Niin kauan kuin pysyin vain liikkeessä, kaikki oli varsin mainiosti. Ylös jyrkkiä mäkiä ja kallioita, alas soiden valtaamia polkuja. Melkein joka päivälle oli uusi tavoite saavutettavaksi; vuorenhuippu tänään, rantakallio huomenna. Jaloissa oli voimaa, koko kropassa energiaa. Kun pääsin kotiin, kehoni otti lopputilin. Jalkoja särki ja selkä ei meinannut tehdä tehtäviään. Vaikka tieteellistä todistetta minulla ei asiasta olekaan, ehkäpä tällä kaikella oli jotain tekemistä sen kanssa että olin asettunut reissun jälkeen hanakasti sohvalle vaakatasoon viinilasin ja suklaarasian kanssa, sen sijaan että painelisin ylös ja alas mäkiä aamusta iltaan.
Koska vuorilla vaeltaminen oli syy siihen miksi minä ja ystäväni Kate ja Anne Marit näille saarille lähdimme, halusin nyt jakaa muutamia muistoja ja kuvia Färsaarten haikkireissuista. Alunperin suunnitelmissa oli myös pyöräily pitkin saaren kiemurtelevia teitä, mutta haikkaus vei tällä kertaa voiton. Ja helikopterikyydit.
Hienoa Färsaarilla vaeltamisessa on se, että voit lähteä haikille oikeastaan mistä ja mihin vain. Päätä kohde, ja kävele (yleensä) ylös. Saarilla ei ole vaarallisia villieläimiä, mitä nyt yksi pässi vähän nostatti sydämensykettä ja antoi paikallisille kunnon aihetta nauruun kolmen naisen, yksi näistä kuusi kuukautta raskaana, kirmatessa pitkin niittyjä ja yli aitojen Fugloyllä, Färsaarten itäisimmällä saarella aivan saariryhmän pohjoisessa nurkassa.
“Ei niistä pässeistä tarvitse välittää, ne eivät ole koskaan hyökänneet kenenkään kimppuun” meille kerrottiin jälkikäteen. Joopa joo. Täytyy tosin tunnustaa, että ei se pässi varmaan edes meidän perään lähtenyt. Me emme vain pakomatkamme aikana ehtineet tarkastaa ketä tai mitä pakoon olimme juoksumatkalla!
Ihan oikea kiusankappale, kuvitteellisten ärhäköiden pässien lisäksi Färsaarilla on sumu. Vaikka aamulla päivä alkaisi kirkkaana, sumu saattaa saapua mitään ilmoittamatta kulman takaa tai vuoren toiselta puolen, välillä kiusoitellen ja melkein taas kadoten, ja sitten yllättäen vieden kaiken näkyvyyden. Sää, ja sumu sen mukana voivat vaihdella hyvinkin paljon paikkakuntakohtaisesti saarelta toiselle, tai pienen saaren eri puolilla, vaikka ajomatkat Färsaarilla ovatkin lyhyitä. Kahta tuntia pidempää ajomatkaa saa jo hakea!
Sitten ihan erikseen ovat ne päivät kun sumuverho on vallannut koko laakson. Silloin on hyvä istua kämpässä kuuman teekupin kanssa ja odotella sumun hälvenemistä. Ja odottaa. Ja odottaa vielä lisää. Ja lopulta lähteä sumuun haikkaamaan kun ei siitä odottamisesta meinaa tulla loppua.
“Pysytään tällä korkeudella ja ei lähdetä sumuun seikkailemaan jos emme näe missä reittiä merkitsevät kivikasat sijaitsevat.”
Kuuluisat, melkein viimeiset sanat. Korkeallahan me pysyttiin ja jatkettiin itse asiassa matkaa yhä korkeammalle, suoraan sumuun ilman mitään käsitystä siitä missä polku olisi vienyt meidät suoraan päämääräämme.
“Se on tästä vaan ylös ja yli toiselle puolelle, ei sen kummempaa.”
Niin kuin se olikin, tai ainakin sinne päin. Sumulla on vain jännä tapa sotkea suuntavaisto ja sen hetken, kun sumu hetkeksi hälveni, huomasimme olevamme huolestuttavasti suuntaamasssa suoraan kohti rantakallioita, aivan väärässä suunnassa.
Sumua siis kannattaa jos ei varoa, niin ainakin kunnioittaa ja ilman karttaa ja kompassia on turha lähteä helpollekaan reitille. Niiltä helpoiltakin reiteiltäkin kun on hieman turhan helppo eksyä!
Ihan parasta Färsaarilla haikkailussa on kuitenkin ainakin kesänloppua kohden mennessä se, että saat usein olla vuorilla yksin kukkulan kuninkaana. Harvat olivat ne kerrat kun tapasimme haikeilla ketään muita ihmisiä, vain lampaat ja pässit seurasivat etenemistämme, jos edes viitsivät nostaa päätään meitä katsoakseen. Osa haikkireiteistä seuraa kivikasoja, mutta aika usein polun paikkaa saa seurata silmä tarkkana että ei aivan täysin eksyisi reitiltä. Fiilikset ovat usein siis kuin tutkimusmatkailijalla konsanaan.
Matkustaminen julkisilla on myös erittäin helppoa, bussilla, lautalla ja/tai helikopterilla pääsee saariryhmien joka kulmaan, ja vaikka viimeinen bussi olisikin haikin hieman venähtäessä jo mennyt, ystävälliset paikalliset olivat meitä ainakin aina auttamassa. Englantia puhuvat jos eivät ihan kaikki, niin ainakin monet, vaikka aika yllättäen tulin puhuneeksi saarilla enemmän norjaa kuin englantia tämän matkan aikana. Niinpä matkalla olo oli varsin kotoisa, vaikka aika usein olimmekin hetkellisesti hukassa, oli sitten sumua tai ei…!
Kiinnostaako haikkaus Färsaarilla? Jatka vielä eteenpäin!
Ei voisi vähempää kiinnostaa? Mukavaa alkavaa viikkoa ja seuraavan kerran palailen vähemmän haikkauksellisissa merkeissä…!!
VINKIT VAELTAMISEEN FÄRSAARILLA
- Sumu: Varaudu aina pahimpaan, sumu voi saapua aivan yllättäen. Jos et ole aivan varma siitä mistä tulit tai minne olet menossa, löydä suojaisa paikka, lisää vaatekerroksia, istahda alas ja syö suklaata. Usein sumu myös hälvenee pian ainakin hetkellisesti, vaikka oli myös päiviä milloin katselimme ikkunasta valkoista vaippaa, koko päivän.
- Varusteet: Färsaarten vuoret ovat toisille vain kukkuloita, mutta niitä ei silti kannata aliarvioida. Sadevaatteet, eväitä, lämpöistä päälle puettavaa, kartta ja kompassi tulisi ainakin löytyä repusta. Ja kompassin käyttöä kannattaa sitten harjoitella jo ennen reissua, jos partiopäivistä on jo jokunen vuosi. Kunhan vaan sanon. Omasta kokemuksesta ehkä….
- Eväät: Pakko mainita vielä erikseen. Kioskeja, kauppoja tai bensa-asemia ei varsinkaan haikkien varrelta, mutta edes pienistä kylistä usein löydy. Eli kunnon eväät mukaan, ja aina jotain vähän ekstraa.
- Aikataulut: Usein suuntaa antavat haikkiajat on arvioitu täysin yläkanttiin, mutta ei Färsaarilla. Jos halua ottaa kuvia, tai pitää kunnon evästauot, esimerkiksi nämä Visit Faroe Islandsin haikkaus oppaan ajat pistävät puuskuttamaan kun pitäisi ehtiä bussille!
VAELTAMINEN FÄRSAARILLA: SUOSIKIT
- Mykines. Kurkkaa kuvat täältä niin tiedät mistä puhun. Pienen pieni Mykines täyttyy turisteista kesäpäivinä, mutta jos jäät saarelle yöksi, voit olla niinkin onnekas että ihailet auringonlaskua omalla porukalla.
- Haikki Saksunista Tjørnuvíkiin Streymoyn saarella. Tänne pitää päästä uusiksi, ajan kanssa. Helpoiten reitille pääsee menemällä taksilla tai liftaamalla Saksuniin, mieluiten laskuveden aikaan jotta voi seurata pientä poukamaa merelle asti. Saksunista polku ja kivikasat vievät vuoren yli Tjørnuvíkiin (jos et eksy matkalla niin kuin kävi meille) ja kylän hiekkarantojen ääreen. Me jouduimme juoksemaan loppumatkan ehtiäksemme bussiin, näissä maisemissa olisi ollut mukana viettää vähän enemmänkin aikaa.
- Suðuroyn saari. Kirjoitin saaresta kokonaisen postauksen. Saaresta jäivät mieleen upeat maisemat, ehkä pelottavin siltaan koskaan, ja muiden ulkoilijoiden puute. Vaikka nämä samat kolme kohtaa taitavat kyllä päteä useampiin paikkoihin Färsaarilla! Ja silti me kuulemma missasimme kaikista upeimmat maisemat Beinisvørðin tienoilla.
- Gjógv Eysturoyn saarella. Kylässä asuu viitisenkymmentä asukasta, mutta väkiluku moninkertaistuu loma-aikaan suositun majatalon vuoksi. Aivan majatalon takaa lähtee useimmille sopiva kaunis ja helppo haikki ylös rantakallioiden päälle, ja sieltä voivat aktiivisimmat jatkaa matkaa edelleen katsomaan vilkkaita lintukallioita.
- Hattarvikista Kirkjaan Fugloyn saarella. Ei se itse haikki tällä pienellä Färsaarten koilliskulman saarella niin erikoinen ollut, mutta 110 kruunun helikopterikyyti saarelta kotio teki reissusta ikimuistoisen! Klaksvikista, eli Färsaarteen toiseksi suurimmasta ”kaupungista” tämä on sopiva päiväreissu alkaen bussimatkalla Hvannasundiin ja sieltä lautalla Hattarvikaan, mistä haikaten Kirkjaan ja sieltä kopterilla kotio. Tykkään!
- Miðvágurista Bøsdalafossurille Vágarin saarella. Helppo päiväretki Tórshavnista aivan lentokentän kupeessa. Tämä reitti kulkee Färsaarten suurimman järven, Leitisvatnin rantaa aivan merelle asti, mistä ovat mielettömät maisemat sekä järvelle, että merelle. Meillä ei pahemmin jäänyt aikaa valokuvaukseen, mutta Instagramista löysin tämän esimerkin siitä, kuinka upea paikka voikaan olla!
Kuvat: Kate Cornfield & Satu Vänskä-Westgarth
Visit Faroe Islands lennätti minut ja ystäväni Katen ja Anne Maritin ystävällisesti Färsaarille, varusti meidät kolmeksi viikoksi matkakorteilla ja järkkäsi muutamaksi yöksi majoituksen. Loppu olikin sitten meidän käsissämme ja kolmisen viikkoa kului aivan liian nopeasti, enemmän tai vähemmän hukassa!
