Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Vaeltaminen

Färsaaret ja Mykines I @ Kate Donnelly I Destination Unknown

Hetkellisesti hukassa: Färsaarilla vaeltaminen

Färsaaret ja Mykines I @ Kate Donnelly I Destination Unknown

Niin kauan kuin pysyin vain liikkeessä, kaikki oli varsin mainiosti. Ylös jyrkkiä mäkiä ja kallioita, alas soiden valtaamia polkuja. Melkein joka päivälle oli uusi tavoite saavutettavaksi; vuorenhuippu tänään, rantakallio huomenna. Jaloissa oli voimaa, koko kropassa energiaa. Kun pääsin kotiin, kehoni otti lopputilin. Jalkoja särki ja selkä ei meinannut tehdä tehtäviään. Vaikka tieteellistä todistetta minulla ei asiasta olekaan, ehkäpä tällä kaikella oli jotain tekemistä sen kanssa että olin asettunut reissun jälkeen hanakasti sohvalle vaakatasoon viinilasin ja suklaarasian kanssa, sen sijaan että painelisin ylös ja alas mäkiä aamusta iltaan.

Koska vuorilla vaeltaminen oli syy siihen miksi minä ja ystäväni Kate ja Anne Marit näille saarille lähdimme, halusin nyt jakaa muutamia muistoja ja kuvia Färsaarten haikkireissuista. Alunperin suunnitelmissa oli myös pyöräily pitkin saaren kiemurtelevia teitä, mutta haikkaus vei tällä kertaa voiton. Ja helikopterikyydit.

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Hienoa Färsaarilla vaeltamisessa on se, että voit lähteä haikille oikeastaan mistä ja mihin vain. Päätä kohde, ja kävele (yleensä) ylös. Saarilla ei ole vaarallisia villieläimiä, mitä nyt yksi pässi vähän nostatti sydämensykettä ja antoi paikallisille kunnon aihetta nauruun kolmen naisen, yksi näistä kuusi kuukautta raskaana, kirmatessa pitkin niittyjä ja yli aitojen Fugloyllä, Färsaarten itäisimmällä saarella aivan saariryhmän pohjoisessa nurkassa.

“Ei niistä pässeistä tarvitse välittää, ne eivät ole koskaan hyökänneet kenenkään kimppuun” meille kerrottiin jälkikäteen. Joopa joo. Täytyy tosin tunnustaa, että ei se pässi varmaan edes meidän perään lähtenyt. Me emme vain pakomatkamme aikana ehtineet tarkastaa ketä tai mitä pakoon olimme juoksumatkalla!

Ihan oikea kiusankappale, kuvitteellisten ärhäköiden pässien lisäksi Färsaarilla on sumu. Vaikka aamulla päivä alkaisi kirkkaana, sumu saattaa saapua mitään ilmoittamatta kulman takaa tai vuoren toiselta puolen, välillä kiusoitellen ja melkein taas kadoten, ja sitten yllättäen vieden kaiken näkyvyyden. Sää, ja sumu sen mukana voivat vaihdella hyvinkin paljon paikkakuntakohtaisesti saarelta toiselle, tai pienen saaren eri puolilla, vaikka ajomatkat Färsaarilla ovatkin lyhyitä. Kahta tuntia pidempää ajomatkaa saa jo hakea!

Sitten ihan erikseen ovat ne päivät kun sumuverho on vallannut koko laakson. Silloin on hyvä istua kämpässä kuuman teekupin kanssa ja odotella sumun hälvenemistä. Ja odottaa. Ja odottaa vielä lisää. Ja lopulta lähteä sumuun haikkaamaan kun ei siitä odottamisesta meinaa tulla loppua.

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

“Pysytään tällä korkeudella ja ei lähdetä sumuun seikkailemaan jos emme näe missä reittiä merkitsevät kivikasat sijaitsevat.”

Kuuluisat, melkein viimeiset sanat. Korkeallahan me pysyttiin ja jatkettiin itse asiassa matkaa yhä korkeammalle, suoraan sumuun ilman mitään käsitystä siitä missä polku olisi vienyt meidät suoraan päämääräämme.

“Se on tästä vaan ylös ja yli toiselle puolelle, ei sen kummempaa.”

Niin kuin se olikin, tai ainakin sinne päin. Sumulla on vain jännä tapa sotkea suuntavaisto ja sen hetken, kun sumu hetkeksi hälveni, huomasimme olevamme huolestuttavasti suuntaamasssa suoraan kohti rantakallioita, aivan väärässä suunnassa.

Sumua siis kannattaa jos ei varoa, niin ainakin kunnioittaa ja ilman karttaa ja kompassia on turha lähteä helpollekaan reitille. Niiltä helpoiltakin reiteiltäkin kun on hieman turhan helppo eksyä!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Ihan parasta Färsaarilla haikkailussa on kuitenkin ainakin kesänloppua kohden mennessä se, että saat usein olla vuorilla yksin kukkulan kuninkaana. Harvat olivat ne kerrat kun tapasimme haikeilla ketään muita ihmisiä, vain lampaat ja pässit seurasivat etenemistämme, jos edes viitsivät nostaa päätään meitä katsoakseen. Osa haikkireiteistä seuraa kivikasoja, mutta aika usein polun paikkaa saa seurata silmä tarkkana että ei aivan täysin eksyisi reitiltä. Fiilikset ovat usein siis kuin tutkimusmatkailijalla konsanaan.

Matkustaminen julkisilla on myös erittäin helppoa, bussilla, lautalla ja/tai helikopterilla pääsee saariryhmien joka kulmaan, ja vaikka viimeinen bussi olisikin haikin hieman venähtäessä jo mennyt, ystävälliset paikalliset olivat meitä ainakin aina auttamassa. Englantia puhuvat jos eivät ihan kaikki, niin ainakin monet, vaikka aika yllättäen tulin puhuneeksi saarilla enemmän norjaa kuin englantia tämän matkan aikana. Niinpä matkalla olo oli varsin kotoisa, vaikka aika usein olimmekin hetkellisesti hukassa, oli sitten sumua tai ei…!

Kiinnostaako haikkaus Färsaarilla? Jatka vielä eteenpäin!

Ei voisi vähempää kiinnostaa? Mukavaa alkavaa viikkoa ja seuraavan kerran palailen vähemmän haikkauksellisissa merkeissä…!!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

VINKIT VAELTAMISEEN FÄRSAARILLA

  • Sumu: Varaudu aina pahimpaan, sumu voi saapua aivan yllättäen. Jos et ole aivan varma siitä mistä tulit tai minne olet menossa, löydä suojaisa paikka, lisää vaatekerroksia, istahda alas ja syö suklaata. Usein sumu myös hälvenee pian ainakin hetkellisesti, vaikka oli myös päiviä milloin katselimme ikkunasta valkoista vaippaa, koko päivän.
  • Varusteet: Färsaarten vuoret ovat toisille vain kukkuloita, mutta niitä ei silti kannata aliarvioida. Sadevaatteet, eväitä, lämpöistä päälle puettavaa, kartta ja kompassi tulisi ainakin löytyä repusta. Ja kompassin käyttöä kannattaa sitten harjoitella jo ennen reissua, jos partiopäivistä on jo jokunen vuosi. Kunhan vaan sanon. Omasta kokemuksesta ehkä….
  • Eväät: Pakko mainita vielä erikseen. Kioskeja, kauppoja tai bensa-asemia ei varsinkaan haikkien varrelta, mutta edes pienistä kylistä usein löydy. Eli kunnon eväät mukaan, ja aina jotain vähän ekstraa.
  • Aikataulut: Usein suuntaa antavat haikkiajat on arvioitu täysin yläkanttiin, mutta ei Färsaarilla. Jos halua ottaa kuvia, tai pitää kunnon evästauot, esimerkiksi nämä Visit Faroe Islandsin haikkaus oppaan ajat pistävät puuskuttamaan kun pitäisi ehtiä bussille!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Helikopterilla Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

VAELTAMINEN FÄRSAARILLA: SUOSIKIT

  • Mykines. Kurkkaa kuvat täältä niin tiedät mistä puhun. Pienen pieni Mykines täyttyy turisteista kesäpäivinä, mutta jos jäät saarelle yöksi, voit olla niinkin onnekas että ihailet auringonlaskua omalla porukalla.
  • Haikki Saksunista Tjørnuvíkiin Streymoyn saarella. Tänne pitää päästä uusiksi, ajan kanssa. Helpoiten reitille pääsee menemällä taksilla tai liftaamalla Saksuniin, mieluiten laskuveden aikaan jotta voi seurata pientä poukamaa merelle asti. Saksunista polku ja kivikasat vievät vuoren yli Tjørnuvíkiin (jos et eksy matkalla niin kuin kävi meille) ja kylän hiekkarantojen ääreen. Me jouduimme juoksemaan loppumatkan ehtiäksemme bussiin, näissä maisemissa olisi ollut mukana viettää vähän enemmänkin aikaa.
  • Suðuroyn saari. Kirjoitin saaresta kokonaisen postauksen. Saaresta jäivät mieleen upeat maisemat, ehkä pelottavin siltaan koskaan, ja muiden ulkoilijoiden puute. Vaikka nämä samat kolme kohtaa taitavat kyllä päteä useampiin paikkoihin Färsaarilla! Ja silti me kuulemma missasimme kaikista upeimmat maisemat Beinisvørðin tienoilla.
  • Gjógv Eysturoyn saarella. Kylässä asuu viitisenkymmentä asukasta, mutta väkiluku moninkertaistuu loma-aikaan suositun majatalon vuoksi. Aivan majatalon takaa lähtee useimmille sopiva kaunis ja helppo haikki ylös rantakallioiden päälle, ja sieltä voivat aktiivisimmat jatkaa matkaa edelleen katsomaan vilkkaita lintukallioita.
  • Hattarvikista Kirkjaan Fugloyn saarella. Ei se itse haikki tällä pienellä Färsaarten koilliskulman saarella niin erikoinen ollut, mutta 110 kruunun helikopterikyyti saarelta kotio teki reissusta ikimuistoisen! Klaksvikista, eli Färsaarteen toiseksi suurimmasta ”kaupungista” tämä on sopiva päiväreissu alkaen bussimatkalla Hvannasundiin ja sieltä lautalla Hattarvikaan, mistä haikaten Kirkjaan ja sieltä kopterilla kotio. Tykkään!
  • Miðvágurista Bøsdalafossurille Vágarin saarella. Helppo päiväretki Tórshavnista aivan lentokentän kupeessa. Tämä reitti kulkee Färsaarten suurimman järven, Leitisvatnin rantaa aivan merelle asti, mistä ovat mielettömät maisemat sekä järvelle, että merelle. Meillä ei pahemmin jäänyt aikaa valokuvaukseen, mutta Instagramista löysin tämän esimerkin siitä, kuinka upea paikka voikaan olla!

Kuvat: Kate Cornfield & Satu Vänskä-Westgarth

Visit Faroe Islands lennätti minut ja ystäväni Katen ja Anne Maritin ystävällisesti Färsaarille, varusti meidät kolmeksi viikoksi matkakorteilla ja järkkäsi muutamaksi yöksi majoituksen. Loppu olikin sitten meidän käsissämme ja kolmisen viikkoa kului aivan liian nopeasti, enemmän tai vähemmän hukassa!

Sumba, Sudoroy, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Suðuroy ja aikataulujen lukemisen taito

Sumba, Sudoroy, Färsaaret I  @SatuVW I Destination Unknown

Olo oli aikas tyytyväinen. Suunnitelmat olivat menneet, tai ainakin menossa ihan nappiin, sillä matkanteko Färsaarten läntisimmästä kulmasta eteläisimpään kolkkaan lautta-bussi-lautta yhdistelmällä oli yksinkertaista kuin mikä. Tórshavenissa aikaa oli juuri sopivasti ruokaostosten tekoon, ja ehdimme jopa poimia matkalta sushi-annokset joista nyt nautimme satamaterminaalin toisessa kerroksessa odotellen M/F Smyriliä, määränpäänä Tvøroyri ja Suðuroy.

Lautan lähtemisaika tuli ja meni, ja meidän hämmennys kasvoi. Lautanhan piti kulkea jokaisena arkipäivänä klo 18:30 ja nyt terminaalissa ei ollut ketään muita kuin me ja alakerran yksinäisten pöytien ääressä istuva nuori poika läppäreineen.

Maanantai: Tórshavn – Tvøroyri, lähtö klo 16:00

Ei hitto…

Hilmarsstova, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Hilmarsstova, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Hilmarsstova, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Kun kello läheni jo keskiyötä, saavuimme kuitenkin Tvøroyrin satamaan. Onneksi maanantaisin meni myös se viikon ainut myöhäinen iltalautta. Fróði, Airbnb hostimme odotteli meitä jo satamassa, ja automatka pieneen hobittimaiseen ruohokattoiseen Hilmasrsstova-mökkiimme vei vain hetken. Tässä oli nyt sitten seuraavien päivien kotimme kun tutkisimme eteläisintä, ja kuulemma myös välimerellisintä Färsaarten saarta!

Mitä tulee julkisen liikenteen aikatauluihin, ei se niiden lukeminen nyt niin vaikeaa ole, mitä nyt vaatii hieman keskittymistä. Bussien, lauttojen ja helikoptereiden lähtöajat on suunniteltu niin että kulkeminen paikasta A pisteeseen B pisteen C kautta on yleensä erittäin joustavaa. Kaikki tarvittava info löytyy selkeästi www.ssl.fo sivustolta ja paikallisella Travel Cardilla lautat ja bussit ovat ilmaisia, Mykinesin lauttaa lukuun ottamatta.

Akraberg lighthouse, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Lampaita, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Akraberg lighthouse, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

“Tulitteko te tänne taksilla? Me tulimme bussilla ja sitten haikkasimme kylästä majakalle. Se oli tosi helppoa. En tiedä mitä se teidän taksi maksoi mutta bussi…” vahvasti ranskalaisella korostuksella höystetty naisääni jatkoi ja jatkoi vaan. Meillä oli taas mennyt aikataulujen lukeminen vähän pieleen, ja vain puolet matkasta kohti Akrabergia, Färsaarten eteläisintä majakkaa ja -kärkeä onnistui bussilla. Vágurista Sumbaan ja sieltä majakalle meidän oli jatkettava taksilla. Mutta menihän se näinkin.

Haikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Haikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination UnknownHaikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Näiden ranskalaisten leidien lisäksi me emme tavanneet ketään muita matkailijoita tai haikkailijoita näiden viiden päivän aikana kun tutkimme Suðuroytä. Haikkipoluista osa oli merkattu kivikasoin, toisilla reiteillä seurasimme pieniä poluntapaisia painaumia mitkä olivat aikojen myötä melkein kadonneet luonnon viedessä poluista vallan. Ja parhaimmillaan me suunnistimme kartan ja kompassin avulla vuorien rinteillä kohti rantajyrkänteitä, välillä sumussa ja hieman hukassa, toivoen näkyvyyden kirkastuvan edes hetkeksi, jotta löytäisimme kartallekin sopivan maamerkin.

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Vaikka Suðuroy ei ollutkaan samassa sarjassa Mykinesin kanssa mitä tulee auringonlaskuihin ja auringonpaisteeseen, saarelta löytyi yksi pelottavimmista silloista mitä itse olen koskaan kohdannut, ylittäen Atlantin satojen metrien korkeudessa mantereelta pienelle Rituskorin saarelle. Ystävieni Katen ja Anne Maritin ottaessa valokuvia, minä seurasin sivusta turvallisen välimatkan päästä hengitellen syvään. Eipä ole korkeanpaikankammo iskenyt aikaisemmin tällä voimalla!

Mitä tulee Suðuroyn välimerellisyyteen, sumu, kylmä tuuli ja vesisade pitivät huolen siitä että ei täällä kovin eteläiset tunnelmat ollut. Ihmiset olivat kyllä ystävällisiä, poimien meidät mukaan kun olimme jääneet viimeisen bussin kyydistä (ei mitään tekemistä aikataulujen lukemisen kanssa), auttaen kaupassa irtokarkkien punnitsemisessa ja ajaen meidät seuraavaan kylään bussia odottamaan kun sumussa saavuimmekin vuorilta väärään määränpäähän, minne paikallisbussin reitti ei edes ylettänyt.

Ovatko ihmiset välimerelliseen tyyliin avoimempia ja ystävällisempiä täällä etelässä kuin muualla Färsaarilla, se jääköön nähtäväksi kun suuntaamme kohti pohjoista. Aikataulut on tutkittu tarkkaan, ja lautta-bussi-bussi matkan pitäisi onnistua eteläisimmästä kolkasta pohjoisimpaan yhdessä päivässä. Saa nähdä miten käy…

Missä on Suðuroy ja miten sinne pääsee?

Suðuroy on Färsaarten eteläisin saari, ja lauttamatka sinne Tórshavenista kestää noin kaksi tuntia. M/F Smyril kulkee saarille 2-3 kertaa päivässä. Majoitusta ja ruokapaikkoja saarelta löytyy rajoitetusti, siksipä me vuokrasimme kämpän Airbnb:n kautta jotta voimme itse kokkailla ruuat paikan päällä.

Kuvat: Kate Cornfield & Satu Vänskä-Westgarth

Odotellessa… valloitetaan vuoria!

Viime viikosta ja varsinkin näistä viimeisistä päivistä ei voi muuta sanoa kuin että täällä odotellaan. Odotellaan että vauva ilmestyisi maailmaan, ja tehdään varovaisia reissusuunnitelmia jotka aina päättyvät lausahdukseen ”no, katsotaan nyt ensin kuka sieltä masusta maailmaan tulee”. 

Eli elämä on tavallaan tyhjiössä, ja meikäläinen seilailee päiväunien, suklaapatukoiden, puoleksi luettujen kirjojen ja online-projektien välimaastossa ilman minkäänlaista järkevää nukkumisrytmiä. Välillä istun koneella aamuyöstä täynnä energiaa, ja seuraavana hetkenä torkun koko päivän ja sen seuraavan yön ilman mitään rajaa. Tämä on varmaan sitä tulevan perheenjäsenen rytmiin totuttelemista…

Perheeseemme saapui kuitenkin viikonloppuna jo yksi uusi tulokas, nimittäin huollossa petrattu Canonin 60D minun käyttööni!! Miehen kameran sanoessa väliaikaisesti kaput ja kameran lähtiessä Englantiin huoltoon, hän tarvitsi töidensä vuoksi uuden kameran heti miten ja nyt tämä onneksi huollossa korjattu peli on minun! Silti, lähtiessämme sunnuntaikävelylle kohti paikallisia kukkuloita kamera lähti mukaan ilman akkua. Onneksi on olemassa kännykkä ja siinä kamera, tässä pieniä palasia aurinkoiselta haikilta minin matkassa, muistelen jostain kuulleeni että mäkikävely voisi nopeuttaa synnytyksen aloittamista….??

Vuorten valloittajat valmiina matkaan (alla). 

Vuorien valloittaja I @SatuVW I Destination Unknown

”Minä itse” on näiden päivien tahti. 

Vuorien valloittajat I @SatuVW I Destination Unknown

Melkein huipulla tuulee. 

Hafjelltoppen Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Ja välillä iskee väsähdys, ketutus tai harmitus. Kenellepä ei, mutta melkein kaksivuotiaana tunteiden näyttäminen on vielä NIIN helppoa! ”Minähän en tästä mene minnekään!”

Aina ei jaksa valloittaa vuoria I @SatuVW I Destination Unknown

Papan harteilta on turvallista tarkastella maailmaa. 

Maailma on iso paikka I @SatuVW I Destination Unknown

Ja hei, ihan hyvin meillä menee odotuksesta huolimatta!

Hei hei mitä kuuluu? I @SatuVW I Destination Unknown

Ei muuta kuin jälleen kerran ihanaa alkavaa viikkoa, tällä viikolla palailen blogin pariin taas torstaina Instagram Travel Thursday – hankkeen myötä. Haluatko lähteä minun, Nellan ja Veeran kanssa mukaan, kurkkaapa lisätietoja täältä!

Kotona on kiva olla (eli heja Norge!)

Vastaava kotona on kiva olla postaus taitaa löytyä tästä blogista joka reissun jälkeen mutta niinhän se vaan on, kotona on ihana olla. Kunhan niitä reissujakin on riittämiin kotielon keskellä. Ja onhan niitä.

Loman jälkeiset päivät ovat kuluneet kuin siivillä syksyisessä auringonpaisteessa Minin  päiväkotiharjoitusten, salilla käyntien (jep, siellä on sauna) ja vuorilla kuljeskeluiden keskellä. Meidän kylän kesän top-10 kukkulaprojekti (siitä lisää mm. täällä, tavoitteena on siis käydä kesässä kunnan alueen kymmenellä kukkulalla) on vieläkin kesken mutta päämäärä lähenee hitaasti mutta varmasti.

Elo on ollut kaikinpuolin rauhallista joten eipä tässä tänään muuta kuin muutama kuva viikonlopun vuorenvalloitukselta. Mukavaa alkavaa viikkoa me jatketaan täällä näissä samoissa syksyisissä merkeissä!

Ruska aika Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Jäinen maa alkusykystä Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Metsäretkellä Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Syysheinä Minin käsittelyssä I @SatuVW I Destination Unknown

Kartanlukua metsäretkellä Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Haikkaamassa Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Suloinen sunnuntai

Suloinen sunnuntai ja muutenkin ihana viikonloppu olisi ollut varsinkin säiden puolesta sopivampi otsikko, tosin hieman pituudella pilattu, mutta tämän viikonlopun voisi tiivistää myös yhteen sanaan. Hämmentävää. Kesä on sittenkin vielä täällä.

Järvimaisema Norjassa

Norjan kesä yllättää muutenkin aina. Hetken jo luulin että saamme varustautua alkavaan syksyyn ja pienienkin reissujen vakiovarusteina ovat olleet jo viikon tai kaksi toppatakit ja sadesuojat. Mutta sitten tulikin helle. Ja siitä on nautittu täällä täysillä!

Mini nauttii kesästä

Mieheni tehdessä asiakkaiden kanssa töitä, minä ja mini palasimme jo viime viikolla melontamaastoista kotiin ja olemme nauttineet laiskoista hymyntäyteisistä aamuista, retkistä kuntosalille uusien lelujen pariin ja mukavasta puuhailusta kaksin tai kavereiden kanssa. Mini on valloittanut vuoria, uinut järvessä, makaillut rannalla (=syönyt hiekkaa) ja kokeillut melontaa.

Haikkaamassa Norjassa

Haikkaamassa Norjan vuorilla

Rantaleikkejä Norjassa

Melomassa vauvan kanssa Norjassa

Säätiedotus täällä näyttää samanmoista vielä täksi viikoksi jotenkin eiköhän jatketa samalla kaavaa, uimaranta ja jätskikioski, täältä tullaan!

Top10 täällä taas

Nyt se kilahti taas postiluukusta eli kylämme tämän kesän top10, kymmenen lähiseudun huippua jotka odottavat valloittajiaan. Viime vuoden huiputukset jäivät hieman kesken, yritimme lokakuussa vielä viime tipassa ehtiä käydä ainakin kahdeksalla kymmenestä huipusta jotta olisimme mukana arvonnassa (eh, palkintojen perässähän tässä) ennen kuin huomasimme että deadline olikin jo ohitse. Hups. Mutta tänä vuonna yritetään uudella innolla! Ja voi että sitä intoa riittää, näitä viime vuoden kuvia selatessani mieleen tuli monen monta mukavaa muistoa ja vuorille pitäisi päästä NYT.

Vuoria valloittamassa Norjassa

Ideana on siis käydä vähintään kahdeksassa kuntamme arvovaltaisen raadin valitsemista kymmenestä kohteesta, leimata kortti ja kirjata nimi huipulla löytyvästä postiluukussa olevaan kirjaan. Tosin nämä meidän ”huiput” eivät ole aina niin kovin korkeita. Osa leimauspisteistä taisi ainakin viime vuonna sijaita keskellä suota tai muuta matalahkoa paikkaa minne pääsee helposti pientenkin ipanoiden kanssa. Ideana onkin tutustua  myös hieman tuntemattomampiin alueisiin kotikunnassamme ja ainakin meille uudehkoille ”norjalaisille” tämä on aivan mahtava haaste! Eli ei muuta kuin huiputtelemaan, aina kun melonnalta jää aikaa!