Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Koskimelonta

Melontaa Italiassa I @Gene17kayaking I Destination Unknown

Adios perhe-elämä; miksi ilman lapsia on ihana matkustaa

Siitä on jo hetki kun keväinen Italia toivotti tervetuloa kera auringon, ja sanoi hyvästit rankkasateen myötä. Siitä samaisesta sateesta olemmekin sitten saaneet nauttia melkein koko kesän täällä kotioloissa Norjassa, kuten ilmeisesti jouduttiin myös nauttimaan 70-luvulla (kurkkaa tämä surullinen sääennustaja, joka on kiertänyt ristiin rastiin Facebookia tämän kesän).

Mutta palataan Italiaan ja aurinkoon. Viikossa ehti erinomaisesti nauttia muutamat maailman parhaat pitsat Alppien pikkukylän Campertognon Il Gatto e la Volpen keittiössä, ja huuhdella juustoiset siivut alas paikallisen hieman kuplivan viinin kera. Viikossa talven jälkeinen koskimelotakankeus katosi hiljalleen Valsesia-laakson maailmanluokan koskissa, ja iltaisin oli rentouttavan rauhallista käpertyä peiton alle ja paeta Salamatkustaja-kaimani mukana Islantiin, Archie gone Lebanonin innoittamana Pohjois-Koreaan, ratkoa arkeologiallisesti kiinnostavia mysteereitä Elly Griffitsin uusimman dekkarin parissa ja juosta ultramaratonista toiseen Kindlelleni unohtuneen Scott Jurekin Eat & Run-kirjan matkassa. Tai ihan vaan istuskella iltaa ystävien kanssa ja katsoa kun aurinko katoaa vuorien taakse.

Mikä parasta, tällä reissulla ei ollut mukana lapsia. Vain minä ja mies. Ja miehen viisi asiakasta ja kollega, mutta aikuisia kun ovat, jätetään heidät laskuista pois.

Eli melkein vain me, ensimmäistä kertaa yhdessä ja ilman lapsia reissussa noin neljään vuoteen. Ei tässä voi muuta kuin todeta, ja isoin kirjaimin;

ILMAN LAPSIA ITALIAAN MATKUSTAMINEN OLI IHAN PARASTA!

Miksi? Jätetään järin selvät kakkavaippamaiset perustelut sikseen ja keskitytään Italiaan.

Gelatoa Italiassa I @SatuVW I Destination Unknown

Mikä on minun on minun. Tästä kuormasta ei jaeta.

Melontaa Italiassa I @Gene17kayaking I Destination Unknown

Oman elämäni supertähti. Vaikka ne kaksi suurinta faniani odottavatkin kotona, ihan hetken ja Italiassa, olin oman elämäni supertähti. Vähän siihen malliin kuin “joskus silloin ennen” kun vielä uskalsin meloa isoja ja korkeita koskia. Ja tiedettäkös mitä, kyllä tämä äiti ei ainoastaan uskalsi, mutta osasi meloa niitä koskia edelleenkin, aina siihen asti kun eteen tuli koski jolle sanoin ei kiitos ja kävelin tyytyväisenä kajakki olalla kosken ympäri tai autolle asti odottamaan kyytiä seuraavaan jäätelöbaariin. La vita e bella, elämä hymyilee.

Bloggaajan muistikirja I @SatuVW I Destination Unknown

Mikä on minun on minun, otos 2. Tässä muistikirjassa on vain minun muistiinpanoja.

Ruuhka-aika Italiassa I @SatuVW I Destination Unknown

Ruuhka-aika. Italian pikkukylien ruuhkista ei voi muuta kuin nauttia. Takapenkilläkään ei ole kahta kitisevää muksua.

Viiniä italialaisittain I @SatuVW I Destination Unknown

Ihana rauha. Viiniä meillä juodaan kotonakin, mutta nyt lasillisen sai nauttia kaikessa hiljaisuudessa, tai ystävällisen (aikuisen) puheensorinan säestämänä.

Kajakin kanssa matkustamista I @SatuVW I Destination Unknown

Kevyesti matkalle. Kun muksujen kamat eivät kulje mukana, matkalle voi lähteä ilman sen suurempia matkatavaroita. Tai no. Ehkä ei kuitenkaan…

Ja mikä sen parasta kuin viikon jälkeen palata takaisin kotiin ja syödä jätskit yhdessä koko perheen voimin takapihalla leikkimökin terassilla, viedä perheen pienimmätkin melontamatkalle ja söhertää värikynin siihen juuri ennen matkaa ostamaani uuteen muistikirjaan.

Ja hei, Italia ja kevät. Siinä missä meillä satoi kotona vielä räntää. Italiassa olivat asiat hieman toisin.

Melontaa Italiassa I @Gene17kayaking I Destination UnknownItalian Kevät I @SatuVW I Destination Unknown

Melontaa Italiassa I @Gene17kayaking I Destination Unknown
Leivos Italialaisittain I @SatuVW I Destination UnknownItalian Alpit I @SatuVW I Destination Unknown

Gracie mille bella Italia, ensi vuonna uusiksi, kiitos!

Ja eiköhän tämän postauksen myötä tämä kesälomailu bloggaamisesta ala myöskin olla ohitse, nyt nimittäin alkaa lähtölasku ”ihan oikeaan” kesälomaan ja Färsaariin!

Melonnalliset action-kuvat: Gene17Kayaking

Minikokoisia mikroseikkailuita

#IGTravelThursday Melontaa Kanadassa I @SatuVW I Destination Unknown

Täällä tuntuu kello tikittävän.

Ei kuitenkaan tuo biologinen kello, sen tuloksethan ovat jo nähtävillä meidän pienen Minin ja minun ison raskausmahan muodoissa.

Sen sijaan kellon tikityksellä on jotain tekemistä seikkailuihin ja reissuun lähtemisen haluamisen kanssa. Ja sen fiiliksen että aika alkaa olla vähissä… (vaikka hyvinhän tässä on vielä äitiyslomaakin jäljellä reissujen tekoon kun toista muksuakaan ei vielä näy!)

Kun puhutaan seikkailuista, ensimmäisenä mieleen tulee Kanadan British Columbian reissu vuodelta 2009 ja meidän ns. ”first descent” melontareissu Atnarko-joella. Tarkoittaen siis sitä että kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin kyseistä jokea melonut, eikä varmasti meidän jälkeen melokaan… Kolmen päivän matka muuttui hetkessä neljän päivän reissuksi kun melonnan sijaan jouduimme lähinnä kantamaan täyteen lastattuja koskikajakkeja puupatojen ympäri ja ylitse vaikeakulkuisessa metsässä, pitäen samalla silmällä merkkejä karhuista ja puumista ja laskeskellessa riittääkö ruoka yllättäen pidentyneelle matkalle.

Näin jälkeenpäin katsoessa tuo koko reissu kuitenkin muistuu mieleen mahtavana seikkailuna. Muistan vieläkin miltä kylmä olut maistui reissun päättyessä, kun kuskimme oli löytänyt pienen hiekkatien ja pääsi meitä vastaan kilometrejä ennen kuin odotimme tapaavamme hänet. Ja kuinka vahvaksi tunsinkaan itseni kun olin raahannut noin 35 kiloista kajakkia mukanani neljä päivää, välillä olkapäällä, ja välillä perässäni. Ja aina silloin tällöin tietenkin myös vedessä.

Mutta veisinkö muksut mukaan vastaavalle reissulle? Enpä tietenkään…

IGTravelThursday Haikkausta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Niinpä Minin tullessa mukaan kuvioihin meidän perheen yhteiset seikkailut ja ulkoiluretket ovat muuttuneet aika lailla, ja olemmekin viettäneet paljon aikaa lähimaastossa. Siihenhän nämä puitteet täällä Norjassa ovat aivan mahtavat. Monet näistä reissuista ovat olleet ns. ”keskenjääneitä” seikkailuita (miellyttävämpi sana epäonnistumisen sijaan), kuten talvinen hiihtoretki vuoristomökille tai viime viikonlopun vaellusreissu Hafjelltoppenille.

Mutta enpä aikaisemmin miettinytkään näitä lähiseuturetkiä mikroseikkailuina, ennen kuin löysin netin ihmeellisestä maailmasta brittiläisen Alastair Humphreysin. Alastair pysytteli saarivaltiossa vuoden ajan (ainakin noin suunnilleen) ja kehitteli mikroseikkailuitaan, joiden johdosta hän oli myös yksi vuoden 2012 ”National Geographic Adventurer of the Year” tittelin haltijoista.

Ja nyt kun näille meidänkin miniseikkailuille on virallinen nimi, arvatkaapas kuka on sataprosenttisen innoissaan ja täpinöissään!!!!?

#IGTravelThursday Haikkausta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Kuten ehkä saatoittekin arvata, meillä on nyt suunnitteilla oma sekalainen kokoelma minikokoisia (eli myös Minille ja masuasukille soveltuvia) mikroseikkailuita. Toivon hartaasti että päädymme syksyllä myös surffailemaan Portugalin vesille, ja alkuvuodesta melomaan ja fillaroimaan Uuden-Seelannin maisemiin, mutta jos näin ei jostain syystä käykään, olen jo huomattavasti rauhallisemmin mielin sillä meillä on listalla monen monta seikkailua jotka voi helposti ja halvasti toteuttaa ihan täällä Norjan rajojen sisäpuolella. Jostain syystä suunnitelmien kirjaaminen mieheni kanssa teki niistä heti paljon konkreettisempia ja ”seikkailumaisempia”, ja tuo kellon tikityskin kuului heikompana jokaisen suunnitelman myötä.

Ja aivan täydellistähän olisi jos voisin jo nyt merkata seikkailut kalenteriin, mutta tällä hetkellä meidän tahdin määrää tämä mahassa asuva ja kovasti odotettu uusi tulokas. Tulehan jo ulos sieltä pikkuinen! 

Olen mukana järjestämässä Skimbaco Lifestyle – lehden liikkeelle polkaisemaa Instagram Travel Thursday – hanketta täällä Suomessa yhdessä Kaukokaipuun Nellan ja Running with wild Horses – blogin Veeran kanssa. Viime viikolla mukana oli jo yli neljäkymmentä blogaajaa kansainvälisesti, ja kampanjan ideanahan on tuottaa blogi-sisältöä aiheesta ”Instagram & matkailu” ja siten edesauttaa että ihmiset löytävät matka- ja lifestyleblogaajat Instagramista. Lähde sinäkin mukaan, ohjeet ja lisätietoja löydät täältä, ja tutustu myös muihin tällä viikolla mukaan lähteneisiin blogaajiin ja heidän postauksiin alla olevien linkkien kautta. Liity myös sähköpostituslistallemme niin saat muistutuksen kampanjasta aina keskiviikkoisin suoraan inboksiisi. Instagramista meikäläisen löytää nimimerkillä @todestinationunknown ja tämän postauksen kuvat ovat Instagram-galleriastani tuota ensimmäistä lukuun ottamatta.


Hieman erilaiset melontafestarit ja kisakauden avaus

Mitä ovat melontafestarit? Musiikkia, hengailua, melontaa, muutama olut, vanhoja ystäviä, uusia tuttavuuksia ja parhaimmassa tapauksessa auringonpaistetta. Nämä festarit tarjosivat sitä kaikkea ja vähän vielä lisää. Kilpailuja leikkimielisille ja tosissaan kisaaville. Muutama DJ joista toinen on tuttu mm. Glastonburyn musiikkifestareilta, monelle melojalle tutun bändin Los Burritoksen (nykyään Balloon Pilot) keulahahmo Matze Brustmann Saksasta ja yhden miehen bändi Ies Fokiwa Hollannista. Melontafilmejä paikallisen kylän teatterissa. Italialaista ruokaa ja juomaa.  Tanssia aamutunneille asti. Ympäri maailmaa tulleita melojia joista pisimmät matkalaiset tulivat Uudesta Seelannista ja Argentiinasta asti.

Palm Equipmentin leikkimielinen heittoköysi kisa

Yksikätinen DJ soittaa settiä Valsesia River Festivaaleilla

Boatecross-kisaa Valsesia River Festivaaleilla

Meikäläiselle tämän pitkän viikonlopun fiilikset olivat kuitenkin osittain ristiriitaiset. Monet ovat kysyneet miten äitiys ja isyys ovat muuttanut meidän reissareiden arkea ja melontoja. Vastaus on lähes poikkeuksetta ollut ”ei niin kovinkaan paljoa”. Ja nyt se äitiys sitten iski täysillä vasten kasvoja.

Valsesia River Festival on mieheni ja hänen Gene17Kayaking – firmansa tuotos joka järjestettiin nyt toista kertaa hieman samalla kaavalla kuin Norjassa jo yli kymmenen vuotta pyörinyt Sjoa River Festival. Tämä tarkoitti tietenkin sitä että hän oli kiireisempi kuin koskaan ja minä auttelin sen minkä pystyin. Siinä vaiheessa kun muut katosivat koskiin kisailemaan tai nauttimaan auringosta, minä ja mini lähdimme kävelylle. Tai ryömimme ruohossa. Opettelimme istumista ja testailimme miltä tuntuu kun varpaat kaivautuvat rantahiekkaan. Mahtavia kesäpäiviä kaikin puolin, mutta kyllä minua niin harmitti olla festareilla osittain sivustakatsojan roolissa.

Iloinen kesämini

Koko viikon ensimmäinen ja ainoa melonta pelasti kuitenkin minun festariviikonlopun.  Lauantaina melottu Sweet Rumble – boatercross kisa meni miten meni, raivasin tien finaaleihin asti mutta lopputulokseksi jäi neljäs sija. Tärkeintä kuitenkin oli että pääsin  ”kunnolla” ottamaan osaa festareihin ja hakemaan kisatuntumaa kesän kisakiertuetta varten, ja hymy on kyllä pysynyt tiiviisti kasvoilla aina tähän aamuun asti. JES JES JES! Nyt auringonpaiste on vaihtunut kaatosateeseen ja me otamme tämän viimeisen reissupäivän täällä Italian ”auringon” alla aika rennosti, kohta on aika lähteä Suomen kautta kohti kesäistä Norjaa.

Löytyisikö muuten vapaaehtoisia lastenvahteja tämän kesän festarikiertueella tai ensi kevään kisoihin?! :)

Boatercross-kisaa Valsesia River Festivaaleilla

Iloinen katsomo Valsesia River Festivaaleilla

Boatercross-kisaa Valsesia River Festivaaleilla

KISOJEN TULOKSET

Alpin Sprint Miehet: 1. Michele Ramazza (Italia) 2. Daniel Klozner (Italy) 3. Thomas Waldner (Italy)
Alpin Sprint Naiset: 1. Pamina Vitta (Italia) 2. Paula Volkmer (UK)
Alpin Sprint Team: 1. EXO 2. NZ Def Lepard 3. Team Pyranha
Boatercross Miehet: 1. Filippo Brunetti (Italia) 2. Brendan Bayly (Uusi-Seelanti) 3. Serverin Häberling (Sveitsi)
Boatercross Naiset: 1. Ameli Lehnder (Sveitsi) 2. Paula Volkmer (UK) 3. Pamina Vitta (Italia)

Festarikesän korkkaus ja kesäkodin etsintä

Valsesia River Festival banneri

Keskiviikkona korkkasimme festarikesän täällä Italiassa ja aikamoinen festareiden kesä tästä onkin tulossa! Ikävä kyllä meidän Norjan kesäfestarikiertueella ei tulla näkemään reissupakua, vaan haussa on uusi kesäkoti; mahdollisimman iso teltta. Sellainen mitä ei koskaan tulisi mieleenkään heittää selkään rinkan mukana, vaan joka asustelee kaikessa rauhassa auton takakontissa ennen kuin on pystytyksen aika. Ja sitten telttaan mahtuvatkin me, mini ja mahdolliset kesävieraat omiin osastoihinsa, ja missä melontavarusteet ja minin kurahousut kuivuvat rankkasateellakin, Norjassa kun ollaan. Tämä uusi rakkaus on vielä hakusissa, joten jos sinulta varaston nurkista löytyy vanha pölyttynyt yksilö joka etsii uutta kotia, laitahan viestiä tulemaan joko kommenttilootaan tai sähköpostilla. :) Me kieppaamme vielä Suomen kautta täältä Italiasta lähdettäessä ennen Norjaan paluuta.

Valsesia River Festival

Valsesia River Festivalin freeride-kisa

Onko kukaan muu korkkaillut jo kesän festareita? Mukavaa alkavaa viikonloppua joka tapauksessa ,joko festareiden merkeissä tai ilman, me jatkamme täällä työntäyteisissä juhlatunnelmissa festarikesän korkkausta aina sunnuntaille asti ja maanantaina on tiedossa pientä raporttia viikonlopun tunnelmista!

Itsensä voittamista

Se tunne kun istuu koskenniskalla adrenaliinin pumpatessa veressä ja perhosten tanssiessa keväistä riemutanssia mahan pohjalla. Siinä määrin että  monta tuntia sitten nautittu aamupala on vaarassa tehdä matkaa ylöspäin. 

Koskimelontaa Italian Valsesiassa

Koskimelontaa Italian Valsesiassa

…ja se tunne kun kaikki jännitys purkautuu mielettömänä ”minä tein sen!” hyvänolon tunteena ja haluna kokea se kaikki uudelleen. Sitä se on kaikessa lyhykäisyydessään, koskimelonta. 

Koskimelontaa Italian Valsesiassa

Ja tällaista tämä, aina uudelleen ja uudelleen, takaisin vesille paluu ilman miniä masussa. Tuttuja koskia Italian Sesia-joen laaksossa, uusi pelko siitä että osaankohan ja pystynköhän minä? Uskallankohan minä? Ja kun uskaltaa, niin huomaa että osaa ja pystyy. Se vanha varmuus alkaa tulla vähitellen takaisin. Kunhan vain ensin uskaltaa eikä jää läppärin kanssa datailemaan terassin auringonpaisteeseen sormille sulava gelato kourassa, niin kuin välillä vaan tekisi mieli.

Saman tunteen voi muuten meloessa kokea kuka vain aloittelijasta eksperttiin, takana ei tarvitse olla yhdeksän kuukauden hissuttelua helpoissa koskissa vauva masussa. Aina löytyy uusia koskia ja haasteita, uusia mahdollisuuksia uskaltaa ja voittaa itsensä. Mutta nyt ei tarvitse muutamaan päivään uskaltaa tehdä mitään muuta kuin tanssia muutamat häävalssit Irlannin maalla rakkaan ystäväni suurena päivänä, me suuntaamme tänään siis kohti Dublinia ja Wicklow-vuoria. Jee!

Kansikuvatyttö

Yllätys oli melkoinen kun mieheni Facebook-feediin ilmestyi jokin aika sitten kuva meikäläisestä saksalaisen melontalehden kannessa. Ja vielä kanootissa. Yleensä siis melon koskia kajakissa, eli sellaisessa pienemmässä purkissa mitä melotaan kaksilapaisella melalla, ja mihin ei aukkopeiton ansiosta pääse (periaatteessa) tippaakaan vettä. Kuva oli napattu taannoisella Palm Equipment Europen kuvauskeikalla ja näitä kuvia on välillä bongattu yllättävistäkin paikoista. Kuten, jälleen naamakirjassa, englantilaisen matkanjärjestäjän polttareita mainostavasta ilmoituksesta! Mitä tähän voi muuta sanoa  kuin tuon kannen osuvan lausahduksen, So schön kann Paddeln sein eli Googlen kääntäjän mukaan; Melonta voi olla niin kaunista! Onhan se. Kokeilkaahan tänä kesänä! :)

Kanu Magazinin kansikuva