Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Suomi

Urheilullisen joululoman startti Tampereen Tornista

”Ei voi olla näin harmaata” oli ainoa ajatus joka kulki kehää mielessäni kun saavuimme parin päivän matkanteon jälkeen kotikaupunkiini Tampereelle. Junamatkaan Lillehammerin kupeesta Oslon kautta Tukholmaan, sieltä laivalla Helsinkiin ja vielä eteenpäin junalla kotiin asti oli mahtunut aika monet pienen pojan laatat ja niin isojen kuin pienten matkaajien kiukkukohtauksia, mutta silti hidasta matkantekoa Suomeen asti oli tahdittanut mukava koko perheen yhdessäolo kiireisen syksyn jälkeen. Mutta sitten tuli Tampere. Ei lunta, ei aurinkoa, vaan tehdasrakennuksia, rumia kerrostaloja, harmautta ja yleistä ankeutta. ”Onneksi ei asuta täällä” taisi käydä mielessäni myös vaikka olen joskus aikaisemmin kaupunkia hehkuttanutkin. Lillehammerissa oli sentään lunta ja hiihtokeskukset auki kun lähdimme reissuun.

Sokos Hotel Torni Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Ja sitten oli Tampereen Torni.

Solo Sokos Hotel Torni näkyy Tampereella kauas. En ole oikein tiennyt mitä Tornista ajatella, siellähän se hallinnoi näkymää, katsoi kohti keskustaa sitten suunnasta kuin suunnasta. Rantapallon bloggaajien etuihin kuuluu yhden yön yhteistyö Sokos Hotellien kanssa, ja utelias kun olin, kysyin onnistuisiko yöpyminen hotellissa juuri ennen joulun pyhiä. Ja olihan viime hetkestä kaksin miehen kanssa kaksin kulunut jo tovi, me kun olemme vuorotelleet työreissujen kanssa tiiviiseen tahtiin koko syksyn.

Joten harmaata tai ei, me suuntasimme kohti keskustaa laukussa kamera ja matkalta mukaan haettu kuoharipullo, ja jätimme muksut isovanhempien huomaan ja livistimme hetkeksi pienelle irtiotolle arjesta, ihan vaan kotikaupungissa. Ja äkkiähän se harmaus katosi väriloistoon kun illalla ihailimme Tampereen (joulu)valoja Tornin Moro-baarista, ja myöhemmin lämpöisen peiton alta oman huoneen ikkunasta.

Sokos Hotel Torni Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Sokos Hotel Torni Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Sokos Hotel Torni Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Varsinkin kiireen keskellä tärkein hotellikriteeri meikäläiselle on ”kodikkuus”; ilmeisesti norjassa vietetyt vuodet ovat jättäneet jälkensä ja kaiken pitää aina olla kovinkin ”koselig”. Kodikkuudessa Torni ei aivan vedä vertoja Original Sokos Hotelsin Villalle missä on aikaisemmin tullut otettua pieniä arjen irtiottoja, mutta kaikkialle kohoavaksi Torniksi tämä Torni oli vallan kodikas. Hotelli ja hotellin sisustus ovat mukava sekoitus Tampereen teollista historiaa, taidetta ja manserokkia, ja ne maisemathan ovat ihan omaa luokkaansa, varsinkin harmauden kadotessa yön väriloistoon. Ja mikä parasta, seuraavana aamuna aurinkokin pilkisti pilvien takaa kömpiessämme viime tingassa aamupalalle. Tykkäsin!

Ja mikä sen parempi aloitus urheilulliselle joululomalle kuin hetken hiljentyminen ilman perheen pienimpiä, joulun pyhät nimittäin vietimme vauhdikkaissa merkeissä Vierumäen Urheiluopistolla. Niin vauhdikkaissa että kameran olemassaolo unohtui muutamaksi päiväksi ihan täysin, vaikka kännykkäkameralla tulikin ikuistettua monia hauskoja hetkiä aktiviteettien lomassa. Ei voi muuta sanoa kuin että tämä joulu oli kyllä ihan paras, taidanpa tietää missä haluaisin viettää ensi joulunkin!

Ei siis muuta kuin myöhäiset joulun toivotukset taas täältä kotikulmilta Norjasta, vaikka nyt mennään jo lujaa vauhtia uutta vuotta kohti!! <3

Finland Lapland I @SatuVW I Destination Unknown

Suomi – paikka mistä ei voi pysyä poissa

Finland Lapland I @SatuVW I Destination Unknown

Helsinki, Tampere, Helsinki, Rovaniemi, Pello, Ylläs, Kittilä, Helsinki, Tampere. Aika paljon sitä saa mahtumaan viikkoon kun oikein yrittää. Matkamessuillakin tuli mentyä ja lujaa ammattilaispäivien ajan, mutta sen jälkeen Tampere ja isovanhempien hoidossa olleet lapset jo kutsuivat joten rento Matkamessumeininki saa odottaa ensi vuotta.

Pohjoisen reissulla tuli todettua ainakin se, että iPhonea ei ole tehty -30C lämpötiloihin ja järkkärinikin jähmettyy pakkasessa, mutta muutaman kuvan sain napattua siinä samalla kun juoksin matkatoimistojen edustajista kootun ryhmämme kanssa. Nämä kuvat Ranuan eläinpuistosta talvisena iltapäivänä muistuttavat kuinka hävyttömän kaunis talvinen Lappi onkaan, ja onneksi pääsen jatkamaan arktisia kuvausharjoituksia jo ensi viikolla kun työ vie taas Suomen Lapin kautta Pohjois-Norjaan.

Ei huonompi saavutus se, että vuoden ensimmäisen kuukauden saldona on kolme reissua Suomeen. Sauna, täältä tullaan taas!

Finland Lapland I @SatuVW I Destination Unknown

Finland Lapland I @SatuVW I Destination Unknown

Se on moro! 24 tuntia kotikaupungissa Tampereella

Talvi tulee I @SatuVW I Destination Unknown

9:00 “Tämä oli sitten sinun ideasi” puuskahti mieheni pumpatessaan pyörien renkaita vanhempieni pihalla. Minä naureskelin hyväntuulisesti vaikka sormet kipristelivätkin kylmästä kuvatessani pihamaan huurteisia lehtiä ja auton kuuraisia ikkunoita. Mittari näytti -4C ja tämän parempaa ideaa ei voinut olla. Polkupyöräseikkailu kotikaupungissani Tampereella oli alkamassa ja tälle reissulle muksut eivät lähteneet mukaan.

Kaffila, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Kaffila, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Kaffila, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

10:40 Kotiseutuvisiitit seuraavat yleensä jotakuinkin samaa vanhaa kaavaa. Saavun paikalle sen suurempia ilmoittamatta tarkoituksena pitää kalenteri mahdollisimman tyhjänä, mutta kohta juoksenkin minuuttiaikataululla ympäri kaupunkia. Ympäri niitä samoja vanhoja tuttuja paikkoja jotka ovat uskollisesti pysyneet paikoillaan vuosikausia.

Melkein salakavalaan Tampere on kuitenkin vuosien kuluessa muuttunut, ja tällä reissulla tarkoituksena oli nähdä mitä uutta kaupunkiviidakosta löytyisikään. Aivan liian myöhäiseksi jäänyt aamupala, vai olisiko tämä paremminkin jo brunssi nautittiin Keskustorin kulmilta löytyvässä Kaffilassa, joka oli juuri mukavan pieni ja kotoisa tämän kaupunkipäivän aloitukseen. Aamupalaa luomukahvin tai -teen kera Kaffilassa tarjoillaan arkisin klo 11:00 asti, ja aamupalakombot maksavat 3.50€-7.50€ riippuen sisällöstä. Viikonloppuisin tarjolla on myös buffa.

Kauppahalli, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Kauppahalli, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Keskustori, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

11:15 Keskustorin ja Kauppahallin kulmilla notkumisessa ei nyt ole mitään uutta, mutta eihän näitä voi Tampereella ohittaa vaikka haluaisikin. Sitten viime visiitin monet Keskustoria reunustavista liiketiloista ovat jääneet tyhjilleen, joten keskityin vapaapäivän kunniaksi katselemaan yläilmoihin. Kotiseutumatkailuun kuului luonnollisesti visiitti myös kaupungin matkailuneuvontaan, joka sekin löytyy keskustorin laidalta. Ja on muuten auki vain arkisin…

Laukontori, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Laukontori, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Laukontori, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Laukontori, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Laukontori, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

11:57 En tiedä miksi mielsin Tampereen yliopistoaikoinani kun asuin Irlannissa ”ei nyt niin kovin teolliseksi kaupungiksi”, vaikka teollisuus ja vanhat tehdasrakennukset antavat Tampereelle sen omatakeisen leiman. Vanhat rakennukset ovat saaneet uuden elämän asuinrakennuksina, museoina ja taiteilijoiden työtiloina ja putiikkeina, mutta löytyy aivan keskustastakin, siitä Laukontorin rannasta vielä toimivaa teollisuutta. Mutta löytyyhän sieltä Laukontorilta muutakin.

Kehräsaari I @SatuVW I Destination Unknown

Kehräsaari I @SatuVW I Destination Unknown

Kehräsaari I @SatuVW I Destination Unknown

12:09 Romantiikka räiskyy tai ainakin lyödään lukkoon, kirjaimellisesti, pienellä Kehräsaaresta Koskikeskuksen kupeelle vievällä sillalla. Minä ihailin lukkoja ja kuvailin niitä näitä. Mieheni katseli haaveilleen kalastajia ja suunnitteli eläkepäiviään (!!) kalastuksen parissa. Kehräsaaressa kannattaa käydä kurkkaamassa käsityöläisten pikkuputiikit, ja löytyypä sieltä muutama syöttölä ja juottolakin jotka jäivät tällä reissulla testaamatta.

Tampere Design I @SatuVW I Destination Unknown

Tampere pyöräillen I @SatuVW I Destination Unknown

12:29 Tampere ja design. Kaksi käsitettä joiden en arvannut kulkevan näin vahvasti käsikädessä. Tampereelta löytyy iso kasa pieniä design-liikkeitä jotka Tampereen Muotoilijoiden yhdistys on koonnut käteväksi kartaksi. Kartalta löytyvät vaatteisiin, sisustukseen ja käsitöihin erikoistuneita liikkeet, kahvilasuositukset ja galleriat. Me kiersimme hetken Verkatehtaan- ja Aleksanterikatujen putiikkeja, ennen kuin hyppäsimme takaisin pyörien selkään ja lähdimme pyöräilemään Tammerkosken vartta yläjuoksua kohden.

Tampereen tehdasmaisemia I @SatuVW I Destination Unknown

Tampereen tehdasmaisemia I @SatuVW I Destination Unknown

Tampereen tehdasmaisemia I @SatuVW I Destination Unknown

13:27 Tampere ja tehdasmaisemat sopivat yhteen kuin nenä päähän, ja näitä maisemia tuli ikuistettua useammastakin suunnasta pitkin ja poikin Tammerkosken rantoja. Finlaysonin tehtaiden ansiota on muuten se, että Tampereella syttyi Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo vuonna 1882. Tiesittekös tuota? Kehtaanko tunnustaa että minulla ei ollut asiasta aavistustakaan…

Tallipihan Kahvila Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Tallipihan Kahvila Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

13:45 Tallipiha. Synonyymi sanalle ”kodikas”. Tallipihan kahvila ja sen uunista tulleet leipomukset ihastuttivat, vaikka salaattiannokset (8,50€) olivatkin hienoinen pettymys. Eikö vähitellen voisi unohtaa jäävuorisalaatin ravintola-annoksista, neonkeltaisesta salaattikastikeesta puhumattakaan!?

Pyynikin Näkötornin munkkikahvila I @SatuVW I Destination Unknown

Tampere Pyynikin Näkötornista I @SatuVW I Destination Unknown

Pyynikin Näkötornin munkkikahvila I @SatuVW I Destination Unknown

Pyynikin Näkötornin munkkikahvila I @SatuVW I Destination Unknown

16:02 Maisemien ihastelua Pyynikin näkötornista ja päälle munkki. Kaksi erittäin erinomaisesti tuhlattua kahden euron kolikkoa. Suosittelen! Mieheni ei ollut näkötornin kahvilan munkkeja aikaisemmin maistanutkaan, minä taas käyn täällä aina silloin tällöin… Munkkeja saa nyt myös Keskustorin munkkikahvilasta, mutta Pyynikillä on oma taikansa. Näkötornin munkkikahvila on muuten auki vuoden jokaisena päivänä!

Cafe Pispala, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Cafe Pispala, Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

18:30 Uskaltaisinko väittää että löysimme Tampereen parhaan ravintolan? Tai ainakin yllättävimmän? Keskeltä Pispalalaista asuntoaluetta löytyy heinäkuussa avattu pieni kodikas ravintola, missä maut ovat kohdallaan, ruokalista vaihtuu viikoittain, hinta ei vie konkurssiin ja fiilis on kuin kotona (missä joku on käynyt siivoamassa ja siivoaa nytkin tiskit pois pöydiltä). Me juutuimme Cafe Pispalaan useammaksikin tunniksi syömään, nauttimaan lasillisen tai kaksi punaviiniä (minä) ja pikkupanimojen olutta (mieheni), ja jutustelemaan omistaja pariskunnan Yvonnen kanssa.

Cafe Pispala on mukavan erilainen, mutta samalla jotenkin tuttu. Sinne voi mennä yksin tai ryhmässä, ja muksutkin voisi ottaa mukaan ruokailemaan. Kahvila-ravintola on auki keskiviikosta sunnuntaihin, ja viikonloppuisin tarjolla on paljon kiitelty brunssi. Tuonne menen kyllä vielä uudestaan, monen monta kertaa! Jos meikäläisen sana ei riitä, kurkkaa vielä Joonaksen Indiemode-blogi, Kohokohdat.fi – sivusto tai Katjan Optimismia ja energiaa – blogi. En ole nimittäin ainoa joka tätä paikkaa hehkuttaa!

Depresso I @SatuVW I Destination Unknown

11:05 – seuraava päivä… Ja siinä se sitten olikin. Tampere by Night jäi tällä kertaa kokematta vaikka suunnitelmat (ja ehkä uhokin) olivat kovat, ja kameran jalusta oli mukana yökuvia varten. Nämä kaksi vanhempaa kun väsähtivät päivällisen jälkeen ja kömpivät hotellille sänkyyn katsomaan televisiosta elokuvaa… Sellaista se, pienten ei-öisin-niin-kovin-hyvin-nukkuvien lasten vanhempien elo on! Hotelliaamiaisen jälkeen mieheni kaipasi vielä ”kunnon kahvia”, mihin Hämeenkadun Espresso Bar oli mitä oivin paikka.

Tämä miniretki ei olisi voinut tulla parempaan saumaan, suosittelen suuresti kaikille turistipäivää omassa kaupungissa, tai miksipä ei Tampereella! 

Ja ainakin näitä testaamme seuraavalla vierailulla:

Matkailulehti Mondossakin vietettiin muuten juuri (nro 9/2014) hauska miniloma Tampereen Tammelassa, mutta meiltä Tammelan tutkiminen jäi sekin ensi kertaan!

Irti arjesta kotikaupungissa, eli miksi on hyvä olla itsekäs äiti

Tarkoituksenani oli tällä viikolla käydä pikamatkalla Marokossa, virtuaalisesti ainakin, pistää padat soimaan ja testata kevään Marrakechin matkalla oppimiani ruuanlaittotaitoja kotona Norjassa. Mutta eihän tässä kuumuudessa mikään mausteinen maistu, hyvä jos muksujen kurkuista saa alas muuta kuin jugurttia ja jäätelöä. Muutenkin ajatukset pyörivät vain ympyrää.

Ympyrää, jonka keskipisteenä on Irlanti. Matkaan on aikaa vain reilu viikko ja nyt mietityttävät reittivalinnat, pakkauslistat, oikean polven kunto ja se onko matkaan ihan pakko ottaa niin paljon elektroniikkaa kuin olen pöydänkulmalle kasannut. Ja kun vietän unettomia öitä hikoillen meidän saunaksi muuttuneessa asunnossamme, unelmoin jo rauhallisista unista ilman muita keskeytyksiä kuin mitä tarjoavat väsynyt, amatsonimaisen lihaksikkaaksi muuttumassa oleva kroppani tai mielenkiintoisen, yömyöhään luetun dekkarin jäljiltä jäänyt jännitys.

Pysyäkseni kuitenkin hetken poissa aiheista retkipyöräily ja Irlanti, jäin miettimään kysymystä johon olen saanut vastata melkein heti ja aina kun olen kertonut tulevasta pyörämatkasta. Kysymys ei liity millään lailla siihen miksi ihmeessä olen lähdössä 2500 kilometrin pyöräretkelle hyvin vähällä kokemuksella. Sen sijaan se koskee sitä miten ihmeessä voin olla erossa lapsistani niin kauan.

Argh.

Siinä yleensä ensimmäinen reaktioni jota seuraa vaivautunut hiljaisuus ja hämmennys. Miten? No siten…

Jotta minä voisin olla paras mahdollinen äiti lapsilleni, tarvitsen hitusen omaa aikaa aina silloin tällöin. Kolme, neljä viikkoa on ehkä hieman liioiteltua, ainakin säännöllisesti toteutettuna, mutta yö tai kaksi omassa rauhassa tai ystävien kera tekee ihmeitä myös. Tämän sain todeta kesäkuisella matkalla kotikaupunkiini Tampereelle, missä nautin leppoisasta yöstä Sokos Hotel Villan huomassa. Kaikki oli melkein niin kuin ennen lapsia; seuranani oli lukioaikainen ystäväni ja “partner in crime” seikkailussa jos toisessa Tiina,  mistään ei kuulunut “äiti äiti äiti” eikä nenään leijunut vieno tuoksu joka muistuttaisi vaipanvaihdosta – nyt ja heti, eikä ehkä kohta.

Ihan kohdallaan ei kaikki kuitenkaan ollut. Korkeiden korkojen ja tiukkojen farkkujen sijasta kassista löytyi mukava kesäterassiasu ballerinoineen, ja illan tavoitteena oli olla takaisin puhtaiden lakanoiden suojissa sen verran aikaisin että saisimme nukkua oikein kunnolla, herätä ilman krapulaa ja nauttia aamiaisesta pitkän kaavan mukaan ihan rauhassa.

Toista taisi olla kymmenen vuotta sitten, vaikka lapsia ei mietitty tälläkään reissulla. Nyt keskitymme nauttimaan täysillä pienestä irtiotosta Sokoksen “40 vuotta – 40 blogitarinaa” – kampanjan tiimoilta, ja tässä on meidän tarinamme siitä miksi on hyvä aina välillä ottaa omaa aikaa perhearjen keskeltä. Ja aina ei tarvitse lähteä kotikaupunkia kauemmaksi!

Sokos Hotel Villa I @SatuVW I Destination Unknown

Vuodet vierivät, lapsia tulee lisää – niitä meillä on yhteensä nyt viisi, mutta kuohuva maistuu aina. Varsinkin sängystä käsin ja puhtauttaan kiiltävässä hotellihuoneessa missä ei ole vaarana kompastua leluihin.

Sokos Hotel Villa I @SatuVW I Destination Unknown

Sokos Hotel Villa I @SatuVW I Destination Unknown

Sokos Hotel Villa I @SatuVW I Destination Unknown

Tehdaskaupunki Tampere ja rosoinen tiili, siinä lyömätön yhdistelmä mikä toimii myös Villassa. Hotelli uudistui täysin vuonna 2011 ja siinä samalla sijoittui parhaiden hotellien joukkoon kansainvälisessä Interior Design Awards 2011 -kilpailussa. Designista huolimatta (vai siitä johtuen??) hotelli ei ole tönkkö näyttäytymispaikka, vaan kotoisa majapaikka Tullinaukion kulmilla.

Sokos Hotel Villa I @SatuVW I Destination Unknown

Matka kuin matka, ja kassistani löytyvät villasukat. Tällä reissulla ne saivat jäädä kotiin, ja sen sijaan kietouduin huoneestamme löytyvään Mummon Kammarin, tamperelaisen vanhustyön keskuksen villapeitteeseen. Kuulemma hääsviitistä löytyisivät myös ne villasukat.

Sokos Hotel Tammer I @SatuVW I Destination Unknown

Sokos Hotel Tammer I @SatuVW I Destination Unknown

Sokos Hotel Tammer I @SatuVW I Destination Unknown

Koska päivässä ei ihan ehdi Italiaan ja takaisin, me nautimme illallisen Tampereen Italiassa eli Sokos Hotel Tammerin Trattoriassa. Pitsa oli parasta pitkään aikaan kuten oli myös seura, tosin pitsan maistuminen saattoi johtua siitäkin että täällä meidän kulmilla Norjassa tunnetaan vain amerikkalaistyylinen rasvaa tihkuva pannupitsa. Suosittelen joka tapauksessa, ja sijainti on mitä mainioin Tammerkosken kulmilla.

Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Illallisen jälkeen vauhti oli kova ja tarkoituksena oli suunnistaa Tampereen yöhön, toteutus jäi vain hieman heikoksi. Siiderituopit olivat ensimmäisessä baarissa vielä puoliksi täynnä siinä vaiheessa kun me jo suunnistimme rivakasti kohti hotellihuonettamme, nukkumaan… Tampere, kesäiltana, on kuitenkin sen verran kaunis että pikainen valokuvanpituinen pysähdys täytyi matkalla tehdä.

Äitien villi irtiotto arjesta, tosiaankin!

Sokos Hotel Villa I @SatuVW I Destination Unknown

Mutta mikä oli parasta koko viikonlopussa? Se, että vällyjen väliin pystyi palaamaan takaisin heti aamupalan jälkeen…

Vaikka yksi yö omassa rauhassa tuntui aivan taivaalliselta, saa nähdä miten Irlannin kanssa sitten ihan oikeasti käy, mitä tulee minuun nimittäin. Muksut ovat varmasti onnensa kukkuloissa kun “papa” on taas kotona, ja vaikka ikävä äitiä saattaa nostaa päätänsä aina silloin tällöin, heillä ei ole mitään hätää. Ja ehkäpä vielä joskus saamme miehenikin kanssa viettää yön ilman perheen pienimpiä, samaan aikaan ja samassa paikassa, viime kerrasta kun alkaa olla kohta kolme vuotta!

Helteistä viikonloppua sinulle missä sitten oletkin, täällä tutustutaan viikonloppuna pyöränhuollon saloihin ja vedetään viimeistelevät pyörälenkit, tankkausta, jäätelön muodossa unohtamatta!

Yöpymisen Sokos Hotel Villassa ja illallisen Tammerin Trattoriassa tarjosi meille Sokos Hotels ketju.

Hei ja moi Suomesta!

Matkamessut tulivat ja menivät minun kohdaltani, enpä päässyt näkemään teistä matkamessuille tulijoista ketään. Nyyh. Ehkä ensi kerralla pyörin itsekin paikalla paremmalla ajalla? Nämä messut vilahtivat ohitse juostessani torstaina tapaamisissa ja samoin perjantai aamuna myös. Perjantaina paikalla oli vanhempieni kanssa myös eräs kikattava, karkuun juokseva, kaatuileva ja kiipeilevä pieni neito jota yritin ikuistaa kännykkäkameralla. Ja kuinkas kävikään?

Minin matkamessut 2013 I @SatuVW I Destination Unknown

Nyt olen röhnöttänyt kotoisasti sohvalla Tampereella samalla kun olen vetänyt kliseisesti kaksin käsin ruisleipää ja odottelen saunan kuumenemista. Eli ei mitään uutta auringon alla näin Suomi-visiitillä. Kovasti odottamastani Helsingistäkin näin lähinnä taksin ikkunasta ohitse kiitävät maisemat matkatessani Vantaan Flamingosta kohti Messukeskusta. Mutta hyvä näin. Tämän visiitin pääasia kun töiden lisäksi on perheen kanssa ajan viettäminen ja ruoka. Lisää ruisleipää kiitos!

Hyvää viikonloppua kotimaan maisemista, hienoja messuja teille kaikille jotka sinne suuntaatte ja palaillaan maisemiin Norjan vuorilta taas ensi viikolla!

Vierailulla kotimaassa (taas kerran)

Lentokoneen pyörien koskettaessa Helsinki-Vantaan kiitorataa olo on aina jännittyneen odottava. Tiedossa on tuttuja makuja, saunan lämpöä ja jälleennäkemisiä. Sen suurempaa suunnitelmaa vierailulle harvemmin on. Joskus muinoin kalenteri oli täynnä minuutin tarkkoja tapaamisia aina Suomeen tullessa, mutta nykyään kavereille lähtee yleensä pikainen teksti- tai naamakirjaviesti “olen (melkein) Suomessa, nähdäänkö!?”

Aikaa vain olla ja ottaa iisisti, se tuntuu hyvältä.

Tosin kaikkien näiden viestien, kampaajavarauksen ja hammaslääkäriajan jälkeen kiire astuu vääjäämättä kuvaan.

Minikin on kehittänyt tässä vajaan vuoden aikana omat Suomi-rutiinit: visiitit TAYS:n lasten poliklinikalle ja yöt lastenosastolla numero neljä. Äiti saa yöpyä sairaalassa samalla hinnalla. Hienoa. Tällä kertaa kyseessä on ärhäkkä mahatauti ja kuivuminen, keväällä sen sijaan tulehdus. Mies jo uhkaili (leikkimielisesti tosin, kait…) että Miniähän ei voi kohta Suomeen tuoda kun aina päädytään sairaalasänkyyn.

Se siitä kiireestä ja suunnitelmista.

Täällä me siis hengailemme, sairaalassa,  ja otamme ihan oikeasti iisisti odotellen kotiinpääsyä. Potilaan ehdoilla mennään. Kotijoukot toivat sentään nettitikun joten torkkumisen lomassa meikäläinen surffailee netissä ja suunnittelee omaa unelmamatkaa. Yhtä niistä. Ihan siltä varalta että tämän vierailun saunomiset ja muut mukavat ohjelmat jäävät tähän vähiin.

Toivottavasti teillä kaikilla muilla on ollut vähän positiivisesti tapahtumarikkaampi loppuviikko ja minä palailen linjoille seuraavan kerran mukkilasta (se oli se mummolan ja ukkilan tasapuolinen yhdistelmä), jos hyvin käy! Minille saa lähettää suurin määrin hyvänolonajatuksia, voi kun pikkuinen parantuisi pian…