Paratiisi

-Ihan kuin silloin joskus.  Ensimmäinen ajatukseni, kun lopulta saavuimme Koh Phayamille. Olen käynyt Thaimaassa ensimmäisen kerran 14 vuotta sitten.  Koh Tao oli tuolloin unelias, hiljainen ja rento pikkusaari.  Muistan edelleen sen ihanan tunteen ja sen viimeisen aamun, kun istuin itekseni meressä kyynelehtimässä, koska kotiin oli pakko lähteä.

Koh Phayam on ollut haaveeni jo useamman vuoden ajan, mutta jostain syystä olemme kuitenkin aina päätyneet Koh Lantalle.  Pari vuotta sitten vaihtoehtoja ei enää ollut, halusin Koh Phayamille ja sinne myös pääsin.  Ja niin pääsin muuten tänäkin vuonna.  Tarkoituksena oli tehdä paljon muutakin, mutta ”Phayamin kirous” iski meihinkin, emmekä pystyneet lähtemään saarelta, vaikka liputkin Khanomin suuntaan oli jo hankittu.  Toisaalta kaikella on tarkoituksensa, sillä tapasimme vanhan tuttavani vuosien takaa ja siitähän se lomariemu vasta todella alkoi.

Olin varannut etukäteen majoituksen PP Land Eco Beach Resortista.  Satamasta hyppäsimme mopotaksin kyytiin ja ihan pakko on tunnustaa, että melko pian alkoi hieman mietityttämään, mihin viidakkoon olin meidät oikein varannut.  Onneksi hätä ei ollut sen suurempi, pienen viidakkotaipaleen takaa löytyi ihana PP Land.  Viihdyin paikassa heti ensimmäisestä hetkestä.  Bungalovissamme oli iso terassi, riippumatto, ja tuolit.  Kaikista tietenkin täydellinen merinäköala.  Siinä siis sopi chillailla ja lueskella kaikessa rauhassa.  Rantatuoliin oli matkaa ehkä 30m, joten paikka oli enemmän kuin täydellinen.  Merinäköalan lisäksi omalta terassilta pystyi ihailemaan auringonnousua.

PP Landissa huoneissa oli isot vesikanisterit ja jos mieli teki kylmää vettä, sai sitä hakea bungalovissa olevaan kannuun mielensä mukaan ravintolan isosta säiliöstä.  Tälläkin pienellä ympäristön huomioimisella saadaan saaren muovijätettä vähennettyä todella merkittävästi.  Suihkusta tuli luonnollisesti vain kylmää vettä, mutta siihen tottui nopeasti.   Kuumaa suihkua halajavalla, löytyy myös mahdollisuus siihen.  ”Kylpyhuoneessamme” oli kyllä seinät, mutta ei varsinaista kattoa, joten hämärän aikaan siellä oli paljon sammakoita.  Toistaalta olihan se jotenkin niin idyllistä, päivällä suihkusta näkyi cashew-pähkinöitä, jotka ovat piakkoin kypsymässä  ja illalla sieltä näkyi aina kuu, jonkinlaista ”viidakkoromantiikkaa” sekin.

PP Landin ravintolassa saa ihania ja tuoreita mehuja ja shakeja, sekä orgaanista ruokaa.  Yrtit salaatteihin haetaan viereiseltä kasvimaalta ja kananmunat ovat omien kanojen munimia.  Punaista lihaa tai Coca Colaa ei ole tarjolla (ehkä tänä vuonna tuota colaa oli, mutta en ymmärtänyt edes kysyä).  Niitä saakin sitten lähestulkoon saaren kaikista muista ravintoloista.  Ravintolassa asustaa suloinen sokea kissa, Whisky.  Se pitää rapsuttelusta, mutta pelästyy, jos sille ei ensin hieman juttele.

Yksi parhaista puolista PP Landissa on merituuli, joka saattaa puhaltaa välillä aika navakastikin.  Ilmastointia ei ole, mutta sitä ei juuri tuulen vuoksi kaipaakaan.  Meillä oli välillä yöllä ovikin hiukan raollaan. Sanotaan, että Koh Phayam vilisee käärmeitä.   Ehkä nyt ei ihan kuitenkaan.  Reilun kahden viikon aikana näin yhden käärmeen.

Lämpimästi voin suositella majoitusta PP Landin rauhassa.  Ja hei, jos sinne päädytte, sanokaa Paulille terveisiä <3 .

Barra Grande – rantaelämää rennoimmillaan

Barra Grande on pieni kalastajakylä Brasiliassa, melkein keskellä ei mitään.  En olisi varmasi ikinä osannut edes kuvitella matkustavani jonakin päivänä sinne.   Tälläkin kertaa matkaan oli todella painava syy.  Ystävämme olivat muuttaneet sinne muutamaa kuukautta aiemmin ja joulun aikoihin saimme idean siitä, että emme keväällä lähtisikään tutuksi tulleeseen Thaimaahan vaan Brasiliaan.  Kipuilin täällä blogissanikin tuota matkaan lähtöä.  En jotenkin osannut ollenkaan suhtautua suuren tuntemattomaan.  Vaan yksi elämän hienoista kokemuksistahan siitä tuli.

Matkasimme kohden Barra Grandea Salvadorista.  Ensin menimme lautalla noin tunnin matkan ja voin sanoa, että me molemmat huokaisimme helpotuksesta heti, kun lautta irtosi satamasta.  Matka jatkui satamasta paikallisella bussilla kohden kylää (vai lieniköhän ihan kaupunki) nimeltä Camamu.  Matkan piti kestää nelisen tuntia, mutta menihän siinä luonnollisesti hieman pidempään.  Bussimatka oli mukava, tosin kielimuuri paikallisten kanssa tuntui välillä ylitsepääsemättömältä.  Onneksi linja-autosta löytyi yksi argentiinailainen matkailija, joka ystävällisesti välillä käänsi tai kertoi, miten pitkä tauko on kyseessä.

Saavuimme Camamuhun illalla, auringon laskun aikoihin.  Illan viimeinen lautta oli jo mennyt ja ystävämme olikin onnistunut järjestämään meille moottorivenekuljetuksen.  Matka kesti noin puoli tuntia ja oli yksi ikimuistoisimmista hetkistä koskaan.  Ilta oli jo pimentynyt ja taivalla oli niin paljon tähtiä, etten ole nähnyt koskaan, enkä missään aiemmin.  Tuuli oli sopivan lempeä ja kyyti tasaista.  Tunnelma oli melkein satumainen ja jotenkin niin epätodellinen.  Ei sitä pysty sanoin kuvailemaan, mutta toivottavasti se on piirtynyt omaan muistiini ikuisiksi ajoiksi.

IMG_9438

Perillä löysimme helposti ystäviemme paikan ja pääsimme nauttimaan illasta heidän kanssaan. Maailmalla usein ymmärtää, miten suuri rikkaus ystävät ovat. On aivan mahtavaa tavata ihmisiä eri maissa ja eri kulttuureissa. Ja onhan se niinkin, että ystävät ulkomailla ovat aina ”hyvä tekosyy” matkustaa. Tuskin olisimme Brasiliaan tulleet muuten lähteneeksikään ja jos joskus olisimmekin, ilman ystäviämme, emme olisi koskaan päätyneet ihastuttavaan Barra Grandeen.

Barra Grande on pieni, kotoisa ja turvallinen kalastajakylä.  Paikalliset tapaavat mennä sinne mm. karnevaalien aikaan kaikkea hulinaa pakoon.  Me olimme siellä maaliskuun alkupuolella. Turisteja oli tuolloin vähemmän, mutta sehän ei todellakaan haitannut.

Pousada Aruanda on viehättävä majapaikka, joka sijaitsee rannan välittömässä läheisyydessä vehreän puutarhan ympäröimänä.  Huoneiden lisäksi tarjolla on yksi bungalovi.  Saimme tuon kivan bungalovin ja tup riippumatto terassilla oli ihan parhautta.  Aruandasta on rannalle vain kivenheitto ja toisaalta kylän keskustaan vain saman verran.  Tarjolla on asiakkaiden toiveiden mukaan aamiaista, lounasta ja illallista, toki hieman asukasmäärästä riippuen.  Baarissa on tarjolla perusjuomia ja omaa herkkua tai toivetta kannattaa kysäistä.  Koskaan ei tiedä, mitä keittiö iloksesi taikoo.  Pousda Aruandan tunnelma on kotoisan rento ja palvelua saa useammalla eri kielellä mm. suomi, ruotsi, englanti, espanja ja portugali.

IMG_9434IMG_9435IMG_9433

Barra Grande on paikkana paratiisi.  Päivä menee rannalla kävellessä, loikoillessa ja uidessa. Itse Barra Grande sijaitsee hieman joen suistossa, mutta jos maltat kävellä noin kilometrin matkan rantaa pitkin, tulet kohtaan, jossa Atlantti ottaa vallan, kunnon aallot lyövät rantaan ja merituuli vilvoittaa kunnolla.  Iltapäivällä sitten pohditaan, jasaisiko mennä suppaamaan, menisikö sataman pitkälle laiturile bongaamaan kilpikonnia vai istahtaisiko vain rantabaariin caipirinhan ja kirjan kanssa katsomaan auringonlaskua.  Sopivan rentoa elämää lomalaiselle.

IMG_9449IMG_9440IMG_9509

Rehellisesti sanottuna Barra Grande on yksi kivoimmista rantakohteista, joissa olen käynyt. Siihen toki vaikuttaa myös mukava ilmasto, loistava seura ja sopiva hintataso.  Paikka sijaitsee pienen matkan takana, mutta se matka kannattaa.  Jos olet nyt pohtimassa kaukomatkaa, pidä Brasilia, Bahian alue ja erityisesti Barra Grande mielessä.

Jos haluat lisätietoja, voit tykätä Aruandasta facebookissa https://www.facebook.com/aruandapousada/ tai laittaa sähköpostia osoitteeseen [email protected] Huoneet maksavat 80 realia/2hh (noin € 20,-) ja 60 realia/1hh (noin € 15,-). Hinta sisältää aamiaisen.

Terveisiä Barra Grandeen ja kiitos!

IMG_9510

Salvador – kiitos ja hyvästi!

Tämä vuosi on vastoin kaikkia odotuksia muodostumassa kuitenkin matkojen puolesta värikkääksi ja onnelliseksi vuodeksi.  Harmillista, että olin koko kevään jotenkin niin jumissa kaiken kirjoittamisen kanssa.  Toisaalta matkoihin on kiva palata kaikessa rauhassa jälkikäteen.  Monet muistot, ajatukset ja tunnelmat ovat ehtineet hieman jäsentyä.

Keväisellä Brasilian matkallamme jatkoimme matkaa Rio de Janeirosta lentäen Salvadoriin (Bahia).  Jostain syystä olimme ajatelleet siirtyä varsinaiseen lomakohteeseemme, Barra Grandeen, Salvadorin kautta.  Ajatus oli jossain kostaa iskostunut päähäni, enkä jotenkin osannut enää päästää siitä irti.  Lenno Riosta Salvadoriin olivat hyvinkin edullisia, niitä myytiin netissä parhaimmillaan jopa 40 eurolla.  Matka kuitenkin kesti noin 2 tuntia eli aivan lyhyestä välistä ei ollut kyse, vaikka se kartalla kovin mitättömältä  näyttikin

Kaikenkaikkiaan oli erittäin selvää, että kyseessä ei ole mikään maailman viehkein ja turvallisin kaupunki, mutta siitä huolimatta Salvador pääsi yllättämään.  Jos googlaat kaupungin, osut hyvin pian otsikoihin ”most murders is Brazil” tai ”most violent city”.  Tämä siis antoi jo ensimmäisen vihjeen siitä, mihin olimme matkalla.  Matkamessuilla törmäsin entiseen kolleegaani, joka työskentelee nykyisin Brasilian matkailutoimiston leivissä ja kiertää ympäri maailmaa messuilla kertomassa Brasiliasta sekä Rion tulevista Olympialaisista.  Hän oli juuri ollut Salvadorissa viisi päivää ja kertoi minulle, että Salvador on ”täysin turvallinen ja ihana kaupunki”.   Luotin hänen sanaansa ja rentouduin hiukan.  Miksi emme selviäisi Salvadorista?  Olihan moni muukin turisti siellä selvästi hyvällä menestyksellä käynyt.

Laskeuduimme Salvadoriin juuri ennen auringonlaskua ja saavuimme kaupungin historialliseen keskustaan, kun alkoi hämärtää.  Jotenkin kaikki näytti melko villiltä ja jopa hieman pelottavalta.  Turisti yritti ottaa kuvaa Unescon suojelemista, kauniisti valaistuista rakennuksista, poliis huuttaa häntä laittamaan kameran pois, ympärillä hengailee enemmän ja vähemmän epäilyttävän näköistä porukkaa.

Saavuimme Pousada les Arts -hotelliimme ja pääsimme turvallisesti sisään.  Ovet olivat tiiviisti lukossa ja ne avattiin vain majapaikan asukkaille.  Kyselimme vastaanoton tytöltä, uskallammeko lähteä syömään jonnekin.  Saimme tarkan vastauksen niistä kahdesta kadusta, joilla meidän pitäisi pysyä sekä suosituksen, että emme ota mukaan kameroita, kännyköitä ja rahaakin vain juuri sen verran, mitä tarvitsemme.

Majapaikkamme sijaitsi Pelourinhon laitamilla ja siitä oli lyhyt kävelymatka tuolle Unescon suojelemalle alueelle.  Majoituimme todella kauniiseen ja mielikuvituksella sisustettuun Pousada les Arts -majataloon.  Huoneita majatalossa oli vain muutamia.  Yleiset tilat olivat värikkäitä ja sieltä löytyi jokaiselle oma viehättävä soppensa.  Oli ihania rentoja istumapaikkoja sisätiloissa ja terassi, joka avautui merelle.  Terassilla saattoi myös melkein huomaamattaan (tai sen huomasi viimeistään siinä vaihessa, kun se puraisi nilkasta) tavata seurallisen maakilpikonnan nimeltään Jim.  Hurmaava kaveri.

IMG_9396IMG_9394P1070910IMG_9385

Ensimmäisenä aamunamme päätin normaaliin tapaan hieman tuulettaa, joten heitin ranskalaisen parvekkeemme ovet ja ikkunaluukut auki.  Eipä aikaakaan, kun ikkunallamme istuskeli veikeän näköinen kaveri.  Niin veikeä, etten ensin edes ymmärtänyt, mikä eläin oli kyseessä.  Onneksi huomasin nostaa jalat nopeasti sängylle turvaan ;).  Kyseessä oli paikallisten mukaan Mico monkey, joka Suomessa tunnetaan silkkikorva-apinana.  Onnistuimme saamaan tyypistä muutaman hyvän kuvan ja niitä kun katselee, ei taas kerran ole epäilystäkään siitä, etteikö Gremlinseillä olisi esikuvia myös todellisessa maailmassa.
Salvadorin historiallisessa keskustassa silmiinpistävää on poliisien määrä.  Lähes jokaisella nurkalla on poliisi tai useampia ja kaikilla on luotiliivit päällä.  Itselleni tuosta ei tullut mitenkään turvallisuutta lisäävää oloa vaan täysin päinvastoin.  Aurinko paistoi ja oli ehkä juuri rentoutunut hieman.  Istahdimme paikallisen ravintolan terassille ja olin jo melkein kaivamassa kännykkääni esiin (pakkohan sekin oli mukana olla, jotta saisi valokuvia otettua), kun viereisessä pöydässä istuvalta rouvalta yritettiin napata kännykkä kädestä.  Tuota varastamista yritti nuorehko, uheilullisesti pukeutunut, siisti mies, jolla oli itsellään toisessa kädessään älypuhelin ja kuulokkeet korvilla.  Tässä taasen malliesimerkki siitä, ettet voi koskaan etukäteen luokitella ihmistä ulkonäön perustella.  Yhtä kaikki, jokainen varas tekee tekonsa myös omaa henkeään uhmaten, sillä kuuleman mukaan poliisin liipaisinsormi on erittäin herkässä, jos he näkevät turistiin kohdistuvan jonkinlaista rikollisuutta.  Päivä oli kuuma ja istahdimme paikalliseen pieneen puistoon hetkeksi varjoon.  Lähes samantien seisoi poliisi 20 metrin päässä, vain ja ainoastaan varmistamassa, että meillä on kaikki hyvin.

Salvador oli hyvin ristiriitainen paikka.  Siellä oli matkailijan viihtymisen kannalta kaikki paremmin kuin hyvin.  Majapaikat olivat persoonallisia, kauniita ja kohtuullisesti hinnoiteltuja.  Lähistöltä löytyi mukavia ja kivan hintaisia ravintoloita jokaiseen makuun.  Turistiliikkeiden lisäksi kaupungissa oli useampia isompia ostoskeskuksia.  Maisemat alas Salvadorin huvivenesatamaan olivat todella viehättävät.  Vanhan kaupungin alueelta kukkulalta pääsi alas hissillä, joka maksoi todella vähän.  Kaikki toimi hyvin ja palvelu oli useinmiten ystävällistä.  Mutta koko ajan ahdistavana tietona takaraivossa oli kuitenkin rikollisuuden määrä ja sitä kautta turvattomuuden tunne.

P1070850
P1070844P1070892P1070854P1070862P1070856P1070897P1070888P1070895

Majapaikkaimme lähellä oli hauska pieni risteys, johon kaksi paikallista pientä ravintolaa levittivät iltaisin pöytänsä.  Siitä sai halutessaan jotakin syötävää ja ainakin juotavaa.  Siinä kelpasi juoda caipirinhaa kaikessa rauhassa, sillä aivan vastapäätä terassia, kapean kadun toisella puolella oli iso poliisiauto, josta oli koko kylki avoinna ja sisällä istui kolme konstaapelia luotiliiveissään.

Salvadorissa, ja varmasti monessa muussakin paikassa Brasiliassa, joutuu olemaan tarkkana rahan nostamisen kanssa.  Esim. Salvadorissa muutamassa matkamuistomyymälässä on myös pankkiautomaatti, josta rahaa voisi nostaa, mutta älä missään nimessä tee niin!  Etukäteen paikkaan tutustuessani totesin, että juuri noilla automaateilla kortit skimmataan tai jonkin postikorttitelineen päällä keikkuu kamera, joka tutkailee koodisi.  Rahaa kannattaa siis nostaa ainoastaan pankkien automaateista.  Huomioitavaa on myös se, että monilla pankeilla on turvallisuussyistä päiväkohtainen nostoraja, joka on usein noin 100 euron paikkeilla.  Meille tämä tuli pienenä yllätyksenä ja oli jo aiheuttaa pientä huolta matkaan.  Onneksi kaikki kuitenkin meni hyvin, sillä me emme tienneet etukäteen, että lähes kaikki, pienimmätkin rantakahvilat, ottavat vastaan kaikki kansainväliset luottokortit ostoksien loppusummasta riippumatta.

Taksit huijaavat lähtökohtaisesti aina.  Majapaikkamme vastaanoton tytöt kävivät aina erikseen kertomassa kuljettajalle portugaliksi, mihin olimme menossa jne.  Siitäkin huolimatta, jopa heidän ”luottokuljettajansa” onnistui kierrättämään meitä oikein urakalla.  Päivän seuraava kuljettaja vei meidät ensin väärään satamaan ja aiheutti melkoisen kiireen, kun seisoimme läpin saman ruuhkan toistamiseen.  Joskus onneksi riittää, että menee hermo suomeksi, kyllä asia niinkin selväksi tulee.

Olimme Salvadorissa vain kaksi yötä, mutta sekin riitti mainiosti.  Uskon, että kaupungissa on paljon kauniita paikkoja, upeita rantoja ja vaikka mitä, mutta minulle henkilökohtaisesti tuo painostava tunnelma ei sopinut.  Huokaisimme molemmat helpostuksesta, kun lopulta hyppäsimme lauttaan ja aloitimme matkan kohden Barra Grandea.  Salvador näytti kauniilta vielä mereltäkin, mutta siitä huolimatta totesimme tällä kertaa kaupungille ”Kiitos ja hyvästi”.

P1070921

USA matkakohteena? -Vältä tämä ESTA-ansa!

Täällä alkaa olla pientä matkakuumetta.  Torstaina olisi tarkoitus lähteä pikkusvisiitille Miamiin.  Minun ei ole tarvinnut nähdä matkan takia oikeastaan yhtään vaivaa, sillä kaikki on järjestyksessä ystäväni toimesta.  Sen verran jouduin tietenkin itsekin touhuamaan, että tein tuon ESTA-hakemuksen.  ESTA on matkustuslupa, oikeastaan automaattinen järjestelmä, jolla viranomaiset varmistavat ilman viisumia matkustavien henkilöiden kelpoisuuden matkustaa USA:han. ESTA-hyväksymismenettely on pakollinen kaikille, jotka matkustavat USA:han Visa Waiver -ohjelman puitteissa.

Tässä törmäsinkin melkoiseen huijaukseen tai ainakin suuren luokan rahastusyritykseen.  Jos googleen kirjoittaa vain ESTA, löytyy useinmiten ensimmäisenä, tai ainakin viiden ensimmäisen joukossa, hyvin virallisen näköinen sivusto, jonka kautta tuo ESTA maksaa USD 89,-.  Siinä on aika paljon ilmaa mukana, sillä hakemuksen voi tehdä esim. Finnairin sivujen kautta suoraan virallisilta sivuilta hintaan USD 14,-.

Tässä linkki tuolle oikealle viralliselle sivulle: https://esta.cbp.dhs.gov/esta/

Siellä täytetään hakemus, maksetaan tuo USD 14,- ja yleensä saadaan hyväksyntäkin samantien.  Huomatkaa kuitenkin, että hakemus suositellaan täyttämään viimeistään 72 tuntia ennen lähtöä.  ESTA on voimassa kaksi vuotta, joten siinä ehtii useammankin reissun Jenkkilän suunnalle tekemään, jos niikseen tulee.

Ja onhan tuo USD 75,- ihan mukava säästö.  Sillähän voi vaikka shoppailla matkalla jotain mukavaa.

 

Viimeisimmät artikkelit