Matkailijan ekonominen kädenjälki

Vuosi 2014 on saatu onnellisesti päätökseen ja edessä on uusi vuosi, uudet reissut ja uudet ajatukset.  Viimeinen matkamme avasi silmäni siihen, miten matkailija todellakin on voi omalla käytöksellään ja harkinnallaan vaikuttaa pienten paikallisten yrittäjien toimeentuloon.  Vaikka tämä kirjoitukseni keskittyy Burmaan, erityisesti Ngapali Beachille, on asia yhtä tärkeä lähes jokaisessa matkakohteessa.

Myanmarissa, myöhemmin eräänä iltana, kävimme ravintola Green Umbrellan omistajan, Paswatin, kanssa pitkän keskustelun siitä, miten hotellit ja paikalliset viranomaiset haluaisivat häätää rantaravintolat pois kokonaan.  Tämä avasi omat silmäni korruption ja kilpailun raadollisuuden suhteen.  Rauhallinen herrasimies, Paswat, on pitänyt ravintolaa jo 8 vuoden ajan ja tehnyt kovasti työtä paikan menestyksen eteen.  Viimeisten vuosien aikana hotellien omistajat ovat kuitenkin alkaneet painostamaan paikallisia viranomaisia sillä, että ravintolat tulisi siirtää kokonaan pois rannalta, ylemmäs vuorille.  Green Umrella on alunperin ollut selkeästi paljon laajempi ravintola.  Ensin sen elintilaa supistettin todella paljon ja nyt marraskuussa käytiin pitkät keskustelut paikallisten viranomaisten kanssa, jotka lupasivat ravintolalle jatkoa tämän kauden verran.  Oli riipivää nähdä ravintoloisijan tuska.  Hän on tehnyt paljon työtä saadakseen ravintolansa menestymään.  Green Umbrella mainitaan sekä Lonely Planetissa että Trip Advisorissa ja se on saanut paljon hyviä arvosanoja ja kiitosta.  Kenties kaikkein paras arvonsana tai kiitos ravintolalle on kuitenkin se, että turistit palaavat sinne ilta illan jälkeen ja monet jopa vuosi vuoden jälkeen. Tapasimm itävaltalaisen pariskunnan, joka on tuntenut Paswatin jo ennen ravintolauran alkua.  He ovat saaneet seurata ravintolan nousua sekä kasvua ja palaavat joka vuosi tervehtimään ystäväänsä ja nauttimaan hyvästä ruuasta, edullisesta hintatasosta ja ystävällisestä palvelusta.

Myanmarissa matkailun historia mm. Ngapalin ranta-alueella on kovin erilainen kuin monissa muissa Aasian maissa.   Rannan tuntumasta puuttuvat oikeastaan kokonaan reppureissaajien suosimat edulliset bungalovit ja samalla myös laaja ravintoloiden kirjo.  Rantaravintoloita kyllä löytyy, mutta hyvin rajallisesti ja kuten ylempänä mainitsin,  niiden toimintaa sekä kokoa pyritään määrittämään ja rajoittamaan kaikin keinoin.

Ymmärrän toki hotellien näkökulman ja halun vallata ranta kokonaan.  Näin suurin osa ihmisistä saataisiin nautiskelemaan hotellien kauniiden rantaterassien antimista selkeästi kalliimmilla hinnoilla.  Majoitukset Ngapalissa ovat joka tapauksessa suhteessa kalliita, joten ruokaileminen hotellilla saattaa tuntua edulliselta.   Onneksi ja toivottavasti tänä päivänä on kuitenkin liikkeellä suuri määrä tiedostavia ja matkailumaastaan rehellisesti kiinnostuneita turisteja.  Nämä turistit jaksavat seurata paikallisia ravintoloitsijoita vaikka vuorille, jos se on tarpeen, mutta moni tyytyy kenties helpompaan ja valitsee jonkun rannan tarjoamista paikoista.

Minulle tämä keskustelu oli todellakin herättävä.  Koin suurta liikutusta tämän rehellisen paikallisen yrittäjän uskoutumisesta huolineen ja lupaan omalta osaltani seuraavilla matkoillani huomioida entistä enemmän sitä, että kannatan nimenomaan pieniä paikallisia ravintoloita.  Yhden matkailijan ekonominen kädenjälki ei ole suuren suuri, mutta jokaiselle paikalliselle yrittäjälle, jota se koskettaa, se on todella merkittävä.

”Joskus pitää matkustaa kauas, jotta näkee lähelle.”

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

Viimeisimmät artikkelit