Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Ulkoilu

Färsaaret ja Mykines I @ Kate Donnelly I Destination Unknown

Hetkellisesti hukassa: Färsaarilla vaeltaminen

Färsaaret ja Mykines I @ Kate Donnelly I Destination Unknown

Niin kauan kuin pysyin vain liikkeessä, kaikki oli varsin mainiosti. Ylös jyrkkiä mäkiä ja kallioita, alas soiden valtaamia polkuja. Melkein joka päivälle oli uusi tavoite saavutettavaksi; vuorenhuippu tänään, rantakallio huomenna. Jaloissa oli voimaa, koko kropassa energiaa. Kun pääsin kotiin, kehoni otti lopputilin. Jalkoja särki ja selkä ei meinannut tehdä tehtäviään. Vaikka tieteellistä todistetta minulla ei asiasta olekaan, ehkäpä tällä kaikella oli jotain tekemistä sen kanssa että olin asettunut reissun jälkeen hanakasti sohvalle vaakatasoon viinilasin ja suklaarasian kanssa, sen sijaan että painelisin ylös ja alas mäkiä aamusta iltaan.

Koska vuorilla vaeltaminen oli syy siihen miksi minä ja ystäväni Kate ja Anne Marit näille saarille lähdimme, halusin nyt jakaa muutamia muistoja ja kuvia Färsaarten haikkireissuista. Alunperin suunnitelmissa oli myös pyöräily pitkin saaren kiemurtelevia teitä, mutta haikkaus vei tällä kertaa voiton. Ja helikopterikyydit.

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Hienoa Färsaarilla vaeltamisessa on se, että voit lähteä haikille oikeastaan mistä ja mihin vain. Päätä kohde, ja kävele (yleensä) ylös. Saarilla ei ole vaarallisia villieläimiä, mitä nyt yksi pässi vähän nostatti sydämensykettä ja antoi paikallisille kunnon aihetta nauruun kolmen naisen, yksi näistä kuusi kuukautta raskaana, kirmatessa pitkin niittyjä ja yli aitojen Fugloyllä, Färsaarten itäisimmällä saarella aivan saariryhmän pohjoisessa nurkassa.

“Ei niistä pässeistä tarvitse välittää, ne eivät ole koskaan hyökänneet kenenkään kimppuun” meille kerrottiin jälkikäteen. Joopa joo. Täytyy tosin tunnustaa, että ei se pässi varmaan edes meidän perään lähtenyt. Me emme vain pakomatkamme aikana ehtineet tarkastaa ketä tai mitä pakoon olimme juoksumatkalla!

Ihan oikea kiusankappale, kuvitteellisten ärhäköiden pässien lisäksi Färsaarilla on sumu. Vaikka aamulla päivä alkaisi kirkkaana, sumu saattaa saapua mitään ilmoittamatta kulman takaa tai vuoren toiselta puolen, välillä kiusoitellen ja melkein taas kadoten, ja sitten yllättäen vieden kaiken näkyvyyden. Sää, ja sumu sen mukana voivat vaihdella hyvinkin paljon paikkakuntakohtaisesti saarelta toiselle, tai pienen saaren eri puolilla, vaikka ajomatkat Färsaarilla ovatkin lyhyitä. Kahta tuntia pidempää ajomatkaa saa jo hakea!

Sitten ihan erikseen ovat ne päivät kun sumuverho on vallannut koko laakson. Silloin on hyvä istua kämpässä kuuman teekupin kanssa ja odotella sumun hälvenemistä. Ja odottaa. Ja odottaa vielä lisää. Ja lopulta lähteä sumuun haikkaamaan kun ei siitä odottamisesta meinaa tulla loppua.

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

“Pysytään tällä korkeudella ja ei lähdetä sumuun seikkailemaan jos emme näe missä reittiä merkitsevät kivikasat sijaitsevat.”

Kuuluisat, melkein viimeiset sanat. Korkeallahan me pysyttiin ja jatkettiin itse asiassa matkaa yhä korkeammalle, suoraan sumuun ilman mitään käsitystä siitä missä polku olisi vienyt meidät suoraan päämääräämme.

“Se on tästä vaan ylös ja yli toiselle puolelle, ei sen kummempaa.”

Niin kuin se olikin, tai ainakin sinne päin. Sumulla on vain jännä tapa sotkea suuntavaisto ja sen hetken, kun sumu hetkeksi hälveni, huomasimme olevamme huolestuttavasti suuntaamasssa suoraan kohti rantakallioita, aivan väärässä suunnassa.

Sumua siis kannattaa jos ei varoa, niin ainakin kunnioittaa ja ilman karttaa ja kompassia on turha lähteä helpollekaan reitille. Niiltä helpoiltakin reiteiltäkin kun on hieman turhan helppo eksyä!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Ihan parasta Färsaarilla haikkailussa on kuitenkin ainakin kesänloppua kohden mennessä se, että saat usein olla vuorilla yksin kukkulan kuninkaana. Harvat olivat ne kerrat kun tapasimme haikeilla ketään muita ihmisiä, vain lampaat ja pässit seurasivat etenemistämme, jos edes viitsivät nostaa päätään meitä katsoakseen. Osa haikkireiteistä seuraa kivikasoja, mutta aika usein polun paikkaa saa seurata silmä tarkkana että ei aivan täysin eksyisi reitiltä. Fiilikset ovat usein siis kuin tutkimusmatkailijalla konsanaan.

Matkustaminen julkisilla on myös erittäin helppoa, bussilla, lautalla ja/tai helikopterilla pääsee saariryhmien joka kulmaan, ja vaikka viimeinen bussi olisikin haikin hieman venähtäessä jo mennyt, ystävälliset paikalliset olivat meitä ainakin aina auttamassa. Englantia puhuvat jos eivät ihan kaikki, niin ainakin monet, vaikka aika yllättäen tulin puhuneeksi saarilla enemmän norjaa kuin englantia tämän matkan aikana. Niinpä matkalla olo oli varsin kotoisa, vaikka aika usein olimmekin hetkellisesti hukassa, oli sitten sumua tai ei…!

Kiinnostaako haikkaus Färsaarilla? Jatka vielä eteenpäin!

Ei voisi vähempää kiinnostaa? Mukavaa alkavaa viikkoa ja seuraavan kerran palailen vähemmän haikkauksellisissa merkeissä…!!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

VINKIT VAELTAMISEEN FÄRSAARILLA

  • Sumu: Varaudu aina pahimpaan, sumu voi saapua aivan yllättäen. Jos et ole aivan varma siitä mistä tulit tai minne olet menossa, löydä suojaisa paikka, lisää vaatekerroksia, istahda alas ja syö suklaata. Usein sumu myös hälvenee pian ainakin hetkellisesti, vaikka oli myös päiviä milloin katselimme ikkunasta valkoista vaippaa, koko päivän.
  • Varusteet: Färsaarten vuoret ovat toisille vain kukkuloita, mutta niitä ei silti kannata aliarvioida. Sadevaatteet, eväitä, lämpöistä päälle puettavaa, kartta ja kompassi tulisi ainakin löytyä repusta. Ja kompassin käyttöä kannattaa sitten harjoitella jo ennen reissua, jos partiopäivistä on jo jokunen vuosi. Kunhan vaan sanon. Omasta kokemuksesta ehkä….
  • Eväät: Pakko mainita vielä erikseen. Kioskeja, kauppoja tai bensa-asemia ei varsinkaan haikkien varrelta, mutta edes pienistä kylistä usein löydy. Eli kunnon eväät mukaan, ja aina jotain vähän ekstraa.
  • Aikataulut: Usein suuntaa antavat haikkiajat on arvioitu täysin yläkanttiin, mutta ei Färsaarilla. Jos halua ottaa kuvia, tai pitää kunnon evästauot, esimerkiksi nämä Visit Faroe Islandsin haikkaus oppaan ajat pistävät puuskuttamaan kun pitäisi ehtiä bussille!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Helikopterilla Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

VAELTAMINEN FÄRSAARILLA: SUOSIKIT

  • Mykines. Kurkkaa kuvat täältä niin tiedät mistä puhun. Pienen pieni Mykines täyttyy turisteista kesäpäivinä, mutta jos jäät saarelle yöksi, voit olla niinkin onnekas että ihailet auringonlaskua omalla porukalla.
  • Haikki Saksunista Tjørnuvíkiin Streymoyn saarella. Tänne pitää päästä uusiksi, ajan kanssa. Helpoiten reitille pääsee menemällä taksilla tai liftaamalla Saksuniin, mieluiten laskuveden aikaan jotta voi seurata pientä poukamaa merelle asti. Saksunista polku ja kivikasat vievät vuoren yli Tjørnuvíkiin (jos et eksy matkalla niin kuin kävi meille) ja kylän hiekkarantojen ääreen. Me jouduimme juoksemaan loppumatkan ehtiäksemme bussiin, näissä maisemissa olisi ollut mukana viettää vähän enemmänkin aikaa.
  • Suðuroyn saari. Kirjoitin saaresta kokonaisen postauksen. Saaresta jäivät mieleen upeat maisemat, ehkä pelottavin siltaan koskaan, ja muiden ulkoilijoiden puute. Vaikka nämä samat kolme kohtaa taitavat kyllä päteä useampiin paikkoihin Färsaarilla! Ja silti me kuulemma missasimme kaikista upeimmat maisemat Beinisvørðin tienoilla.
  • Gjógv Eysturoyn saarella. Kylässä asuu viitisenkymmentä asukasta, mutta väkiluku moninkertaistuu loma-aikaan suositun majatalon vuoksi. Aivan majatalon takaa lähtee useimmille sopiva kaunis ja helppo haikki ylös rantakallioiden päälle, ja sieltä voivat aktiivisimmat jatkaa matkaa edelleen katsomaan vilkkaita lintukallioita.
  • Hattarvikista Kirkjaan Fugloyn saarella. Ei se itse haikki tällä pienellä Färsaarten koilliskulman saarella niin erikoinen ollut, mutta 110 kruunun helikopterikyyti saarelta kotio teki reissusta ikimuistoisen! Klaksvikista, eli Färsaarteen toiseksi suurimmasta ”kaupungista” tämä on sopiva päiväreissu alkaen bussimatkalla Hvannasundiin ja sieltä lautalla Hattarvikaan, mistä haikaten Kirkjaan ja sieltä kopterilla kotio. Tykkään!
  • Miðvágurista Bøsdalafossurille Vágarin saarella. Helppo päiväretki Tórshavnista aivan lentokentän kupeessa. Tämä reitti kulkee Färsaarten suurimman järven, Leitisvatnin rantaa aivan merelle asti, mistä ovat mielettömät maisemat sekä järvelle, että merelle. Meillä ei pahemmin jäänyt aikaa valokuvaukseen, mutta Instagramista löysin tämän esimerkin siitä, kuinka upea paikka voikaan olla!

Kuvat: Kate Cornfield & Satu Vänskä-Westgarth

Visit Faroe Islands lennätti minut ja ystäväni Katen ja Anne Maritin ystävällisesti Färsaarille, varusti meidät kolmeksi viikoksi matkakorteilla ja järkkäsi muutamaksi yöksi majoituksen. Loppu olikin sitten meidän käsissämme ja kolmisen viikkoa kului aivan liian nopeasti, enemmän tai vähemmän hukassa!

Färsaaret - Kimberley Coole - Visit Faroe Islands

Tässä se on: seuraava (suurehko) seikkailu!

Siitä on melkein tasan tarkkaan kaksi vuotta kun vaivuin Ikeasta kotiimme tiensä löytäneeseen nojatuoliin maha pystyssä ja jäin turhautuneena jumittamaan, kirjaimellisesti, sitä mihin elämäni oli menossa. Toinen raskaus oli vienyt voimat ja olin saanut unohtaa ulkoilulliset suunnitelmat jo jokunen kuukausi sitten. Mietteet äitiyden odotuksista, kahden lapsen kasvattamisesta kahden matkailualalla töitä tekevän aikuisen toimesta ja siitä miten siihen yhtälöön saisi mahdutettua hieman omaakin elämää pisti vakavaksi.

Pikakelataan vuosi eteenpäin ja olin innoissani pyöräilemässä Irlannissa pitkin Wild Atlantic Waytä, jossain siellä 2500 kilometrin reitillä ystävieni kanssa, ilman sen suurempaa kokemusta pitkien matkojen pyöräilystä. Ja siitä lähtien jonkin sortin tasapaino on hiipinyt perhe-elämäämme koko porukan mikroseikkailuiden, meidän viikoittaisten super-hyper-miniseikkailuiden ja sitten näiden meidän mieheni ja minun omien matkojen muodossa.

Vaikka sana ”seikkailu” on kärsinyt inflaation, ja ei ainoastaan minun toimestani, niin eipä elokuun reissulle nyt mitään muuta sopivaa termiä oikein ole. Seuraava suurehko seikkailu, täältä tullaan!

Tällä kertaa, ja jälleen kerran, kohteena on saarivaltio missä sää voi muuttua ihan millä hetkellä vain, ja missä sateisia päiviä on runsaasti enemmän kuin kuivia. Tämä pieni paikka sijaitsee keskellä Pohjois-Atlantin myrskyisintä silmää, mutta tästä kaikesta huolimatta on saanut ylistystä National Geographicilta ja New York Timesilta.

Onko arvauksia?

Färsaaret - Kimberley Coole - Visit Faroe Islands

Färsaaret - Kimberley Coole - Visit Faroe Islands

Färsaaret - Kimberley Coole - Visit Faroe Islands

Färsaaret - Kimberley Coole - Visit Faroe Islands

Ehkäpä tämä oli liiankin helppo, mutta saanko esitellä: Färsaaret!

Joku näissä myrskyisen kylmissä ja koleissa paikoissa vain kiehtoo. Minkälaista on elämä tuolla Atlantin keskellä kahdeksallatoista pienellä vulkaanisella saarella, mitä 40,000 asukasta ja ainakin tuplasti sama määrä lampaita on kutsunut kodiksi jo ennen viikinkien sinne saapumista? Vetävätkö Färsaarten vuonot vertoja Norja vastaaville ja minkälaisia haikkaus- ja fillarointimaastoja löytyy saarilta? Ja ennen kaikkea, voittaako Suomi Färsaaret jalkapallon EM-karsinnoissa syyskuussa?!

Näihin kysymyksiin vastaus löytyy toivottavasti loppukesästä kun yhdessä englantilaisen ystäväni Katen ja norjalaisen ystäväni Anne-Maritin, jotka molemmat olivat matkassa mukana myös Irlannissa, lähdemme seikkailemaan saarille noin kolmeksi viikoksi kamerat, videokamerat ja muistikirjat matkassa mukana. Visit Faroe Islands lähti innolla projektiimme mukaan ja lennättää meidät paikan päälle ja pitää meistä huolen muutaman päivän ajan, ennen kuin me lähdemme omin voimin tutkimaan saaria. Suunnitelma ei ole aivan niin selvä kuin Irlannissa missä 2500 kilometrin pyöräreitti oli päivänselvä tavoite, joten jos sinulla on vinkkejä Färsaarille, kuulisin niistä mielelläni!

Ja nyt ei varmaan muuta kuin aamukamman tekoon…

Farvæl ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Expedia haastatteli minua muuten hiljattain tuon Wild Atlantic Way – fillarimatkan tienoilta, lue haastattelu täältä

Kuvat: Kimberley Coole / Visit Faroe Islands

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Pääsiäissäätä ja muutama vinkki hiihtovaellukseen Norjassa

On hiihtovaellusta ja on hiihtovaellusta. Toiset valloittavat korkeita vuoria randosuksilla ja laskevat hurjaa vauhtia alas. Toiset taittavat pitkää matkaa maastosuksilla tai murtsikoilla läpi laaksojen ja vuorten joskus myös lunta etsien, ja näköjään tänäkin vuonna pääsiäisen hiihdot sujuvat norjalaiseen tapaan påskeværin eli pääsiäissään tahdittamana.

Mitä sitten on tyypillinen pääsiäissää?

Auringonpaistetta ja valkoisena hohtavia hankia. Ja ainakaan neljän vuoden ajan påskevær ei ole pettänyt. Joten jos maastohiihto tökkii, ehkä kyse on vain maisemista (ja säästä!)?

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Lupasin hiihtoseikkailupostauksen yhdessä vinkkejä heille joita kiinnostaa hiihtovaellus täällä Norjassa. Reittejä löytyy myös ”vasta-alkajille” kunhan olosuhteet ovat kohdallaan, ja reitin voi valita niin että mukana ei tarvitse kantaa kuin pieni päiväreppu.

  1. Vaikka lunta riittäisikin, ”virallinen” hiihtokausi, milloin talvireitit (katso pdf) ovat merkittynä kepeillä on erittäin lyhyt. Suurin osa reiteistä merkataan maaliskuun puolella, osa vasta pääsiäiseksi. Tämän virallisen kauden ulkopuolella vuorille ei kannata lähteä ilman kartan ja GPS:n lukutaitoja ja kunnon talvivarusteita.
  2. Jos matkaat Norjaan hiihtovaellus mielessä, kannattaa lähteä reissuun muutaman reittivaihtoehdon kanssa, hieman eri alueilta. Joskus nopeaan vaihtuvat sääolosuhteet saattavat johtaa siihen että suunnitelmasta A ei tule yhtään mitään.
  3. Ja kun puhutaan säästä, paras sivusto sään seuraamiseen on yr.no, lumivyöryvaaroista taas tiedottaa varsom.no
  4. Ne reitit. Ut.no sivustolta löytyy ihan mieletön määrä reittejä ja reittitietoutta. Kaikkein helpoiten selattava tuo sivusto ei kuitenkaan ole. Monille reiteille on helppo matkata juna-bussi yhdistelmällä eli vuokra-autoakaan ei välttämättä tarvitse.
  5. Yöpyminen: Kätevästi teltassa tai hieman mukavammin Den Norske Turistforeningenin (DNT) mökeissä. Joidenkin reittien aloitus- tai lopetuspisteistä löytyy myös tunturihotelleja. DNT:llä on eri tasoisia mökkejä. Mökeissä joissa on tiettyinä ajankohtina henkilökuntaa voi nauttia kolmen ruokalajin illallisista, käydä lämpöisessä suihkussa ja juoda tuopin kylmää olutta, suoraan hanasta. Itsepalvelumökeissä taas kaapista löytyy erilaisia ruokatarvikkeita joita voi ostaa, käytetyt tuotteet kirjoitetaan ylös maksulomakkeeseen. Paikalta löytyy myös halkoja joilla voi lämmittää mökin kotoisaksi, ja yleensä pihamaalla on myös puusee. Ihan perusmökit taas ovat mökkejä ilmaan mitään sen erikoisempia ”palveluita”, eli kaikki tarvittava tulee kantaa itse mukana. Kaikki mökit ovat lukittuna, myös palvelumökit kauden ulkopuolella, ja jäsenet voivat lunastaa avaimen 100NOK (11,5€) panttia vastaan. Jäsenyys, 620NOK (72€), kannattaa jos hiihtoreissu kestää kauemmin kuin neljä yötä.
  6. Reittitietoutta löytyy myös iso kasa eri alueiden mökeiltä, eli jos reissu tietylle alueelle kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä mökkien henkilökuntaan.

Mutta eiköhän näillä pääse alkuun ja kysymyksiä saa laittaa tulemaan jos reissu tänne suunnalle kiinnostaa. Sen pidemmittä puheitta tässä näin Instagram Travel Thursdayn kunniaksi muutama kuva IG-galleriastani jotka toivottavasti saavat kaivamaan ne vanhat ehkä pölyttyneetkin murtsikat varastosta!

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Ei muuta kuin hyvää pääsiäistä, täällä Norjassa pääsiäistä juhlitaan pitkän kaavan mukaan ja he jotka eivät ole kadonneet vuorille koko viikoksi, lähtevät matkaan viimeistään nyt, sillä tänään torstaina on jo pyhäpäivä ja eilenkin monet palvelut pankit ja lastentarhat mukaan lukien sulkivat ovensa jo klo 12.

GOD PÅSKE!

Postauksen kuvat ovat Norjasta parin viikon takaiselta leidien hiihtoseikkailulta ja ne on napattu Instagram-galleriastani. Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä Instagram Travel Thursday blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin. Tutustu tämän kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Jos olet bloggaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä.


Wild Atlantic Way Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Pakkaaminen pyöräretkelle ja iso kasa kakkuja Irlannissa

Wild Atlantic Way Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Miten viiden viikon kamat mahtuvat kahteen pieneen pyörälaukkuun ja mitä kannattaa ottaa mukaan pitkälle pyöräretkelle?

Pikainen katsaus pyörälaukkuihini viime kesän Wild Atlantic Way-pyöräretkeltä Irlannista näytti ainakin siltä, että matkalle tarvitsisi hurjan määrän elektroniikkaa; järkkärikameran objektiiveineen, pokkarikameran, GoPron ja videokameran, läppärin, Kindlen, puhelimen tai kaksi ja niihin kaikkiin soveltuvat lataajat ja johdot.

Ilman näitä, pyöräni olisi varmasti ollut puolet kevyempi.

Wild Atlantic Way Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Nyt kun pyöräilykausi on melkein jo ovella vaikka hiihtokelit täällä Norjan vuorilla ovat vielä parhaimmillaan, oli aika tarttua aiheeseen mitä on toivottu useampaan otteeseen. Täytyy tosin tunnustaa että jos en olisi käynyt harjoittelureissulla Norjan länsirannikolla ystäväni Kalan kanssa ennen Irlantiin lähtöä, pakkaamisesta ei olisi varmasti tullut mitään. Norjan kesäreissulle kun lähdin varsin laihoin eväin mukana ale-kaupasta ostetut pyörälaukut, ei-hengittävät ulkoiluvaatteet ja sekalainen kasa tarvikkeita mille ei ollut mitään tarvetta. Hieman kadehtien katsoinkin Kalan pakkaamisia, hänellä kun ei näyttänyt olevan mukana kuin ihan kaikista tarpeellisimmat tarvikkeet, ja siltikin hän Trondheimiin saapuessamme loihti esiin city-lookin.

Mutta oli reissun pituus sitten neljä päivää tai viisi viikkoa, tavaran määrä on melkein vakio.

Wild Atlantic Way Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

On muutamia asioita mitkä kannattaa ottaa huomioon ennen tuota listan läpi käymistä jos haluaa lähteä reissuun suunnilleen samalla kokoonpanolla, vaikka ehkä ainakin osan elektroniikasta unohtaen.

  • Missä on tarkoitus ja mahdollisuus yöpyä? Wild Atlantic Wayn varrella majapaikkoja löytyy pienimmästäkin kylästä ja niiden ulkopuoleltakin, joten me lähdimme matkalle ilman telttoja ja makuupusseja. Jos reitin varrelta löytyy varmasti katto pään päälle vaikka suunnitelmiin tulisikin muutos, yöpymisvälineet voi huoletta unohtaa.
  • Kuinka paljon ruokaa tarvitsee roudata mukana? Irlannissa riittää pubeja, kahviloita, ruokakauppoja ja bensa-asemia sen verran että me kannoimme mukana vain päivän tai kahden eväät, ja jätimme retkikeittimetkin suosiolla kotiin. Sen verran ruokaa oli aina mukana että pystyimme noudattamaan ehkä parasta matkalle saamaani ohjeistusta: syö jotain aina kahden tunnin välein. Niin jaksaa pisimmätkin yli sataan kilometriin venyvät päivät.

Ja se hyvä puoli on Irlannissa ainakin Norjaan verrattuna, että idyllisiä kahviloita löytyy mutkan kuin mutkan takaa.

Wild Atlantic Way Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Ihan eri asia sitten onkin, ovatko nämä kahvilat jo palautuneet normaalirytmiin sen jälkeen kun ystäväni Kate kävi syömässä kaikki kakut matkan varrelta…

Mutta, sen kummemmitta puheitta, tässäpä ladattava pakkauslista pitkälle pyörämatkalle!

Kaikki tämä mahtui mukavasti kahteen vesitiiviiseen satulaukkuun, kamera-arsenaali tosin kulki ohjaustankolaukussa. Selässä halusin kantaa mahdollisimman vähän, mutta juomareppu osoittautui varsin käteväksi. Siitä, miten tämän kaiken sai laukkuihin tungettua, antaa ideaa tuon alla olevan videon alkupätkä.

Tällä hetkellä itse vain haaveilen seuraavasta pitkästä fillariretkestä, mutta onneksi keväälle on tiedossa ainakin melontaa Italian Alppien maisemissa. Ei muuta kuin mukavaa alkavaa pääsiäistä, palailen linjoille vielä torstaina Instagram Travel Thursdayn ja hiihtoretkien merkeissä ennen pientä pääsiäislomaa perheen kanssa! :)

Wild Atlantic Way:stä puheen ollen, ystäväni Anne-Marit ja minä päädyimme tämän fillariretken tiimoilta Irlannissa TV-ruuduille! Ei tosin pyöräilyn merkeissä, vaan osallistumalla vuosittaiseen perinteiseen Cruinniú na mBád soutukisaan Mayon alueella. Tuo pätkä on ainakin vielä nähtävissä Spiorad Iorrais ohjelmassa TG4-kanavalla. Kuka olisi uskonut! Ja näytti melkein siltä että me voitimme koko kisan…. 

Seikkailu viikossa I @SatuVW I Destination Unknown

Pääkoppa kuntoon: Seikkailu viikossa

Seikkailu viikossa I @SatuVW I Destination Unknown

On synkkää juu. Mies on reilun kuukauden työmatkalla. Lapset kitisevät väsyneinä tarhan jälkeen. Aurinko ei näyttäydy lainkaan harmaan sumuverhon takaa ennen kuin tulee taas pimeä, ja muutenkin tuntuu siltä että päivät ja koko elämä vain junnaavat paikallaan. Paikallaan neljän seinän sisällä, paikallaan Norjassa ja ihan vaan, no, paikallaan. Nyt on tainnut iskeä se välitila kun kesäisen fillariseikkailun synnyttämä hurmiotila on vihdoinkin haihtunut, mutta uudesta seikkailusta tai sen ajankohdasta ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia. Niinpä ajatus linnoittautumisesta kotiin takkatulen ääreen on erittäin houkutteleva ja varsin norjalaiseen tyyliin koselig eli kodikas, jos siihen takkaan vain saisi sen tulen. Koska meikäläiseltä tulenteko harvemmin onnistuu, meille jää vaihtoehdoksi suunnata ovesta ulos.

Ja uloshan me mennään, sillä nyt alkavat seikkailut, ainakin kerran viikossa!

Se mistä seikkailuista sitten on kyse voisi olla vaikka jotain uutta, uuden oppimista, uudessa paikassa käyntiä tai jotain uutta aktiviteettiä kuten tulenteon opettelua, ulkona tietenkin. Tai ehkäpä jotain vanhaa, vaikka lempivuoren valloittamista jälleen kerran. Tosin mitä realistisesti tähän seurueeseen tulee, se vuorenvalloitus varmaan menisi niin että kotiinpäin käännyttäisiin siinä vaiheessa kun parkkipaikka vielä häämöttäisi näköpiirissä. Ehkäpä seikkailu voisi olla myös matka, vaikka road-trip jonnekin vähän kauemmaksi.

Pääasia kuitenkin on se, että lähdemme ulos ja teemme jotain muuta kuin kävelemme lähikauppaan ja takaisin. Ja sitten kun mieheni on taas kotona, hän voi ottaa vetovastuun meidän huushollista, ja tänä talvena suunnitelmissa on ainakin kokeilla talvitelttailua, vaihtaa lumilauta suksiin, käydä useamman päivän mökiltä-mökille hiihtovaelluksella ja skinnailukin olisi kivaa jos aikaa vain on.

Tarkoituksena ei ole kuitenkaan ottaa tästä mitään stressiä, eli seikkailemme viikoittain vain ja jos siltä tuntuu. Ja myönnän jo nyt, tulen hieman juksaamaankin sillä varastossa on jo muutama seikkailu jaettavaksi tältä syksyltä, ja jos satun saamaan sen tulen takkaan seuraavana viikonloppuna, voi olla että me jäämmekin sisätiloihin syömään lettuja!

Kuka muu seikkailee tänä syksynä? Vai onko jossain jo talvi…?

Jumituksesta huolimatta viime aikoina monta kivaa projektia on vihdoin nähnyt päivänvalon. Vierailin englantilaisen seikkailijan Alastair Humphreysin, jonka olen täälläkin useaan otteeseen maininnut (mikroseikkailuiden isä, ja yksi National Geographicin vuoden 2012 seikkailijoista), sivuilla kertomassa äitiyden ja seikkailuiden yhdistämisestä, toimin viime viikon matkailulehti Mondon Instagram hostina ja Irlannin pyöräretkemme päätyi Norjan fillariyhdistyksen lehden etusivun jutuksi!! Eli ei pitäisi valittaa, hyvinhän tässä on pullat uunissa. Ja tuo alla oleva oman blogin Facebook-tykkäysnappikin toimii taas! Toivottavasti…

Furusjøen, Norja I @SatuVW I Destination Unknown

Viikonlopun mittainen loma

Furusjøen, Norja I @SatuVW I Destination UnknownNorjan vuoristohotelleissa on jotain erikoisen kutsuvaa. Erikoisen sillä, että ne eivät ole aina loppuunsa asti sliipattuja, välillä kaukanakin siitä, mutta silti viihtyvyys on sitä luokkaa että lähtö tulee aivan liian nopeasti, ja seuraava visiitti liian hitaasti.

Tapasin hiljattain Lillehammerin matkailunkehittämisessä mukana olevan henkilön, jonka mielestä Irlannin pyöräilyseikkailuiden jälkeen minun oli ehdottomasti käytävä katsastamassa melkein paikallinen ja uudehko Furusjøenin järvenrantaa kiertävä pyöräreitti. Olin tuskin ehtinyt esittää idean juuri maailmalta kotiin tulleelle miehelleni, kun puhelin jo soi ja Rondablikk hotellilta tuli kutsu; tulkaa pyöräilyntäyteiselle viikonloppuvisiitille koko perheen kanssa.

“Jee, viikonlopun mittainen loma”, ajattelin minä, ja niin me taas mentiin, reilun tunnin ajomatkan päähän kohti Rondanen kansallispuistoa. ”Eikö me voitaisi joskus olla hetki paikoillaan?” taisi mieheni mutista, mutta lähti kuitenkin mukaan matkaan paikkaan josta mainitsin pikaisesti samassa yhteydessä kun mietin sitä että onko elämää ison seikkailun jälkeen?

Rondablikk vuoristohotelli I @SatuVW I Destination Unknown

Rondablikk vuoristohotelli I @SatuVW I Destination Unknown

Rondablikk vuoristohotelli I @SatuVW I Destination Unknown

Rondablikk ei ole sliipattu. Ulkoapäin se sulautuu Rondanen kansallispuiston laidalla olevaan Peer Gyntinkin tapahtumapaikkana olevaan metsä- ja järvimaisemaan täydellisesti, sisällä aulassa tervehtii täytetty jääkarhu ystävineen ja punainen väri osuu silmille välillä liiankin kirkkaana. Huoneet ovat vanhanaikaisia ja kuluneita, mutta sängyssä unet maistuvat, eikä pelkästään raikkaassa ilmassa vietetyn päivän vuoksi.

Hotelliin on tultu viihtymään, mutta ei pieneen neljän seinän rajoittamaan tilaan huoneessa numero 214, vaan isojen ikkunoiden ääreen yhteisiin tiloihin joita riittää useammassakin eri kerroksessa. Silloin kun ei olla ulkona. Rondablikkin maastoissa pyöräillään, vaelletaan, hiihdetään ja kalastetaan, ja totta kai talvisin voi ajella myös koiravaljakon kyydissä, Norjassa kun ollaan. Kuulemma Furusøjenin järvi on myös armollinen pilkkijöille, päivässä kun saattaa nousta kuusikymmentäkin kalaa. Tae siitä että “kalaa tulee” ei saisi minua siltikään jäälle odottelemaan saalista…

Rondablikk vuoristohotelli I @SatuVW I Destination Unknown
Pirun pitkä käytävä. Ei aina vaan voi jaksaa…

Ravintolassa hotellivieraiden pöydät on merkitty seurueittain ja tuosta samasta pöydästä paikka löytyy joka kattauksessa. Norjassa kun ollaan, ruoka ei ole halpaa, mutta se on erinomaisen hyvää. Ja täällä asuessa me olemme ainakin tulleet siihen tulokseen että kun kaikki on kerta kallista, mieluummin maksaa sitten vielä pikkaisen enemmän erinomaisesta kuin “vain paljon” keskinkertaisesta. Illalla ja aamulla syödään buffettipöydästä, lounaaksi voi pakkailla norjalaisten rakastamat eväsleivät “matpakken” muotoon. Meidän pöydässä riitti sen verran toimintaa kahden noin metrin mittaisen menijän kanssa että annoin kameran odotella hiljaisempaa hetkeä laukun pohjalla. Hetki jota ei koskaan tullut.

Rondablikk vuoristohotelli I @SatuVW I Destination Unknown
Perus perhepotretti. Äiti lähdössä iloisena fillarilenkille, neiti vetää taustalla raivareita, pieni mies miettii perheenvaihtoa. 

Ehkä turhauttavinta vanhemmuudessa on vuorottelu. Vuorottelimme siis mieheni kanssa fillarilenkkeilyssä, mieheni kiersi järven ensin myötäpäivään, sitten minä vastapäivään. Eksyimme molemmat järveä etsiessämme, mutta kun sinne kerran löysi, fillaroida olisi voinut pidemmänkin lenkin kuin vain 23 kilometriä.

Furusjøen, Norja I @SatuVW I Destination Unknown

Furusjøen, Norja I @SatuVW I Destination Unknown

Furusjøen, Norja I @SatuVW I Destination Unknown

Hieman ylämäkeä, hieman alamäkeä, paljon pitkospuita ja upeita järvimaisemia missä taustalla aina välillä siinsivät Rondanen lumihuippuiset yli 2000 metriä korkeat vuoret. Furusjøenin aluetta ollaan kehittämässä enemmänkin polkupyöräilijät mielessä, joten mielenkiinnolla jään seuraamaan tuleeko alueelle uusiakin reittejä! Kylttejä ja karttoja ollaan ainakin kuulemma lisäämässä.

Furusjøen, Norja I @SatuVW I Destination Unknown

Furusjøen, Norja I @SatuVW I Destination Unknown

Furusjøen, Norja I @SatuVW I Destination Unknown

Äitiä ja papaa odotellessa hotellin pihalla pyöräiltiin myös, keinuttiin leikkipuiston puolella ja käytiin kävelemässä ja kuvailemassa sieniä, ja kylmän tullessa pulahdettiin hotellin lämmitettyyn altaaseen. Tiukan paikan tulleen huoneesta löytyi onneksi myös televisio. TV, joka on varmasti monien väsyneiden lasten tai vanhempien päivän pelastaja! Tanssilattialla pyörähdellään muuten hotellissa myös joka ilta sunnuntaita lukuun ottamatta, mutta me sammuimme jo samaan aikaan lasten kanssa. Eli aika aikaisin…

Tulipahan tässä todistettua taas se, että kauas ei kotoa tarvitse lähteä jos mieli tekee lomalle!

Siinä missä viime viikolla tutkimme Tamperetta, tässä tuli taas löydettyä yksi uusi “tänne tullaan uudestaan perheen ja ystävien kanssa” paikka mihin mieheni jo suunnittelee hiihtoreissua kunhan hanget vievät voiton ruskakaudelta. Tämä visiitti meiltä jäikin vähän lyhyeksi, kun meidän pienen miehen syksynmittaan astmaattiseksi muuttunut yskiskely yltyi yölliseksi astmakohtaukseksi ensimmäisenä lomayönä. Aamulla sitten pakattiin kassit ja siirryttiin kotiin, mistä Lillehammerin sairaalaan on huomattavasti nopeampi matka, niin tarvittaessa. Onneksi tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä…

Rondablikissä muuten aloitettiin juuri remontti, joten talvikauden alkaessa tuo kirkas punainen katoaa hieman lempeämpien sävyjen tieltä. Jääkarhu kumppaneineen jää kuitenkin paikoilleen. jos pieni kisailu kiinnostaa, Furusjøenin maisemissa hiihdetään, pyöräillään ja juostaan vuosittain kilpaa Furusjøen Rundt tapahtumien muodossa. Vuoden 2015 aikataulu näyttää tältä:

  • 14.2.2015 – Rennet – 45km ja 20km hiihtokisat
  • 25.7.2015 – Rittet – pisin fillarimatka 73km, lyhyempiäkin matkoja löytyy
  • 5.9.2015 – Løpet – 7.6km ja 17.8km juoksumatkat, muksuille pienempiä spurtteja

Hiihto- ja fillarikisat siintävät hieman jo mielessä, juoksut jätän suosiolla muille… :)

Lisätietoja hotellista: www.rondablikk.no
Lisätietoja tapahtumista: www.furusjoenrundt.no

Rondablikk kartalla

Koska Rondablikk ja Furusjøen eivät ehkä kuulu Norjan tunnetuimpiin turistinähtävyyksiin, tässä kartta mistä moinen paikka löytyy. Oslosta matka Kvamiin asti kulkee päätietä E6 pitkin, ja Kvamista tie vie ylöspäin noin 13 kilometriä. Esimerkiksi Oslon päälentokentältä Gardermoenista matkaan kuluu noin 3,5 tuntia.

Rondblikk Instagram-kuvina

Lisää Instagram kuvia voit katsastaa myös täältä.

Rondablikk vuoristohotelli Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown