Edessä kartta, kynä, kone ja vieressä kaksi pientä kaveria jotka tekevät kaikkea muuta kartalle kuin katsovat sitä. Suunnitelmana lähteä jonnekin hieman kauemmaksi päiväretkeilemään, kriteereinä maksimissaan 2-3 tunnin ajomatka ja hyvät ulkoilumahdollisuudet. Valokuvauksellisuus plussaa. Autoon on jo edellispäivänä pakattu lastenrattaat, kantoreppu, sadevaatteet ja lämpökerrastot, ja ihan viime hetkessä tungen takakonttiin vielä makuupussit ja aina valmiudessa olevan ”retkiruokaboksin”. Varmuuden vuoksi.
Koska juuri ohitse kiitänyt viikonloppu katosi marraskuun myötä synttärijuhlien, joulumarkkinoiden ja pulkkamäen muodossa, tässä yksi syksyn kohokohdista. Hieman pitkäksi venähtänyt päiväretki. Kyllähän minä olisin tullut kotiin, mutta mini halusi hotelliin. Ja kaippa 1700-luvulta lähtöisin oleva maatila käy hotellista. Ainakin siellä sai nukuttua ihan pirun hyvät yöunet.
Asioita mistä pidän Norjassa. Meidän kylältä ei ole pitkä matka upeisiin paikkoihin, vaikka näillä pikkuteillä köröttäessä ajomatkoissa saattaakin kestää. Nyt suuntana oli näköalapaikka mistä on upeat näkymät Norjan melkein korkeimmalle vuorelle Snøhetalle. Mistään ekstreme-vaelluksesta ei tällä kertaa ollut kyse sillä ylös asti pääsi kärryjen kanssa, kunhan jaksoi työntää kahta muksua reilun kilsan matkan ylämäkeen. No sitä saa mitä toivoo, äiti halusi ulkoilla ja urheilla ja muksut tulivat mukavasti mukana. Kärryissä.
Tällä kertaa pääosassa eivät kuitenkaan olleet maisemat, vaikka ei niissäkään mitään valittamista ollut, vaan itse tuo vuonna 2011 avattu näköalapaikka mikä on voittanut mm. ”World Building of the Year” tittelin. Ja mikäs siellä ollessa. Takkatuli lämmitti mukavasti, eväät maistuivat ja välillä saatiin koko rakennus omaan käyttöömme, ihan hetkeksi vain. Vierailijoita Snøhetalla riittää, joten jos haluaa hetken hiljaisuutta näköalojen ihasteluun, syksyiset arkipäivät ovat parhaita hetkiä mäennyppylälle nousuun. Snøhetta on nyt suljettu talveksi, ja avaa ovensa uudestaan 1.6.2014 tienoilla. Lisätietoa täällä (norjaksi).
Ja jos paluumatkalla maisemat näyttävät tältä lempeässä ilta-auringossa, kuka haluaisi mennä kotiin!? Ei ainakaan meidän mini, enkä minäkään, sillä nyt oltiin lähellä Grimsdalenin fillarointimaastoja mistä maastopyöräilyreittejä löytyy myös peräkärryjen kanssa kulkeville. Vaikka pyörää en tälle reissulle ollut pakannutkaan, sen olisi varmasti saanut vuokrattua jostain jos suunnitelmat eivät olisi vesittyneet seuraavan päivän vesi-lumi-räntäsadeyhdistelmään ja siihen, että ne autoon etukäteen ihan varmasti pakatut sadekamppeet eivät sittenkään olleet autossa.
Hyvistä yöunista puhuttaessa tänne sitä päädyttiin, Løkken Fjellgårdiin mikä löytyi sattumalta automatkanvarrelta siinä vaiheessa kun takapenkiltä alkoi jo kuulua huutoa, päivä näytti jo päättymisen merkkejä ja kuskia alkoi mietityttämään koko idea. Monet pienien kylien lomapaikoista sulkevat ovensa talveksi, ja kun tässä vaiheessa mentiin lokakuun puoltaväliä, majapaikan löytäminen alkoi epäilyttämään. Løkken osoittautui vallan kotoisaksi paikaksi vaikka meidän minimaalisen budjetin se vei aivan pepulleen 900 kruunun yöhinnallaan (noin 105 euroa), mutta tuonne voisi mennä uudestaan koko perheen tai ystäväporukankin kanssa. Huomaa muuten parin ensimmäisen kuvan ritarillinen pikkumies joka puolusti perhettään pulloharjalla kaksijalkaisia nokkaeläimiä vastaan. Se on hyvä kun on mies matkassa mukana.
Mitä jäi reissusta käteen? Ainakin se, että muksujenkin kanssa voi olla spontaani kunhan on pikkuriikkisen valmistautunut spontaaniuteen. Meillä pitää pienelle miehelle olla vielä mukana maitopullo, mutta sapuskat ja vaipathan olisi saanut matkalta kaupastakin. Ja kyllä taas pienen pieni ”päiväretki” kantoi viikon tai kaksi eteenpäin, kevyesti. Tämä reissu muistutti myös siitä että kartan voisi ottaa esille useamminkin, läheltä löytyy varmasti lisää upeita paikkoja ja voi olla että ensi viikolla seikkaillaan uusissa maisemissa.
Siis ihan oikeasti, pulkkamäen sijasta.
Meidän ”seikkailu viikossa” tavoitteesta lisää täällä.
Missä on Snøhetta ja miten sinne pääsee?
Oslon Gardermoenin lentokentältä (päälentokenttä) matkaa Snøhetalle tulee reilu 300 kilometriä mihin kuluu Google Mapsin arviolta aikaa noin 4,5 tuntia. Päätie E6:lta Snøhetta on kyltitetty Hjerkinin kylästä asti. Parkkipaikalta näköalapaikalle on noin 1,5 kilometrin kävelymatka. Julkisilla Hjerkiniin pääsee mm. junalla, jotka kulkevat Gardermoenilta kohti Trondheimia normaalisti neljä kertaa vuorokaudessa. Ihan siitä pikkuruisen Hjerkinin aseman vierestä löytyy mm. Hjerkinnhus hostelli jos haussa on majoitus paikanpäältä.
