Miten viiden viikon kamat mahtuvat kahteen pieneen pyörälaukkuun ja mitä kannattaa ottaa mukaan pitkälle pyöräretkelle?
Pikainen katsaus pyörälaukkuihini viime kesän Wild Atlantic Way-pyöräretkeltä Irlannista näytti ainakin siltä, että matkalle tarvitsisi hurjan määrän elektroniikkaa; järkkärikameran objektiiveineen, pokkarikameran, GoPron ja videokameran, läppärin, Kindlen, puhelimen tai kaksi ja niihin kaikkiin soveltuvat lataajat ja johdot.
Ilman näitä, pyöräni olisi varmasti ollut puolet kevyempi.
Nyt kun pyöräilykausi on melkein jo ovella vaikka hiihtokelit täällä Norjan vuorilla ovat vielä parhaimmillaan, oli aika tarttua aiheeseen mitä on toivottu useampaan otteeseen. Täytyy tosin tunnustaa että jos en olisi käynyt harjoittelureissulla Norjan länsirannikolla ystäväni Kalan kanssa ennen Irlantiin lähtöä, pakkaamisesta ei olisi varmasti tullut mitään. Norjan kesäreissulle kun lähdin varsin laihoin eväin mukana ale-kaupasta ostetut pyörälaukut, ei-hengittävät ulkoiluvaatteet ja sekalainen kasa tarvikkeita mille ei ollut mitään tarvetta. Hieman kadehtien katsoinkin Kalan pakkaamisia, hänellä kun ei näyttänyt olevan mukana kuin ihan kaikista tarpeellisimmat tarvikkeet, ja siltikin hän Trondheimiin saapuessamme loihti esiin city-lookin.
Mutta oli reissun pituus sitten neljä päivää tai viisi viikkoa, tavaran määrä on melkein vakio.
On muutamia asioita mitkä kannattaa ottaa huomioon ennen tuota listan läpi käymistä jos haluaa lähteä reissuun suunnilleen samalla kokoonpanolla, vaikka ehkä ainakin osan elektroniikasta unohtaen.
- Missä on tarkoitus ja mahdollisuus yöpyä? Wild Atlantic Wayn varrella majapaikkoja löytyy pienimmästäkin kylästä ja niiden ulkopuoleltakin, joten me lähdimme matkalle ilman telttoja ja makuupusseja. Jos reitin varrelta löytyy varmasti katto pään päälle vaikka suunnitelmiin tulisikin muutos, yöpymisvälineet voi huoletta unohtaa.
- Kuinka paljon ruokaa tarvitsee roudata mukana? Irlannissa riittää pubeja, kahviloita, ruokakauppoja ja bensa-asemia sen verran että me kannoimme mukana vain päivän tai kahden eväät, ja jätimme retkikeittimetkin suosiolla kotiin. Sen verran ruokaa oli aina mukana että pystyimme noudattamaan ehkä parasta matkalle saamaani ohjeistusta: syö jotain aina kahden tunnin välein. Niin jaksaa pisimmätkin yli sataan kilometriin venyvät päivät.
Ja se hyvä puoli on Irlannissa ainakin Norjaan verrattuna, että idyllisiä kahviloita löytyy mutkan kuin mutkan takaa.
Ihan eri asia sitten onkin, ovatko nämä kahvilat jo palautuneet normaalirytmiin sen jälkeen kun ystäväni Kate kävi syömässä kaikki kakut matkan varrelta…
Mutta, sen kummemmitta puheitta, tässäpä ladattava pakkauslista pitkälle pyörämatkalle!
Kaikki tämä mahtui mukavasti kahteen vesitiiviiseen satulaukkuun, kamera-arsenaali tosin kulki ohjaustankolaukussa. Selässä halusin kantaa mahdollisimman vähän, mutta juomareppu osoittautui varsin käteväksi. Siitä, miten tämän kaiken sai laukkuihin tungettua, antaa ideaa tuon alla olevan videon alkupätkä.
Tällä hetkellä itse vain haaveilen seuraavasta pitkästä fillariretkestä, mutta onneksi keväälle on tiedossa ainakin melontaa Italian Alppien maisemissa. Ei muuta kuin mukavaa alkavaa pääsiäistä, palailen linjoille vielä torstaina Instagram Travel Thursdayn ja hiihtoretkien merkeissä ennen pientä pääsiäislomaa perheen kanssa! :)
Wild Atlantic Way:stä puheen ollen, ystäväni Anne-Marit ja minä päädyimme tämän fillariretken tiimoilta Irlannissa TV-ruuduille! Ei tosin pyöräilyn merkeissä, vaan osallistumalla vuosittaiseen perinteiseen Cruinniú na mBád soutukisaan Mayon alueella. Tuo pätkä on ainakin vielä nähtävissä Spiorad Iorrais ohjelmassa TG4-kanavalla. Kuka olisi uskonut! Ja näytti melkein siltä että me voitimme koko kisan….
