Kulinaristin Berliini osa 1

Vanille & Marille Eismanufaktur

Berliinin ravintolatarjonta on suurkaupungin mukainen eli hyvin laaja. Sopivia ravintoloita löytyy jokaisen maulle sekä kukkarolle, niin pikaruokapaikoista aina hienompiin ruokapaikkoihin. Meidän visiitillä lapset rajoittivat paljon vaihtoehtoja. Pojat eivät ole järkkynirsoja, mutta niinkuin monella muullakin lapsella, ennakkoluuloja löytyy paljon, emmekä halua maksaa ruoasta, joka joutuisi mahdollisesti roskakoriin tai jonka me aikuiset sitten lopulta söisimme. Pyrimme siis valitsemaan kahvilat ja ravintolat niin, että listalta löytyisi myös jotain tuttua syötävää lapsia varten.

Ensimmäisenä päivänä söimme lounasta Kreuzbergissä sijaitsevassa italialaisessa trattoriassa nimeltä Amici Amici. Törmäsimme paikkaan sattumalta. Tunnelma oli mutkaton ja ruokalista vaikutti hyvältä. Kadunvarteen oli katettu pöytiä punavalkoruudullisin liinoin ja terassi oli vehreä kukista. Oli tosi kuuma ja meillä oli isot vaunut matkassa, joten jäimme suosiolla ruokailemaan ulos. Katu oli meluisa risteyksen vuoksi, mutta E oli niin ihmeissään kaikista ohimenevistä ajoneuvoista, joten ruokailu sujui mukavasti autoja tarkkaillen.

Ruokalistalla oli vaikka mitä herkullisen kuuloista, mutta me kaikki päädyimme pastaan. Pojat valitsivat Pasta Bologneset lasten koossa. Todellisuudessa minäkin olisin tullut ähkyyn siitä annoksesta, joten paljon jäi pojilta syömättä. V oli ainoa, joka jaksoi syödä lähes koko annoksen. Esa valitsi pastaa jättiravuilla & kirsikkatomaateilla, joka oli aivan MAHTAVAA! Minä söin perunagnoccheja kermakastikkeessa ja ne olivat kyllä parhaat gnocchit ikinä! Annos ei ollut mitenkään kovin esteettinen, mutta kaikki maut olivat kohdallaan. Kokkaan paljon ja rakastan hyvää ruokaa, joten olen erityisen tarkka ruoan laadusta ja petyn herkästi, jos valisemani annos ei ole standardieni mukainen. Onneksi ensimmäinen ruokailumme sujui positiivisissa merkeissä, perus bolognesekin oli hyvin maukasta! 🙂

Vaikka meillä kaikilla oli vatsat ihan täynnä, päätimme mennä jäätelölle. Olimme huomanneet aikaisemmin todella söpön jäätelökioskin. Vanille & Marille, osoitteessa Hagelberger Str. 1, 10965. Sisätila on hyvin pieni, mutta ulkopuolelta löytyy penkkejä, joissa istuskella sekä päiväsaikaan viereiseen porttikongiin pääsee halutessaan aurinkoa pakoon. Päädyimme tänne vielä kaksi kertaa, niin hyviä artesaanijäätelöitä oli tarjolla! Hinnatkaan eivät päätä huimaa; pallo 1,40€ tai 1,60€ riippuen mausta. Vohveli maksoi 0,20€. Suomessa perus Pingviinin jäätelöt maksavat jopa yli 3€ pallolta, joten otimme ilon irti edullisista hinnoista!

Tahiti Vanille, Schocolade Venezuela ja Mexicano olivat aivan ihania makuja!

Ensimmäisen päivän iltana päädyimme illalliselle Il Casolareen. Olimme vähän kahden vaiheilla menisimmekö juuri tuonne syömään. Luimme suosituksia muutamasta blogista, mutta mm. TripAdvisorissa oli myös huonompaa palautetta. Järkyttävän nälän iskiessä oli pakko tehdä valinta, joten eikun metroon ja suunta kohti Kottbusser Toria. Kävelimme jonkun matkaa hieman epämääräisen naapuruston läpi Admiralstraßea ja saavuimme Admiralsbruckelle (silta), jonka alta virtaa Landvehrkanal. Maisema oli todella kaunis ilta-auringossa. Ylitettyämme sillan saavuimme ravintolalle ja saimme onneksi pöydän hyvin nopeasti. Taas kerran luvassa italialaista, mutta tällä kertaa salaattia ja pizzaa. Koko päivän veden lipittämisen jälkeen tilasimme ruokajuomaksi apfelschorlea ja jälkkäriksi tiramisua.

Ruoka oli hyvää, mutta palvelun laadussa petrattavaa. Saimme odotella tarjoilijaa sekä ruokia jonkun tovin, lisäksi tarjoilijat tupakoivat suoraan pöytämme vieressä. Tämä on niitä kulttuurieroja, mutta hajusteyliherkkänä tilanne oli lievästi sanottuna epämukava. Olimme kuitenkin saaneet nälän taltuettua ja oli aika palata hotellille.

Landvehrkanal Admiralsbruckelta kuvattuna.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply