”Ei voi olla näin harmaata” oli ainoa ajatus joka kulki kehää mielessäni kun saavuimme parin päivän matkanteon jälkeen kotikaupunkiini Tampereelle. Junamatkaan Lillehammerin kupeesta Oslon kautta Tukholmaan, sieltä laivalla Helsinkiin ja vielä eteenpäin junalla kotiin asti oli mahtunut aika monet pienen pojan laatat ja niin isojen kuin pienten matkaajien kiukkukohtauksia, mutta silti hidasta matkantekoa Suomeen asti oli tahdittanut mukava koko perheen yhdessäolo kiireisen syksyn jälkeen. Mutta sitten tuli Tampere. Ei lunta, ei aurinkoa, vaan tehdasrakennuksia, rumia kerrostaloja, harmautta ja yleistä ankeutta. ”Onneksi ei asuta täällä” taisi käydä mielessäni myös vaikka olen joskus aikaisemmin kaupunkia hehkuttanutkin. Lillehammerissa oli sentään lunta ja hiihtokeskukset auki kun lähdimme reissuun.
Ja sitten oli Tampereen Torni.
Solo Sokos Hotel Torni näkyy Tampereella kauas. En ole oikein tiennyt mitä Tornista ajatella, siellähän se hallinnoi näkymää, katsoi kohti keskustaa sitten suunnasta kuin suunnasta. Rantapallon bloggaajien etuihin kuuluu yhden yön yhteistyö Sokos Hotellien kanssa, ja utelias kun olin, kysyin onnistuisiko yöpyminen hotellissa juuri ennen joulun pyhiä. Ja olihan viime hetkestä kaksin miehen kanssa kaksin kulunut jo tovi, me kun olemme vuorotelleet työreissujen kanssa tiiviiseen tahtiin koko syksyn.
Joten harmaata tai ei, me suuntasimme kohti keskustaa laukussa kamera ja matkalta mukaan haettu kuoharipullo, ja jätimme muksut isovanhempien huomaan ja livistimme hetkeksi pienelle irtiotolle arjesta, ihan vaan kotikaupungissa. Ja äkkiähän se harmaus katosi väriloistoon kun illalla ihailimme Tampereen (joulu)valoja Tornin Moro-baarista, ja myöhemmin lämpöisen peiton alta oman huoneen ikkunasta.
Varsinkin kiireen keskellä tärkein hotellikriteeri meikäläiselle on ”kodikkuus”; ilmeisesti norjassa vietetyt vuodet ovat jättäneet jälkensä ja kaiken pitää aina olla kovinkin ”koselig”. Kodikkuudessa Torni ei aivan vedä vertoja Original Sokos Hotelsin Villalle missä on aikaisemmin tullut otettua pieniä arjen irtiottoja, mutta kaikkialle kohoavaksi Torniksi tämä Torni oli vallan kodikas. Hotelli ja hotellin sisustus ovat mukava sekoitus Tampereen teollista historiaa, taidetta ja manserokkia, ja ne maisemathan ovat ihan omaa luokkaansa, varsinkin harmauden kadotessa yön väriloistoon. Ja mikä parasta, seuraavana aamuna aurinkokin pilkisti pilvien takaa kömpiessämme viime tingassa aamupalalle. Tykkäsin!
Ja mikä sen parempi aloitus urheilulliselle joululomalle kuin hetken hiljentyminen ilman perheen pienimpiä, joulun pyhät nimittäin vietimme vauhdikkaissa merkeissä Vierumäen Urheiluopistolla. Niin vauhdikkaissa että kameran olemassaolo unohtui muutamaksi päiväksi ihan täysin, vaikka kännykkäkameralla tulikin ikuistettua monia hauskoja hetkiä aktiviteettien lomassa. Ei voi muuta sanoa kuin että tämä joulu oli kyllä ihan paras, taidanpa tietää missä haluaisin viettää ensi joulunkin!
Ei siis muuta kuin myöhäiset joulun toivotukset taas täältä kotikulmilta Norjasta, vaikka nyt mennään jo lujaa vauhtia uutta vuotta kohti!! <3
