitä annoksesta, joten paljon jäi pojilta syömättä. V oli ainoa, joka jaksoi syödä lähes koko annoksen. Esa valitsi pastaa jättiravuilla & kirsikkatomaateilla, joka oli aivan MAHTAVAA! Minä söin perunagnoccheja kermakastikkeessa ja ne olivat kyllä parhaat gnocchit ikinä! Annos ei ollut mitenkään kovin esteettinen, mutta kaikki maut olivat kohdallaan. Kokkaan paljon ja rakastan hyvää ruokaa, joten olen erityisen tarkka ruoan laadusta ja petyn herkästi, jos valisemani annos ei ole standardieni mukainen. Onneksi ensimmäinen ruokailumme sujui positiivisissa merkeissä, perus bolognesekin oli hyvin maukasta! 🙂

Vaikka meillä kaikilla oli vatsat ihan täynnä, päätimme mennä jäätelölle. Olimme huomanneet aikaisemmin todella söpön jäätelökioskin. Vanille & Marille, osoitteessa Hagelberger Str. 1, 10965. Sisätila on hyvin pieni, mutta ulkopuolelta löytyy penkkejä, joissa istuskella sekä päiväsaikaan viereiseen porttikongiin pääsee halutessaan aurinkoa pakoon. Päädyimme tänne vielä kaksi kertaa, niin hyviä artesaanijäätelöitä oli tarjolla! Hinnatkaan eivät päätä huimaa; pallo 1,40€ tai 1,60€ riippuen mausta. Vohveli maksoi 0,20€. Suomessa perus Pingviinin jäätelöt maksavat jopa yli 3€ pallolta, joten otimme ilon irti edullisista hinnoista!

Tahiti Vanille, Schocolade Venezuela ja Mexicano olivat aivan ihania makuja!

Ensimmäisen päivän iltana päädyimme illalliselle Il Casolareen. Olimme vähän kahden vaiheilla menisimmekö juuri tuonne syömään. Luimme suosituksia muutamasta blogista, mutta mm. TripAdvisorissa oli myös huonompaa palautetta. Järkyttävän nälän iskiessä oli pakko tehdä valinta, joten eikun metroon ja suunta kohti Kottbusser Toria. Kävelimme jonkun matkaa hieman epämääräisen naapuruston läpi Admiralstraßea ja saavuimme Admiralsbruckelle (silta), jonka alta virtaa Landvehrkanal. Maisema oli todella kaunis ilta-auringossa. Ylitettyämme sillan saavuimme ravintolalle ja saimme onneksi pöydän hyvin nopeasti. Taas kerran luvassa italialaista, mutta tällä kertaa salaattia ja pizzaa. Koko päivän veden lipittämisen jälkeen tilasimme ruokajuomaksi apfelschorlea ja jälkkäriksi tiramisua.

Ruoka oli hyvää, mutta palvelun laadussa petrattavaa. Saimme odotella tarjoilijaa sekä ruokia jonkun tovin, lisäksi tarjoilijat tupakoivat suoraan pöytämme vieressä. Tämä on niitä kulttuurieroja, mutta hajusteyliherkkänä tilanne oli lievästi sanottuna epämukava. Olimme kuitenkin saaneet nälän taltuettua ja oli aika palata hotellille.

Landvehrkanal Admiralsbruckelta kuvattuna.

Berliini osa 2: Hotelli ja liikkuminen

Tegel Airport

Täysi koneemme laskeutui Tegelin lentokentälle sunnuntaiaamuna n. 8.30 paikallista aikaa. Matkatavaramme tulivat viimeisten joukossa, joten pieni pelko tavaroiden katoamisesta kerkesi jo käydä mielessä; ”Voi apua, miten selviämme ilman vaunuja ja vaihtovaatteita?!” Onneksi kaikki tavaramme olivat tulleet kuitenkin ehjänä perille rikkoutuneesta vaunupussista huolimatta!

+30 asteen helle iski vasten kasvojamme astuessamme kentän liukuovista ulos. Pitkät housut olivat tukalan kuumat, joten kävimme vaihtamassa kevyempään vaatetukseen ja suuntasimme kohti bussipysäkkiä. Olimme ostaneet etukäteen Berlin WelcomeCardit. Valitsimme alueeksi AB eli Berliinin keskusta-alueet (Berlin City Centre) sisältäen myös Tegelin lentokentän. Neljän päivän liput maksoivat kahdelta aikuiselta vajaa 70€. Aikuisten lipuilla lapset liikkuvat veloituksetta. Tulostimme sähköpostiin tulleet liput ja taittelimme ne mukaan lompakkoon, ettemme vain unohtaisi niitä hotellille!

Bussipysäkille päästyämme tutkailimme aikatauluja. Odottelimme bussia numero 128, joka tulisi vartin kuluttua. Valitettavasti bussin saapuessa emme kehdanneet rynniä vaunuilla sisään, joten se täyttyi muista matkustajista. Onneksemme seuraava  bussi tulisi jo taas 15 minuutin kuluttua. Oli järkyttävän kuumaa, kenttä tuntui betonihelvetiltä, mutta lapset jaksoivat odottaa yllättävän hyvin.

Tällä kertaa menimme heti ensimmäisinä bussiin. Suuntanamme oli Kurt-Schumacher-Platz, jossa vaihtaisimme kulkupelimme metroon.  Esa oli tutustunut Berliinin metrokarttaan jo hyvissä ajoin, joten meillä oli selkeästi tiedossa mihin meidän pitäisi mennä. Bussimatka kesti noin 20 minuuttia. Intopinkeänä kuikuilimme ikkunoista mitä näemme, kaikki oli uutta ja ihmeellistä, eikä tiennyt mihin suuntaan katsoa. Bussissa oli iloinen ja odottava tunnelma!

Bussin ruudulle kilahti näkyviin Kurt-Schumacher-Platz, joten valmistauduimme bussista poistumiseen. Minulla oli E ja vaunut, Esa huolehti isommista pojista ja matkatavaroista. Bussipysäkiltä suuntasimme kohti metroa. Onneksi se oli helposti löydettävissä ja hissikin aivan vieressä! Metroasemalla olikin ihmetyksen aiheita niin lapsille kuin meille aikuisillekin; mies vetämässä nenäänsä jotain huumetta suoraan penkin alta sekä poikien viereen istunut vanhus, joka otti esiin veitsen ja alkoi kiillottaa sitä ihan muina miehinä. Tiesimme, että olimme ihan erilaisessa maailmassa kuin kotikaupungissamme. Hetken etsimisen jälkeen löysimme oikean laiturin ja odottelimme violetinlinjan metroa U6. Päätepysäkkimme olisi Kreuzbergissä sijaitseva Hallesches Tor.

Berliinin julkinen liikkenne toimii kuin junan vessa eli kaikki yleisimmät suurkaupungin vaihtoehdot löytyy: paikallisjuna (s-bahn), metro (u-bahn), paikallisbussi ja raitiovaunu (Tram). Paikallisjuna sukkuloi ympäri kaupunkia ja sillä pääsee kaikkein kätevimmin myös Berliinin ulkopuolelle. Metroverkosto on laaja ja pysäkkejä löytyy tiheään, joten metro on mielestäni helpoin ja nopein tapa liikkua, ainakin turistin näkökulmasta. Paikallisbussia käyttävät lähinnä paikalliset. Turistin on helpompi seurata metron linjoja kuin bussin aikatauluja ja reittejä. Raitiovaunu toimii ainoastaan Itä-Berliinin puolella ja sen laitamilla, mutta sitä on myös laajennettu hieman lännen puolelle. Jos paikallisliikenne ei tunnu houkuttavalta vaihtoehdolta niin aina varma valinta on taksi, mutta kiitämällä (näin voi sanoa melkein kirjaimellisesti sillä kuskeilla tuntuu riittävän vauhtia) suurkaupungissa paikasta toiseen käy hitaaksi ja kalliiksi. Hintataso on hieman edullisempi kuin Suomessa. Esimerkiksi hotelliltamme lentokentälle (n. 12 km) taksi maksoi hieman vajaa 30e. Meidän porukalla jouduimme tietenkin ottamaan tilataksin, johon tuli viiden euron lisämaksu.

Meidän valinta oli ehdottomasti metro, joten muista kuljetusvälineistä ei ole kokemusta. Metrolla kulkeminen koko perheen voimin oli kätevin ja helpoin tapa liikkua. Junia meni nopealla tahdilla (muutaman minuutin välein) eikä odotusaikaa tullut paljoakaan, joka oli hyvä asia lasten kannalta. Lasten kanssa kuitenkin kannattaa olla tarkkana, koska porukkaa liikkuu jonkin verran ja junan ovet sattuu olemaan nopeaa sorttia vaikka merkkivalo ja ääni kertovat hyvinkin selvästi milloin ovet menevät kiinni! Pientä paniikin poikasta kyseinen asia aluksi aiheutti, mutta hyvällä havainnoinnilla löysit väljemmän paikan mistä oli helppo hypätä kyytiin. Tilannetta hankaloitti myös meidän pienimmäisen vaunut, mutta meidän iloksemme huomasimme osassa junan ovissa vaunun kuvat, jotka tarkoittivat ns. vaunupaikkoja. Ajattelimme, että tilaa siis riittäisi mukavasti koko porukalle, tai niin ainakin luulimme. Toisin sanoen olipa ovessa mikä merkki tahansa ihmisiä on joka tapauksessa, mutta eikös se yleisesti niin mene, joten en voi hirveästi asiaa moittia. Onneksi ihmiset vaikuttivat myönteisiltä meidän pesuetta kohtaan eikä tilan ahtautta tullutkaan missään vaiheessa. Yleisesti saksalaiset ovat ystävällistä ja huomaavaista sakkia 🙂 Metroissa oli kuitenkin yksi mielenkiintoinen seikka joka pisti silmään (ainakin aluksi). Hissiä oli välillä hankala löytää varsinkin vanhemmilla asemilla. Joko hissi oli jonkun nurkan takana piilossa tai sitten merkitty hieman epäselvästi. Joskus saatoit tupsahtaa tyyliin ”niityn” keskelle, kuten meillä ensimmäisenä päivänä. Välillä jouduimme kantamaan vaunut rappusia pitkin tai menemään kylmänviileästi liukuportaita pitkin. Onneksi paikalle ei sattunut paikallista viranomaista. Hissien paikat alkoivat päivien edetessä muistua jo mieleen eikä niitä sen jälkeen niin paljoa tarvinnut etsiä. Sen verran paljon metroa tuli kulutettua.

Suosittelen lataamaan Berliinin metrokartan puhelimeen (esim. Google kuvahaku). Siitä on helppo katsoa mitä linjaa pitkin pääsee mihinkin ja missä kannattaa junaa vaihtaa. Kartan ja Google mapsin yhdistämisen jälkeen liikkuminen sujui kuin tanssi!

-Esa

Berliinin metrokartta. Kuva https://www.transit-maps.com/berlin-metro-map/

Olen kova jännittämään asioita, joten ei ole uutta, että jännäsin metromatkaa ja sitä, että osaisimme jäädä oikealla pysäkille pois. Luotin Esaan tässä asiassa ja onneksi metrossa oli selkeästi esillä metrokartta sekä kuulutukset, joista itsekin ymmärsi mikä asema oli seuraavaksi kyseessä. Jäimme Hallesches Torilla pois ja aloimme etsiä hissiä. Pienen etsimisen jälkeen löysimme sen ja nousimme maanpinnalle. Ovet avautuivat ja huomasimme, että olemme keskellä jonkinlaista niittyä tai hylättyä puistoa. Edessämme oli rähjäinen rakennus ja työmaa. Ihmettelimme, mihin olemme oikein tulleet ja mihin suuntaan meidän pitäisi jatkaa. Kiitos Google Mapsin, löysimme pian reitin kohti hotellia.

Acama Hotel & Hostel Kreuzberg sijaitsee vastapäätä Landwehrkanal-kanavaa. Se on kahden metroaeman Hallesches Torin ja Möckernbrucken välissä eikä pitkä kävelymatka ole Gleisdreieck -asemallekaan. Ympäristö on rosoisen kaunis. Graffitit ja etniset ravintolat tuovat kontrastia vanhojen, koristeellistenkin rakennusten sekä puiden reunustaman kanavan ympärille.

Tempelhofer Ufer

Acama Hotel + Hostel. Kuva https://www.booking.com/hotel/de/acama-hotel-hostel-kreuzberg.fi.html

Kuva https://www.booking.com/hotel/de/acama-hotel-hostel-kreuzberg.fi.html

Hotellia suosivat mm. reppureissaajat sekä koululaisryhmät, mutta se on oikein hyvä valinta myös lapsiperheille. Saimme erittäin hyvää palvelua, lapsetkin huomioitiin hyvin. Tulopäivänä oli +38 astetta lämmintä. Helteestä johtuen respa vaihtoi meille isomman huoneen sisäpihan puolelta ilman erillistä pyyntöämme tai korvausta, ettei meillä olisi niin tukalat oltavat seuraavana yönä. Huone oli yksinkertaisesti sisustettu, mutta se oli siisti ja tilava. Meillä oli vessan lisäksi myös suihkutiloissa wc-pönttö ja käsienpesuallas. Tämä nopeutti huomattavasti aamu- ja iltatoimia. Huoneen sängyt olivat yllättävän hyvät, vaikkakin matalat. Niissä sai hyvät unet eikä ohi kulkevan metron äänetkään häirinneet tällä puolen hotellia. Positiivinen yllätys oli, että huoneemme siivottiin päivittäin.

Meillä oli kuvanmukainen huone. Kuva https://www.booking.com/hotel/de/acama-hotel-hostel-kreuzberg.fi.html

Hotellin sisäpihaa

Hotellin sisäpiha huoneen ikkunasta kuvattuna

Hotellin respa on auki 24h ja alakerrassa on yleinen kaikkien asiakkaiden käytössä oleva oleskelutila. Sieltä löytyy mm. sohvia, TV, pöytäjalkapallopeli, vessat sekä virvoitusjuoma- ja välipala-automaatti. Oleskelutilasta saa myös ilmaista kahvia ja teetä 24/7. Hotellilta voi myös vuokrata polkupyöriä 12€ päivähintaan, tosin niitä emme testanneet. Sisäpihalla on istuma-alue pöytäryhmillä ja aurinkovarjolla. Lisäksi oli muutama lepotuoli.

Alakerran oleskelutila. Kuva https://www.booking.com/hotel/de/acama-hotel-hostel-kreuzberg.fi.html

Aamupala maksoi aikuiselta 7,50 € /aamu, isommat lapset söivät 3,5€ / lapsi ja meidän kaksivuotiaasta ei veloitettu mitään. Aamiainen oli oikein runsas sisältäen erilaisia leipiä, leikkeleitä, juustoja, hedelmiä, hilloja sekä mysliä ja muroja. Oli myös muutamaa erilaista jogurttia, kahvia, teetä ja mehuja. Lämpimiä ruokalajeja ei ollut, mutta emme niitä edes kaivanneet. Saimme myös ottaa lapsille mukaan hedelmiä välipalaksi. Tästä iso plussa!

Tykästyimme hotellin sijaintiin, ilmapiiriin sekä mutkattomaan asiakaspalveluun. Hotellissa on eritasoisia huoneita, joiden hintaluokat sopivat monenlaisille budjeteille. Tänne tulemme majoittumaan varmasti vielä uudestaan 🙂