Browsing Category

Mikroseikkailut

Iso kasa kesälukemista – mitkä ovat sinun suosikkisi?

Kesä ja kirjat. Kaksi asiaa mitkä kuuluvat lyömättömästi yhteen. Vaikka jos pienistä arkipäivän paheista puhutaan vuodenajasta huolimatta, niin kirjathan ne ovat. Amazonin verkkokaupasta on aivan luvattoman helppo klikata postin tuotavaksi muutama uusi teos, ja vielä helpompaa on täyttää Kindle kirjoilla jotka odottavat lukijaansa. Vielä kun löytyisi jostain aikaa lukea, tämä äiti kun nykyään sammahtaa usein samaan aikaan kuin muksutkin. Eli aika aikaisin…

Alla ovat muutamat tämän kesän parhaista löydöistäni, suurin osa kirjoista taitaa tosin jäädä odottamaan talvea ja takkatulta. Nyt kun mieheni työ- ja melontarupeama on tältä kesältä alkamassa, minä ja muksut hengailemme kotosalla ja pyörälenkitkin tehdään kärryjen kanssa aina elokuulle asti. Ja sitten se onkin jo menoa!

Kesälukemista I @SatuVW I Destination Unknown

Miki-kirjat ja Mia Kankimäen “Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin”

Pienen pienet Miki-kirjat herättivät huomioni Helsingin lentokentällä jo yhdellä kevään Suomi-reissuista, ja kun Otavalta kyseltiin haluaisinko muutaman kirjan omakseni, vastaus oli ilman sen suurempia miettimättä kyllä. Pienissä kirjoissa eniten arvelutti se, miten tulisi olemaan jatkuvan sivujen kääntelyn kanssa, mutta ehkäpä hidastin omaa normaalisti nopeaa lukemistyyliäni kirjaan sopivaksi, tiedä häntä, mutta enpä tuota edes ensimmäistä kirjaa aloittaessani miettinyt. Ohuen ohut paperikin oli vauvan ja muksun kestävää – pienet kirjat kiinnostivat kyllä molempia, mutta (vielä) ei ole yhtään sivua teoksista irronnut. Vaikka olen kovasti yrittänyt minimoida matkakassien painoa ja ihastunut siinä prosessissa alun vastahakoisuudesta huolimatta Kindleen, tällaisen pienen kirjan voisin aina silloin tällöin kuitenkin ottaa mukaani vaikka takin taskussa.

Ja tuo Mia Kankimäen teos. Se vain kolahti. Kirjaa voisi suositella vaikka Japanin ystäville mutta menee kyllä muutenkin kaikille jotka uneksivat arjesta irtiotosta ja täysiin uuteen hyppäämisestä. Kuulostaa kovin tutulta omalla kohdallani. Kirjan lumoissa muistiinpanoni kirjan lukemisen ajalta ovat yllättäen listoissa. Tähän tyyliin.

Asioita jotka herättävät turhautumista: Minin vastalause kenkien kaappiin laittamiselle (ja yleisesti ottaen kaikkeen mahdolliseen): “you do it, okey!?”

Asoita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin: Kun mini kiepsahtaa leikkien lomassa kaulaan ja sanoo ensimmäistä kertaa ikinä “I love you äiti”.

Sidetracked & Microadventures I @SatuVW I Destination Unknown

Alastair Humphreys ja “Microadventures”

Ainahan se on mielessä. Seikkailu. Tätä teosta ei tosin suomeksi löydä, hyvä kun painomuste on edes tämän kirjan kohdalla kuivunut. Olen ollut Alastairin ja hänen “mikroseikkailu” – konseptin fani jo kauan ja siitä muutamaan otteeseen kirjoittanutkin – aina ei tarvitse lähteä kotiovea kauemmas seikkailemaan luottokortin kera, usein parhaat seikkailut löytyvät aivan läheltä. Vaikka kirja on Englanti-keskeinen siitä löytyy kuitenkin roppakaupalla ideoita omien mikroseikkailuiden toteuttamiseen. Ja kirjan innoittamana jos iltapäivällä ei sada, minä ja muksut painumme vuorille eväiden kanssa kokkaamaan illallisen ulkoilmassa!

Sidetracked – lehti täynnä seikkailuja

Ensimmäinen Sidetracked-lehden numero näki päivänvalon tämän kevään aikana ja se on osoittautunut aivan täydelliseksi tavaksi tankata pieni annos seikkailuja kerrallaan kiireisen arjen lomassa. Lehti on täynnä upeita kuvia ja vielä upeampia tarinoita, lehden nettisivuilta saa jo hyvän kuvan siitä mitä on tiedossa. Tuo eka numero on täysin loppuunmyyty, mutta jatkoa työstetään parhaillaan.

Mitkä ovat sinun kesälukemistärpit tälle kesälle? Ainahan voisin tuohon omaan pinooni lisätä vielä muutaman teoksen… :)

Ja hei, Norjan länsirannikon fillarilenkiltä selvittiin kuin selvittiinkin kunnilla Trondheimiin, juuri ajoissa päivänokosille hotellihuoneeseen ja burgerille lempikahvilaani. Käyn parhaillaan läpi isoa kasaa kuvia, joten lisää on tiedossa pian!

Autiotuvan kuninkaat eli mikroseikkailut alkakoon!

Uudenvuodenpäivä ei meinannut alkaa lainkaan, joelta noussut sumu kietoi laakson ja kotimme tiheään vaippaan, mitä vastassa taivaalta tervehti harmaa pilvien peitto. Tämä oli talven viimeinen tilaisuus pakata mini pulkkaan, pieni mies rintareppuun ja ruksata mikroseikkailuiden listalta kohta yksi: “overnight skiing trip to a cabin”.

Tapamme mukaan lähdimme vuorille aivan liian myöhään päivästä ja väärillä välineillä, ja reissusuunnitelmakin oli, no, hieman hätäinen. Tällä kertaa pidimme kuitenkin riman tarpeeksi matalalla ja hiihtoreissun pituus DNT:n (Den Norske Turistforening, elikkä Norjan “Suomen Latu”) mökille olisi vain kilometri. Hangessa.

Skitouring with a toddler in Norway

Innostuin kesällä mikroseikkailuista. Pienistä ja vähän isommista reissuista lähimaastoon. Näitä me olemme tehneet paljon ennenkin tämän termin ilmaantumista blogiini, muksujen kanssa ja ilman, mutta suuressa kunnon “verta, hikeä ja kyyneliä” outdoor-seikkailun kaipuussa tämä Alastair Humphreysin konsepti sai jollain tasolla tuon kaipuun tyyntymään. Tai ainakin rauhoitettua hetkeksi. Tosin siinä missä Alastair viettää 24 tuntia ulkona, ilman telttaa, me hiihdämme autiotuvalle missä takkapuut löytyvät liiteristä ja hellassa on kaasua, koko pesueen kanssa yöreissuille.

Tänä vuonna meillä kävi tuuri. Vaikka vuoriylängölle ajaessa vastassa oli vain iso, rauhallisesti hommiaan tienlaidassa hoitava hirvi, me emme olleet vuoden ensimmäiset joilla oli ollut sama suunta läpi hangen. Painavan pulkan kanssa ja ihan perinteisillä murtsikkasuksilla matkasta ei olisi tullut mitään, mutta nyt, jo tehtyjä lumeen piirtyneitä syviä uria seuratessa matkanteko onnistui jo katoavassa päivänvalossakin.

Skiing in Norway

Vetåbua. Käännös vasempaan ja meidän mökille. Paikalla ei selvästikään ollut ketään muuta, eikä ollut käynyt edes hetkeen, sillä viimeiset sata metriä olivat reissun hitaimmat, ladun uria uurtaessa.

Me pistimme oman leirin pystyyn mökin olohuoneeseen missä takkatuli ja kynttilät pian valaisivat ja levittivät lämpöä kauan kylmänä olleeseen rakennukseen, samalla kun minä lämmittelin edellisen päivän lasagnea otsalampun valossa keittiön puolella ulkovaatteissa. Ja täydensin halkolaatikkoa rämpimällä juuri reiden alle ulottuvassa hangessa liiterille ja takaisin.

Vetåbua, DNT cabin in Norway

DNT cabin in Norway

Vetåbua, DNT cabin in Norway

Frozen

Evening by the fire in DNT cabin, Norway

Pieni hymynkare taisi olla huulilla koko ajan. Mikroseikkailujen osa yksi oli TÄSSÄ, pieni seikkailu mistä me aikuiset nautimme täysillä, onnistui erinomaisesti ja ongelmitta näinkin pienten muksujen kanssa.

Päivän viimeistenkin valonsäteiden ollessa jo kauan kadoksissa me kaikki kömmimme makuupussien ja peittojen alle siinä iltakuuden maissa, mieheni kaivoi esiin iPadin ja naureskelimme kuinka pian, heti tämän elokuvan jälkeen olisimme unessa. Ja hiihtäisimme takaisin autolle aikaisin ennen auringonnousua.

Aamukolmelta kun vielä hikoilin ja kiroilin myöhäistä saapumistamme ja innokasta mökin lämmittäjää lämmitystä, taisimme oivaltaa tämän reissun tärkeimmän oppitunnin. Ei sinne mökille kannata saapua ajoissa vain valon takia. Lämmin, ei kuuma tai kylmä, mökki on aika ehdoton jos haluaa nukkua lainkaan yöaikaan…

DNT:stä juttua lisää löytyy mm. tästä “Hiihtoreissu Jotunheiminissa” postauksessa. Mökkejä on kolmea eri tasoa, me yövyimme ns. “itsepalvelumökissä” mistä löytyy kaikki tarpeellinen kuten polttopuut, keittiöliesi kaasulla ja perus-keittiötarvikkeita. DNT:n jäseniltä yöpyminen näissä mökeissä maksaa NOK 220 (26€), ei-jäseniltä NOK 325 (39€). Mökit ovat lukittuja, mutta avaimen saa NOK 100 (12€) panttia vastaan jatkuvaan käyttöön.

Ja ennen kuin poistun linjoilta. Mondo-lehteä lukeva Hetta P. Jos satut täällä käväisemään, et tiedäkään minkälaisen kestohymyn, riemun ja muutenkin vain yleisen mielettömän hyvän fiiliksen saitkaan aikaan lehteen lähettämälläsi kommentilla. KIITOS!

Minikokoisia mikroseikkailuita

#IGTravelThursday Melontaa Kanadassa I @SatuVW I Destination Unknown

Täällä tuntuu kello tikittävän.

Ei kuitenkaan tuo biologinen kello, sen tuloksethan ovat jo nähtävillä meidän pienen Minin ja minun ison raskausmahan muodoissa.

Sen sijaan kellon tikityksellä on jotain tekemistä seikkailuihin ja reissuun lähtemisen haluamisen kanssa. Ja sen fiiliksen että aika alkaa olla vähissä… (vaikka hyvinhän tässä on vielä äitiyslomaakin jäljellä reissujen tekoon kun toista muksuakaan ei vielä näy!)

Kun puhutaan seikkailuista, ensimmäisenä mieleen tulee Kanadan British Columbian reissu vuodelta 2009 ja meidän ns. ”first descent” melontareissu Atnarko-joella. Tarkoittaen siis sitä että kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin kyseistä jokea melonut, eikä varmasti meidän jälkeen melokaan… Kolmen päivän matka muuttui hetkessä neljän päivän reissuksi kun melonnan sijaan jouduimme lähinnä kantamaan täyteen lastattuja koskikajakkeja puupatojen ympäri ja ylitse vaikeakulkuisessa metsässä, pitäen samalla silmällä merkkejä karhuista ja puumista ja laskeskellessa riittääkö ruoka yllättäen pidentyneelle matkalle.

Näin jälkeenpäin katsoessa tuo koko reissu kuitenkin muistuu mieleen mahtavana seikkailuna. Muistan vieläkin miltä kylmä olut maistui reissun päättyessä, kun kuskimme oli löytänyt pienen hiekkatien ja pääsi meitä vastaan kilometrejä ennen kuin odotimme tapaavamme hänet. Ja kuinka vahvaksi tunsinkaan itseni kun olin raahannut noin 35 kiloista kajakkia mukanani neljä päivää, välillä olkapäällä, ja välillä perässäni. Ja aina silloin tällöin tietenkin myös vedessä.

Mutta veisinkö muksut mukaan vastaavalle reissulle? Enpä tietenkään…

IGTravelThursday Haikkausta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Niinpä Minin tullessa mukaan kuvioihin meidän perheen yhteiset seikkailut ja ulkoiluretket ovat muuttuneet aika lailla, ja olemmekin viettäneet paljon aikaa lähimaastossa. Siihenhän nämä puitteet täällä Norjassa ovat aivan mahtavat. Monet näistä reissuista ovat olleet ns. ”keskenjääneitä” seikkailuita (miellyttävämpi sana epäonnistumisen sijaan), kuten talvinen hiihtoretki vuoristomökille tai viime viikonlopun vaellusreissu Hafjelltoppenille.

Mutta enpä aikaisemmin miettinytkään näitä lähiseuturetkiä mikroseikkailuina, ennen kuin löysin netin ihmeellisestä maailmasta brittiläisen Alastair Humphreysin. Alastair pysytteli saarivaltiossa vuoden ajan (ainakin noin suunnilleen) ja kehitteli mikroseikkailuitaan, joiden johdosta hän oli myös yksi vuoden 2012 ”National Geographic Adventurer of the Year” tittelin haltijoista.

Ja nyt kun näille meidänkin miniseikkailuille on virallinen nimi, arvatkaapas kuka on sataprosenttisen innoissaan ja täpinöissään!!!!?

#IGTravelThursday Haikkausta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Kuten ehkä saatoittekin arvata, meillä on nyt suunnitteilla oma sekalainen kokoelma minikokoisia (eli myös Minille ja masuasukille soveltuvia) mikroseikkailuita. Toivon hartaasti että päädymme syksyllä myös surffailemaan Portugalin vesille, ja alkuvuodesta melomaan ja fillaroimaan Uuden-Seelannin maisemiin, mutta jos näin ei jostain syystä käykään, olen jo huomattavasti rauhallisemmin mielin sillä meillä on listalla monen monta seikkailua jotka voi helposti ja halvasti toteuttaa ihan täällä Norjan rajojen sisäpuolella. Jostain syystä suunnitelmien kirjaaminen mieheni kanssa teki niistä heti paljon konkreettisempia ja ”seikkailumaisempia”, ja tuo kellon tikityskin kuului heikompana jokaisen suunnitelman myötä.

Ja aivan täydellistähän olisi jos voisin jo nyt merkata seikkailut kalenteriin, mutta tällä hetkellä meidän tahdin määrää tämä mahassa asuva ja kovasti odotettu uusi tulokas. Tulehan jo ulos sieltä pikkuinen! 

Olen mukana järjestämässä Skimbaco Lifestyle – lehden liikkeelle polkaisemaa Instagram Travel Thursday – hanketta täällä Suomessa yhdessä Kaukokaipuun Nellan ja Running with wild Horses – blogin Veeran kanssa. Viime viikolla mukana oli jo yli neljäkymmentä blogaajaa kansainvälisesti, ja kampanjan ideanahan on tuottaa blogi-sisältöä aiheesta ”Instagram & matkailu” ja siten edesauttaa että ihmiset löytävät matka- ja lifestyleblogaajat Instagramista. Lähde sinäkin mukaan, ohjeet ja lisätietoja löydät täältä, ja tutustu myös muihin tällä viikolla mukaan lähteneisiin blogaajiin ja heidän postauksiin alla olevien linkkien kautta. Liity myös sähköpostituslistallemme niin saat muistutuksen kampanjasta aina keskiviikkoisin suoraan inboksiisi. Instagramista meikäläisen löytää nimimerkillä @todestinationunknown ja tämän postauksen kuvat ovat Instagram-galleriastani tuota ensimmäistä lukuun ottamatta.


Villi luonto kutsui. Ja koti myös.

Lupasin alkuvuoden ”Kaksitoista kuvaa” postauksen yhteydessä palata meidän joulukuussa legendaarisesti epäonnistuneelle hiihtoreissulle, ja ajattelin että näin alkuviikon piristykseksi, miksipä en tekisi sitä juuri nyt. Kyseessä ei siis ollut pikainen iltapäivän pyörähdys läheisille laduille, vaan meidän ensimmäinen yritys ”mökiltä mökille” reissulle. Tuosta mökkikonseptista lisää ihan kohta.

Reissu alkoi mukavissa merkeissä, mies pakkasi ulkona lumisateessa pulkkaa, ja minä ja mini lisäilimme kalsarikerroksia iloisesti autossa. Tosin suunnitelmana oli syödä vohvelit (Norjassa kun ollaan) aloituspaikan läheisessä hotellissa ennen lähtöä ja vaihtaa kamppeet päälle siellä, mutta ei tullut mieleenkään että hotelli olisi voinut olla kiinni aivan joulun alla.

Hiihtoreissulla lapsen kanssa Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtoreissun valmistelua I @SatuVW I Destination Unknown

 ”Mini pulkkaan ja menoksi” on ollut tämän talven mottomme ja niin se oli nytkin. Neiti oli mukavasti vällyjen sisällä tutti suussa valmiina päiväunille, ja me olimme valmiita lähtöön.

Lapsi pulkassa hiihtoreissulla I @SatuVW I Destination Unknown

Pari ensimmäistä kilometriä hiihdimme latuja pitkin, latuja, jotka karttapalvelun mukaan oli tehty saman päivän aikana. Mutta ei. Jos näillä laduilla oli ollut edes toista hiihtäjää viimeiseen viikkoon olisin ollut yllättynyt. Ja tuo sää. Säätiedotuksen mukaan viimeistään puolelta päivin olisi pitänyt kirkastua, mutta kovin harmaaltahan se näytti. Optimistit kuitenkin toistelivat että  ”kyllä se sää tästä varmaan seuraavan tunnin sisällä kirkastuu”. No ei.

Hiihtoreissulla pulkan kanssa Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Varsinainen villi luonto kutsui tämän kyltin kohdilla ja suunnaksi muodostui DNT:n itsepalvelumökki ”Gråhøgdbu”. Noista mökeistä ja DNT:stä olen kertonut aikaisemmin mm. täällä, mutta pikaisesti kerrattuna näitä mökkejä löytyy Norjasta nelisensataa, toiset ovat täydenpalvelun taloja, ja toiset ovat joko itsepalvelumökkejä (mökeissä mm. takkapuut  ja jonkin verran kuivamuonaa) tai ei-palvelu mökkejä jotka ovat hyvin yksinkertaisia ilman mitään ekstraa.

Hiihtoreissulla DNT mökille Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Mutta takaisin erämaahan hankeen. Näillä reissuilla varusteina kuuluisi ehdottomasti olla jonkin sortin eräsukset mutta mehän lähdimme reteinä matkaan perinteisillä murtsikoilla. Ja eihän siitä mitään tullut…

Hiihtoreissulla Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Suunnistamista hidasti lisäksi merkkikeppien puute, jotka yleensä näyttävät tietä DNT:n mökeille. Me olimme ilmeisesti matkalla liian aikaisin kaudesta ja yritimme kompassin avulla pysyä oikeassa suunnassa.

Näkymiä Ringebufjelletilta Norjasta I @SatuVW I Destination Unknown

Matkan teon ollessa vääränlaisten varusteiden johdosta erittäin hidasta, jouduimme tekemään vaikean päätöksen ja kääntymään takaisin. Jos olisimme olleet matkalla kahden olisimme ehkä jatkaneet matkaa, olihan meillä mukana kunnon otsalamput, ruokaa ja vaatetusta. Mutta minin(kään) vuoksi hommassa ei ollut loppujen lopuksi mitään järkeä, vaan suuntasimme lähimmälle tielle ja minä kipitin kovaa vauhtia takaisin autolle. Mies kun oli tehnyt isoimman työn täyden pulkan perässä vetämisessä.

Hiihtoreissun päätös I @SatuVW I Destination Unknown

Vaikka olen toistellut sanayhdistelmää ”epäonnistunut hiihtoreissu”, tuo ei ihan täysin pidä paikkaansa. Totta on että me emme selvinneet määränpäähämme yöpuulle, vaan palasimme takaisin kotiin takkatulen ääreen ja omaan lämpöiseen sänkyyn. Reissusta on kuitenkin jäänyt hyvät muistot ja hymy huulille, ja me opimme paljon. Seuraava yritys on merkitty jo kalenteriin mutta sitä ennen käymme paikallisen urheilukauppiaan luona visiitillä päivittämässä varusteet!

Näistä iloisen ”epäonnistuneista” merkeistä mukavaa viikon aloitusta sinulle! Tästä menneestä viikonlopusta jäi puolestaan päälle mukavan seesteinen fiilis tänne meille, toivottavasti viikon kiireinen aikataulu ei ihan heti tuhoa tätä fiilistä…