Äiti reissaa I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Äiti, miksi sun pitää mennä?

Mahanpohjassa pyörivät perhoset lepattelivat siipiään aina kun muistelin mitä oli edessä. Ajatus omasta ajasta ystävien kera, myrskyävästä merestä, raikkaasta merituulesta haikkien varrelta ja kuumista teekupposista syksyisissä kesäloman aamuissa saivat hymyn huulilleni kunnes mieleen tulivat viime aikoina pienen neitimme kanssa käydyt keskustelut ihan lyhyistäkin pyrähdyksistä.

Äiti, miksi sun pitää mennä?

No, äidin pitää mennä koska välillä tarvitsen kahdeksan tunnin yöunia. Vapautta tulla ja mennä ilman kello seitsemän “nyt pitää pistää muksut nukkumaan” kotiintuloaikoja. Ikävöin pitkiä rankkoja päiviä luonnossa ilman jatkuvia eväs-, pissa-, kiukku- ja “koska mennään pullalle” taukoja. Iltoja terassilla huurteinen tuoppi edessäni ja ehkäpä hapuilevia tanssiaskelia yökerhon lattiallakin meidän oman olkkarin sijasta. Viime kerrasta oli jo aikaa, ja luulisin että juottoloissa soisi muukin kuin Frozenin sountrack. Tai Mimi ja Kuku.

Menen, koska välillä haluan olla ihan vain minä.

Äiti reissaa I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Näitä kauhun hetkiä kun muksu tökkää sormella kaverin kameraan on tällä reissulla ollut täysi nolla, eli tasan saman verran kun lapsimatkustajiakin. 

Ongelmana onkin se, että vaikka vasta viime vuonna lähdin suhteellisen huolettomasti fillaroimaan viideksi viikoksi Irlantiin, tänä vuonna lähtökohdat olivat aika erilaiset. Ennen Irlannin matkaa olin ollut äitiyslomalla kotona ja reissussa lasten kanssa vuoden päivät, aika usein yksin. Nyt olen ollut töissä, työreissuilla ja omissakin seikkailuissa niin että arjestamme on tullut aikalaista aikatauluttamista. Välillä kotona on papa ja kakrut. Sitten välillä taas minä ja muksut. Koskahan me oltaisiin koko porukka taas pidempi aika saman katon alla?

Ja nyt minä menin taas. Yksin.

On tunnustettava että äitiydestä on tullut aika iso ja merkittävä osa minua. Ennen ajattelin sen vain yhtenä rakennuspalikkana, mistä oli välillä ihan hyvä käydä happihyppelyllä. Nyt ennen tätä matkaa ajatus siitä että kahden pienen menijän vaativat halit ja pusut, ja yölliset kylkeen käpertymiset saisivat odottaa kolmisen viikkoa kirpaisi aika lailla, vaikka ne pitkät, rauhalliset yöunet houkuttivatkin. Ja ovat ne kyllä maistuneetkin!

Äiti reissaa I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Iloiset jäähyväiset juna-asemalla. ”Äiti mää tuun isojen tyttöjen mukaan”. Ehkä ensi kerralla…

Koska meillä siis reissaavat sekä isä että äiti, työssä ja vapaalla, tässä muutamia meidän perheen ikävänselätyskeinoja. Lapset nyt näyttävät sopeutuvan tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta hyvin nämä toimivat ikävää potevilla vanhemmilla.

  • Skype. Jos tienpäältä vain pääsee nettiin, Skypetreffit tehdään mieluiten aamupalalle. Puuro maistuu ja tarinat kulkevat vielä tässä vaiheessa päivää kun tarha tai työ ei ole vienyt kenenkään mehuja.
  • Kalenteri (ideasta kiitos Salamatkustaja Sadulle). Jääkaapin oveen on yhdessä tehty värikäs A4 ja nyt ei ole epäselvää kuka menee ja minne, ja monta yötä on nukuttava ennen kuin syödään kakkua kaverin synttäreillä. Se taitaa olla kuitenkin kiinnostavampi juttu kuin se, koska äiti ja papa tulevat takaisin kotio…
  • Kaikille jotain kivaa. Oli se sitten vohveli-illallinen tai lentomatka Grannyn luokse, ikävä ei ehdi nostamaan päätään jos on jotain mukavaa mitä odottaa.

Sitä ei tosin ole vielä kalenteriin merkitty, että syksylle on tällä äidillä odottamassa myös työreissu uudestaan Färsaarille, sieltä suoraan ja ensimmäistä kertaa unelmieni Grönlantiin ja pitkästä aikaan myös New Yorkiin. Yksin!

Lisää lukemista äitiydestä ja matkustamisesta:

Luksusongelma ja -asiahan tämä äidin reissaaminen on, Friolandia-blogissa on ajankohtaisesti erinomaista asiaa siitä kun on pakko matkustaa. 

Kuvat: Kate Cornfield

Moment objektiivi I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Moment: Pieniä hetkiä suuren linssin läpi

Moment objektiivi I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

“Synttärilahjasi on kyllä tulossa, se ei vain ole täällä ihan vielä” harmitteli mieheni toukokuussa, mutta juuri ennen Färsaarille lähtöä kauan odotettu paketti saapui postissa. Kickstarterin kautta tilattu pieni, mutta samalla niin suuri Moment 18mm laajakulmaobjekti ja siihen kuuluva kotelo iPhone6 luuriini olivat matkanneet valtameren takaa jykevässä pahvipakkauksesta meidän kylälle asti. Iloisena yllätyksenä pakkauksessa löytyi myös tuttuja kasvoja, Taipale-veljesten Samuel Taipale (@eljackson Instagramissa) ja tutut Pohjois-Norjan Reinen maisemat olivat esillä heti laatikon avattuani.

Niille joille Kickstarter ei ole entuudestaan tuttu, Kickstarterin kautta voi hakea rahoitusta ns. crowdsourcing (joukkouistaminen??) menetelmällä, eli ihan tavalliset talliaiset voivat lähteä rahoittamaan erilaisia projekteja, ja rahoituksen määrästä riippuen porkkanana voi olla esimerkiksi kyseinen tuote ennen kuin se saapuu yleiseen myyntiin. Projekteja Kickstarterissa on laidasta laitaan, kirjoista teknisiin uutuuksiin.

Moment Lens Wide I @SatuVW I Destination Unknown

Olen viimeiset neljä vuotta, eli ensimmäisen muksun syntymästä lähtien miettinyt mitä tekisin kamerani ja valokuvauksen kanssa. Uskollinen Canonin EOS 60D seuraa aina matkoilla mukana, mutta kun kassissa on mukana myös vaipat, maitopullot, kovakantisia lasten kuvakirjoja ja läppäri, ja huomion pitäisi olla kahdessa eri suuntiin juoksevassa lapsessa samaan aikaan, ne kerrat kun kamera tulee ajatuksen kanssa ulos kassista ovat harvoja. Turhauttavaa. Instagram on sekoittanut pakkaa entistä enemmän, kun monet kuvista haluaisi napata sekä kännykällä että kameralla.

Nyt alkaisi olla sellainen fiilis että ehkäpä pärjäisin arkipäivisin ihan vaan kännykällä muutamin lisävarustein, ja silloin kun on aikaa, kuten nyt Färsaarilla ilman perhettä matkatessa, voin jatkaa valokuvauksen opettelua järein asein.

Moment objektiivi I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Moment Case, eli linssin käyttöä varten tarvittava kotelo sopii iPhone6 ja 6+ malleihin, ja se mahdollistaa linssin puhelimeen kiinnittämisen lisäksi suljinnäppäimen käytön vastaavaan tapaan kuin DLSR kameroissa (eli tarkentaminen onnistuu näppäimen puoliväliin painamalla). Moment Appsin avulla kuvat voi tallentaa tif-muodossa jpg-sijaan, ja kuvaa ottaessa voi vaikuttaa mm. valotukseen ja syvyysterävyyteen. Ja saapahan koteloon kiinni myös kantonauhat jos niin haluaa. Objektiiviit näyttäisivät sopivan useimpiin puhelinmalleihin, siitä miten ne niihin kiinnittyvät, ei minulla ole mitään tietoa!

Kuvia Moment linssillä via Instagram I @SatuVW I Destination Unknown

Onhan tuolla Moment linssillä tullutkin kuvia näppäiltyä, ja samalla innostus Instagramiin ja kännykkäkuvaukseen on saanut uuden suuren sykäyksen. Nyt toivelistalla olisikin Momentin 60mm objektiivi. Ja pian markkinoille tuleva macrolinssi tietysti myös… Objektiivit maksavat tällä hetkellä USD 99,99, kotelot alkaen USD 69,99.

Get lost
Take pictures
Make Moments

Ja sitähän me olemme täällä Färsaarilla tehtykin. Otettu kuvia ja eksytty!

Kuvista missä esiintyvät minä tai puhelimeni, kiitos Kate Cornfieldille!

Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä Instagram Travel Thursday blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin, ja tämänkin postauksen kuvat on napattu Instagram-galleriastani,  Tutustu kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Jos olet bloggaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä


Sumba, Sudoroy, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Suðuroy ja aikataulujen lukemisen taito

Sumba, Sudoroy, Färsaaret I  @SatuVW I Destination Unknown

Olo oli aikas tyytyväinen. Suunnitelmat olivat menneet, tai ainakin menossa ihan nappiin, sillä matkanteko Färsaarten läntisimmästä kulmasta eteläisimpään kolkkaan lautta-bussi-lautta yhdistelmällä oli yksinkertaista kuin mikä. Tórshavenissa aikaa oli juuri sopivasti ruokaostosten tekoon, ja ehdimme jopa poimia matkalta sushi-annokset joista nyt nautimme satamaterminaalin toisessa kerroksessa odotellen M/F Smyriliä, määränpäänä Tvøroyri ja Suðuroy.

Lautan lähtemisaika tuli ja meni, ja meidän hämmennys kasvoi. Lautanhan piti kulkea jokaisena arkipäivänä klo 18:30 ja nyt terminaalissa ei ollut ketään muita kuin me ja alakerran yksinäisten pöytien ääressä istuva nuori poika läppäreineen.

Maanantai: Tórshavn – Tvøroyri, lähtö klo 16:00

Ei hitto…

Hilmarsstova, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Hilmarsstova, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Hilmarsstova, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Kun kello läheni jo keskiyötä, saavuimme kuitenkin Tvøroyrin satamaan. Onneksi maanantaisin meni myös se viikon ainut myöhäinen iltalautta. Fróði, Airbnb hostimme odotteli meitä jo satamassa, ja automatka pieneen hobittimaiseen ruohokattoiseen Hilmasrsstova-mökkiimme vei vain hetken. Tässä oli nyt sitten seuraavien päivien kotimme kun tutkisimme eteläisintä, ja kuulemma myös välimerellisintä Färsaarten saarta!

Mitä tulee julkisen liikenteen aikatauluihin, ei se niiden lukeminen nyt niin vaikeaa ole, mitä nyt vaatii hieman keskittymistä. Bussien, lauttojen ja helikoptereiden lähtöajat on suunniteltu niin että kulkeminen paikasta A pisteeseen B pisteen C kautta on yleensä erittäin joustavaa. Kaikki tarvittava info löytyy selkeästi www.ssl.fo sivustolta ja paikallisella Travel Cardilla lautat ja bussit ovat ilmaisia, Mykinesin lauttaa lukuun ottamatta.

Akraberg lighthouse, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Lampaita, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Akraberg lighthouse, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

“Tulitteko te tänne taksilla? Me tulimme bussilla ja sitten haikkasimme kylästä majakalle. Se oli tosi helppoa. En tiedä mitä se teidän taksi maksoi mutta bussi…” vahvasti ranskalaisella korostuksella höystetty naisääni jatkoi ja jatkoi vaan. Meillä oli taas mennyt aikataulujen lukeminen vähän pieleen, ja vain puolet matkasta kohti Akrabergia, Färsaarten eteläisintä majakkaa ja -kärkeä onnistui bussilla. Vágurista Sumbaan ja sieltä majakalle meidän oli jatkettava taksilla. Mutta menihän se näinkin.

Haikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Haikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination UnknownHaikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Näiden ranskalaisten leidien lisäksi me emme tavanneet ketään muita matkailijoita tai haikkailijoita näiden viiden päivän aikana kun tutkimme Suðuroytä. Haikkipoluista osa oli merkattu kivikasoin, toisilla reiteillä seurasimme pieniä poluntapaisia painaumia mitkä olivat aikojen myötä melkein kadonneet luonnon viedessä poluista vallan. Ja parhaimmillaan me suunnistimme kartan ja kompassin avulla vuorien rinteillä kohti rantajyrkänteitä, välillä sumussa ja hieman hukassa, toivoen näkyvyyden kirkastuvan edes hetkeksi, jotta löytäisimme kartallekin sopivan maamerkin.

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Vaikka Suðuroy ei ollutkaan samassa sarjassa Mykinesin kanssa mitä tulee auringonlaskuihin ja auringonpaisteeseen, saarelta löytyi yksi pelottavimmista silloista mitä itse olen koskaan kohdannut, ylittäen Atlantin satojen metrien korkeudessa mantereelta pienelle Rituskorin saarelle. Ystävieni Katen ja Anne Maritin ottaessa valokuvia, minä seurasin sivusta turvallisen välimatkan päästä hengitellen syvään. Eipä ole korkeanpaikankammo iskenyt aikaisemmin tällä voimalla!

Mitä tulee Suðuroyn välimerellisyyteen, sumu, kylmä tuuli ja vesisade pitivät huolen siitä että ei täällä kovin eteläiset tunnelmat ollut. Ihmiset olivat kyllä ystävällisiä, poimien meidät mukaan kun olimme jääneet viimeisen bussin kyydistä (ei mitään tekemistä aikataulujen lukemisen kanssa), auttaen kaupassa irtokarkkien punnitsemisessa ja ajaen meidät seuraavaan kylään bussia odottamaan kun sumussa saavuimmekin vuorilta väärään määränpäähän, minne paikallisbussin reitti ei edes ylettänyt.

Ovatko ihmiset välimerelliseen tyyliin avoimempia ja ystävällisempiä täällä etelässä kuin muualla Färsaarilla, se jääköön nähtäväksi kun suuntaamme kohti pohjoista. Aikataulut on tutkittu tarkkaan, ja lautta-bussi-bussi matkan pitäisi onnistua eteläisimmästä kolkasta pohjoisimpaan yhdessä päivässä. Saa nähdä miten käy…

Missä on Suðuroy ja miten sinne pääsee?

Suðuroy on Färsaarten eteläisin saari, ja lauttamatka sinne Tórshavenista kestää noin kaksi tuntia. M/F Smyril kulkee saarille 2-3 kertaa päivässä. Majoitusta ja ruokapaikkoja saarelta löytyy rajoitetusti, siksipä me vuokrasimme kämpän Airbnb:n kautta jotta voimme itse kokkailla ruuat paikan päällä.

Kuvat: Kate Cornfield & Satu Vänskä-Westgarth

Haikkailua Mykinesillä, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Färsaaret ja arktisen kesäloman aikamoinen aloitus

Haikkailua Mykinesillä, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Muutamasta yksittäisestä epävarmasta taputuksesta lähtenyt helpottunut kiitos kapteenille täytti matkustamon, kuin etelänmatkojen lomalennoilla aikoinaan. Vain hetki aikaisemmin olimme aloittaneet laskeutumisen kohti Färsaarten kansainvälistä ja ainoata lentokenttää Vagaria kohti. Pilvien välistä näkyi auringossa välkkyvä meri, ja sitten jo katosimmekin valkean pilvipeiton sisään.

Pian sen jälkeen puristin peloissani ja hieman noloa ystäväni Anne Maritin kättä, kunnes huomasin että käytävänpuolella istuva Kate roikkui Anne Maritin oikeassa käsipuolessa. Koneemme tärisi ja keikkui, ylös ja alas, sivulta sivulle. Yksi, kaksi, kolme, neljä… Varauloskäynti löytyisi vain seitsemän tuolirivin päästä, laskin, jos sille tiedolle tulisi tässä vielä tarvetta. Hetken tunsin jo helpotusta, pilvipeiton alta kun näkyi vihreää eri sävyissään. Ymmärrys siitä kuinka lähellä viereinen vuorenseinä olikaan, pyyhki kaiken helpotuksen kuitenkin nopeasti pois.

Muutamaa minuuttia myöhemmin laskeuduimme tilanteeseen nähden sujuvasti Vagarin lentokentälle, ja koneemme pysäköi aivan lentokenttäterminaalin ja sen porttien eteen.

“Oliko tämä ihan normaalia?” kysyin koneen peräosassa hyvää matkaa toivottavalta lentoemännältä, samalla kun tunsin jo mereltä puhaltavan viileän tuulen kasvoillani.

“Kyllä, tämä oli ihan normaalia, talvisin laskeutuminen ei tosin ole ihan näin helppoa” nauroi ystävällinen lento-emo.

Olimme saapuneet Färsaarille. Ja voisin melkein arvata, että koneessa taputtivat vain me turistit. Kaikille muille tämä oli ihan normaalia.

Haikkailua Mykinesillä, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

On vaikea pukea sanoiksi sitä fiilistä kun saapuu täysin uuteen paikkaan ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa siitä mitä tulee seuraavien viikkojen aikana tekemään ja ketä tapaamaan. Minä ja ystäväni olimme kyllä suunnitelleet tätä matkaa jo kauan, ja Färsaarten matkailu lähti innoissaan projektiin mukaan lennättämällä meidät saarille, buukkaamalle meille majoituksen muutamaksi yöksi ja järjestämällä meille julkisiin liikennevälineisiin oikeuttavan “matkakortin”, mutta matkan yksityiskohtien suunnittelun me jätimme siihen asti että saapuisimme paikan päälle. Listattuna oli monta mielenkiintoista kohdetta opaskirjan sivuilta ja läppäriltä löytyi iso kasa linkkejä upeisiin kuviin Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa. Nyt oli aika kirjata kalenteriin bussiaikatauluja ja laivamatkoja, ja etsiä majoitusta paikoista mitä ehdottomasti haluaisimme tutkia.

Minulle Färsaaret oli jo kauan ollut kiehtova kohde joka on samalla niin lähellä ja kaukana. Tanskalle kuuluvana itsehallintoalueena se on pohjoismaisittain tuttu, mutta samalla saarista oli vaikea löytää yksityiskohtaista tietoa, englanniksikaan. Mitä ihmettä nämä 50,000 ihmistä tekivät täällä Atlantin myrskyisimmässä kolkassa? Ehkä se tässä seuraavien viikkojen aikana valottuisi ainakin hieman, samalla kun haikkailisimme ja fillaroisimme läpi upeiden maisemien.

Mykines, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

“Most enigmatic of the 18 Faroe Islands”
“Undoubtedly one of the prettiest villages in the Faroes”

(Ote James Proctorin kirjoittamasta ja Bradtin julkaisemasta matkaoppaasta “Faroe Islands”)

Ei ole ehkä viisainta aloittaa matkaa paikasta, mikä on nimetty näiden saarien kauneimmaksi, mutta elokuun loppu lähestyi jo ja se myötä Mykinesiin kulkeva lautta liikennöi viimeisiä päiviä ennen talvitelakalle siirtymistä. Helikopterimatka Mykinesiin olisi varmasti myös ollut ikimuistoinen, mutta yleisten säähän liittyvien peruutusten vuoksi emme halunneet jättää sitäkään viimeiseksi vaihtoehdoksi. Niinpä me suuntasimme heti matkan alussa Mykinesiin, vaikka saattaisi hyvin olla että tämän jälkeen mikään ei tuntuisi, ja näyttäisi enää miltään täällä Färsaarilla.

Lautta Mykinesiin I @SatuVW I Destination Unknown

Mykinesin rantakalliot, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Lunni Färsaarilla I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Mykinesin majakka I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Haikkailua Mykinesillä, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Näin matkan alkuvaiheessa, kun ensimmäinenkään viikko ei vielä ole täynnä, on vaikea sanoa oliko Mykines nyt sitten paras. Mutta aika mieletön se kyllä oli. Suurin osa matkailijoista käy Mykinesissä pikaisella päiväretkellä, lähtien pääkaupungista Torshavenista aamulla aikaisin ja haikaten, usein jonossa, kohti Mykineshólmuria ja Färsaarten läntisintä majakkaa ennen kuin palaavat takaisin lautalle ja kaupunkiin. Me teimme juuri päinvastoin. Astuimme iltalauttaan vain muutaman muun matkustajan kera, ja nautimme haikista kohti länttä ja auringonlaskua seurana vain lampaat ja tuhannet saarella pesivät linnut.

Mykines, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Mykines, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Mykines, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Itse Mykinesin kylässä asuu kymmenisen asukasta, joista kahdeksan viihtyvät saarella talvisinkin. Ja olihan se kylä juuri niin kotoisa ja kaunis kuin opaskirja kertoikin.

Mykines, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Olemmeko me nyt kokeneet ja nähneet sen kaiken mikä Färsaarissa on parasta jääköön nähtäväksi, mutta toivon että tämä on vasta upean seikkailumme hieno alku. Lauantaisen saapumisemme jälkeen kalenteriin on tehty jo iso kasa merkintöjä, AirBnb:stä olemme varanneet muutamat mukavat kämpät ja idea siitä minkälaisen muodon tämä matka saa kokonaisuudessaan alkaa vähitellen selvitä.

Täällä Atlantin keskellä missä oma koti Norjan kukkuloiden keskellä tuntuu kovin kaukaiselta, suunnitelmat muuttuvat alati vaihtuvan sään mukaan. Ehkäpä huomenna pääsemme jatkamaan matkaa lautalla. Ehkäpä emme.

Mutta ehkäpä tästä on kuitenkin tulossa aikamoinen arktinen kesäloma!

Ja teille joita kiinnostaa miten Färsaarille ja Mykinesiin pääsee (ja mitä siellä voi tehdä) jatka vielä eteenpäin…

Matkustaminen Färsaarille

Färsaarille lentää yksi ja ainoa lentoyhtiö Atlantic Airways, joka lentää suoraan mm. Kööpenhaminaan, Edinburghiin, Barcelonaan, Bergeniin ja Reykjavikiin. Vaihtoehtoisesti Smyril Linen M/S Norrøna autolautan mukana voi matkata Tanskan Hirtshalsista Färsaarten pääkaupunkin Torshaveniin, ja siitä eteenpäin vaikka Islannin Seyðisfjørðuriin asti.

Matkustaminen Mykinesiin

Lautta Sørvágista Mykinesiin kulkee toukokuusta elokuulle kaksi kertaa päivässä, jos sää sen vain sallii. Liput kannattaa varata etukäteen netistä, mutta 60kr maksu suuntaansa maksetaan käteisellä vasta lautalla. Travel Card ei päde Mykinesin lautassa. Mykinesiin pääsee myös helikopterilla muutaman kerran viikossa, jos sumu tai sääolot muuten sen vain sallivat. Hinnat ja aikataulut ovat Atlantic Airwaysin sivuilla.

Koska Mykinesiin matkustaminen on erittäin sidottu säähän, sinne ei kannata suunnata aivan loman lopussa. Voi nimittäin käydä niin, että saarelta ei pääsekään pois päivään tai kahteen. Tai vaikka viikkoon!

Majoitus Mykinesissä

Jos haluat välttää turistijoukkoja, Mykinesiin kannattaa matkustaa iltalautalla ja sinne kannattaa jäädä yöksi. Majoitus vaihtoehtoja on kaksi: The Yellow House, joka oli meidän saarella vieraillessa kiinni, joten en tiedä siitä sen enempää, ja Kristianshús. Nukun melkein missä vain ja usein parhaiten teltassa tai pakun perällä, mutta hieman vaivautunut vastaanotto, likaiset huoneet ja mieleen muistuvat kirjoitukset Tripadvisorissa Kristianshúsin patjoissa asustavista luteista sai aikaan sen, että yövyimme saarella vain yhden yön. Suunnitelmana oli haikkailla pienellä saarella ainakin pari päivää, mutta näiden asioiden summa sai aikaan sen että me pakenimme takaisin kohti isompia saaria heti ensimmäisen yön jälkeen. Ensi kerralla mukaan lähtee myös teltta!

Mitä tehdä Mykinesissä

Haikkailla, haikkailla ja haikkailla. Lintubongailla. Ja tietenkin rentoutua kera kuuman kupposen teetä.

Mitä sitä muuta näissä maisemissa tarvitseekaan tehdä!

Potkua Pohjoismaista, bloggarien uuden tuulet

Seikkailu Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Ihanaa lähteä! Ja samalla niin haikeaa. Kaupan kassalla meinasi tippa tulla linssiin jo ajatuksesta että joku muu tulee tekemään töihin ”minun” työt. Eiköhän nämä ajatukset kuitenkin katoa nopeasti siinä vaiheessa kun surffailen Ugandan aalloilla.

Siitä on jo yli kuusi vuotta kun kirjoitin nuo sanat blogini ihan ensimmäiseen postaukseen, aikana jolloin en tiennyt muiden matkablogien olemassaolosta yhtään mitään. Kuudessa vuodessa on tapahtunut paljon, niin blogien saralla kuin omassa elämässänikin. Pieni blogini, jonka tarkoitus oli pitää ystävät perillä siitä missä me milloinkin menimme (funktio, joka olisi toiminut jos olisin kehdannut kertoa suurimmalle osalle ystäville blogin olemassaolosta) on tuonut elämääni uusia ystäviä, mielenkiintoisia ihmisiä ja upeita mahdollisuuksia toteuttaa omia unelmiani. Kaikki asioita jotka eivät tulleet mieleenkään helmikuussa 2009 blogini alkumetreillä! Yllä oleva kuva on viiden viikon fillarireissulta Irlantiin, matka, jonka toteutuminen tässä muodossa oli mahdollista vain Ireland Tourismin tuen avulla. 

Nyt tänä vuonna näitä uusia ihmisiä – ja upeita blogeja on tullut matkalle mukaan roppakaupalla, pohjoismaisten bloggaajien yhdistettyä voimansa Nordic Nomadsien ja Nordic Travel Bloggersien myötä, ja halusin täälläkin vinkata isosta kasasta laadukasta pohjoismaista lukemista. On kunnia olla mukana näissä molemmissa porukoissa!

Nordic Nomads

Nordic Nomads

Nordic Nomads on neljän norjalaisen bloggarin ideasta syntynyt ryhmittymä ja joukosta löytyy niin freelance-kirjoittajia, -valokuvaajia kuin bloggareitakin. Haku nomadien joukkoon oli tänä keväänä, ja Suomea joukossa edustavat maailmaa parhaillaan ympäri kiertävien Gian ja Miikan Matkakuume.net, Kanadassa työskentelevän Annikan Tarinoita maailmalta, ja USA:n Coloradossa asuvan Jennin Globe Called Home.

NTB Logo Official 2

Nordic Travel Bloggers

Nordic Travel Bloggers on monipuolinen bloggaajien porukka johon on valittu mukaan palkittuja bloggaajia, journalisteja ja videokuvaajia ympäri Pohjoismaiden. Kaikki blogit löytyvät täältä, nyt odotan vain innolla että mukaan löytyisi myös islantilaisia blogeja! Nordic Travel Bloggersin taustalla on aina innostavan Innastuksen ja Lapsiperheen matkojen Inna-Pirjetta, Ruotsista käsin vaikuttava palkittu valokuvaaja Lola Akinmade-Åkerstöm ja Norjassa matkablogit yhteen kokoava Janicke Hansen ja Norske Reiseblogger.

Näissä blogimaisissa tunnelmissa täällä Norjassa nautitaan vihdoinkin kesän lempeästä auringosta, päiviä (ja kohta tunteja) laskeskellen koska kesäloma ja seikkailu Färsaarten viileydessä alkaa!

Rallarvegen I @SatuVW via Instagram I Destination Unknown

Turistina Norjassa: Norja pähkinänkuoressa

Norjan tunnetuimman turistikierroksen “Norja pähkinänkuoressa” (eli virallisesti Norway in a Nutshell) voi vetäistä lävitse hengästyttävässä tahdissa, vaikka vain yhdessä päivässä. Kierros alkaa noin viiden tunnin junamatkalla Oslosta Myrdaliin, missä vaihdetaan junaa ja körötellään vajaa tunti maisemajunassa Flåmiin, mitä seuraa reilu pari tuntia paatissa ihaillen Nærøyfjord-vuonon maisemia Gudvangeniin, mistä seuraa hyppy bussiin ja noin tunnin matka Vossiin, ja sieltä vaikka takaisin Osloon asti kuutisen tuntia junassa. Huh!

Vaihtoehtoisesti osan matkasta voi polkaista fillarilla, ja silloin hengästyttääkin jo ihan muista syistä.

Kun työkaverini Australiasta tuli visiitille Norjaan, lähdimme tuolle Rallarvegeninä tunnetulle pyörämatkalle, työhön liittyvän tutkimustyön nimissä tietenkin, katsastamaan onko Norjan suosituin fillarireitti maineensa arvoinen.

Rallarvegen I @SatuVW via Instagram I Destination Unknown

Ja olihan se.

Tälle pyörämatkalle lähtö on helppoa. Junaan voi hypätä Oslosta ilman mitään pyörävarusteita koska ne voi poimia matkaan joko Haugastølistä tai Finsestä, ja jättää Flåmiin. Fillarimatka koostuu tavallaan kolmesta etapista; ylämäkivoittoisesta Haugastøl – Finse etapista (27km), suhteellisen tasaisesta Finse-Myrdal pätkästä (36km), ja alamäen hurmasta Myrdalista Flåmiin (20km). Kurkkaa kartta postauksen lopusta jos olet hukassa!

FInse1222

Norjan kesä kun on tunnetusti lyhyt ja runsasluminen, tänä vuonna ei edes heinäkuun puolessa välissä päässyt pyöräilemään koko matkaa. Niinpä meidän matka jatkui Finsessä nukuttujen makoisten yöunien jälkeen junalla Myrdaliin, ja sieltä hurjaa vauhtia, hurjan monine valokuvapysähdyksineen kohti Flåmia ja turisteilla ahdettua lauttaa Gudvangeniin.

Rallarvegen 01

Parasta pyöräilyssä: missä olivat kaikki turistit!? Vaikka tämä pyöräreitti kerää kovasti väkeä kiireisimpinä kausina ja sitä varten paikallisista pyörävuokraamoista löytyy yli 700 fillaria, nyt kun reitti oli vain osittain auki, pyöräteiltä löytyi tilaa, ja oli helppo unohtaa Flåmissa kohdattavat turistimassat.

Stalheim

Ja ne maisemat… Kesäkuukausina reitin varrelta voi olla vaikea löytää viime tingassa majoitusta, ja sekä Flåm että Voss olivat nyt täyteen buukattuja. Me päädyimme siksi jäämään reitin varrella olevaan Stalheimiin. Ei hullummat näkymät hotellista…

Norway in a Nutshell I @SatuVW via Instagram I Destination Unknown

Aikamoinen kolmen päivän pyrähdys. Paljon upeita maisemia, auringossa hetkellisesti hohtavia lumihankia, vesiputouksia, taivaallista ruokaa Finsen kokkien keittiöstä ja sellaista mukavaa pyöräilynjälkeistä väsymystä. Eipä tämä Norja todellakaan ole hullumpi paikka asua!

Rallarvegen pyörällä: Mitä ja missä

  • Parhaat päivitykset Rallarvegenin fillarointi- ja lumitilanteesta löytyvät Rallarvegenin Facebook-sivustolta
  • Yleistä infoa Rallarvegenistä ja polkupyörien vuokraus Hagastølistä (peruspyörien vuokra viikonloppuisin, 2 pv, NOK 580)
  • Finse1222: täydellinen pysähdyspaikka mistä voi myös tehdä haikkeja lähiympäristöön
  • Mikä ihmeen Norway in a Nutshell? Kollegani kertovat

Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä Instagram Travel Thursday blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin, ja tämänkin postauksen kuvat on napattu Instagram-galleriastani,  Tutustu kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Jos olet bloggaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä