Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Matkailu työnä

Miksi pitää aina reissata?

Näitä blogeissa kulkevia ja kiertäviä haasteita, tunnustuksia ja muita mainintoja on aina ihana saada. Innostun yleensä täysillä, ja kuinkas sitten käykään. Vastailen niihin ihan pirun myöhään, siinä vaiheessa kun muut ovat siirtyneet jo seuraaviin aiheisiin. Mutta tätä haastetta en halunnut ohittaa, vaikka parasta ennen päiväys alkaa olla aika kaukana menneisyydessä…

Mikä saa sinut matkustamaan ja mikä jäämään kotiin, haastoi Friolandian Eveliina taannoin (= jotain kuukausia sitten). Aihe on pyörinyt mielessä paljonkin, varsinkin kun kommenteissa välillä on tullut kyselyä siitä miten voi koko ajan olla reissussa. Tai paremminkin – miten siihen VOI olla varaa. Tässä ainakin jotain vastauksia näihin kysymyksiin.

Matkustus elämäntapana. Joskus matkustamisen ja jokapäiväisen elämän raja on hieman häilyvä, varsinkin kun sekä mieheni että minä teemme molemmat töitä matkailualalla. Kalenterit on kaivettava esiin harva se hetki jotta yhteistäkin aikaa, samassa maassa, löytyisi riittävästi ja että meidän minilläkin olisi suurimman osan ajasta seurana joko ”papa” tai äiti. Tähän asti homma on luistanut hyvin, kiitos tosin kuuluu myös reissaaville isovanhemmille joiden perään mini on nyt kysellyt tiuhaan tahtiin sen jälkeen kun he viettivät täällä viikon minun ollessa pohjoisessa ja miehen etelässä.

Italia, aamupala ja työsähköpostien tarkastus. 

Matkustus elämantapana I @SatuVW I Destination Unknown

Koti maailmalla. Jos tuo matkustamisen ja muun elämän raja on häilyvä, niin on kyllä ”koti” sanan määritteenkin. Kotimme on täällä Norjassa. Mutta puhun silti aina kotiin palaamisesta kun olen tulossa Suomeen. Ystävät Irlannissa kyselevät koska olen tulossa ”kotiin”, Sloveniassa odottaa myös koti joen rannalla ja miehen alkuperäisestä kotimaasta Englannista on tullut itsellenikin tavallaan koti. Olo ei silti ole juureton tai koditon, ne juuret ovat vain levittäytyneet hieman laajemmalle kuin Kangasala-Tampere-Helsinki akselille.

Parasta Suomessa…?

Parasta Suomessa - karjalanpiirakka I @SatuVW I Destination Unknown

Ystävät, perhe ja uudet ihmiset. Otetaan suomalainen vaimo ja brittiläis-irlantilainen mies jolla on perhettä vähän siellä sun täällä, ja siinä alkaa olla jo sukulaisia pitkin ja poikin Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Lisätään soppaan vielä meikäläisen vajaa viisi vuotta kestäneet opinnot Irlannissa ja aikaisemmat kodit Ranskassa, Sveitsissä, Englannissa ja USA:ssa, ja kyllähän alkaa olemaan ystäviäkin ripoteltuna sinne sun tänne, joita on tietenkin kiva käydä moikkaamassa silloin tällöin. Lisäksi varsinkin melonnan ja nyt bloggailun kauttakin on löytynyt ihan uusia ihania ihmisiä ympäri maailmaa, jotka pysyvät läheisinä vaikka heitä ei kovin usein näkisikään.

Grilli käy kuumana Kanadan alkusyksyn helteissä. 

Grillihetki melontareissulla Kanadassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtoretkellä Norjan maisemissa, eväät maistuvat aina… 

Hiihtoretkellä ystäväporukalla Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Virta vie ja joet juoksevat. Vaikka koskimelonta on ollut hieman heikommalla maininnalla täällä viime aikoina, se on se voima joka on liikuttanut monisen vuotta ja aikoinaan toi myös  Norjaan. Kuohuvien koskien kutsu ympäri maailmaa sai aikoinaan lähtemään Suomestakin (vol. 2) ja jättämään silloiset työt urheilumarkkinoinnin parissa. Ja siitähän sai silloin syntynsä myös tämä blogi! Kosket kutsuvat edelleen, mutta varsinkin melontareissut vaativat hieman enemmän suunnittelua tuon pienen vieressäni nyt unissaan naureskelevan minin johdosta.

Lentokone on lastattu – kajakeilla! Melontareissulla Kanadan British Columbiassa. Lähimmälle tielle oli hieman matkaa…

Melontaa Kanadassa I @SatuVW I Destination Unknown

Ja näin taittui matka Ugandassa!

Melontaa Ugandassa I @SatuVW I Destination Unknown

Tuoksut ja maut. Varsinkin täällä Norjassa asustaessa tulee välillä kova ikävä ruokaa. Ikävoin maistuvia (ja tuoreita) vihanneksia, kattavaa valikoimaa ruokakaupoissa ja mielenkiintoisia kukkarolle ystävällisiä ravintoloita ja kahviloita… Italian ruokatorit taitavat jäädä tänä keväänä väliin, joten muistellaan niitä kaihoisina sitten kuvien muodossa.

Italian ruokamarkkinoilla I @SatuVW I Destination Unknown

Seikkailu. Jokainen matka on tavallaan seikkailu, oli suuntana sitten naapurikylä tai kaukomaat. Viime viikon reissu ihan täällä kotoisassa Norjassa pohjoiseen Lofooteille sai minut niin täpinöihini että mietin edelleenkin että miten ja koska sitä pääsisi takaisin pohjoiseen. Jotain taikaa tuolla napapiirin yläpuolella on…

Maisemia Lofooteilta Norjasta I @SatuVW I Destination Unknown

Ja aina ei tarvitse reissata niin kovin kauas… Kuten viime viikon reissu todistaa, ”kotimaassakin” riittää mukavasti nähtävää sekä täällä Norjassa että Suomessa. Innolla odotan muuten jo seuraavaa matkaa tuonne Pyynikin munkkien huomaan. :)

Munkkikahvit-Pyynikilla-Tampereella

Mutta mikä saa jäämään kotiin? Lyhyesti listattuna budjetti, aikataulut, työt ja väsähtäminen. Joskus on kiva vaan olla kotona!

Kustannuksista muuten sen verran että matkustamisen EI tarvitse olla kallista. Pakettimatkoista saa usein pulittaa sievoisen summan mutta majoittuminen meillä sujuu usein ystävien ja perheen luona, reissupakussa, teltassa tai taivasalla. Kuten kerran ajomatkalla Norjasta Etelä-Saksaan…

Matkalla maailmalla I @SatuVW I Destination Unknown

Vähän samaan aiheeseen liittyen, eli matkailu elämäntapana ja kuinka siihen voi olla varaa, kirjoittelin Skimbacon puolella muutama viikko sitten. Tuon artikkelin voi käydä kurkkaamassa tästä.

Hieman pitkähkö postaus, mutta loppuun vielä viisaita sanoja mitkä kolahtavat itselläni kohdalle: “For my part, I travel not to go anywhere, but to go. I travel for travel’s sake. The great affair is to move.” – Robert Louis Stevenson.

Ja haastehan kuuluu laittaa eteenpäinkin, joten Pingviinimatkalaiset ja Teea, olkaa hyvä! 

Berliini päivässä

Tammi-helmikuuhun ovat mahtuneet pikaiset reissut Helsinkiin ja Tukholmaan, ja nyt kotiuduin juuri vieläkin pikaisemmalta reissulta Berliinistä takaisin Norjan talveen. Hetkeksi tosin vain, pyykit ehtivät ehkä juuri kuivamaan ennen seuraavaa työreissua joka suuntaa kotoisasti kohti kotimaata muutaman työkaverin kanssa.

Liput liehuivat ITB-matkamessuilla Berliinissä

ITB-messut Berliniissä 2013 I @SatuVW I Destination Unknown

Postauksen otsikko on hieman harhaanjohtava, sillä vietin tällä kertaa neljä päivää Berliinissä, mutta omaa aikaa ei jäänyt käytännössä lainkaan. Ei edes sitä yhtä päivää. Yleensä yritän ottaa työreissuista kaiken irti niin että jään paikan päälle ainakin yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi tai viikonlopuksi, mutta seuraavan reissun painaessa päälle tähän ei ollut tällä kertaa mahdollisuutta. Berliini on tullut kuitenkin aikaisemmin koluttua päivässä fillarin selässä, työmatkan yhteydessä silloinkin ja näitä muistoja voi käydä katsastamassa täältä.

Tervetuloa Norjaan, tunnelmia osastolta!

ITB messutunnelmia Berliinistä I @SatuVW I Destination Unknown

Jos päivät paiskittiin töitä, niin illoiksi yritimme etsiä makunautintoja Berliiniläisistä ravintoloista ja se nyt ei ollut kovin vaikeaa. Johtotähdeksi nousi jälleen wurstien sijaan italialainen Via Condotti. Voisin matkustaa takaisin Berliiniin ihan vain Via Condotin tryffeli-parmesaani pastan vuoksi. Kokki saapuu pöydän ääreen ison parmesaani-kimpaleen kanssa, laittaa liekit liehumaan rommin avulla keskelle juustoa ja heittää joukkoon tryffeli-kastikkeessa jo maustuneen tagliatellen. Päälle hän veistää vielä tryffelilastuja. Voi taivas!

Mestarit työssään. 

Via Condotti-ravintola Berliniissä I @SatuVW I Destination Unknown

Näistä makunautinnoista huolimatta lähden kyllä ilolla Suomenkin suuntaan nauttimaan karjalanpiirakoita, ruisleipää ja viiliä, kliseisesti kuten aina, ja eiköhän Makuunissa tule käytyä karkkitaivaassa täyttämässä muutamat pussit Suomen parhailla irtokarkeilla…

Mukavaa viikon alkua ja palaillaan seuraavaksi Suomesta käsin tai heti reissun jälkeen!

Tätä postausta siivittävät kännykällä pikaisesti napatut kuvat. Tein aloittelijamokan ja unohdin tarkistaa kameran akkutilanteen ennen lähtöä, ja laturi oli tietenkin kotona… 

Havaintoja matkan varrelta

Tässä kokoelma muutamia enemmän tai vähemmän random-huomioita taannoiselta Tukholman matkalta, mistä osasta olisi ehkä saanut puserrettua kokonaisen blogipostauksen, mutta jotka päätin nyt kuitenkin kasata kaikki näin ”saman katon alle”, sunnuntaiaamun kunniaksi.

Yksin matkustamisesta

Yksin matkustaminen tässä tapauksessa ei tarkoita laajempaa ”solo traveling” ilmiötä, vaan meikäläistä matkustamassa ilman miniä. Oli muuten ensimmäinen kerta kun lensin yksin yli vuoteen ja en ole tainnut koskaan nauttia näin paljon rauhallisesta lentokenttäaamiaisesta…

Lentokenttä-aamiainen

Mini oli kuitenkin hengessä mukana jo kotosalla, niin kovasti neiti otti osaa pakkaamiseen, tai ainakin istui laukussa. Olisikohan tuo kuitenkin ollut lähdössä mukaan? Ja kamera ei jälleen meinannut pysyä perässä…

Mini pakkaamassa matkaa varten

Ruotsi vs. norja

Järkytys. Ymmärrän norjan kieltä paremmin kuin ruotsia! Ja minä kun aina ajattelin että ruotsi on se ”puhtaampi” ja ”selkeämpi” kieli, ja nyt vaati täyden keskittymisen että pysyin ruotsalaisten puhujien perässä konferenssin aikana. Norskien aikana pystyinkin sitten huokaamaan helpotuksesta.

Ne tanskalaiset…

Ja taisin tahtomattani loukata muutamaa tanskalaista kun mainitsin että vaikka norja alkaa sujua, tanskaa on meikäläisen edelleen hieman hankalampi ymmärtää. Heidän mielestään (tietenkin), tanska on aivan yhtä selkeä kieli kuin nuo muut Skandinaaviset toverit. Ei ei ei…

Hei SAS!

Melkein konkurssin kourissa, mutta lujaa mennään taas, valtion (tai paremminkin valtioiden) avustuksella. SAS:n lähtöselvityksessä laukut sai nyt leimattua itse koneeseen, eli lentokentällä ei tarvinnut kommunikoida lainkaan henkilökunnan kanssa. Kuinkahan pian lentokentät alkavat olla täysin automatisoituja…?

SASin matkassa

Ja kilpakumppaninsa Norwegianin tavoin, hieman jälkijunassa tosin SAS:inkin koneesta löytyi nyt langaton. Jätin kokeilematta ja otin torkut sen sijaan.

Hurmiosta

Pientä aavistusta siitä miten joukkohurmio saadaan aikaan antoi Nordic Choice – hotelliketjun karismaattinen johtaja Petter Stordalen. Puheen aikana tunteet kulkivat varsinaista vuoristorataa ja taisi silmäkulmat kostua useammallakin kuulijalla. Aikamoinen johtaja, ei voi muuta sanoa.

Kotiinpaluusta

Heja Norge, kotona ollaan taas ja nyt ei mennä hiihtolatuja pidemmälle ainakaan jokuseen viikkoon. Miehelle pitäisi tosin kehitellä synttäriyllätystä, löytyisiköhän halpoja äkkilähtöjä helmikuulle vaikka Islannin suuntaan…?

Tähän väliin ennen viikonlopuntoivotuksia kiitos kaikille jotka ovat viime viikkojen (tai päivien tai kuukausien) aikana lähettäneet tänne suunnalle tunnustuksia tai haasteita. Ne on otettu ilolla vastaan ja vaikka toteutus on ollut surkea, kyllä minä niihin vielä tässä otan osaa.

Ja sitten ei muuta kuin hyviä viikonloppuja (tai sunnuntaita), palailen ensi viikolla takaisin blogin pariin, viikonlopun kun viihdytämme Englannista Suomen ja Ruotsin kautta vierailulle saapuneita ystäviäni.

Takaisin työmaalla

Näin nopeasti tämä reilu vuosi sitten vierähti, juuri hetki sittenhän jäin syksyiselle kesälomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle, ja tänään löysin itseni istumassa työpöydän äärestä tutusta toimistosta. Olo oli hieman epätodellinen, kaikki oli niin tuttua mutta samalla tunsin itseni vierailijaksi, varsinkin kun aamuhämärissä saavuin ensimmäisten joukossa työmaalle. Mutta tästä se taas lähtee, alkuvuodelle työreissuja on jo iso kasa ja niistä ensimmäinen Suomeen Matka-messuille. Jee!

Talvi Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Paluu työelämään on kuitenkin pehmeä, teen nyt alkuunsa vajaata viikkoa hommia koska virallisesti äitiyslomaakin on vielä hieman jäljellä, ja kohti helmikuuta sitten tahti kiivastuu ja viikkotyöpäivien määräksikin tulee taas viisi. Meillä kotona päiväjärjestys on aika uudenlainen, nyt minä olen se joka on ensimmäisenä aamulla ylhäällä hakemassa miniä nukkumatin valtakunnasta pimeyden vielä vallitessa. Ja takaisin kotona olemme vasta kun aurinko on taas laskenut.

Maihaugenin museo Lillehammerissa I @SatuVW I Destination Unknown

Olen aikaisemminkin maininnut pienestä saksalaisesta sisälläni joka haluaisi järjestystä bloggaamiseenkin ja tässä syksyllä olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja, mutta katsotaan minkä verran omaa aikaa tässä töiden alkaessa jää ja miten yöt sujuvat minin kanssa. Skimbacon puolella kirjoittelen kuitenkin aina tiistaisin, ja enkku-versio blogistakin päivittyy tasaisen tappavaan tahtiin kerran viikossa yleensä maanantaisin tai tiistaisin. Täällä haluaisin käydä kirjoittelemassa pari-kolme kertaa viikossa, mutta kuten sanottu, katsotaan miten tässä käy!

Joulumarkkinat Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Kuvat ovat muuten Lillehammerin ulkoilmamuseosta Maihaugenista missä kävimme viikonloppuna joulumarkkinoilla. Pakkanen paukkui ja osittain kai sen vuoksi ostoksiksi tarttuikin mukaan lämpöisiä tumppuja, villasukkia ja kaulahuivi, vaikka kotona vastaavia odotti iso kasa…

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille, minä lähden tästä päiväkodin kautta kohti toimistoa ja toivon että mini alkaisi taas nukkumaan yöunensa keskeyttämättä! Nimimerkillä hieman väsynyt äiti tässä terve… :)

Viikinkikuninkaiden kotimaa

Työmatkojen karu totuus – vähän heikoksi jää isäntäkaupungin paikallistuntemus… Tänään iltapäivällä olisi tosin periaatteessa aikaa lähteä tutkimusmatkalle, mutta mitä luultavammin yhdistelmä toimistotöitä ja univajeen täyttäminen vievät voiton.

Jotain olen kuitenkin oppinut ja nähnyt. Haugesund on historiallinen viikinkikuninkainen kotipaikka. Ja viikinkien kypäröissä ei ole niitä kuuluisia sarvia. Haugesundin rannikkoviiva on erittäin rikkonainen ja pienimmällä kaupunkia ympäröivistä saarista asuu kokonainen yksi perhe (ei ao. kuvassa).

Omasta mielestäni Haugesund on perinteinen kodikas norjalaiskaupunki. Katuja reunustaa sekoitus vanhoja ja uusia puutaloja, valkoisen viedessä voiton talojen värityksestä. Ja vaikka kävelykadulta ei niin kovin elämää löytyisikään (ainakaan tähän aikaan vuodesta), pienet vilkkaat ravintolat ja kahvilat keskittyvät veden ääreen rantalaiturin ympärille.

Haugesund herää henkiin varsinkin kesäisin jolloin täällä järjestetään festivaaleja toisensa jälkeen. Kaupunki on (kuulemma) kuuluisa mm. kansainvälisistä jazz- ja filmifestivaaleistaan.

Koska tässä vaiheessa työt kutsuvat niin loppuun aimo annos niitä alussa mainitsemiani viikinkejä.

P.s. ja Jutalle tervetuloa lukijaksi! :)

Huomenta Haugesund!

Tämä aamu alkoi aivan luvattoman aikaisin, sillä löysin itseni istumassa Lillehammer – Oslo junasta jo klo 04:05. Auts. Määränpäänä on tällä kertaa Norjan länsirannikon Haugesund ja Norwegian Travel Market (NTW). Haugesundista minulla ei ole oikeastaan muuta mieli- ja muistikuvaa kuin Ryanairin lentokenttä Bergenin vaihto-opiskelun ajoilta, mutta ehkä sieltä löytyy jotain muutakin. Seuraava pari päivää sen näyttää. Ja NTW:stä sen verran että alkamassa on Norjan matkailualan suurin B2B tapahtuma, joten tiedossa on kolme kiireistä päivää täynnä kokouksia asiakkaiden kanssa ja erilaisia iltarientoja.

Tämä postaus on muuten kirjoitettu noin 10 km Norjan maanpinnan yläpuolelta, Norwegianilla (lentoyhtiö) on nyt ilmainen wi-fi lennoillaan! Nettiä ei kyllä pääse enää pakoon millään…. :)

Kuva: Visit Haugesund