Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Retkipyöräily

Retkipyöräilyä Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Retkipyöräily: parasta kesässä

Noin vuosi sitten suuntasin kohti Irlantia ja sitä maailman pisintä rantatietä mistä täällä blogissa on ollut vaikea välttyä kuulematta, ja ihastuin  hitaaseen matkantekoon oman kropan voimalla ihan huomaamatta jossain siellä 2500 kilometrin varrella. En ole tuon pyörämatkan jälkeen kuitenkaan edes vilkaissut autotallin suuntaan missä pyöräni on vain kerännyt pölyä, mutta nyt olo on kuin olisin juuri herännyt talviunilta ja saanut pään selväksi unen viimeisistä rippeistä.

Pyöräilyhän on kuin koukuttavaa huumetta!

Ehkä suurimpana syynä pyöräilyinnostukseen on ollut DHL:n mukana mieheni toimesta ja Italiasta tullut uusi mutta vanha tuttavuus, Irlannissakin minua kuljettanut Bottecchian Lite Cross, ja ovatpa sähköpostiin säännöllisesti tipahtelevat kysymykset Wild Atlantic Wayn pyöräilystä ja Lillehammerin tiet täyttäneet trikoopukuiset fillaroitsijat myös omilla tahoillaan muistuttaneet siitä että kyllähän sitä minäkin voisin taas istahtaa satulan selkään.

Ja juuri niin tässä on tullut tällä viikolla tehtyä senkin verran että päiväjärjestys on mennyt ihan sekaisin. Miten ehtiä töihin, takaisin ja tarhaankin aikataulujen raamissa, joka päivä, fillarilla!? Ainakin vauhti ja haba kasvavat kun sekuntikellon kanssa pyörähtelen pitkin lähikylien pyöräteitä. Vaikka työmatkapyöräilystä ei retkipyöräilyä saa tekemälläkään, niin takaritikassa roikkuva pyörän sivulaukku ja muutenkin tuttu varustus viime kesältä muistuttelevat siitä että ehkäpä tähänkin kesään saa mahdutettua muutaman pyöräreissun.

Jos retkipyöräily ei ole sinulle tuttua, tässäpä muuta hyvä syy pyöräilyllisten Instagram-kuvien tahdittamana siitä miksi juuri sinunkin pitäisi lähteä ainakin kokeilemaan tätä koukuttavaa matkanteon muotoa!

Retkipyöräilyä Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Pyöräreissu ei kysy kuntoa. Pyöräreissullahan se kunto kasvaa! Kannattaa tosin valita reitti ja matkapäivien määrä noin suunnilleen oman kunnon mukaan, ettei eka reissu jäisi saman tien viimeiseksi.

Vapaus. Minä, fillari ja maantie. Vähän sama fiilis kuin road-tripille lähtiessä, mutta kokemusten määrä kertaa sata, ja vauhdin määrä, no, hieman hitaampi. 

Retkipyöräilyä Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Vauhti, ja sen puute. Maailman näkee ihan eri silmin polkupyörän selästä. Mielenkiintoisten kohteiden kohdalla voi pysähtyä koska vain, ja kaikki se mikä autoillessa kiitää ohitse silmien, on täynnä yksityiskohtia, hajuja ja ääniä.

Aikaa ajatella. Olisikohan ehkä parasta, ainakin näin  kahden pienen menijän taloutta pyörittävän näkökulmasta. Tämänkin blogipostauksen kirjoitin jo ajatuksissani työmatkapyöräillessä.

Retkipyöräilyä Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Sitä voi tehdä yksin tai ystävien seurassa. Samapa tuo, kivaa on kuitenkin.

Pyörälenkille voi lähteä koska vaan. Ainakin pikaiselle pyrähdykselle, suoraan kotiovelta. Kovasti tekisikin mieleni lähteä tuosta etuovestamme fillaroimaan kohti Nordkapia, mutta siitä kannattaisi varmaan keskustella perheen kanssa ensin…

Retkipyöräilyä Irlannissa I @KateCornfield I Destination Unknown

Muksutkin kulkevat mukana. Ainakin pienemmillä reissuilla. Meillä lapset kulkevat yleensä peräkärryssä, mutta välillä myös maailmaa siitä äidin tai papan edestä katsellen, tai omalla pyörällä hurjastellessa.

Jätski, kakku, kaljapysäkit. No, mitäpä tähän lisäämään… Pyöräillessä palaa energiaa!

Ja kyllähän sitä tuntee olevansa erittäin elossa kun välillä tuuli tuivertaa, sitten sadepisarat kastelevat ja lopulta aurinko taas kuivaa. Jos kuivaa.

Näissä tunnelmissa siis täällä vietellään kesäpäiviä töitä paiskien ja pyöräillen, ja ehkäpä tässä blogikin hiljaa heräilee tuosta samaisesta talviunesta…

Jos kaipaat lisää inspiraatiota fillarimatkan suunnittelun niin kannattaa kurkata Haavematkoja ja Kinttupolulla – blogit, siellä on tehty ja tehdään sellaisia pyöräreissuja mistä itsekin vain haaveilen! Kurkkaa myös täällä oman blogini puolella kaikki Irlannin pyöräreissun postaukset ja videotpakkausvinkkejä unohtamatta.

Ja kun olen Irlanninkin tässä maininnut, London and Beyond – blogissa oli kiva postaus siitä miksi Dubliniin kannattaa matkustaa, allekirjoittanutkin pääsi siellä jakamaan omat suosikkini!

Ei muuta kuin huh hellettä täältä Norjasta, näissä merkeissä siis vietetään heinäkuista Instagram Travel Thursday – kamppista! Ihanaa kesäistä loppuviikkoa!

Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä Instagram Travel Thursday blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin, ja tämänkin postauksen kuvat on napattu Instagram-galleriastani,  Tutustu kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Jos olet bloggaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä. Viimeinen kuvakaksikko: Kate Cornfield


Tuulahdus maailmalta: Warm Showers ja fillarimatka melkein ympäri maailman

Se oli ihan tavallinen arkinen iltapäivä kun sähköpostiini kolahti viesti joka herätti heti mielenkiintoni. Pyörämatka melkein ympäri maailman?! 45,000 kilometriä!? Aikaa kaksi vuotta?!

Vaikuttaa siltä että jos me emme ole etsimässä seikkailuja maailmalta, seikkailut tulevat meidän luoksemme.

Karoutcho

Tai ainakin seikkailevat ihmiset tekevät niin.

Olin jo ehtinyt unohtamaan viime kesänä Warm Showers – sivustolle luomani profiilin, nettipalvelun mistä kuulin ensimmäistä kertaa irlantilaiselta ystävältäni Kalalta samalla kun valmistauduin omaa ensimmäistä kunnon fillariseikkailuani varten pitkin Wild Atlantic Wayn 2500 kilometrin mittaista rantatietä.

Tuona iltapäivänä sähköpostin takana oli kuitenkin Karoutcho-blogin lämminsydäminen ranskalaisduo Emilie ja Romain, joiden reitti kulkisi aivan tästä meidän kylän ohitse. ”Löytyisiköhän teiltä tilaa kahdelle väsyneelle pyöräilijälle tai voisimmeko hieman neuvoa reittivalinnassa”, he kyselivät. 

Warm Showers I @SatuVW I Destination Unknown

No tilaahan meiltä nyt uudessa talossa löytyy! Muualtakin kuin sohvalta.

Warm Showers toimii monelle tutumman Couchsurfing – palvelun tavoin, ideana on tavata uusia ihmisiä toivottamalla heidät tervetulleeksi kotiisi. Sinä itse voit päättää mitä matkailijoille tai tässä tapauksessa retkipyöräilijöille tarjoat. Meillä tarjolla on hela hoito: ruokaa, pyykinpesumahdollisuus, kuuma suihku, tavaroiden (ja tietenkin pyörien) säilytysmahdollisuus, pihanurmea teltan pystytykseen, keittomahdollisuus ja sänkypaikka vierashuoneessa. Ja olemme me luvanneet hakea autolla sekä fillarit että pyöräilijät jos joku väsähtää matkalle tai tekniset ongelmat estävät etenemisen tässä lähialueella.

Picture Dictionary I @SatuVW I Destination Unknown

Kätevä sanakirja joka sopii kohteeseen kuin kohteeseen

Jos alkumatka tarkoittaa sitä että takana on jo melkein 3000 kilometriä tietä ja matkaa jäljellä on vielä yli 40,000 samanmoista, ja fillarinselässä kaksi matkailijaa jotka fillaroivat siksi että kävellen matkanteko veisi kauemmin, tiedossa on varmasti mielenkiintoinen yhteinen ilta grilliruuan ääressä ilta-auringossa. Ja niinhän se olikin. Matkalla jo kohdatuista seikkailuista, tulevasta reitistä ja noin elämästä yleisestikin riitti juteltavaa viinilasillisen ääressä, ja olisimme mielellään majoittaneet nämä vieraat vähän kauemminkin.

Karoutcho-blog Emilie and Romain I Destination Unknown

Emilien ja Romainen reissua voi seurata heidän hauskassa ranskankielisessä Karoutcho-blogissaan, tosin reitistä löytyy tietoa myös englanniksi täältä”koska eihän kaikilta patonki ja camembert taivu”. Pariskunnan matka jatkui perjantaina Lillehammerin kupeesta kohti pohjoista Norjaa ja sieltä luultavimminkin käsivarren ja Lapin kautta Helsinkiin ja sitten Lappeenrantaan. Reitti Suomen puolella ei ole vielä aivan kiveen lyöty ja majapaikatkaan eivät vielä ole tiedossa, joten jos sinulta löytyy sohva, vierashuone tai läntti nurmikkoa telttaa varten, tässäpä muutama erittäin mukava matkalainen jotka varmasti arvostaisivat suomalaista vieraanvaraisuutta! Emilieen ja Romaineen saa yhteyden heidän blogin kauttaan, tai jos vinkkaat kommenteissa, niin voin lähettää sinulle suoraan heidän sähköpostiosoitteen.

Tämän kaksikon visiitti piristi viikonloppua sen verran että eiköhän se meidänkin talviuni ja hiljainen hissuttelu kotinurkissa ollut siinä. Seikkailu kutsuu, minneköhän sitä lähtisi seuraavaksi!?

Wild Atlantic Way Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Pakkaaminen pyöräretkelle ja iso kasa kakkuja Irlannissa

Wild Atlantic Way Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Miten viiden viikon kamat mahtuvat kahteen pieneen pyörälaukkuun ja mitä kannattaa ottaa mukaan pitkälle pyöräretkelle?

Pikainen katsaus pyörälaukkuihini viime kesän Wild Atlantic Way-pyöräretkeltä Irlannista näytti ainakin siltä, että matkalle tarvitsisi hurjan määrän elektroniikkaa; järkkärikameran objektiiveineen, pokkarikameran, GoPron ja videokameran, läppärin, Kindlen, puhelimen tai kaksi ja niihin kaikkiin soveltuvat lataajat ja johdot.

Ilman näitä, pyöräni olisi varmasti ollut puolet kevyempi.

Wild Atlantic Way Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Nyt kun pyöräilykausi on melkein jo ovella vaikka hiihtokelit täällä Norjan vuorilla ovat vielä parhaimmillaan, oli aika tarttua aiheeseen mitä on toivottu useampaan otteeseen. Täytyy tosin tunnustaa että jos en olisi käynyt harjoittelureissulla Norjan länsirannikolla ystäväni Kalan kanssa ennen Irlantiin lähtöä, pakkaamisesta ei olisi varmasti tullut mitään. Norjan kesäreissulle kun lähdin varsin laihoin eväin mukana ale-kaupasta ostetut pyörälaukut, ei-hengittävät ulkoiluvaatteet ja sekalainen kasa tarvikkeita mille ei ollut mitään tarvetta. Hieman kadehtien katsoinkin Kalan pakkaamisia, hänellä kun ei näyttänyt olevan mukana kuin ihan kaikista tarpeellisimmat tarvikkeet, ja siltikin hän Trondheimiin saapuessamme loihti esiin city-lookin.

Mutta oli reissun pituus sitten neljä päivää tai viisi viikkoa, tavaran määrä on melkein vakio.

Wild Atlantic Way Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

On muutamia asioita mitkä kannattaa ottaa huomioon ennen tuota listan läpi käymistä jos haluaa lähteä reissuun suunnilleen samalla kokoonpanolla, vaikka ehkä ainakin osan elektroniikasta unohtaen.

  • Missä on tarkoitus ja mahdollisuus yöpyä? Wild Atlantic Wayn varrella majapaikkoja löytyy pienimmästäkin kylästä ja niiden ulkopuoleltakin, joten me lähdimme matkalle ilman telttoja ja makuupusseja. Jos reitin varrelta löytyy varmasti katto pään päälle vaikka suunnitelmiin tulisikin muutos, yöpymisvälineet voi huoletta unohtaa.
  • Kuinka paljon ruokaa tarvitsee roudata mukana? Irlannissa riittää pubeja, kahviloita, ruokakauppoja ja bensa-asemia sen verran että me kannoimme mukana vain päivän tai kahden eväät, ja jätimme retkikeittimetkin suosiolla kotiin. Sen verran ruokaa oli aina mukana että pystyimme noudattamaan ehkä parasta matkalle saamaani ohjeistusta: syö jotain aina kahden tunnin välein. Niin jaksaa pisimmätkin yli sataan kilometriin venyvät päivät.

Ja se hyvä puoli on Irlannissa ainakin Norjaan verrattuna, että idyllisiä kahviloita löytyy mutkan kuin mutkan takaa.

Wild Atlantic Way Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Ihan eri asia sitten onkin, ovatko nämä kahvilat jo palautuneet normaalirytmiin sen jälkeen kun ystäväni Kate kävi syömässä kaikki kakut matkan varrelta…

Mutta, sen kummemmitta puheitta, tässäpä ladattava pakkauslista pitkälle pyörämatkalle!

Kaikki tämä mahtui mukavasti kahteen vesitiiviiseen satulaukkuun, kamera-arsenaali tosin kulki ohjaustankolaukussa. Selässä halusin kantaa mahdollisimman vähän, mutta juomareppu osoittautui varsin käteväksi. Siitä, miten tämän kaiken sai laukkuihin tungettua, antaa ideaa tuon alla olevan videon alkupätkä.

Tällä hetkellä itse vain haaveilen seuraavasta pitkästä fillariretkestä, mutta onneksi keväälle on tiedossa ainakin melontaa Italian Alppien maisemissa. Ei muuta kuin mukavaa alkavaa pääsiäistä, palailen linjoille vielä torstaina Instagram Travel Thursdayn ja hiihtoretkien merkeissä ennen pientä pääsiäislomaa perheen kanssa! :)

Wild Atlantic Way:stä puheen ollen, ystäväni Anne-Marit ja minä päädyimme tämän fillariretken tiimoilta Irlannissa TV-ruuduille! Ei tosin pyöräilyn merkeissä, vaan osallistumalla vuosittaiseen perinteiseen Cruinniú na mBád soutukisaan Mayon alueella. Tuo pätkä on ainakin vielä nähtävissä Spiorad Iorrais ohjelmassa TG4-kanavalla. Kuka olisi uskonut! Ja näytti melkein siltä että me voitimme koko kisan…. 

Rossbeigh, Kerry, Irlanti I @SatuVW I Destination Unknown

Seikkailut Kerryn kuningaskunnassa ja miten täältä pääsee pois!?

Mennyt viikko ja pari viimeistä viikonloppua täällä Irlannissa ovat olleet täynnä Kerryä. Tämä Irlannin lounaiskolkassa sijaitseva kuningaskunta, kuten paikalliset sitä kutsuvat, on yksi Irlannin suosituimmista matkailukohteista ja juuri sen takia tänne saapuminen hieman hermostutti. Wild Atlantic Wayn hienous on tähän asti reissua piilenyt siinä, että se on vienyt pääteiltä ja monista turistikohteista kauemmaksi, mutta nyt olimme saapumassa turistialueen ytimeen täysine turistibusseineen. Eikä siinä kaikki, matkalla kohti Kerryä huolimattomasti heitetyt sivulauseet kertoivat tarinaa siitä kuinka ”kun kerran Kerryyn saapuu, sieltä ei sitten ihan heti tulla pois”. 

Meillä ei olisi vaihtoehtoa, Kerrylle oli varattu aikaa reilu viikko, sitten sieltä olisi pakko päästä pois jotta ehtisimme ajoissa maaliimme Kinsaleen nyt alkavan viikon perjantaiksi.

Rossbeigh, Kerry, Irlanti I @SatuVW I Destination Unknown

Retkipyöräilyä Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Kerryssä kohtasimme jälleen Donegalin kukkuloiden kanssa kisaavat mäet. Kolmen viikon fillarointi oli onneksi tehnyt tulosta, ja nyt ylämäkien polkeminen tuotti jopa jonkinlaista sairasta nautintoa. Varsinkin kun palkkiona oli tiedossa kunnon kyyti alamäissä.

Pyöränkorjausta Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Mäkien myötä oli aika heittää hyvästit jarruille, tai ainakin jarrupaloille. Onneksi Kate on taikuri mitä tulee pyöränhuoltoon, ja toki minäkin olisin auttanut jos olisin valokuvaukselta ja filmaamiselta ehtinyt.

Tyttöenergiaa Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Kerryn myötä myös tyttöenergia pääsi taas valloilleen, kun jo aikaisemmin mainittu Kate liittyi vihdoin matkalle mukaan. Kate oli alunperin tulossa mukaan koko reissulle, mutta työkuvioiden muuttuessa hän pääsi lähtemään matkan vain näiksi kahdeksi viimeiseksi  viikoksi. Katen lisäksi ystävämme Åsa fillaroi kanssamme muutaman päivän menneellä viikolla.

Valentia saaren majakka I I @SatuVW I Destination Unknown

Saimme myös pikkuriikkisen esimakua siitä kuinka villi Wild Atlantic Way voi ollakaan. Se, kuinka myrkyistä täällä Valentia saaren majakalla voikaan olla talvella en osaa kuvitellakaan, mutta pienet kesäiset tyrskyt olivat tervetullut muistutus tämän reitin villistä puolesta.

Ring of Kerry Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Ring of Kerry Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Ring of Kerry, 179 kilometrin mittainen maisematie on erityisen suosittu turistien keskuudessa ja pelkona olikin että taistelisimme parhaista valokuvauspaikoista turistibussien kanssa. Niin ei tällä kertaa käynyt, mutta maisematkin olivat hieman usvan peitossa…

Sateenkaari Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Mutta kuten kaikkialla Irlannissa, auringonpaiste ja sateenkaaret eivät ole koskaan kaukana. Tällä kertaa sateenkaaren päässä odottava aarre jäi kuitenkin hakematta, sen verran jalat protestoivat edessä odottavaa mäenrinnettä.

Derrynanen rannalla Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiekkarannat ovat tietenkin kuuluneet rantatien varrella ohjelmaan. Derrynanen rannalle saapuessa bikinit olivat onneksi hukassa kassin pohjalla niin, että kylmässä viimassa oli hyvä tekosyy jättää uinnit välistä.

Irlantilainen linna I @SatuVW I Destination Unknown

Aina välillä ja aivan yllättäen tien varrelle osuu vanhoja linnoja ja raunioita. Omistajanelkeistä huolimatta Katella ei ole tämän linnan kanssa mitään tekemistä…

Skelligs suklaatehdas, Irlanti I @SatuVW I Destination Unknown

Pieniä suloisia hetkiä ovat olleet ne, kun sateen ja viiman keskellä olemme saapuneet kahvilaan, tai kuten tässä tapauksessa Skelligs Suklaatehtaalle, juuri ennen sulkemisaikaa. Ei ole kuuman kaakaon voittanutta sisätiloissa, myrskyn pauhatessa ulkosalla. Ikävä kyllä tälläkin kertaa sokeriannoksen jälkeen oli palattava ulos ja jatkettava matkaa.

Waterville, Kerry, Irlanti I @SatuVW I Destination Unknown

Viikko on ollut täynnä tarinoita, historiaa ja legendoja. Ihmettelimme mitä Charlie Chaplinilla oli tekemistä pienen Watervillen kylän kanssa, ennen kuin kuulimme tarinan siitä kuinka hän oli aikoinaan sattumalta saapunut kylään ja ihastunut siihen ja sen ihmisiin niin että vieraili siellä säännöllisesti ylellisessä, meidänkin majapaikkana toimineessa Butler Arms hotellissa. Chaplinin lapsenlapset omistavat edelleenkin talon kylässä ja viettävät siellä aikaa vuosittain, ja kerran vuodessa kylä täyttyy kansainvälisistä vierailijoista Charlie Chaplin Comedy Film Festival – tapahtuman saapuessa kylään.

Portmagee Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Kerryn ja Irlannin kylissä väriä riittää, ja kuten veljeni sitä useaan otteeseen tuumasi, tällä mallilla voisi Suomessakin vähän piristää katukuvaa.

Laiva-ajelulla Kenmaren lahdella I @SatuVW I Destination Unknown

Laiva-ajelulla Kenmaren lahdella I @SatuVW I Destination Unknown

Laiva-ajelulla Kenmaren lahdella I @SatuVW I Destination Unknown

Hylkeitä Kenmaren lahdella I @SatuVW I Destination Unknown

Laiva-ajelu Seafari – firman kanssa Kenmaressa oli yksi menneen viikonlopun kohokohdista. Lintujen tai merielävien bongailu ei ole minulle mitään lempipuuhaa, mutta tämä reissu yllätti. Hylkeitä ihasteltiin melkein vierestä, ja se tapa millä kapteeni Raymond Ross veti näitä risteilyjä eläimiä ja luontoa kunnioittavaan, ja matkustajia opettavaan ja viihdyttävään tapaan kieli siitä kuinka hän tekee tätä hommaa rakkaudesta, eikä pelkästään eurojen kuvat silmissä. Suosittelen, muksujen lisäksi aikuisetkin saivat tikkarit, ja tee- ja kahvikuppeihinkin taidettiin lorauttaa pieni tilkka lämmittävää…

Viidakkomaisemia Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Mutta Kerryn ongelma piilee siinä, että vaikka kuinka haluaisit sieltä päästä pois, niin eihän tuolta viidakon keskeltä ole ihan helppo löytää oikeaa tietä…

Tänään me kuitenkin ainakin yritetään siirtyä matkalla eteenpäin, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, illalla olemme jo Corkin kreivikunnan puolella. Ja tästä se siis alkaa, viimeinen viikko meidän Ride Wild 2014 seikkailua. Melkein viisi viikkoa on kulunut liiankin nopeaa tahtia, vaikka voi olla että tulevan viikon mäkiä ylös ähkiessä toivoisin viikon kuluvan vielä ihan hiukkasen nopeammin… :)

Muutamia vinkkejä:

Aloita tästä: 

Go Kerry – tietopaketti siitä mitä Kerrystä löytyy majapaikoista aktiviteetteihin.

Hyvät yöunet: 

Aktiviteettejä: 

Katso myös aikaisemmat postaukset missä Kerry on esillä: 

Matkaamme voi seurata myös Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä. Ride Wild 2014 seikkailua ovat tukemassa mm. Irlannin matkailu, North West Adventure ToursSkimbaco Lifestyle ja Birk Sport, kaikki yhteistyökumppanit löydät täältä

Retkipyöräily Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Puolivälissä mennään, voiko matka tästä muuttua paremmaksi?

Retkipyöräily Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Tänään, jossain vaiheessa pyörämatkaa me saavumme Ride Wild 2014 seikkailun puoliväliin täällä Irlannin Wild Atlantic Way maisematiellä. Matka ei ehkä ole tarkalleen puoliväli mitä tulee kilometreihin, mutta mitä ajassa mennään me saavumme matkan keskipisteeseen.

Lopun alkuun.

Tätä kolmatta pyöräilyviikkoa aloittaessamme mietin voisivatko maisemat, ihmiset, aktiviteetit ja ruoka tästä enää muuttua paremmaksi, tai edes nousta samalle tasolle mitä olen ensimmäisen kahden viikon aikana tottunut. Mietin myös olisiko nyt edessä se hetki, kun mikään ei tunnu enää miltään, ja kamera pysyisi visusti laukussa samalla kun kukkuloiden, vuorien ja merimaisemien täyttämät näkymät vain lipuisivat ohitse, minun niistä sen suuremmin välittämättä.

Clifden-Ireland

No. Eihän siinä mennyt maanantaina kuin vajaa viisi kilometriä kun pysähdyimme ensimmäiselle valokuvastopille.

Louisburgh-Road

Road-to-Killary

Ja sitten näitä valokuvapysäkkejä riittikin. Matka Mayon Westportista kohti Galwaytä ja Connemaraa mentiin melkein sanattomana vihreiden vuorien ja kiemuraisten teiden merkeissä, teiden, jotka olivat juuri niin kuvauksellisia ja alaspäin viettäviä kuin niiden pyöräreissulla kuuluukin olla.

Wild-Atlantic-Way

Jos olet seurannut matkaamme jo aikaisemmin, huomasit ehkä että porukka on täällä hieman vaihtunut, sillä ensimmäisellä kahdella viikolla mukana ollut ystäväni Anne Marit lähti ikävä kyllä jo kohti Norjan Lillehammeria sivistämään Norjan koululaisia. Näiden viikkojen aikana me söimme samat ruuat, pukeuduimme samoihin vaatteisiin ja yhteistyömme muovautui niin sulavaksi että sanoja ei pahemmin tarvittu. Kun minä kuvasin, Anne Marit filmasi ja toisin päin. Oli kuitenkin hyvä että hän hieman pohjusti veljeäni Kallea siitä mitä tuleman pitää, varsinkin liittyen minun työskentelyyn iltaisin koneellani. ”Satu ei usein kuule sinua, ja lauseetkin jäävät häneltä puolitiehen” oli kaikki mitä kuulin ennen kuin keskityin viimeistelemään uusimman blogipostauksen.

Delphi-Adventure-Resort

Pienet aktiviteettipysähdykset keskellä päivää ovat toimineet erinomaisina motivoijina jatkamaan matkaa. Siltahyppy, tai kuvaavammin siltatiputus Delpi Adventure Resort – keskuksessa oli näistä yksi, ja alun hermostumisesta huolimatta tiputusta seurannut adrenaliinipiikki oli mahtava energiasysäys loppupäivään. Kovasti tosin toivoin että pikkuveljeni huulilta olisi lähtenyt edes pieni hätäinen huudahdus, mutta ei. Videoklippiä minusta roikkumassa tuossa narunpäässä en sitten taas halua edes katsoa. Tai kuunnella…

Skyroad-Clifden

Roundstone-Ireland

Mannin-Bay-Ireland

Kauniit auringonlaskut, pienet kalastajakylät ja valkoiset hiekkarannat jotka katoavat turkoosiin mereen ovat jaksaneet ihastuttaa aina vain ja uudelleen. Joten pelko siitä että mikään ei enää tuntuisi miltään – aivan aiheeton, uskoisin!

Mannin-Bay

Ehkäpä parasta kuitenkin on ollut se, että mukaan on lähtenyt myös muitakin vanhoja ystäviä ja uusia tuttavuuksia, toiset pidemmille ja toiset lyhyemmille etapeille. Yksi asia mistä en heille huomannut ennen matkaa tosin mainita, oli pukukoodi. Miksi ihmeessä kaikki ovat pukeutuneet mustaan?! Joten jos vielä innostut lähtemään mukaan, pidäpä tuo mielessä. Anne Maritin mentyä kotiin, tänne tarvitaan uusia tekstiilikaksosia minulle.

”Matkustan tuulen kanssa, minne se minut viekään”, oli kaunis kommentti pyöräilijältä jonka tapasimme alkuviikosta, ja lausahdus mihin koin tämän reissun tiimoilta samaistuvani. Ainakin siihen asti kunnes tajusin että hän on matkalla juuri vastakkaiseen suuntaan, kohti pohjoista.

Ja sitten se tajusin. Lounaistuulet. Vallitseva tuulensuunta Irlannissa. Mehän ollaan tehty tämä reissu aivan täysin väärään suuntaan!

Totuus retkipyöräilystä

“Kahvilasta kahvilaan” oli kaunis kuva mitä innoissani maalailin retkipyöräilyn syvimmästä olemuksesta Norjan rannikolla fillarin kanssa vietetyn viikon jälkeen. Mutta ei se nyt ihan niin käytännössä mennyt. Kolmensadanviidenkymmenen kilometrin matkalta löytyi tasan yksi avoinna oleva kahvila, ja muutama sydäntä kouraiseva pettymys. Miksi oi miksi tien varteen pitää jättää “kahvila auki” kyltti jos pienellä printillä kerrotaan kahvilan olevan auki vain viikonloppuisin? No, tulipa ainakin otettua muutamat nopeat sprintit kohti mahdollisia kahvilastoppeja.

Tämän postauksen jälkeen hiljenen hetkeksi pyöräilystä, sillä sitä tulee sitten tuutin täydeltä elokuussa. Eli jos fillarointi ei kiinnosta, ei hätää. Muutakin on tiedossa kunhan maltan istua hetken koneella näin kesän keskellä…

Retkipyöräilyä Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Kahviloiden sijasta bussipysäkit osoittautuivat oiviksi pysähdyspaikoiksi. Katos ja penkki – tämän parempaa yhdistelmää ei tuulisena päivänä voisi olla!

Retkipyöräilyä Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Supermarkettien taukopaikkatarjonnassa ei myöskään ollut valittamista. Ja vessatkin löytyivät kätevästi aivan vierestä…

Retkipyöräilyä Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Välillä retkiruuat keitettiin kätevästi majatalon makuuhuoneessa. Auren kylällä kun ei ollut auki muuta kuin bensa-aseman grilli ja meikäläisten budjettia säästettiin Trondheimin hampurilaisia varten.

Retkipyöräilyä Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Tienvarretkin tulivat tutuiksi.

Eväsleipä Irlantilaisittain I @SatuVW I Destination Unknown

Mutta irlantilaiseen makuun sipseillä täytetty voileipä ei ihan kolahtanut omalle kohdalle.

Retkipyöräilyä Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Pikaiset vuonojen ylitykset lautalla yhdistyivät nekin kätevästi ruokataukoon.

Kakkukahvit pyöräretkellä Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Ja onneksi matkan varrelta löytyi edes se yksi kahvila-leipomo missä veren sokeripitoisuuden sai mukavasti jyrkkään nousuun!

Vaikka kahviloista oli siis tällä reissulla hieman puutetta, ainakin se ajatus niistä sai jatkamaan matkaa vielä ne viimeiset kymmenen kilometriä. Tosin matkan varrella tuli todettua sekin, että pelkkä retkikeittimellä keitetty kuuma vesi lämmitti mukavasti ja maistui mainiolta teepussien jäätyä kotiin keittiönpöydälle odottamaan reissuun lähtöä…

Täällä Norjassa nautitaan nyt vuoroin helteestä ja vuoroin ukkoskuuroista raesateineen, Irlantiin lähtö lähestyy hurjaa vauhtia ja sitä myötä ihan mieletön matkakuume. Tai sanottaisiinko tällä kertaa matkahermostuneisuus. Mitenköhän meidän käy 2500 kilometrin pyörämatkalla – eli mitä sitä tuli taas tehtyä. A P U A.