Samalla kun talvi näyttää vähitellen ja vihdoin saapuvan Suomeen, miten olisi pieni surffimatka? En kuitenkaan ottaisi suunnaksi trooppista Balia tai hiljalleen viilenevää Portugalia, vaan talvisen Norjan.
Kun mieheni syksyllä haaveili uusien kulmien koluamisesta Norjassa, minä heitin ehdotukseksi surffimatkan länsirannikolle. Ja ei mennyt kuin hetki ja reissupaku lähti hiljalleen kohti rannikkoa tutkien samalla Norjan upeita kansallisteitä.
Mutta ennen kuin siirrymme pikkiriikkiseen jyrkkien kallioseinämien vartioimaan Hoddevikan kylään, muutama sananen Matkamessuista.
Ne alkavat… torstaina! Minä suuntaan kohti Helsinkiä jo tänään, ja perjantaille asti ohjelmaa riittää Nordic Blogger’s Experience projektin mukana. Mutta arvatkaas mikä jännittää eniten? Perjantai. Silloin käväisen Messuilla Iskelmäradion suorassa lähetyksessä Satu Kotosen tentattavana klo 14:00, ja Blogger’s Loungen lauteilla haastateltavana klo 17:00, aiheena, ei mitenkään yllättäen, “Miten bloggaaja ja matkailija hyödyntää Instagramia?”.
Blogger’s Loungessa haastateltavina ovat myös muuten lauantaina klo 13:00 Kaukokaipuun Nella, ja sunnuntaina klo 13:00 La Vida Loca 2.0:n Sari.
Mutta Hoddevik. Ystäväni vinkkasi meille tästä pienestä kylästä, minkä kapea kiemurteleva tie halkaisee melkein huomaamatta ja vie aivan Atlantin rannalle. Kylä on sekoitus uutta ja vanhaa. Hoddevikan maatilat ovat siirtynyt sukupolvelta sukupolvelle satojen vuosien ajan, ja siinä missä tämä nykyinen sukupolvi on lähtenyt jännittävämpien mahdollisuuksien perässä kaupunkeihin, kylään on asettunut uusi muualta tullut nuori sukupolvi.
En tiedä miten surffarit ensin löysivät tämän eristäytyneen lahdenpoukaman enkä tullut edes kysyneeksi, mutta samalla tapaa kun he nyt etsivät isompia ja parempia surffipaikkoja tutkien rannikkoseutuja veneineen, Stadlandetin Hoddevik mikä sijaitsee hieman Ålesundia etelämpänä, varmaankin löydettiin.
Kylässä toimii nykyään kolme surffikoulua ja me pysähdyimme katsastamaan meille suositellun Stad Surfing-koulun. Tarkoituksena oli majoittua reissupakussamme mutta kun meidän koko konkkaronkan nähdessään paikassa juuri aloittanut tyttö kyseli majoittautuisimmeko heillä, me päädyimme vastaamaan varovaisesti ”ehkä”. En ollut varma onko surffitalo paras paikka perheelle jonka aikatauluista osittain määräävät vastasyntynyt pieni mies ja parivuotias mini, mutta osuimme kylään hiljaiseen hetkeen ja jos viikonlopun juhlavieraat eivät olisi täyttäneet taloa ensimmäisen yön jälkeen, olisimme varmasti jääneet pidemmäksikin aikaa.
Entä se surffi?
Eipä siitä tullut mitään. Melkein olemattomat aallot eivät saaneet meitä vakuuttuneiksi alkusyksyn kylmenevissä keleissä ja sen sijaan me fillaroimme ylös ja alas kylän ainutta raittia, otimme testiin Stad Surfing – koulun aidassa käyttäjiään odottavat long boardit ja kuljeskelimme rannalla. Yöllä myrskyn riepoessa reissupakuamme ja kuunnellessamme sadepisaroiden iskeytymistä pakun kattoon ja kylkiin, me sulattelimme paikallisilta kalastajilta saamiamme rapuja. Heillä kun niitä oli kuulemma liikaa.
Mutta juuri nyt, talven kylmimpinä kuukausina Hoddevikassa surffataan. Tai ne jotka ihan oikeasti osaavat surffata surffaavat. Me muut odottelemme kevättä ja syksyä, kesällä Hoddevikassa nautitaan lähinnä auringosta mahdollisesti miniaaltoja testaillen.
Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle, palailen torstaina blogin pariin Matkamessutunnelmista ja toivottavasti myös näemme siellä! ♥
