Fillarointia

Norjan vuoristohotelleissa on jotain erikoisen kutsuvaa. Erikoisen sillä, että ne eivät ole aina loppuunsa asti sliipattuja, välillä kaukanakin siitä, mutta silti viihtyvyys on sitä luokkaa että lähtö tulee aivan liian nopeasti, ja seuraava visiitti liian hitaasti.

Tapasin hiljattain Lillehammerin matkailunkehittämisessä mukana olevan henkilön, jonka mielestä Irlannin pyöräilyseikkailuiden jälkeen minun oli ehdottomasti käytävä katsastamassa melkein paikallinen ja uudehko Furusjøenin järvenrantaa kiertävä pyöräreitti. Olin tuskin ehtinyt esittää idean juuri maailmalta kotiin tulleelle miehelleni, kun puhelin jo soi ja Rondablikk hotellilta tuli kutsu; tulkaa pyöräilyntäyteiselle viikonloppuvisiitille koko perheen kanssa.

“Jee, viikonlopun mittainen loma”, ajattelin minä, ja niin me taas mentiin, reilun tunnin ajomatkan päähän kohti Rondanen kansallispuistoa. ”Eikö me voitaisi joskus olla hetki paikoillaan?” taisi mieheni mutista, mutta lähti kuitenkin mukaan matkaan paikkaan josta mainitsin pikaisesti samassa yhteydessä kun mietin sitä että onko elämää ison seikkailun jälkeen?

Rondablikk ei ole sliipattu. Ulkoapäin se sulautuu Rondanen kansallispuiston laidalla olevaan Peer Gyntinkin tapahtumapaikkana olevaan metsä- ja järvimaisemaan täydellisesti, sisällä aulassa tervehtii täytetty jääkarhu ystävineen ja punainen väri osuu silmille välillä liiankin kirkkaana. Huoneet ovat vanhanaikaisia ja kuluneita, mutta sängyssä unet maistuvat, eikä pelkästään raikkaassa ilmassa vietetyn päivän vuoksi.

Hotelliin on tultu viihtymään, mutta ei pieneen neljän seinän rajoittamaan tilaan huoneessa numero 214, vaan isojen ikkunoiden ääreen yhteisiin tiloihin joita riittää useammassakin eri kerroksessa. Silloin kun ei olla ulkona. Rondablikkin maastoissa pyöräillään, vaelletaan, hiihdetään ja kalastetaan, ja totta kai talvisin voi ajella myös koiravaljakon kyydissä, Norjassa kun ollaan. Kuulemma Furusøjenin järvi on myös armollinen pilkkijöille, päivässä kun saattaa nousta kuusikymmentäkin kalaa. Tae siitä että “kalaa tulee” ei saisi minua siltikään jäälle odottelemaan saalista…

Pirun pitkä käytävä. Ei aina vaan voi jaksaa…

Ravintolassa hotellivieraiden pöydät on merkitty seurueittain ja tuosta samasta pöydästä paikka löytyy joka kattauksessa. Norjassa kun ollaan, ruoka ei ole halpaa, mutta se on erinomaisen hyvää. Ja täällä asuessa me olemme ainakin tulleet siihen tulokseen että kun kaikki on kerta kallista, mieluummin maksaa sitten vielä pikkaisen enemmän erinomaisesta kuin “vain paljon” keskinkertaisesta. Illalla ja aamulla syödään buffettipöydästä, lounaaksi voi pakkailla norjalaisten rakastamat eväsleivät “matpakken” muotoon. Meidän pöydässä riitti sen verran toimintaa kahden noin metrin mittaisen menijän kanssa että annoin kameran odotella hiljaisempaa hetkeä laukun pohjalla. Hetki jota ei koskaan tullut.

Perus perhepotretti. Äiti lähdössä iloisena fillarilenkille, neiti vetää taustalla raivareita, pieni mies miettii perheenvaihtoa. 

Ehkä turhauttavinta vanhemmuudessa on vuorottelu. Vuorottelimme siis mieheni kanssa fillarilenkkeilyssä, mieheni kiersi järven ensin myötäpäivään, sitten minä vastapäivään. Eksyimme molemmat järveä etsiessämme, mutta kun sinne kerran löysi, fillaroida olisi voinut pidemmänkin lenkin kuin vain 23 kilometriä.

Hieman ylämäkeä, hieman alamäkeä, paljon pitkospuita ja upeita järvimaisemia missä taustalla aina välillä siinsivät Rondanen lumihuippuiset yli 2000 metriä korkeat vuoret. Furusjøenin aluetta ollaan kehittämässä enemmänkin polkupyöräilijät mielessä, joten mielenkiinnolla jään seuraamaan tuleeko alueelle uusiakin reittejä! Kylttejä ja karttoja ollaan ainakin kuulemma lisäämässä.

Äitiä ja papaa odotellessa hotellin pihalla pyöräiltiin myös, keinuttiin leikkipuiston puolella ja käytiin kävelemässä ja kuvailemassa sieniä, ja kylmän tullessa pulahdettiin hotellin lämmitettyyn altaaseen. Tiukan paikan tulleen huoneesta löytyi onneksi myös televisio. TV, joka on varmasti monien väsyneiden lasten tai vanhempien päivän pelastaja! Tanssilattialla pyörähdellään muuten hotellissa myös joka ilta sunnuntaita lukuun ottamatta, mutta me sammuimme jo samaan aikaan lasten kanssa. Eli aika aikaisin…

Tulipahan tässä todistettua taas se, että kauas ei kotoa tarvitse lähteä jos mieli tekee lomalle!

Siinä missä viime viikolla tutkimme Tamperetta, tässä tuli taas löydettyä yksi uusi “tänne tullaan uudestaan perheen ja ystävien kanssa” paikka mihin mieheni jo suunnittelee hiihtoreissua kunhan hanget vievät voiton ruskakaudelta. Tämä visiitti meiltä jäikin vähän lyhyeksi, kun meidän pienen miehen syksynmittaan astmaattiseksi muuttunut yskiskely yltyi yölliseksi astmakohtaukseksi ensimmäisenä lomayönä. Aamulla sitten pakattiin kassit ja siirryttiin kotiin, mistä Lillehammerin sairaalaan on huomattavasti nopeampi matka, niin tarvittaessa. Onneksi tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä…

Rondablikissä muuten aloitettiin juuri remontti, joten talvikauden alkaessa tuo kirkas punainen katoaa hieman lempeämpien sävyjen tieltä. Jääkarhu kumppaneineen jää kuitenkin paikoilleen. jos pieni kisailu kiinnostaa, Furusjøenin maisemissa hiihdetään, pyöräillään ja juostaan vuosittain kilpaa Furusjøen Rundt tapahtumien muodossa. Vuoden 2015 aikataulu näyttää tältä:

• 14.2.2015 – Rennet – 45km ja 20km hiihtokisat
• 25.7.2015 – Rittet – pisin fillarimatka 73km, lyhyempiäkin matkoja löytyy
• 5.9.2015 – Løpet – 7.6km ja 17.8km juoksumatkat, muksuille pienempiä spurtteja

Hiihto- ja fillarikisat siintävät hieman jo mielessä, juoksut jätän suosiolla muille… :)

Lisätietoja hotellista: www.rondablikk.no
Lisätietoja tapahtumista: www.furusjoenrundt.no

Rondablikk kartalla

Koska Rondablikk ja Furusjøen eivät ehkä kuulu Norjan tunnetuimpiin turistinähtävyyksiin, tässä kartta mistä moinen paikka löytyy. Oslosta matka Kvamiin asti kulkee päätietä E6 pitkin, ja Kvamista tie vie ylöspäin noin 13 kilometriä. Esimerkiksi Oslon päälentokentältä Gardermoenista matkaan kuluu noin 3,5 tuntia.

Rondblikk Instagram-kuvina

Lisää Instagram kuvia voit katsastaa myös täältä.