Mieleeni muistuu edelleen elävästi vaihtarivuosi Yhdysvalloissa ja siellä tutun tutun kysymys siitä mitä kieltä Suomessa puhutaan. Vastaukseni sai aikaan yllättävän naurunremakkaa säestävän toteamuksen siitä että ”kohta sinä varmaan kerrot meille että Norjassa puhutaan norjaa”. No juu. Juuri niin. Silloin en tosin vielä tiennyt että Norjassa ei puhuta, tai ehkä osuvammin kirjoiteta vain yhtä norjaa, vaan kahta.
Tämän joulukuisen ja samalla vuoden viimeisen Instagram Travel Thursdayn kunniaksi halusin jakaa muutamia lempikuviani täältä Norjasta jotka ovat myös olleet suosituimpien IG-kuvieni joukossa, ja avata asiaa aiheesta mistä olen ollut hetken hiljaa. Norja ja sen kieli. Tai siis kielet. Aikaisemmin olen kirjoittanut kielen opiskelusta mm. täällä.
Meillä on alla reilu neljä vuotta kokopäiväistä asumista Norjassa tai ainakin osoitteemme on ollut täällä tuon hetken, ja luulisi että tässä vaiheessa norja soljuisi jo sujuvasti suusta. Mutta täytyy tunnustaa, vieläkin kieli takkuilee. Ystäväni tosin totesi hiljattain että ”kyllä se osaa norjaa puhua, se osti juuri talonkin norjaksi” ja totta on, asuntolainat, lastenlääkärit ja asuntokaupatkin ovat hoituneet uudella kotimaisella. Mutta voiko norjaa oppia jos edes paikalliset eivät sitä kunnolla taida, kuten Norjalainen päiväkirja – blogin Heli kirjoitti hiljattain?
Se norja mitä itse opiskelen ja mitä suurin osa norjalaisista kirjoittaa on vahvasti tanskasta juurensa juontava bokmål, kun taas länsirannikolta eri murteiden kirjoitusasusta on saanut alkunsa nynorsk. Kouluissa pitää oppia molemmat muodot, vaikka pääkielenä nynorskia käyttää enää vain noin 10-15% norjalaisista. Nynorskin alamäki on huima, sillä vielä 50-luvulla tuo luku oli 30%.
Itse olen kielenopiskelun kannalta turhauttavassa vaiheessa missä ymmärrän jo paljon (hieman puhujan murteesta riippuen) ja lukeminen sujuu, mutta kun aukaisen suuni, voi luoja. Joskus sieltä tulee jotain järkevää ja vielä suhteellisen nopeasti ja oikeassa kohdassa keskustelua, mutta toisinaan en saa lauseita muodostettua kuin vasta siinä vaiheessa kun keskustelu on jo siirtynyt seuraavaan aiheeseen. Pahimmillaan olen vain ja hymyilen. Naurahdan oikeissa kohdissa kun keskustelijoita on monta ja jatkan hymyilyä, tai mikä sitten onkaan se oikea ilme, keskittyneestä huolestuneeseen tai iloiseen, aihepiiristä riippuen.
Suurin hidasteeni kielen oppimiseen on se, että britti-irkkumieheni kanssa kotikielemme on englanti, ja töissäkin olen lähinnä pärjännyt englannin ja ranskan voimin. Nyt kun pidennetty äitiyslomani alkaa olla lopussa ja palaan taas tammikuussa täysipainoisesti töihin, vaikka aluksi vain tuohon oman keittiönpöydän ääreen, tarkoituksena olisi puhua ja kirjoittaa (jaiks) norjalaisten kanssa vain norjaa. Ystävieni kanssakin olemme aloittaneet kokeilun missä treffit ainakin aloitetaan norjaksi, ja yksityisopettajani pistää minut aina kerran viikossa koville kielen kanssa. Eli hitaasti ja varmasti mennään etiäppäin, ja luulisin kyllä että hyvä tästä vielä tulee.
Ainakin viikonloppuna selvisin tulikokeesta nimeltään ”lasten syntymäpäiväjuhlat”, missä juttelin kahden tunnin ajan niitä näitä mininkokoisten menijöiden vanhempien kanssa. Haluaisin sanoa että ei edes tehnyt tiukkaa, mutta teki se. Ja tiistaina taas uudestaan, silloin juhlitaan seuraavan tarhakaverin synttäreitä.
Nynorskin olen kuitenkin päättänyt jättää aivan täysin huomioimatta, eiköhän sitä yksi norjan kielen taito tässä riitä!
Instagram Travel Thursday: Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin. Tutustu tämän kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Wanderlust Expert-blogin Veera (Veeran blogi on tosin tällä hetkellä remontissa!). Jos olet blogaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä.
