Browsing Category

Ulkoilu

Färsaaret ja Mykines I @ Kate Donnelly I Destination Unknown

Hetkellisesti hukassa: Färsaarilla vaeltaminen

Färsaaret ja Mykines I @ Kate Donnelly I Destination Unknown

Niin kauan kuin pysyin vain liikkeessä, kaikki oli varsin mainiosti. Ylös jyrkkiä mäkiä ja kallioita, alas soiden valtaamia polkuja. Melkein joka päivälle oli uusi tavoite saavutettavaksi; vuorenhuippu tänään, rantakallio huomenna. Jaloissa oli voimaa, koko kropassa energiaa. Kun pääsin kotiin, kehoni otti lopputilin. Jalkoja särki ja selkä ei meinannut tehdä tehtäviään. Vaikka tieteellistä todistetta minulla ei asiasta olekaan, ehkäpä tällä kaikella oli jotain tekemistä sen kanssa että olin asettunut reissun jälkeen hanakasti sohvalle vaakatasoon viinilasin ja suklaarasian kanssa, sen sijaan että painelisin ylös ja alas mäkiä aamusta iltaan.

Koska vuorilla vaeltaminen oli syy siihen miksi minä ja ystäväni Kate ja Anne Marit näille saarille lähdimme, halusin nyt jakaa muutamia muistoja ja kuvia Färsaarten haikkireissuista. Alunperin suunnitelmissa oli myös pyöräily pitkin saaren kiemurtelevia teitä, mutta haikkaus vei tällä kertaa voiton. Ja helikopterikyydit.

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Hienoa Färsaarilla vaeltamisessa on se, että voit lähteä haikille oikeastaan mistä ja mihin vain. Päätä kohde, ja kävele (yleensä) ylös. Saarilla ei ole vaarallisia villieläimiä, mitä nyt yksi pässi vähän nostatti sydämensykettä ja antoi paikallisille kunnon aihetta nauruun kolmen naisen, yksi näistä kuusi kuukautta raskaana, kirmatessa pitkin niittyjä ja yli aitojen Fugloyllä, Färsaarten itäisimmällä saarella aivan saariryhmän pohjoisessa nurkassa.

“Ei niistä pässeistä tarvitse välittää, ne eivät ole koskaan hyökänneet kenenkään kimppuun” meille kerrottiin jälkikäteen. Joopa joo. Täytyy tosin tunnustaa, että ei se pässi varmaan edes meidän perään lähtenyt. Me emme vain pakomatkamme aikana ehtineet tarkastaa ketä tai mitä pakoon olimme juoksumatkalla!

Ihan oikea kiusankappale, kuvitteellisten ärhäköiden pässien lisäksi Färsaarilla on sumu. Vaikka aamulla päivä alkaisi kirkkaana, sumu saattaa saapua mitään ilmoittamatta kulman takaa tai vuoren toiselta puolen, välillä kiusoitellen ja melkein taas kadoten, ja sitten yllättäen vieden kaiken näkyvyyden. Sää, ja sumu sen mukana voivat vaihdella hyvinkin paljon paikkakuntakohtaisesti saarelta toiselle, tai pienen saaren eri puolilla, vaikka ajomatkat Färsaarilla ovatkin lyhyitä. Kahta tuntia pidempää ajomatkaa saa jo hakea!

Sitten ihan erikseen ovat ne päivät kun sumuverho on vallannut koko laakson. Silloin on hyvä istua kämpässä kuuman teekupin kanssa ja odotella sumun hälvenemistä. Ja odottaa. Ja odottaa vielä lisää. Ja lopulta lähteä sumuun haikkaamaan kun ei siitä odottamisesta meinaa tulla loppua.

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

“Pysytään tällä korkeudella ja ei lähdetä sumuun seikkailemaan jos emme näe missä reittiä merkitsevät kivikasat sijaitsevat.”

Kuuluisat, melkein viimeiset sanat. Korkeallahan me pysyttiin ja jatkettiin itse asiassa matkaa yhä korkeammalle, suoraan sumuun ilman mitään käsitystä siitä missä polku olisi vienyt meidät suoraan päämääräämme.

“Se on tästä vaan ylös ja yli toiselle puolelle, ei sen kummempaa.”

Niin kuin se olikin, tai ainakin sinne päin. Sumulla on vain jännä tapa sotkea suuntavaisto ja sen hetken, kun sumu hetkeksi hälveni, huomasimme olevamme huolestuttavasti suuntaamasssa suoraan kohti rantakallioita, aivan väärässä suunnassa.

Sumua siis kannattaa jos ei varoa, niin ainakin kunnioittaa ja ilman karttaa ja kompassia on turha lähteä helpollekaan reitille. Niiltä helpoiltakin reiteiltäkin kun on hieman turhan helppo eksyä!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Ihan parasta Färsaarilla haikkailussa on kuitenkin ainakin kesänloppua kohden mennessä se, että saat usein olla vuorilla yksin kukkulan kuninkaana. Harvat olivat ne kerrat kun tapasimme haikeilla ketään muita ihmisiä, vain lampaat ja pässit seurasivat etenemistämme, jos edes viitsivät nostaa päätään meitä katsoakseen. Osa haikkireiteistä seuraa kivikasoja, mutta aika usein polun paikkaa saa seurata silmä tarkkana että ei aivan täysin eksyisi reitiltä. Fiilikset ovat usein siis kuin tutkimusmatkailijalla konsanaan.

Matkustaminen julkisilla on myös erittäin helppoa, bussilla, lautalla ja/tai helikopterilla pääsee saariryhmien joka kulmaan, ja vaikka viimeinen bussi olisikin haikin hieman venähtäessä jo mennyt, ystävälliset paikalliset olivat meitä ainakin aina auttamassa. Englantia puhuvat jos eivät ihan kaikki, niin ainakin monet, vaikka aika yllättäen tulin puhuneeksi saarilla enemmän norjaa kuin englantia tämän matkan aikana. Niinpä matkalla olo oli varsin kotoisa, vaikka aika usein olimmekin hetkellisesti hukassa, oli sitten sumua tai ei…!

Kiinnostaako haikkaus Färsaarilla? Jatka vielä eteenpäin!

Ei voisi vähempää kiinnostaa? Mukavaa alkavaa viikkoa ja seuraavan kerran palailen vähemmän haikkauksellisissa merkeissä…!!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

VINKIT VAELTAMISEEN FÄRSAARILLA

  • Sumu: Varaudu aina pahimpaan, sumu voi saapua aivan yllättäen. Jos et ole aivan varma siitä mistä tulit tai minne olet menossa, löydä suojaisa paikka, lisää vaatekerroksia, istahda alas ja syö suklaata. Usein sumu myös hälvenee pian ainakin hetkellisesti, vaikka oli myös päiviä milloin katselimme ikkunasta valkoista vaippaa, koko päivän.
  • Varusteet: Färsaarten vuoret ovat toisille vain kukkuloita, mutta niitä ei silti kannata aliarvioida. Sadevaatteet, eväitä, lämpöistä päälle puettavaa, kartta ja kompassi tulisi ainakin löytyä repusta. Ja kompassin käyttöä kannattaa sitten harjoitella jo ennen reissua, jos partiopäivistä on jo jokunen vuosi. Kunhan vaan sanon. Omasta kokemuksesta ehkä….
  • Eväät: Pakko mainita vielä erikseen. Kioskeja, kauppoja tai bensa-asemia ei varsinkaan haikkien varrelta, mutta edes pienistä kylistä usein löydy. Eli kunnon eväät mukaan, ja aina jotain vähän ekstraa.
  • Aikataulut: Usein suuntaa antavat haikkiajat on arvioitu täysin yläkanttiin, mutta ei Färsaarilla. Jos halua ottaa kuvia, tai pitää kunnon evästauot, esimerkiksi nämä Visit Faroe Islandsin haikkaus oppaan ajat pistävät puuskuttamaan kun pitäisi ehtiä bussille!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Helikopterilla Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

VAELTAMINEN FÄRSAARILLA: SUOSIKIT

  • Mykines. Kurkkaa kuvat täältä niin tiedät mistä puhun. Pienen pieni Mykines täyttyy turisteista kesäpäivinä, mutta jos jäät saarelle yöksi, voit olla niinkin onnekas että ihailet auringonlaskua omalla porukalla.
  • Haikki Saksunista Tjørnuvíkiin Streymoyn saarella. Tänne pitää päästä uusiksi, ajan kanssa. Helpoiten reitille pääsee menemällä taksilla tai liftaamalla Saksuniin, mieluiten laskuveden aikaan jotta voi seurata pientä poukamaa merelle asti. Saksunista polku ja kivikasat vievät vuoren yli Tjørnuvíkiin (jos et eksy matkalla niin kuin kävi meille) ja kylän hiekkarantojen ääreen. Me jouduimme juoksemaan loppumatkan ehtiäksemme bussiin, näissä maisemissa olisi ollut mukana viettää vähän enemmänkin aikaa.
  • Suðuroyn saari. Kirjoitin saaresta kokonaisen postauksen. Saaresta jäivät mieleen upeat maisemat, ehkä pelottavin siltaan koskaan, ja muiden ulkoilijoiden puute. Vaikka nämä samat kolme kohtaa taitavat kyllä päteä useampiin paikkoihin Färsaarilla! Ja silti me kuulemma missasimme kaikista upeimmat maisemat Beinisvørðin tienoilla.
  • Gjógv Eysturoyn saarella. Kylässä asuu viitisenkymmentä asukasta, mutta väkiluku moninkertaistuu loma-aikaan suositun majatalon vuoksi. Aivan majatalon takaa lähtee useimmille sopiva kaunis ja helppo haikki ylös rantakallioiden päälle, ja sieltä voivat aktiivisimmat jatkaa matkaa edelleen katsomaan vilkkaita lintukallioita.
  • Hattarvikista Kirkjaan Fugloyn saarella. Ei se itse haikki tällä pienellä Färsaarten koilliskulman saarella niin erikoinen ollut, mutta 110 kruunun helikopterikyyti saarelta kotio teki reissusta ikimuistoisen! Klaksvikista, eli Färsaarteen toiseksi suurimmasta ”kaupungista” tämä on sopiva päiväreissu alkaen bussimatkalla Hvannasundiin ja sieltä lautalla Hattarvikaan, mistä haikaten Kirkjaan ja sieltä kopterilla kotio. Tykkään!
  • Miðvágurista Bøsdalafossurille Vágarin saarella. Helppo päiväretki Tórshavnista aivan lentokentän kupeessa. Tämä reitti kulkee Färsaarten suurimman järven, Leitisvatnin rantaa aivan merelle asti, mistä ovat mielettömät maisemat sekä järvelle, että merelle. Meillä ei pahemmin jäänyt aikaa valokuvaukseen, mutta Instagramista löysin tämän esimerkin siitä, kuinka upea paikka voikaan olla!

Kuvat: Kate Cornfield & Satu Vänskä-Westgarth

Visit Faroe Islands lennätti minut ja ystäväni Katen ja Anne Maritin ystävällisesti Färsaarille, varusti meidät kolmeksi viikoksi matkakorteilla ja järkkäsi muutamaksi yöksi majoituksen. Loppu olikin sitten meidän käsissämme ja kolmisen viikkoa kului aivan liian nopeasti, enemmän tai vähemmän hukassa!

Sumba, Sudoroy, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Suðuroy ja aikataulujen lukemisen taito

Sumba, Sudoroy, Färsaaret I  @SatuVW I Destination Unknown

Olo oli aikas tyytyväinen. Suunnitelmat olivat menneet, tai ainakin menossa ihan nappiin, sillä matkanteko Färsaarten läntisimmästä kulmasta eteläisimpään kolkkaan lautta-bussi-lautta yhdistelmällä oli yksinkertaista kuin mikä. Tórshavenissa aikaa oli juuri sopivasti ruokaostosten tekoon, ja ehdimme jopa poimia matkalta sushi-annokset joista nyt nautimme satamaterminaalin toisessa kerroksessa odotellen M/F Smyriliä, määränpäänä Tvøroyri ja Suðuroy.

Lautan lähtemisaika tuli ja meni, ja meidän hämmennys kasvoi. Lautanhan piti kulkea jokaisena arkipäivänä klo 18:30 ja nyt terminaalissa ei ollut ketään muita kuin me ja alakerran yksinäisten pöytien ääressä istuva nuori poika läppäreineen.

Maanantai: Tórshavn – Tvøroyri, lähtö klo 16:00

Ei hitto…

Hilmarsstova, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Hilmarsstova, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Hilmarsstova, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Kun kello läheni jo keskiyötä, saavuimme kuitenkin Tvøroyrin satamaan. Onneksi maanantaisin meni myös se viikon ainut myöhäinen iltalautta. Fróði, Airbnb hostimme odotteli meitä jo satamassa, ja automatka pieneen hobittimaiseen ruohokattoiseen Hilmasrsstova-mökkiimme vei vain hetken. Tässä oli nyt sitten seuraavien päivien kotimme kun tutkisimme eteläisintä, ja kuulemma myös välimerellisintä Färsaarten saarta!

Mitä tulee julkisen liikenteen aikatauluihin, ei se niiden lukeminen nyt niin vaikeaa ole, mitä nyt vaatii hieman keskittymistä. Bussien, lauttojen ja helikoptereiden lähtöajat on suunniteltu niin että kulkeminen paikasta A pisteeseen B pisteen C kautta on yleensä erittäin joustavaa. Kaikki tarvittava info löytyy selkeästi www.ssl.fo sivustolta ja paikallisella Travel Cardilla lautat ja bussit ovat ilmaisia, Mykinesin lauttaa lukuun ottamatta.

Akraberg lighthouse, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Lampaita, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Akraberg lighthouse, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

“Tulitteko te tänne taksilla? Me tulimme bussilla ja sitten haikkasimme kylästä majakalle. Se oli tosi helppoa. En tiedä mitä se teidän taksi maksoi mutta bussi…” vahvasti ranskalaisella korostuksella höystetty naisääni jatkoi ja jatkoi vaan. Meillä oli taas mennyt aikataulujen lukeminen vähän pieleen, ja vain puolet matkasta kohti Akrabergia, Färsaarten eteläisintä majakkaa ja -kärkeä onnistui bussilla. Vágurista Sumbaan ja sieltä majakalle meidän oli jatkettava taksilla. Mutta menihän se näinkin.

Haikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Haikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination UnknownHaikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Näiden ranskalaisten leidien lisäksi me emme tavanneet ketään muita matkailijoita tai haikkailijoita näiden viiden päivän aikana kun tutkimme Suðuroytä. Haikkipoluista osa oli merkattu kivikasoin, toisilla reiteillä seurasimme pieniä poluntapaisia painaumia mitkä olivat aikojen myötä melkein kadonneet luonnon viedessä poluista vallan. Ja parhaimmillaan me suunnistimme kartan ja kompassin avulla vuorien rinteillä kohti rantajyrkänteitä, välillä sumussa ja hieman hukassa, toivoen näkyvyyden kirkastuvan edes hetkeksi, jotta löytäisimme kartallekin sopivan maamerkin.

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Vaikka Suðuroy ei ollutkaan samassa sarjassa Mykinesin kanssa mitä tulee auringonlaskuihin ja auringonpaisteeseen, saarelta löytyi yksi pelottavimmista silloista mitä itse olen koskaan kohdannut, ylittäen Atlantin satojen metrien korkeudessa mantereelta pienelle Rituskorin saarelle. Ystävieni Katen ja Anne Maritin ottaessa valokuvia, minä seurasin sivusta turvallisen välimatkan päästä hengitellen syvään. Eipä ole korkeanpaikankammo iskenyt aikaisemmin tällä voimalla!

Mitä tulee Suðuroyn välimerellisyyteen, sumu, kylmä tuuli ja vesisade pitivät huolen siitä että ei täällä kovin eteläiset tunnelmat ollut. Ihmiset olivat kyllä ystävällisiä, poimien meidät mukaan kun olimme jääneet viimeisen bussin kyydistä (ei mitään tekemistä aikataulujen lukemisen kanssa), auttaen kaupassa irtokarkkien punnitsemisessa ja ajaen meidät seuraavaan kylään bussia odottamaan kun sumussa saavuimmekin vuorilta väärään määränpäähän, minne paikallisbussin reitti ei edes ylettänyt.

Ovatko ihmiset välimerelliseen tyyliin avoimempia ja ystävällisempiä täällä etelässä kuin muualla Färsaarilla, se jääköön nähtäväksi kun suuntaamme kohti pohjoista. Aikataulut on tutkittu tarkkaan, ja lautta-bussi-bussi matkan pitäisi onnistua eteläisimmästä kolkasta pohjoisimpaan yhdessä päivässä. Saa nähdä miten käy…

Missä on Suðuroy ja miten sinne pääsee?

Suðuroy on Färsaarten eteläisin saari, ja lauttamatka sinne Tórshavenista kestää noin kaksi tuntia. M/F Smyril kulkee saarille 2-3 kertaa päivässä. Majoitusta ja ruokapaikkoja saarelta löytyy rajoitetusti, siksipä me vuokrasimme kämpän Airbnb:n kautta jotta voimme itse kokkailla ruuat paikan päällä.

Kuvat: Kate Cornfield & Satu Vänskä-Westgarth

Rallarvegen I @SatuVW via Instagram I Destination Unknown

Turistina Norjassa: Norja pähkinänkuoressa

Norjan tunnetuimman turistikierroksen “Norja pähkinänkuoressa” (eli virallisesti Norway in a Nutshell) voi vetäistä lävitse hengästyttävässä tahdissa, vaikka vain yhdessä päivässä. Kierros alkaa noin viiden tunnin junamatkalla Oslosta Myrdaliin, missä vaihdetaan junaa ja körötellään vajaa tunti maisemajunassa Flåmiin, mitä seuraa reilu pari tuntia paatissa ihaillen Nærøyfjord-vuonon maisemia Gudvangeniin, mistä seuraa hyppy bussiin ja noin tunnin matka Vossiin, ja sieltä vaikka takaisin Osloon asti kuutisen tuntia junassa. Huh!

Vaihtoehtoisesti osan matkasta voi polkaista fillarilla, ja silloin hengästyttääkin jo ihan muista syistä.

Kun työkaverini Australiasta tuli visiitille Norjaan, lähdimme tuolle Rallarvegeninä tunnetulle pyörämatkalle, työhön liittyvän tutkimustyön nimissä tietenkin, katsastamaan onko Norjan suosituin fillarireitti maineensa arvoinen.

Rallarvegen I @SatuVW via Instagram I Destination Unknown

Ja olihan se.

Tälle pyörämatkalle lähtö on helppoa. Junaan voi hypätä Oslosta ilman mitään pyörävarusteita koska ne voi poimia matkaan joko Haugastølistä tai Finsestä, ja jättää Flåmiin. Fillarimatka koostuu tavallaan kolmesta etapista; ylämäkivoittoisesta Haugastøl – Finse etapista (27km), suhteellisen tasaisesta Finse-Myrdal pätkästä (36km), ja alamäen hurmasta Myrdalista Flåmiin (20km). Kurkkaa kartta postauksen lopusta jos olet hukassa!

FInse1222

Norjan kesä kun on tunnetusti lyhyt ja runsasluminen, tänä vuonna ei edes heinäkuun puolessa välissä päässyt pyöräilemään koko matkaa. Niinpä meidän matka jatkui Finsessä nukuttujen makoisten yöunien jälkeen junalla Myrdaliin, ja sieltä hurjaa vauhtia, hurjan monine valokuvapysähdyksineen kohti Flåmia ja turisteilla ahdettua lauttaa Gudvangeniin.

Rallarvegen 01

Parasta pyöräilyssä: missä olivat kaikki turistit!? Vaikka tämä pyöräreitti kerää kovasti väkeä kiireisimpinä kausina ja sitä varten paikallisista pyörävuokraamoista löytyy yli 700 fillaria, nyt kun reitti oli vain osittain auki, pyöräteiltä löytyi tilaa, ja oli helppo unohtaa Flåmissa kohdattavat turistimassat.

Stalheim

Ja ne maisemat… Kesäkuukausina reitin varrelta voi olla vaikea löytää viime tingassa majoitusta, ja sekä Flåm että Voss olivat nyt täyteen buukattuja. Me päädyimme siksi jäämään reitin varrella olevaan Stalheimiin. Ei hullummat näkymät hotellista…

Norway in a Nutshell I @SatuVW via Instagram I Destination Unknown

Aikamoinen kolmen päivän pyrähdys. Paljon upeita maisemia, auringossa hetkellisesti hohtavia lumihankia, vesiputouksia, taivaallista ruokaa Finsen kokkien keittiöstä ja sellaista mukavaa pyöräilynjälkeistä väsymystä. Eipä tämä Norja todellakaan ole hullumpi paikka asua!

Rallarvegen pyörällä: Mitä ja missä

  • Parhaat päivitykset Rallarvegenin fillarointi- ja lumitilanteesta löytyvät Rallarvegenin Facebook-sivustolta
  • Yleistä infoa Rallarvegenistä ja polkupyörien vuokraus Hagastølistä (peruspyörien vuokra viikonloppuisin, 2 pv, NOK 580)
  • Finse1222: täydellinen pysähdyspaikka mistä voi myös tehdä haikkeja lähiympäristöön
  • Mikä ihmeen Norway in a Nutshell? Kollegani kertovat

Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä Instagram Travel Thursday blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin, ja tämänkin postauksen kuvat on napattu Instagram-galleriastani,  Tutustu kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Jos olet bloggaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä


Retkipyöräilyä Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Retkipyöräily: parasta kesässä

Noin vuosi sitten suuntasin kohti Irlantia ja sitä maailman pisintä rantatietä mistä täällä blogissa on ollut vaikea välttyä kuulematta, ja ihastuin  hitaaseen matkantekoon oman kropan voimalla ihan huomaamatta jossain siellä 2500 kilometrin varrella. En ole tuon pyörämatkan jälkeen kuitenkaan edes vilkaissut autotallin suuntaan missä pyöräni on vain kerännyt pölyä, mutta nyt olo on kuin olisin juuri herännyt talviunilta ja saanut pään selväksi unen viimeisistä rippeistä.

Pyöräilyhän on kuin koukuttavaa huumetta!

Ehkä suurimpana syynä pyöräilyinnostukseen on ollut DHL:n mukana mieheni toimesta ja Italiasta tullut uusi mutta vanha tuttavuus, Irlannissakin minua kuljettanut Bottecchian Lite Cross, ja ovatpa sähköpostiin säännöllisesti tipahtelevat kysymykset Wild Atlantic Wayn pyöräilystä ja Lillehammerin tiet täyttäneet trikoopukuiset fillaroitsijat myös omilla tahoillaan muistuttaneet siitä että kyllähän sitä minäkin voisin taas istahtaa satulan selkään.

Ja juuri niin tässä on tullut tällä viikolla tehtyä senkin verran että päiväjärjestys on mennyt ihan sekaisin. Miten ehtiä töihin, takaisin ja tarhaankin aikataulujen raamissa, joka päivä, fillarilla!? Ainakin vauhti ja haba kasvavat kun sekuntikellon kanssa pyörähtelen pitkin lähikylien pyöräteitä. Vaikka työmatkapyöräilystä ei retkipyöräilyä saa tekemälläkään, niin takaritikassa roikkuva pyörän sivulaukku ja muutenkin tuttu varustus viime kesältä muistuttelevat siitä että ehkäpä tähänkin kesään saa mahdutettua muutaman pyöräreissun.

Jos retkipyöräily ei ole sinulle tuttua, tässäpä muuta hyvä syy pyöräilyllisten Instagram-kuvien tahdittamana siitä miksi juuri sinunkin pitäisi lähteä ainakin kokeilemaan tätä koukuttavaa matkanteon muotoa!

Retkipyöräilyä Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Pyöräreissu ei kysy kuntoa. Pyöräreissullahan se kunto kasvaa! Kannattaa tosin valita reitti ja matkapäivien määrä noin suunnilleen oman kunnon mukaan, ettei eka reissu jäisi saman tien viimeiseksi.

Vapaus. Minä, fillari ja maantie. Vähän sama fiilis kuin road-tripille lähtiessä, mutta kokemusten määrä kertaa sata, ja vauhdin määrä, no, hieman hitaampi. 

Retkipyöräilyä Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Vauhti, ja sen puute. Maailman näkee ihan eri silmin polkupyörän selästä. Mielenkiintoisten kohteiden kohdalla voi pysähtyä koska vain, ja kaikki se mikä autoillessa kiitää ohitse silmien, on täynnä yksityiskohtia, hajuja ja ääniä.

Aikaa ajatella. Olisikohan ehkä parasta, ainakin näin  kahden pienen menijän taloutta pyörittävän näkökulmasta. Tämänkin blogipostauksen kirjoitin jo ajatuksissani työmatkapyöräillessä.

Retkipyöräilyä Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Sitä voi tehdä yksin tai ystävien seurassa. Samapa tuo, kivaa on kuitenkin.

Pyörälenkille voi lähteä koska vaan. Ainakin pikaiselle pyrähdykselle, suoraan kotiovelta. Kovasti tekisikin mieleni lähteä tuosta etuovestamme fillaroimaan kohti Nordkapia, mutta siitä kannattaisi varmaan keskustella perheen kanssa ensin…

Retkipyöräilyä Irlannissa I @KateCornfield I Destination Unknown

Muksutkin kulkevat mukana. Ainakin pienemmillä reissuilla. Meillä lapset kulkevat yleensä peräkärryssä, mutta välillä myös maailmaa siitä äidin tai papan edestä katsellen, tai omalla pyörällä hurjastellessa.

Jätski, kakku, kaljapysäkit. No, mitäpä tähän lisäämään… Pyöräillessä palaa energiaa!

Ja kyllähän sitä tuntee olevansa erittäin elossa kun välillä tuuli tuivertaa, sitten sadepisarat kastelevat ja lopulta aurinko taas kuivaa. Jos kuivaa.

Näissä tunnelmissa siis täällä vietellään kesäpäiviä töitä paiskien ja pyöräillen, ja ehkäpä tässä blogikin hiljaa heräilee tuosta samaisesta talviunesta…

Jos kaipaat lisää inspiraatiota fillarimatkan suunnittelun niin kannattaa kurkata Haavematkoja ja Kinttupolulla – blogit, siellä on tehty ja tehdään sellaisia pyöräreissuja mistä itsekin vain haaveilen! Kurkkaa myös täällä oman blogini puolella kaikki Irlannin pyöräreissun postaukset ja videotpakkausvinkkejä unohtamatta.

Ja kun olen Irlanninkin tässä maininnut, London and Beyond – blogissa oli kiva postaus siitä miksi Dubliniin kannattaa matkustaa, allekirjoittanutkin pääsi siellä jakamaan omat suosikkini!

Ei muuta kuin huh hellettä täältä Norjasta, näissä merkeissä siis vietetään heinäkuista Instagram Travel Thursday – kamppista! Ihanaa kesäistä loppuviikkoa!

Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä Instagram Travel Thursday blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin, ja tämänkin postauksen kuvat on napattu Instagram-galleriastani,  Tutustu kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Jos olet bloggaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä. Viimeinen kuvakaksikko: Kate Cornfield


VIDEO: Talvinen hiihtoseikkailu Norjassa

Vapusta se kevät alkaa! Tosin Valdresflyan maisemissa mihin me eksyimme viikonlopuksi, kevään tulon huomasi lähinnä lumisten vuorten ja tietä reunustavien lumipenkkojen yllä aamusta iltaan porottavasta auringosta. Koska tämä viikonloppu meni (taas) talvisissa merkeissä, ajattelin että palataan vielä taannoiselle tyttöjen hiihtovaellukselle videon muodossa. Tuo reissuhan ei, yllätys yllätys, mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja ystäväni Gaby sen taisi parhaiten tiivistää: ”it was little testing sometimes”

Torstaina bloggaillaan muuten taas Instagram Travel Thursdayn merkeissä eli nähdään silloin, kunhan meikäläinen selättää tämän sunnuntaina iskeneen mahapöpön… Mukavaa alkuviikkoa sängynpohjalta!

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Pääsiäissäätä ja muutama vinkki hiihtovaellukseen Norjassa

On hiihtovaellusta ja on hiihtovaellusta. Toiset valloittavat korkeita vuoria randosuksilla ja laskevat hurjaa vauhtia alas. Toiset taittavat pitkää matkaa maastosuksilla tai murtsikoilla läpi laaksojen ja vuorten joskus myös lunta etsien, ja näköjään tänäkin vuonna pääsiäisen hiihdot sujuvat norjalaiseen tapaan påskeværin eli pääsiäissään tahdittamana.

Mitä sitten on tyypillinen pääsiäissää?

Auringonpaistetta ja valkoisena hohtavia hankia. Ja ainakaan neljän vuoden ajan påskevær ei ole pettänyt. Joten jos maastohiihto tökkii, ehkä kyse on vain maisemista (ja säästä!)?

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Lupasin hiihtoseikkailupostauksen yhdessä vinkkejä heille joita kiinnostaa hiihtovaellus täällä Norjassa. Reittejä löytyy myös ”vasta-alkajille” kunhan olosuhteet ovat kohdallaan, ja reitin voi valita niin että mukana ei tarvitse kantaa kuin pieni päiväreppu.

  1. Vaikka lunta riittäisikin, ”virallinen” hiihtokausi, milloin talvireitit (katso pdf) ovat merkittynä kepeillä on erittäin lyhyt. Suurin osa reiteistä merkataan maaliskuun puolella, osa vasta pääsiäiseksi. Tämän virallisen kauden ulkopuolella vuorille ei kannata lähteä ilman kartan ja GPS:n lukutaitoja ja kunnon talvivarusteita.
  2. Jos matkaat Norjaan hiihtovaellus mielessä, kannattaa lähteä reissuun muutaman reittivaihtoehdon kanssa, hieman eri alueilta. Joskus nopeaan vaihtuvat sääolosuhteet saattavat johtaa siihen että suunnitelmasta A ei tule yhtään mitään.
  3. Ja kun puhutaan säästä, paras sivusto sään seuraamiseen on yr.no, lumivyöryvaaroista taas tiedottaa varsom.no
  4. Ne reitit. Ut.no sivustolta löytyy ihan mieletön määrä reittejä ja reittitietoutta. Kaikkein helpoiten selattava tuo sivusto ei kuitenkaan ole. Monille reiteille on helppo matkata juna-bussi yhdistelmällä eli vuokra-autoakaan ei välttämättä tarvitse.
  5. Yöpyminen: Kätevästi teltassa tai hieman mukavammin Den Norske Turistforeningenin (DNT) mökeissä. Joidenkin reittien aloitus- tai lopetuspisteistä löytyy myös tunturihotelleja. DNT:llä on eri tasoisia mökkejä. Mökeissä joissa on tiettyinä ajankohtina henkilökuntaa voi nauttia kolmen ruokalajin illallisista, käydä lämpöisessä suihkussa ja juoda tuopin kylmää olutta, suoraan hanasta. Itsepalvelumökeissä taas kaapista löytyy erilaisia ruokatarvikkeita joita voi ostaa, käytetyt tuotteet kirjoitetaan ylös maksulomakkeeseen. Paikalta löytyy myös halkoja joilla voi lämmittää mökin kotoisaksi, ja yleensä pihamaalla on myös puusee. Ihan perusmökit taas ovat mökkejä ilmaan mitään sen erikoisempia ”palveluita”, eli kaikki tarvittava tulee kantaa itse mukana. Kaikki mökit ovat lukittuna, myös palvelumökit kauden ulkopuolella, ja jäsenet voivat lunastaa avaimen 100NOK (11,5€) panttia vastaan. Jäsenyys, 620NOK (72€), kannattaa jos hiihtoreissu kestää kauemmin kuin neljä yötä.
  6. Reittitietoutta löytyy myös iso kasa eri alueiden mökeiltä, eli jos reissu tietylle alueelle kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä mökkien henkilökuntaan.

Mutta eiköhän näillä pääse alkuun ja kysymyksiä saa laittaa tulemaan jos reissu tänne suunnalle kiinnostaa. Sen pidemmittä puheitta tässä näin Instagram Travel Thursdayn kunniaksi muutama kuva IG-galleriastani jotka toivottavasti saavat kaivamaan ne vanhat ehkä pölyttyneetkin murtsikat varastosta!

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtovaellusta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Ei muuta kuin hyvää pääsiäistä, täällä Norjassa pääsiäistä juhlitaan pitkän kaavan mukaan ja he jotka eivät ole kadonneet vuorille koko viikoksi, lähtevät matkaan viimeistään nyt, sillä tänään torstaina on jo pyhäpäivä ja eilenkin monet palvelut pankit ja lastentarhat mukaan lukien sulkivat ovensa jo klo 12.

GOD PÅSKE!

Postauksen kuvat ovat Norjasta parin viikon takaiselta leidien hiihtoseikkailulta ja ne on napattu Instagram-galleriastani. Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä Instagram Travel Thursday blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin. Tutustu tämän kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Jos olet bloggaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä.