Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Italia

Melontaa Italiassa I @Gene17kayaking I Destination Unknown

Adios perhe-elämä; miksi ilman lapsia on ihana matkustaa

Siitä on jo hetki kun keväinen Italia toivotti tervetuloa kera auringon, ja sanoi hyvästit rankkasateen myötä. Siitä samaisesta sateesta olemmekin sitten saaneet nauttia melkein koko kesän täällä kotioloissa Norjassa, kuten ilmeisesti jouduttiin myös nauttimaan 70-luvulla (kurkkaa tämä surullinen sääennustaja, joka on kiertänyt ristiin rastiin Facebookia tämän kesän).

Mutta palataan Italiaan ja aurinkoon. Viikossa ehti erinomaisesti nauttia muutamat maailman parhaat pitsat Alppien pikkukylän Campertognon Il Gatto e la Volpen keittiössä, ja huuhdella juustoiset siivut alas paikallisen hieman kuplivan viinin kera. Viikossa talven jälkeinen koskimelotakankeus katosi hiljalleen Valsesia-laakson maailmanluokan koskissa, ja iltaisin oli rentouttavan rauhallista käpertyä peiton alle ja paeta Salamatkustaja-kaimani mukana Islantiin, Archie gone Lebanonin innoittamana Pohjois-Koreaan, ratkoa arkeologiallisesti kiinnostavia mysteereitä Elly Griffitsin uusimman dekkarin parissa ja juosta ultramaratonista toiseen Kindlelleni unohtuneen Scott Jurekin Eat & Run-kirjan matkassa. Tai ihan vaan istuskella iltaa ystävien kanssa ja katsoa kun aurinko katoaa vuorien taakse.

Mikä parasta, tällä reissulla ei ollut mukana lapsia. Vain minä ja mies. Ja miehen viisi asiakasta ja kollega, mutta aikuisia kun ovat, jätetään heidät laskuista pois.

Eli melkein vain me, ensimmäistä kertaa yhdessä ja ilman lapsia reissussa noin neljään vuoteen. Ei tässä voi muuta kuin todeta, ja isoin kirjaimin;

ILMAN LAPSIA ITALIAAN MATKUSTAMINEN OLI IHAN PARASTA!

Miksi? Jätetään järin selvät kakkavaippamaiset perustelut sikseen ja keskitytään Italiaan.

Gelatoa Italiassa I @SatuVW I Destination Unknown

Mikä on minun on minun. Tästä kuormasta ei jaeta.

Melontaa Italiassa I @Gene17kayaking I Destination Unknown

Oman elämäni supertähti. Vaikka ne kaksi suurinta faniani odottavatkin kotona, ihan hetken ja Italiassa, olin oman elämäni supertähti. Vähän siihen malliin kuin “joskus silloin ennen” kun vielä uskalsin meloa isoja ja korkeita koskia. Ja tiedettäkös mitä, kyllä tämä äiti ei ainoastaan uskalsi, mutta osasi meloa niitä koskia edelleenkin, aina siihen asti kun eteen tuli koski jolle sanoin ei kiitos ja kävelin tyytyväisenä kajakki olalla kosken ympäri tai autolle asti odottamaan kyytiä seuraavaan jäätelöbaariin. La vita e bella, elämä hymyilee.

Bloggaajan muistikirja I @SatuVW I Destination Unknown

Mikä on minun on minun, otos 2. Tässä muistikirjassa on vain minun muistiinpanoja.

Ruuhka-aika Italiassa I @SatuVW I Destination Unknown

Ruuhka-aika. Italian pikkukylien ruuhkista ei voi muuta kuin nauttia. Takapenkilläkään ei ole kahta kitisevää muksua.

Viiniä italialaisittain I @SatuVW I Destination Unknown

Ihana rauha. Viiniä meillä juodaan kotonakin, mutta nyt lasillisen sai nauttia kaikessa hiljaisuudessa, tai ystävällisen (aikuisen) puheensorinan säestämänä.

Kajakin kanssa matkustamista I @SatuVW I Destination Unknown

Kevyesti matkalle. Kun muksujen kamat eivät kulje mukana, matkalle voi lähteä ilman sen suurempia matkatavaroita. Tai no. Ehkä ei kuitenkaan…

Ja mikä sen parasta kuin viikon jälkeen palata takaisin kotiin ja syödä jätskit yhdessä koko perheen voimin takapihalla leikkimökin terassilla, viedä perheen pienimmätkin melontamatkalle ja söhertää värikynin siihen juuri ennen matkaa ostamaani uuteen muistikirjaan.

Ja hei, Italia ja kevät. Siinä missä meillä satoi kotona vielä räntää. Italiassa olivat asiat hieman toisin.

Melontaa Italiassa I @Gene17kayaking I Destination UnknownItalian Kevät I @SatuVW I Destination Unknown

Melontaa Italiassa I @Gene17kayaking I Destination Unknown
Leivos Italialaisittain I @SatuVW I Destination UnknownItalian Alpit I @SatuVW I Destination Unknown

Gracie mille bella Italia, ensi vuonna uusiksi, kiitos!

Ja eiköhän tämän postauksen myötä tämä kesälomailu bloggaamisesta ala myöskin olla ohitse, nyt nimittäin alkaa lähtölasku ”ihan oikeaan” kesälomaan ja Färsaariin!

Melonnalliset action-kuvat: Gene17Kayaking

Campertogno, Italia I @SatuVW I Destination Unknown

Seikkailullista matkailua parhaimmillaan – kymmenen vuotta paluita Italian Alpeille

Campertogno, Italy I @SatuVW I Destination Unknown

Vaikka matkustamisessa ihanaa onkin uuden löytäminen ja tutkinen, ehkä vielä ihanampaa ovat paluut vanhoihin tuttuihin paikkoihin. Kuten pieneen Campertognon kylään Italian Alpeilla, kylään johon päädyin ensimmäisen kerran melontamatkalla vuonna 2003 ja jossa olen käynyt vierailulla sen jälkeen vuosittain yhtä tai kahta vuotta lukuun ottamatta.

Ei kuulosta kovin seikkailulliselta? Mutta sitä se juuri mielestäni on. Ihan samalla lailla kun kotiseuduilla voi harrastaa mikroseikkailuita ja löytää uusia kohteita lähimaastosta, paluut vanhoihin tuttuihin paikkoihin ulkomailla ovat kuin paluita kotiin. Kotiin mistä löytyy aina jotain uutta.

Halusin tänään jakaa pikaisesti muutamat Instagram-kuvat täältä Italian kodistani. En tällä hetkellä ehdi päivittäin kuin käymään pikaisesti kääntymässä koneellani ja kämpillämme ei edes toimi netti, joten sen sijaan että ottaisin stressiä blogin hiljaiselosta, nautin täysillä Alppien koskien kuohusta. Yksin muksujen kanssa matkustaminen Barcelonassa on muisto vain, kun nyt auttavia käsipareja ei ole vain kahdet vaan neljät. Ihana Anna Englannista, joka on auttanut meitä lasten kanssa kerran jo Englannin reissulla lähti nyt matkaamme muutamaksi viikoksi Italiaan. Joten sen sijaan että juoksisin minin perässä pitkin vuoria ja laaksoja, päivittelisin tiuhaan tahtiin blogia tai keikkuisin Facebookissa, minä melon. Kaksi viikkoa. AAAAAH! Nettimaailma siis odottakoon sillä välin kun täällä yritetään tehdä paluuta koskimelonnan pariin välillä jalat tutisten, välillä suurta voitonriemua tuntien.

Eli tässä nämä kuvalliset terveiset täältä Italian Alpeilta!

Campertogno, Italia I @SatuVW I Destination Unknown

Piode, Italia I @SatuVW I Destination Unknown

Ciao Bella! I @SatuVW I Destination Unknown

Seikkailetko sinä muuten aina mieluummin uusissa paikoissa, vai löytyykö sinultakin varmoja tuttuja kulmia mihin palaat aina uudelleen ja uudelleen niin kuin minä?

**************************

Mikä ihmeen Instagram Travel Thursday? Instagram Travel Thursday kampanja lähti liikenteeseen Skimbaco Lifestyle-lehden Katja Presnalin johdolla kesällä 2013, ja kansainvälinen hanke on levinnyt Suomen lisäksi jo saksan kielisten matkablogaajien maailmaan ja Italiaan. Suomessa kampanjaa vetävät kanssani Kaukokaipuun Marinella ja Running with the Wild Horses – blogin Veera, ja minut löydät Instagramista nimimerkillä @todestinationunknown.

Aina torstaisin matkablogaajat siis kirjoittavat matkailusta Instagram-kuvien voimin, ja kaikki viikon osallistujat löydät tuosta sivun alalaidan linkkikokoelmasta. Jos haluat lähteä mukaan katso ohjeet täältä, ja tilaa myös IG Travel Thursday – uutiskirje joka kolahtaa postilaatikkoosi aina keskiviikkoisin! Instagramista kaikki Instagram Travel Thursday kuvat löydät tunnisteella #IGTravelThursday – niitä on jo yli 10,000!!!


Annos Italiaa: Pieni sievä Cesenatico

Cesenatico, Italia

“Ah, the weather, not so good”, huokaa hotellin vastaanottovirkailija tiskin takaa. Itse olen juuri kuorinut päältä pitkähihaisen paidan ja odotan malttamattomana että pääsen huoneeseeni vaihtamaan farkut hameeseen. Täällähän on yhtä lämmintä kuin Norjassa kesällä, hyvänä päivänä!

Seuraavan neljän päivän ohjelmana on tutustua Cesenaticoon ja sen ympäristöön, ilman perhettä. Jos Cesenatico ei sano sinulle mitään, ei hätää, jäljitin itsekin paikan Google Mapsin avulla siinä vaiheessa kun matka Italiaan varmistui. Pieni Cesenatico löytyi vihdoin Adrianmeren rannalta noin tunnin ajomatkan päässä Bolognasta ja parikymmentä minuuttia pohjoiseen Riministä. San Marinokaan ei ole kovin kaukana.

Cesenaticon rantaviivaa Italiassa

Mitä tulee ensivaikutelmiin arvioin Cesenaticon aivan väärin. Luulin sen olevan pieni perinteinen rantakeskus missä matalat kahvilat, ravintolat ja baarit reunustavat rantaviivaa. Cesenatico sen sijaan arvio minut aivan oikein, ja ei kestänyt kauaa kun istuin jo hotellin baarissa kädessäni lasi kuplivaa, ja kuuntelin kun italialaiset keskustelivat ruuasta ja viinistä. Olisin voinut jättää illallisen väliin ja olla vain siinä, koko illan.

La Grotta Viinitila, Cesenna

Italialla on jännä tapa tehdä oloni samanaikaisesti hieman epämukavaksi ja iloiseksi. Vilkkaissa keskusteluissa siirrytään sulavasti ja tietämyksellä ruuasta, viiniin, historiaan ja politiikkaan. Ihmiset tulevat iholle, suukot suikataan poskille, halaukset kestävät ihan pikkiriikkisen kauemmin kuin mikä on aluksi mukavaa ja toiselle ei tarvitse antaa omaa tilaa lainkaan. Lähellä on ihan hyvä olla vaikkei niin kovin hyvin tunnetakaan.

Cesenatico, Italia

Ja Cesenatico. Pienen pyörälenkin päästä löydän kanaalin joka on osittain ulkoilmamuseo, missä vanhat museoveneet kelluvat sulassa sovussa kalastusveneiden kanssa. Alkukevään auringossa turistiryysiksiä ei vielä näy, vaikka Italiassa vapaapäivä onkin. Istun aurinkoisella terassilla, hymyilen kun minulle hymyillään ja otan kuvia paikallisista matkailijoista kun he pyytävät. Vaikka välillä onkin hyvä istua yksin, Italia saa ikävöimään perhettä. Muut pöydät täyttyvät isoista seurueista, minä istun yksin muistikirjani kanssa.

Italia ja Fiat 500 - lyömätön yhdistelmä

Neljä päivää Italiassa tekee hyvää. Aivan huomaamatta olen hieman hidastanut tahtia. Istun päivällispöydässä ilman kiirettä ja kuljen kaduilla kameran kanssa ilman sen suurempaa hoppua. Käteni viuhtovat ilmaan kun selitän kuinka Norjassa oli vielä ”näin paljon lunta”. Ja vaikka italiaa en osaakaan, puheen joukkoon on jo eksynyt muutama sana. Fantastico! Eccellente!

Mutta arvaatkos minkä kysymyksen kuulin usein tällä matkalla?

”Kuka pitää huolen lapsistasi kun olet täällä…?”

Vastaukseni ”mieheni, tietenkin” vastaanotettiin yleensä hieman hämmentynein ilmein tai naurahtaen, ja saipa tuo kerran aikaan jatkokysymyksen – ”mutta laittaako hän oikeasti niille myös ruokaa…?”. 

Kyllä! Ja jos totta puhutaan, kun saavuin takaisin Norjaan, siivottuun kotiin missä lapset nukkuivat (mini jopa omassa sängyssään) ja mieheni oli käynyt myös tarhan talkoissa (tunnustetaan, yleensä skippaan kaikki talkoot jos mieheni on maailmalla), mielessä kävi ajatus että miehenihän hoitaa paremmin nämä koti-isän hommat kuin minä kotiädin…

Haluatko lähteä Cesenaticoon? Tässä muutamia vinkkejä:

  • Lähimmät lentokentät ovat Riminissä ja Bolognassa. Bolognasta Cesenaticoon pääsee mm. junalla ja bussilla Cesenan kautta. Suosittelen kuitenkin oman auton vuokraamista jos Emilia-Romagnan alueen tutkiminen lähemminkin kiinnostaa.
  • Cesenaticossa kannattaa ehdottomasti käväistä merenkulkumuseossa, pääsymaksu 2€.
  • Kuva viinitarhasta on Cesenan läheiseltä La Grotta viinitilalta joka on ollut Amadori-perheen huomassa jo kuuden sukupolven ajan.
  • Noin puolen tunnin ajomatkan päästä löytyvä Cesena on pieni kaupunki missä kannattaa ehdottomasti käväistä! Cesenassa sijaitsee mm. Malatestiana, Euroopan ensimmäinen julkinen kirjasto, ja iso kasa viihtyisiä kahviloita ja mielenkiintoisia kauppoja.
  • Romagna Visit Card – on kätevä kortti jolla saa etuja koko alueen nähtävyyksistä ja kulkemisesta yleisillä kulkuvälineillä. Tämän vuoden kortin hinta on €12.
  • Yövyin Grand Hotel Cesenaticossa joka upeasta ulkonäöstä huolimatta toivottaa myös lapsiperheet lämpöisesti tervetulleeksi. Hotellihuoneiden hinnat lähtevät 180€ ylöspäin, kaudesta riippuen.
  • Lisää vinkkejä Cesenaticon matkailun sivuilta.

Ja iloisen räiskyvää vappua! Vaikka täällä Norjassakin on vapaapäivä, vappua ei sen kummemmin juhlita joten koko juhlapäivä olisi unohtunut ilman Facebookia… Minä ja muksut suuntaamme viikonloppuna Barcelonaan ennen kuin liitymme mieheni seuraan – jälleen Italiassa!

Kiitokset Cesenatico Bella Vitalle (paikallisten hotellien ryhmittymä) ja 21grammyn Alessandralle jotka järjestivät tämän matkan ja kutsuivat minut mukaan! Tämän postauksen kuvat löytyvät omasta ja Skimbacotravel – Instagram-gallerioista. 

**************************

Mikä ihmeen Instagram Travel Thursday? Instagram Travel Thursday kampanja lähti liikenteeseen Skimbaco Lifestyle-lehden Katja Presnalin johdolla kesällä 2013, ja kansainvälinen hanke on levinnyt Suomen lisäksi jo saksan kielisten matkablogaajien maailmaan ja Italiaan. Suomessa kampanjaa vetävät kanssani Kaukokaipuun Marinella ja Running with the Wild Horses – blogin Veera, ja minut löydät Instagramista nimimerkillä @todestinationunknown.

Aina torstaisin matkablogaajat siis kirjoittavat matkailusta Instagram-kuvien voimin, ja kaikki viikon osallistujat löydät tuosta sivun alalaidan linkkikokoelmasta. Jos haluat lähteä mukaan katso ohjeet täältä, ja tilaa myös IG Travel Thursday – uutiskirje joka kolahtaa postilaatikkoosi aina keskiviikkoisin! Instagramista kaikki Instagram Travel Thursday kuvat löydät tunnisteella #IGTravelThursday – niitä on jo 10,000!!!



Ciao gelato!

Ciao Italia, Ciao gelato! Näin jälkikäteen miettien täytyy sanoa että italialaista jätskiä eli gelatoa tuli syötyä aivan liian vähän viimeisen kolmen viikon aikana. Ensi vuonna sitten lisää.

Italialaista gelatoa

Vohvelit odottamassa jäätelöpalloja

Herkullista gelatoa Italiassa

Kiitos muuten kaikista ihanista kommenteista eiliseen postaukseen!! Me olemme Minin kanssa nyt Suomessa koko eilisen päivän kestäneen reissurupeaman jälkeen, joten näin lyhyesti tänään täällä blogin puolella lähinnä kuvien muodossa. Tulevina päivinä/viikkoina on kuitenkin vielä tiedossa pieniä paloja Italiasta, ja muutama pieni blogiarvontakin on odottamassa teitä! Ihana olla taas täällä pohjoisessa ja melkein matkalla kohti kotia, tämän kevään reissurupeaman jälkeen omaa sänkyä on ISO ikävä.

Festarikesän korkkaus ja kesäkodin etsintä

Valsesia River Festival banneri

Keskiviikkona korkkasimme festarikesän täällä Italiassa ja aikamoinen festareiden kesä tästä onkin tulossa! Ikävä kyllä meidän Norjan kesäfestarikiertueella ei tulla näkemään reissupakua, vaan haussa on uusi kesäkoti; mahdollisimman iso teltta. Sellainen mitä ei koskaan tulisi mieleenkään heittää selkään rinkan mukana, vaan joka asustelee kaikessa rauhassa auton takakontissa ennen kuin on pystytyksen aika. Ja sitten telttaan mahtuvatkin me, mini ja mahdolliset kesävieraat omiin osastoihinsa, ja missä melontavarusteet ja minin kurahousut kuivuvat rankkasateellakin, Norjassa kun ollaan. Tämä uusi rakkaus on vielä hakusissa, joten jos sinulta varaston nurkista löytyy vanha pölyttynyt yksilö joka etsii uutta kotia, laitahan viestiä tulemaan joko kommenttilootaan tai sähköpostilla. :) Me kieppaamme vielä Suomen kautta täältä Italiasta lähdettäessä ennen Norjaan paluuta.

Valsesia River Festival

Valsesia River Festivalin freeride-kisa

Onko kukaan muu korkkaillut jo kesän festareita? Mukavaa alkavaa viikonloppua joka tapauksessa ,joko festareiden merkeissä tai ilman, me jatkamme täällä työntäyteisissä juhlatunnelmissa festarikesän korkkausta aina sunnuntaille asti ja maanantaina on tiedossa pientä raporttia viikonlopun tunnelmista!

Pastaa isoäitien ja Pellegrino Artusin opissa

Viimeistään Julie & Julie – elokuva toi Julia Childin ja hänen Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjan tunnetuksi suuren yleisön keskuudessa. Mutta kenelle on tuttu italialainen Pellegrino Artusi ja hänen teos Science in the Kitchen and the Art of Eating Well?

Science in the Kitchen and the Art of Eating Well

Minulle entuudestaan tuntemattoman kirjan syntytarina on varsinainen tuhkimotarina. Artusi, keskiluokkainen kauppamies kustansi, julkaisi ja jakeli kirjan itse kotoaan käsin ensimmäisen kerran vuonna 1891. Hän keräsi reseptit ympäri maata ja testasi ne omassa keittiössään muutaman apurin voimin. Kirja nautti suurta suosiota ensin Italiassa ja myöhemmin ulkomailla, ei ainoastaan selkeiden ja maukkaiden reseptien ansiosta, vaan myös ennenkuulumattoman interaktiivisuutensa vuoksi. Lukijat lähettivät Artusille palautetta, kysymyksiä ja uusia reseptejä siinä määrin että seuraavan kahdenkymmen vuoden aikana Artusi painatti viisitoista paranneltua versiota kirjasta. Hieman sama meininki siis kuin tämän päivän ruokablogeissa, mutta kauan ennen nettiaikaa! Ja voisikin sanoa että kirjaa ei kirjoittanut Artusi, vaan Artusi yhdessä Italian kansan kanssa.

Pastantekoa Casa Artusissa Italiassa

Mutta miksi tämä oppitunti historiasta? No siksi että taannoisella Blogville-reissulla Bolognaan minä ja mini pääsimme oppimaan paikallisen munapastan tekoa Artusin hengessä ja isoäitien opissa!

Opetuskeittiö Casa Artesissa

Casa Artusi, joka sijaitsee noin tunnin matkan päässä Bolognasta kohti rannikkoa Artusin syntymäkylässä Forlimpopolissa, on ruokakulttuurikeskus ja elävä museo missä ”the taste of culture meets the culture of taste”. Casa Artusin ruokakoulusta löytyy kursseja ja teemapäiviä sekä ruuan harrastelijoille että ammattilaisillekin lapsista aikuisiin, vaikka meidän mini taisikin olla tähän mennessä nuorin osallistuja.

Lapsetkin ovat tervetulleita Casa Artesin opetuskeittiöön

Pastan teko näytti varsin yksinkertaiselta näiden eksperttien, eli isoäitien jotka opettavat paikallisten herkkujen tekoa vapaaehtoispohjalta demonstroimana, mutta itsellä tässä taikinan vääntämisessä, kaulitsimessa ja leikkaamisessa tuhrautui hetki kauemmin. Voisi sanoa että ei meinannut mennä ihan niin kuin Strömsössä, mutta onneksi apu (eli isoäiti) oli olantakana. Artusin filosofian mukaan ”paras opettaja on harjoittelu”, joten Italiasta lähtee kotiin viemisinä pussi jauhoja ja tänän kesänä Norjassa jauhot sen kuin pöllyää!

Pastan tekoa Casa Artesissa

Munapastan raaka-aineet ovat italialaiselle keittiölle tyypillisesti hyvin yksinkertaiset; 100g ”00” (nolla nolla) jauhoja per yksi muna, ja siinä kaikki. Muna rikotaan jauhojen keskelle, sekoitetaan jauhoihin, vaivataan käsin, jätetään seisomaan noin kahdeksikymmeneksi minuutiksi ja sen jälkeen kaulitaan. Ja kyllä minäkin loppujen lopuksi sain nämä garganellit, farfallet, capelletit, tortellinit, tagliatellet ja pappardellet tehtyä. Kuten myös kanssabloggaajat Jan ja Bird.

Omat pastatuotokset Casa Artesissa

Pastan tekoa Casa Artesissa

Muutamaa työväenopiston ruuanlaittokurssia lukuun ottamatta omat taitoni ovat perua yläasteen kotitaloustunneilta, joten oli pitkästä aikaa mukava opetella uusia taitoja ammattilaisten opastuksessa. Ja täytyy tunnustaa että ilman tätä en olisi varmaankaan lähtenyt kokeilemaan pastantekoa itse vaikka suosittelen sitä kyllä kaikille. Pastan teko on loppujen lopuksi helpohkoa hommaa! Gröhm…

Itsetehty pasta-annos

Onko ruudun toisella puolella muita ”pastamestareita” vai ostatko pastan valmiina kaupan hyllyltä? Oletko oppinut taidot itse vai käynyt kurssilla? Mistä löytyvät jauhot moiseen Suomessa ja vannotko pastakoneen nimeen vai käytätkö kaulinta? 

Mukana Blogville-projektissa: emiliaromagnaBudget Traveller ja Traveldudes