Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Seikkailu viikossa

Seikkailu Viikossa: Koskaan ei ole liian aikaista (tai myöhäistä)

Seikkailu sanana alkaa olla aika kovassa käytössä tämän blogin puolella, se kun astuu kuvaan oli sitten kyseessä retki lähikukkulalle tai viiden viikon fillarointireissu Irlannissa. Mutta niinhän se vaan on että pienet seikkailut tekevät arjesta paljon jännittävämpää, joten seikkailut jatkukoon.

Ja mikä voisi olla sen seikkailullisempaa kuin ihka ensimmäinen alamäkihiihtoreissu, ikinä! 

Mitä tulee muksujen murtsikkahiihdon ja laskettelun opetteluun, itse olen sitä mieltä että sukset voi laittaa jalkaan siinä vaiheessa kun kävely ilman sen suurempaa huojuntaa onnistuu. Toki on tärkeää mennä lasten ehdoilla ja tahdissa, ja meilläkin hiihtoreissut kestävät joskus vain minuutteja, kun toisinaan taas puhutaan tunneista jos mukaan lasketaan korvapuustitauko kahvilassa.

Alla on lyhyt iPhonella otettu ja iMoviella editoitu pätkä meidän pienen miehen seikkailusta suksilla, pojalla ikää alkaa olla tasan tarkkaan seitsemäntoista kuukautta. Ja menossa mukana on neljänkympin tienoille ehtinyt isä, joka testaili mäkiä alppisuksilla toista kertaa elämässään. Meikäläiselläkin lauta on tässä hitaan varmasti vaihtumassa suksiin, lasten kanssa kun on helpompi tutkia hiihtorinteitä sukset jalassa.

Täytyy tunnustaa että joku jännä hyvänolontunne tulee ihan siitä, että vaikka emme Suomessa asukaan, ainakin osittain lapseni pääsevät kokemaan ja oppimaan samoja asioita kuin minäkin junnuna, talviurheilulajit mukaan lukien. Ei ole kai turhaan sanottua että me pohjoismaalaiset olemme syntyneet sukset jaloissa!?

Løkken Fjellgård maatilamajoitus Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Seikkailu viikossa: Snøhetta eli hieman pitkäksi venähtänyt päiväretki

Edessä kartta, kynä, kone ja vieressä kaksi pientä kaveria jotka tekevät kaikkea muuta kartalle kuin katsovat sitä. Suunnitelmana lähteä jonnekin hieman kauemmaksi päiväretkeilemään, kriteereinä maksimissaan 2-3 tunnin ajomatka ja hyvät ulkoilumahdollisuudet. Valokuvauksellisuus plussaa. Autoon on jo edellispäivänä pakattu lastenrattaat, kantoreppu, sadevaatteet ja lämpökerrastot, ja ihan viime hetkessä tungen takakonttiin vielä makuupussit ja aina valmiudessa olevan ”retkiruokaboksin”. Varmuuden vuoksi. 

Koska juuri ohitse kiitänyt viikonloppu katosi marraskuun myötä synttärijuhlien, joulumarkkinoiden ja pulkkamäen muodossa, tässä yksi syksyn kohokohdista. Hieman pitkäksi venähtänyt päiväretki. Kyllähän minä olisin tullut kotiin, mutta mini halusi hotelliin. Ja kaippa 1700-luvulta lähtöisin oleva maatila käy hotellista. Ainakin siellä sai nukuttua ihan pirun hyvät yöunet.

Snøhetta näköalapaikka Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Snøhetta näköalapaikka Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Snøhetta näköalapaikka Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Snøhetta näköalapaikka Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Asioita mistä pidän Norjassa. Meidän kylältä ei ole pitkä matka upeisiin paikkoihin, vaikka näillä pikkuteillä köröttäessä ajomatkoissa saattaakin kestää. Nyt suuntana oli näköalapaikka mistä on upeat näkymät Norjan melkein korkeimmalle vuorelle Snøhetalle. Mistään ekstreme-vaelluksesta ei tällä kertaa ollut kyse sillä ylös asti pääsi kärryjen kanssa, kunhan jaksoi työntää kahta muksua reilun kilsan matkan ylämäkeen. No sitä saa mitä toivoo, äiti halusi ulkoilla ja urheilla ja muksut tulivat mukavasti mukana. Kärryissä.

Snøhetta näköalapaikka Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Snøhetta näköalapaikka Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Snøhetta näköalapaikka Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Snøhetta näköalapaikka Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Snøhetta näköalapaikka Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Tällä kertaa pääosassa eivät kuitenkaan olleet maisemat, vaikka ei niissäkään mitään valittamista ollut, vaan itse tuo vuonna 2011 avattu näköalapaikka mikä on voittanut mm. ”World Building of the Year” tittelin. Ja mikäs siellä ollessa. Takkatuli lämmitti mukavasti, eväät maistuivat ja välillä saatiin koko rakennus omaan käyttöömme, ihan hetkeksi vain. Vierailijoita Snøhetalla riittää, joten jos haluaa hetken hiljaisuutta näköalojen ihasteluun, syksyiset arkipäivät ovat parhaita hetkiä mäennyppylälle nousuun. Snøhetta on nyt suljettu talveksi, ja avaa ovensa uudestaan 1.6.2014 tienoilla. Lisätietoa täällä (norjaksi).

Løkken Fjellgård maatilamajoitus Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Ja jos paluumatkalla maisemat näyttävät tältä lempeässä ilta-auringossa, kuka haluaisi mennä kotiin!? Ei ainakaan meidän mini, enkä minäkään, sillä nyt oltiin lähellä Grimsdalenin fillarointimaastoja mistä maastopyöräilyreittejä löytyy myös peräkärryjen kanssa kulkeville. Vaikka pyörää en tälle reissulle ollut pakannutkaan, sen olisi varmasti saanut vuokrattua jostain jos suunnitelmat eivät olisi vesittyneet seuraavan päivän vesi-lumi-räntäsadeyhdistelmään ja siihen, että ne autoon etukäteen ihan varmasti pakatut sadekamppeet eivät sittenkään olleet autossa.

Løkken Fjellgård maatilamajoitus Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Løkken Fjellgård maatilamajoitus Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Løkken Fjellgård maatilamajoitus Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Løkken Fjellgård maatilamajoitus Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hyvistä yöunista puhuttaessa tänne sitä päädyttiin, Løkken Fjellgårdiin mikä löytyi sattumalta automatkanvarrelta siinä vaiheessa kun takapenkiltä alkoi jo kuulua huutoa, päivä näytti jo päättymisen merkkejä ja kuskia alkoi mietityttämään koko idea. Monet pienien kylien lomapaikoista sulkevat ovensa talveksi, ja kun tässä vaiheessa mentiin lokakuun puoltaväliä, majapaikan löytäminen alkoi epäilyttämään. Løkken osoittautui vallan kotoisaksi paikaksi vaikka meidän minimaalisen budjetin se vei aivan pepulleen 900 kruunun yöhinnallaan (noin 105 euroa), mutta tuonne voisi mennä uudestaan koko perheen tai ystäväporukankin kanssa. Huomaa muuten parin ensimmäisen kuvan ritarillinen pikkumies joka puolusti perhettään pulloharjalla kaksijalkaisia nokkaeläimiä vastaan. Se on hyvä kun on mies matkassa mukana.

Mitä jäi reissusta käteen? Ainakin se, että muksujenkin kanssa voi olla spontaani kunhan on pikkuriikkisen valmistautunut spontaaniuteen. Meillä pitää pienelle miehelle olla vielä mukana maitopullo, mutta sapuskat ja vaipathan olisi saanut matkalta kaupastakin. Ja kyllä taas pienen pieni ”päiväretki” kantoi viikon tai kaksi eteenpäin, kevyesti. Tämä reissu muistutti myös siitä että kartan voisi ottaa esille useamminkin, läheltä löytyy varmasti lisää upeita paikkoja ja voi olla että ensi viikolla seikkaillaan uusissa maisemissa.

Siis ihan oikeasti, pulkkamäen sijasta.

Meidän ”seikkailu viikossa” tavoitteesta lisää täällä

Missä on Snøhetta ja miten sinne pääsee?

Oslon Gardermoenin lentokentältä (päälentokenttä) matkaa Snøhetalle tulee reilu 300 kilometriä mihin kuluu Google Mapsin arviolta aikaa noin 4,5 tuntia. Päätie E6:lta Snøhetta on kyltitetty Hjerkinin kylästä asti. Parkkipaikalta näköalapaikalle on noin 1,5 kilometrin kävelymatka. Julkisilla Hjerkiniin pääsee mm. junalla, jotka kulkevat Gardermoenilta kohti Trondheimia normaalisti neljä kertaa vuorokaudessa. Ihan siitä pikkuruisen Hjerkinin aseman vierestä löytyy mm. Hjerkinnhus hostelli jos haussa on majoitus paikanpäältä.

Seikkailu viikossa I @SatuVW I Destination Unknown

Pääkoppa kuntoon: Seikkailu viikossa

Seikkailu viikossa I @SatuVW I Destination Unknown

On synkkää juu. Mies on reilun kuukauden työmatkalla. Lapset kitisevät väsyneinä tarhan jälkeen. Aurinko ei näyttäydy lainkaan harmaan sumuverhon takaa ennen kuin tulee taas pimeä, ja muutenkin tuntuu siltä että päivät ja koko elämä vain junnaavat paikallaan. Paikallaan neljän seinän sisällä, paikallaan Norjassa ja ihan vaan, no, paikallaan. Nyt on tainnut iskeä se välitila kun kesäisen fillariseikkailun synnyttämä hurmiotila on vihdoinkin haihtunut, mutta uudesta seikkailusta tai sen ajankohdasta ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia. Niinpä ajatus linnoittautumisesta kotiin takkatulen ääreen on erittäin houkutteleva ja varsin norjalaiseen tyyliin koselig eli kodikas, jos siihen takkaan vain saisi sen tulen. Koska meikäläiseltä tulenteko harvemmin onnistuu, meille jää vaihtoehdoksi suunnata ovesta ulos.

Ja uloshan me mennään, sillä nyt alkavat seikkailut, ainakin kerran viikossa!

Se mistä seikkailuista sitten on kyse voisi olla vaikka jotain uutta, uuden oppimista, uudessa paikassa käyntiä tai jotain uutta aktiviteettiä kuten tulenteon opettelua, ulkona tietenkin. Tai ehkäpä jotain vanhaa, vaikka lempivuoren valloittamista jälleen kerran. Tosin mitä realistisesti tähän seurueeseen tulee, se vuorenvalloitus varmaan menisi niin että kotiinpäin käännyttäisiin siinä vaiheessa kun parkkipaikka vielä häämöttäisi näköpiirissä. Ehkäpä seikkailu voisi olla myös matka, vaikka road-trip jonnekin vähän kauemmaksi.

Pääasia kuitenkin on se, että lähdemme ulos ja teemme jotain muuta kuin kävelemme lähikauppaan ja takaisin. Ja sitten kun mieheni on taas kotona, hän voi ottaa vetovastuun meidän huushollista, ja tänä talvena suunnitelmissa on ainakin kokeilla talvitelttailua, vaihtaa lumilauta suksiin, käydä useamman päivän mökiltä-mökille hiihtovaelluksella ja skinnailukin olisi kivaa jos aikaa vain on.

Tarkoituksena ei ole kuitenkaan ottaa tästä mitään stressiä, eli seikkailemme viikoittain vain ja jos siltä tuntuu. Ja myönnän jo nyt, tulen hieman juksaamaankin sillä varastossa on jo muutama seikkailu jaettavaksi tältä syksyltä, ja jos satun saamaan sen tulen takkaan seuraavana viikonloppuna, voi olla että me jäämmekin sisätiloihin syömään lettuja!

Kuka muu seikkailee tänä syksynä? Vai onko jossain jo talvi…?

Jumituksesta huolimatta viime aikoina monta kivaa projektia on vihdoin nähnyt päivänvalon. Vierailin englantilaisen seikkailijan Alastair Humphreysin, jonka olen täälläkin useaan otteeseen maininnut (mikroseikkailuiden isä, ja yksi National Geographicin vuoden 2012 seikkailijoista), sivuilla kertomassa äitiyden ja seikkailuiden yhdistämisestä, toimin viime viikon matkailulehti Mondon Instagram hostina ja Irlannin pyöräretkemme päätyi Norjan fillariyhdistyksen lehden etusivun jutuksi!! Eli ei pitäisi valittaa, hyvinhän tässä on pullat uunissa. Ja tuo alla oleva oman blogin Facebook-tykkäysnappikin toimii taas! Toivottavasti…