Browsing Category

Suksilla

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Pääsiäissäätä ja muutama vinkki hiihtovaellukseen Norjassa

On hiihtovaellusta ja on hiihtovaellusta. Toiset valloittavat korkeita vuoria randosuksilla ja laskevat hurjaa vauhtia alas. Toiset taittavat pitkää matkaa maastosuksilla tai murtsikoilla läpi laaksojen ja vuorten joskus myös lunta etsien, ja näköjään tänäkin vuonna pääsiäisen hiihdot sujuvat norjalaiseen tapaan påskeværin eli pääsiäissään tahdittamana.

Mitä sitten on tyypillinen pääsiäissää?

Auringonpaistetta ja valkoisena hohtavia hankia. Ja ainakaan neljän vuoden ajan påskevær ei ole pettänyt. Joten jos maastohiihto tökkii, ehkä kyse on vain maisemista (ja säästä!)?

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Lupasin hiihtoseikkailupostauksen yhdessä vinkkejä heille joita kiinnostaa hiihtovaellus täällä Norjassa. Reittejä löytyy myös ”vasta-alkajille” kunhan olosuhteet ovat kohdallaan, ja reitin voi valita niin että mukana ei tarvitse kantaa kuin pieni päiväreppu.

  1. Vaikka lunta riittäisikin, ”virallinen” hiihtokausi, milloin talvireitit (katso pdf) ovat merkittynä kepeillä on erittäin lyhyt. Suurin osa reiteistä merkataan maaliskuun puolella, osa vasta pääsiäiseksi. Tämän virallisen kauden ulkopuolella vuorille ei kannata lähteä ilman kartan ja GPS:n lukutaitoja ja kunnon talvivarusteita.
  2. Jos matkaat Norjaan hiihtovaellus mielessä, kannattaa lähteä reissuun muutaman reittivaihtoehdon kanssa, hieman eri alueilta. Joskus nopeaan vaihtuvat sääolosuhteet saattavat johtaa siihen että suunnitelmasta A ei tule yhtään mitään.
  3. Ja kun puhutaan säästä, paras sivusto sään seuraamiseen on yr.no, lumivyöryvaaroista taas tiedottaa varsom.no
  4. Ne reitit. Ut.no sivustolta löytyy ihan mieletön määrä reittejä ja reittitietoutta. Kaikkein helpoiten selattava tuo sivusto ei kuitenkaan ole. Monille reiteille on helppo matkata juna-bussi yhdistelmällä eli vuokra-autoakaan ei välttämättä tarvitse.
  5. Yöpyminen: Kätevästi teltassa tai hieman mukavammin Den Norske Turistforeningenin (DNT) mökeissä. Joidenkin reittien aloitus- tai lopetuspisteistä löytyy myös tunturihotelleja. DNT:llä on eri tasoisia mökkejä. Mökeissä joissa on tiettyinä ajankohtina henkilökuntaa voi nauttia kolmen ruokalajin illallisista, käydä lämpöisessä suihkussa ja juoda tuopin kylmää olutta, suoraan hanasta. Itsepalvelumökeissä taas kaapista löytyy erilaisia ruokatarvikkeita joita voi ostaa, käytetyt tuotteet kirjoitetaan ylös maksulomakkeeseen. Paikalta löytyy myös halkoja joilla voi lämmittää mökin kotoisaksi, ja yleensä pihamaalla on myös puusee. Ihan perusmökit taas ovat mökkejä ilmaan mitään sen erikoisempia ”palveluita”, eli kaikki tarvittava tulee kantaa itse mukana. Kaikki mökit ovat lukittuna, myös palvelumökit kauden ulkopuolella, ja jäsenet voivat lunastaa avaimen 100NOK (11,5€) panttia vastaan. Jäsenyys, 620NOK (72€), kannattaa jos hiihtoreissu kestää kauemmin kuin neljä yötä.
  6. Reittitietoutta löytyy myös iso kasa eri alueiden mökeiltä, eli jos reissu tietylle alueelle kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä mökkien henkilökuntaan.

Mutta eiköhän näillä pääse alkuun ja kysymyksiä saa laittaa tulemaan jos reissu tänne suunnalle kiinnostaa. Sen pidemmittä puheitta tässä näin Instagram Travel Thursdayn kunniaksi muutama kuva IG-galleriastani jotka toivottavasti saavat kaivamaan ne vanhat ehkä pölyttyneetkin murtsikat varastosta!

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Ei muuta kuin hyvää pääsiäistä, täällä Norjassa pääsiäistä juhlitaan pitkän kaavan mukaan ja he jotka eivät ole kadonneet vuorille koko viikoksi, lähtevät matkaan viimeistään nyt, sillä tänään torstaina on jo pyhäpäivä ja eilenkin monet palvelut pankit ja lastentarhat mukaan lukien sulkivat ovensa jo klo 12.

GOD PÅSKE!

Postauksen kuvat ovat Norjasta parin viikon takaiselta leidien hiihtoseikkailulta ja ne on napattu Instagram-galleriastani. Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä Instagram Travel Thursday blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin. Tutustu tämän kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Jos olet bloggaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä.


Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Kun lumi on vähän lopussa: Hiihtovaellusta Norjassa

Skitouring in Norway I @ Destination Unknown

Samanaikaisesti kun ystäväni Åsa toisaalla piteli tiukasti kiinni puusta jyrkän rinteen reunalla, pulkan ja Scooby-koiran vetäessä häntä vauhdilla kohti pimeää alamäkeä, minun toinen sukseni irtosi ihan huomaamatta ja lähti pujottelemaan puiden läpi alas pitkin vuorenrinnettä. Meneillään oli kauan odotettu ja suunniteltu neljän päivän hiihtoreissu läpi Norjan Dovrefjellin ja Rondanen kansallispuistojen, ensimmäinen laatuaan meikäläiselle ja pitkän odotuksen ja unelmien täyttymys.

Tai sitä se oli ainakin ollut paperilla. Nyt, kun aurinkoinen päivä oli jo vaihtunut iltaan ja aurinkokin oli kadonnut vuorien huomaan, olisi ollut helppoa kirota Norjan vuoret, ja ne sukset, alimpaan helvettiin. Tosin se hetki olisi voinut tulla hieman myöhemminkin, siinä vaiheessa kun tajusimme että Åsa oli eksynyt porukasta kartan ja GPS:n kanssa. Tai ehkäpä se hetki olisi voinut tulla vasta seuraavana aamuna, kun päivän valjetessa ja DNT:n vuoristomökiltä herätessämme näimme mitä oli edessämme.

Kaikkea muuta kuin lunta.

Vaikka tämän perusteella voisi nopeasti päätellä että tälle seikkailulle oltiin lähdetty aivan liian laihoin eväin ja suunnitelmin, totuus oli toinen. Meillä oli mukana kaikki tarvittavat varusteet bivypusseista ensiapuvälineisiin, satelliittipaikantimeen ja lapioihin. Reitti oli tarkkaan valittu meidän porukalle sopivaksi ja suunnitelmaa oli muutettu pariinkin otteeseen retkeä edeltävinä viikkoina säätiedotusten perusteella. Luvassa oli vain ja ainoastaan aurinkoa, ja lumivyöryvaarakin oli nollissa. Se ainoa pieni mutta kriittinen mutta olikin sitten DNT:n Rondvassbu-mökiltä saamamme info. ”Ensimmäisenä kahtena päivänä hiihto-olosuhteet ovat huonot, ja joudutte ehkä kantamaan pulkkia aina välillä”. 

Skitouring in Norway I Destination Unknown

Ai huonot ja aina välillä? Eihän täällä ole lunta! Ensimmäisen päivän jäätiköt ja läikikkäät lumiolosuhteet tuntuivat ruhtinaallisilta verrattuna toisen aamun maisemiin.

Skitouring in Norway I Destination Unknown

Tai no, kyllähän ojassa aina välillä pystyi hiihtämään. Ja niin pystyi myös laaksoa myötäilevän joen jäällä.

Mutta se varsinainen karttaan merkitty talvireitti, joka kulki kätevästi pitkin laakson pohjaa ja olisi suunnitelmien mukaan taannut meille helpohkon parinkymmenen kilometrin hiihtopäivän, siitä ei ollut tietoakaan.

Sen sijaan kapusimme ylös vuoren rinnettä ja kuljimme pitkin metsiä, ylös ja alas, välillä suksien kanssa ja välillä ilman, samalla kun metsästimme lunta. Ja niin ne tunnit taas kuluivat, ja päivä vaihtui seuraavaan aivan liian lujaa vauhtia kunnes löysimme itsemme taas pimeästä, etsimässä seuraavaa vuoristomökkiä ja sitä mökille vievää lumipenkkaa.

Kun suunnitelmat menevät aivan persuuksilleen selviää ainakin se, mistä ystävät ja matkakumppanit on tehty. Tämän porukan kanssa ei tullut mitään yllätyksiä.

Skitouring in Norway I @ Destination Unknown

Skitouring in Norway I @ Destination Unknown

Skitouring in Norway I @ Destination Unknown

Pitkäksi venähtäneistä päivistä huolimatta hymyt eivät meidän porukalla ainakaan kovin usein hyytyneet, ja huumorin ja muutamien ärräpäiden säestämänä kova työ jatkui vain. Silloinkin kun arviolta viiden tunnin matka venyi kahteentoista tuntiin, toista päivää peräkkäin.

Skitouring in Norway I @ Destination Unknown

Ja jos onnea ovat hyvät ystävät, euforiaa on ystävä, joka tuo matkalle mukaan kotona tehtyjä suklaapalloja niitä hetkiä varten kun huumori alkaa ihan oikeasti olla kadoksissa.

Skitouring in Norway I @ Destination Unknown

Joku kumma suloisuus näissä reissuissa mitkä eivät mene ihan niin kuin Strömssössä kuitenkin on. Tunneiksi venyneet minuutit täynnä kovaa työtä, jotka juuri sillä hetkellä kun painava pulkka ei meinaa tulla mukaan jäisessä ylämäessä tuntuvat jatkuvan ikuisuuteen. Hetket, jotka kuitenkin katoavat ihan huomaamatta päivän vaihtuessa iltaan ja yöhön. Pienet ilonpilkahdukset rankan ylämäen jälkeen tai jyrkän metsäisen alamäen pohjalla, ja se onnentunne kun hetkellisesti löytää moottorikelkan jäljet mitä voi seurailla sen kummempia miettimättä. Ja kun vihdoin istuu vilpoisessa vuoristomökissä kamiinan ääressä lumen hiljalleen sulaessa kattilassa teevedeksi ja pääsee pitkän päivän päätteeksi oikaisemaan peiton alle päällä neljä tai viisi kerrosta vaatteita nukahtaakseen syvään uneen, niinä hetkinä ei haluaisi olla yhtään missään muualla. Juuri näin on hyvä.

Skitouring in Norway I @ Destination Unknown

Skitouring in Norway I @ Destination Unknown

Eli mitäpä sitä turhaan kiroamaan. Se ensimmäisenä iltana karannut suksi ei päässyt kovinkaan pitkälle ennen kuin kohtasi puun. Åsakin löytyi ihan lähistöltä, ja sen jälkeen kun olimme matkanneet neljä päivää ylös ja alas vuorenrinteitä, välillä pitkin lunta ja välillä kivikossa pulkkia ja suksia kantaen, faktahan oli että me pääsimme perille asti. Takana oli kartan mukaan 80 kilometriä talvireittejä, mutta käytännössä, kuka tietää. Meidän reitti kun ei ollut ihan niin suoraviivainen kuin toivomme.

Se on hyvä tunne, kun tietää päässeensä perille. Ei niinkään matkan päättymisen vuoksi, mutta tieto siitä että pystyy, jaksaa ja kykenee pitämään päänsä kylmänä tilanteissa missä hommat eivät mene niin kuin pitäisi. Se auttaa selviämään vuoristoretkien lisäksi myös arkielämän kinkkisissä hetkissä, kuten kahden haluttoman alle neljävuotiaan talvitamineisiin pukemisessa, roudaamisessa autoon ja viemisessä kohti seuraavia seikkailuita!

Kuvat: Kiitokset Kate Cornfieldille kuvasta missä me neljä leidiä seisomme rinnakkain, ja Åsa Kunnaksen kuvia ovat nuo kaksi tuota ihan viimeistä edeltävää kuvaa. 

Ja muksuthan (ja mies) eivät siis olleet tällä reissulla mukana!! 

Missä ja mitä

Jos Dovrefjellin ja Rondanen kansallispuistot eivät ole tuttuja, alla on kartta joka hieman valaisee reittiämme ja sen varrelta löytyviä majapaikkoja. Tälle reitille on helppo lähteä vaikka alla ei olisi autoa, Oslon pääkentältä eli Gardermoenilta pääsee junalla suoraan Hjerkiniin, mistä yöunien jälkeen on hyvä lähteä suoraan hiihtämään. Reitin päätöspisteestä eli Mysusæteristä voi puolestaan matkata bussilla nro 538 tai taksilla Ottaan, mistä matka jatkuu taas junalla.

Työn alla on parhaillaan postaus hiihtovaelluksesta Norjassa ja näistä DNT:n mökeistä, Norjasta löytyy mahtavia vaihtoehtoja myös heille, jotka haluavat kokeilla hiihtovaellusta kevyen repun kanssa nauttien iltaisin kolmen ruokalajin illallisista viinilaseineen. Mutta tässä faktatiedot meidän reissusta lyhykäisesti, tänä talvena tälle reitille ei kuitenkaan kannata ehkä enää lähteä, ainakaan suksien kanssa! :)

  • Tässähän se, meidän reitti ut.no sivuilla
  • Junat: NSB, ”minipris” lipuilla joita voi ostaa etukäteen matka taittuu edullisesti
  • Den Norske Turistforeningen, jäsenyys kannattaa jos aikoo yöpyä vähintään neljä yötä DNT:n mökeissä, tai haluaa yöpyä mökeissä missä ei ole henkilökuntaa. Näihin mökkeihin pitää mukana olla DNT:n avain.
  • Hjerkinnhus hostelli, majapaikkamme ennen hiihtoretken aloitusta, vaikka Hjerkinn Fjellstue olisi ollut kätevämpi, sillä se sijaitsee aivan reitin aloituspisteessä
  • Grimsdalshytta, ensimmäisen hiihtoyön majapaikka. Henkilökunta paikalla osan vuodesta, mutta ei vielä nyt.
  • Dørålseter Turisthytte, täällä taittui toinen yö (nyt auki vain ylämökit omalla avaimella)
  • Rondvassbu, yksi suosikeistani! Täältä voi lukaista muistoja viime pääsiäiseltä
  • Bussi Mysusæteriin – aikatauluja kannattaa tiedustella Rondvassbulta

Seikkailu Viikossa: Koskaan ei ole liian aikaista (tai myöhäistä)

Seikkailu sanana alkaa olla aika kovassa käytössä tämän blogin puolella, se kun astuu kuvaan oli sitten kyseessä retki lähikukkulalle tai viiden viikon fillarointireissu Irlannissa. Mutta niinhän se vaan on että pienet seikkailut tekevät arjesta paljon jännittävämpää, joten seikkailut jatkukoon.

Ja mikä voisi olla sen seikkailullisempaa kuin ihka ensimmäinen alamäkihiihtoreissu, ikinä! 

Mitä tulee muksujen murtsikkahiihdon ja laskettelun opetteluun, itse olen sitä mieltä että sukset voi laittaa jalkaan siinä vaiheessa kun kävely ilman sen suurempaa huojuntaa onnistuu. Toki on tärkeää mennä lasten ehdoilla ja tahdissa, ja meilläkin hiihtoreissut kestävät joskus vain minuutteja, kun toisinaan taas puhutaan tunneista jos mukaan lasketaan korvapuustitauko kahvilassa.

Alla on lyhyt iPhonella otettu ja iMoviella editoitu pätkä meidän pienen miehen seikkailusta suksilla, pojalla ikää alkaa olla tasan tarkkaan seitsemäntoista kuukautta. Ja menossa mukana on neljänkympin tienoille ehtinyt isä, joka testaili mäkiä alppisuksilla toista kertaa elämässään. Meikäläiselläkin lauta on tässä hitaan varmasti vaihtumassa suksiin, lasten kanssa kun on helpompi tutkia hiihtorinteitä sukset jalassa.

Täytyy tunnustaa että joku jännä hyvänolontunne tulee ihan siitä, että vaikka emme Suomessa asukaan, ainakin osittain lapseni pääsevät kokemaan ja oppimaan samoja asioita kuin minäkin junnuna, talviurheilulajit mukaan lukien. Ei ole kai turhaan sanottua että me pohjoismaalaiset olemme syntyneet sukset jaloissa!?

Påskevær eli pääsiäiskelejä pidellessä

Tein niin sanotusti ”norjalaiset” ja sen sijaan että olisin päivitellyt luvatusti kuulumisia täällä virtuaalimaailmassa, pakkasin minin ja minut (mies on matkalla maailmalla) autoon ja katosin ystäväni sähköttömälle mökille pääsiäisen viettoon tuijottelemaan takkatuleen ja nauttimaan aivan mahtavista kevättalven ulkoilukeleistä.

Mökkeilyä Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Mökkikulttuuri on Suomestakin kovin tuttua, mutta täällä se on vielä jotain ihan muuta. Kuten on pääsiäisen viettokin. Norja pysähtyy pääsiäisen aikaan noin kymmeneksi päiväksi keskittymään mökkeilyyn ja pääsiäismuniin, ja me jotka vielä ahersimme alkuviikon toimistossa saimme tottua lähinnä ”out of office” sähköpostiviestien vastaanottamiseen.

Mutta keskiviikkona se koitti työn ahkeran ahertajillekin; pääsiäinen, hiihtoretket, auringonpaiste ja norjalaisten hiihtoretkieväiden ehdoton ykkönen, KvikkLunsj- suklaapatukat.

Kvikk lunsj suklaapatukat I @SatuVW I Destination Unknown

Lähtiessämme hiihtoretkelle ystäväni kommentoi ohimennen että ”tarvitset ehkä karvat suksiin, matkalla on vähän ylämäkeä”. Reilut kolme tuntia ylämäen kiipeämistä myöhemmin upeat maisemat pistivät hiljaiseksi, ja minikin vähitellen heräili pulkan lämpimästä syleilystä. Alla olevat kuvat kertovat taas tarinaansa siitä miksi Norjassa on upeata asua. Tai mahtavaa, ihan miten vaan. Ainakin kun arska paistaa ja hiihtokelit ovat parhaimmillaan!

Hiihtoretkella-Norjassa

Hiihtoretkella

Kohti-vuorenhuippua-Norjassa Jotunheimenin-maisemiaJotenkin nämä ulkoilmassa nautitut lounaat maistuvat aina paremmilta kuin sisätilojen vastaavat, ja minikin oli innoissaan, joko maisemista tai leivän hillopäällyksestä…

Retkilounas

Muksu-mukana-hiihtoreissulla

Koska tuo aurinko vain jatkaa paistamista ja tänään vielä lomaillaan, viimeistä päivää, lähdemme tästä taas pakkaamaan hiihtokamoja ulkona odottavaan autoon. Tällä kertaa taidamme tosin suunnistaa suksien lähimmälle vohvelikahvilalle…

Mukavaa jo melkein ohitse olevaa pääsiäislomaa, toivottavasti pyhät ovat muuallakin sujuneet yhtä aurinkoisissa merkeissä!

Talvisia seikkailuita

Viikonloput on pyhitetty meidän suunnalla akkujen lataamiselle. Viikon kiireet unohtuvat hetkeksi ja minäkin yritän pysyä hetken poissa työsähköpostien kimpusta. Parhaiten se tuntuu onnistuvan kun pakkaamme auton täyteen hiihtokamoja ja katoamme kukkuloiden kimppuun.

Suunnitelmista, ja pitkästä viikonlopusta huolimatta emme lähteneet tuulivaroitusten takia kokeilemaan uudestaan mökiltä mökille hiihtoa tänä(kään) viikonloppuna. Sen sijaan kokeilin ensimmäistä kertaa hiihtämistä vuorenrinnettä ylös eräsuksien ja nousukarvojen kera ja nyt kyllä tätä rouvaa vietiin… Vuorten valloitus onnistui ihan uudella tahdilla ja nyt viimeistään se urheilukauppa kutsuu, saa nähdä maltammeko odottaa kevään alennusmyynteihin vai käykö kaupan ovi jo tällä viikolla. :)

Sukset kera karvojen I @SatuVW I Destination Unknown

Tällä kertaa kävimme suksilla kokeilemassa Rutenin huiputusta, täällä on tullut käytyä jalkaisin syksyiseenkin aikaan. Maisemat Jotunheimenin kansallispuiston suuntaan olivat mahtavat jo alkumatkasta.

Jotunheimenin maisemia Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Ja hyvä niin, sillä täällä reissulla riitti myrskytuulta sen verran että ei me ihan ylös asti selvitty. Hyvä jos päästiin puoleen väliin rinnettä… :)

Tuuliset tunnelmat tunturilla I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtoa pulkan kanssa Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Mahtava reissu joka tapauksessa, hymy sanoo sen kaiken!

Hauskaa hiihtoreissulla Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Puiden huomassa oli hyvä hetki hengähtää ja valmistautua viimeisiä alamäkiä varten.

Talvisia metsämaisemia I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtoreissulla Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Ja tuuleton lounaspaikka löytyi tällä kertaa läheisestä vuoristohotellista joka toivotti hiihtoreissulaisetkin sisätiloihin syömään omia eväitä. Koselig!! Eli ihan mielettömän kotoisaa, Norjalaiseen tyyliin.

Evästauko hiihtoreissun jälkeen I @SatuVW I Destination Unknown

Viikonlopun jälkeen fiilikset ovat aivan mahtavat, akut ovat tosiaankin täynnä ja virtaa toivottavasti riittää koko viikolle sillä Berliini ja yhdet maailman isoimmista matkamessuista kutsuvat huomenna. Mitä te muut olette puuhailleet viikonloppuna ja viime viikkoina? Hinku tänne blogin ääreen on kova, mutta elämä on tällä hetkellä sen verran hektistä että jos kerran viikossa saan postauksen aikaan niin yritän itse olla tyytyväinen. :)

Aurinkoisia talvipäivien jatkoja!! Vai onko jossain jo kevät…? 

Villi luonto kutsui. Ja koti myös.

Lupasin alkuvuoden ”Kaksitoista kuvaa” postauksen yhteydessä palata meidän joulukuussa legendaarisesti epäonnistuneelle hiihtoreissulle, ja ajattelin että näin alkuviikon piristykseksi, miksipä en tekisi sitä juuri nyt. Kyseessä ei siis ollut pikainen iltapäivän pyörähdys läheisille laduille, vaan meidän ensimmäinen yritys ”mökiltä mökille” reissulle. Tuosta mökkikonseptista lisää ihan kohta.

Reissu alkoi mukavissa merkeissä, mies pakkasi ulkona lumisateessa pulkkaa, ja minä ja mini lisäilimme kalsarikerroksia iloisesti autossa. Tosin suunnitelmana oli syödä vohvelit (Norjassa kun ollaan) aloituspaikan läheisessä hotellissa ennen lähtöä ja vaihtaa kamppeet päälle siellä, mutta ei tullut mieleenkään että hotelli olisi voinut olla kiinni aivan joulun alla.

Hiihtoreissulla lapsen kanssa Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtoreissun valmistelua I @SatuVW I Destination Unknown

 ”Mini pulkkaan ja menoksi” on ollut tämän talven mottomme ja niin se oli nytkin. Neiti oli mukavasti vällyjen sisällä tutti suussa valmiina päiväunille, ja me olimme valmiita lähtöön.

Lapsi pulkassa hiihtoreissulla I @SatuVW I Destination Unknown

Pari ensimmäistä kilometriä hiihdimme latuja pitkin, latuja, jotka karttapalvelun mukaan oli tehty saman päivän aikana. Mutta ei. Jos näillä laduilla oli ollut edes toista hiihtäjää viimeiseen viikkoon olisin ollut yllättynyt. Ja tuo sää. Säätiedotuksen mukaan viimeistään puolelta päivin olisi pitänyt kirkastua, mutta kovin harmaaltahan se näytti. Optimistit kuitenkin toistelivat että  ”kyllä se sää tästä varmaan seuraavan tunnin sisällä kirkastuu”. No ei.

Hiihtoreissulla pulkan kanssa Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Varsinainen villi luonto kutsui tämän kyltin kohdilla ja suunnaksi muodostui DNT:n itsepalvelumökki ”Gråhøgdbu”. Noista mökeistä ja DNT:stä olen kertonut aikaisemmin mm. täällä, mutta pikaisesti kerrattuna näitä mökkejä löytyy Norjasta nelisensataa, toiset ovat täydenpalvelun taloja, ja toiset ovat joko itsepalvelumökkejä (mökeissä mm. takkapuut  ja jonkin verran kuivamuonaa) tai ei-palvelu mökkejä jotka ovat hyvin yksinkertaisia ilman mitään ekstraa.

Hiihtoreissulla DNT mökille Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Mutta takaisin erämaahan hankeen. Näillä reissuilla varusteina kuuluisi ehdottomasti olla jonkin sortin eräsukset mutta mehän lähdimme reteinä matkaan perinteisillä murtsikoilla. Ja eihän siitä mitään tullut…

Hiihtoreissulla Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Suunnistamista hidasti lisäksi merkkikeppien puute, jotka yleensä näyttävät tietä DNT:n mökeille. Me olimme ilmeisesti matkalla liian aikaisin kaudesta ja yritimme kompassin avulla pysyä oikeassa suunnassa.

Näkymiä Ringebufjelletilta Norjasta I @SatuVW I Destination Unknown

Matkan teon ollessa vääränlaisten varusteiden johdosta erittäin hidasta, jouduimme tekemään vaikean päätöksen ja kääntymään takaisin. Jos olisimme olleet matkalla kahden olisimme ehkä jatkaneet matkaa, olihan meillä mukana kunnon otsalamput, ruokaa ja vaatetusta. Mutta minin(kään) vuoksi hommassa ei ollut loppujen lopuksi mitään järkeä, vaan suuntasimme lähimmälle tielle ja minä kipitin kovaa vauhtia takaisin autolle. Mies kun oli tehnyt isoimman työn täyden pulkan perässä vetämisessä.

Hiihtoreissun päätös I @SatuVW I Destination Unknown

Vaikka olen toistellut sanayhdistelmää ”epäonnistunut hiihtoreissu”, tuo ei ihan täysin pidä paikkaansa. Totta on että me emme selvinneet määränpäähämme yöpuulle, vaan palasimme takaisin kotiin takkatulen ääreen ja omaan lämpöiseen sänkyyn. Reissusta on kuitenkin jäänyt hyvät muistot ja hymy huulille, ja me opimme paljon. Seuraava yritys on merkitty jo kalenteriin mutta sitä ennen käymme paikallisen urheilukauppiaan luona visiitillä päivittämässä varusteet!

Näistä iloisen ”epäonnistuneista” merkeistä mukavaa viikon aloitusta sinulle! Tästä menneestä viikonlopusta jäi puolestaan päälle mukavan seesteinen fiilis tänne meille, toivottavasti viikon kiireinen aikataulu ei ihan heti tuhoa tätä fiilistä…