Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Kanada

Talvea pakoon

Talvea pakoon – ainakin hetkeksi! Kanadan matka lähestyy loppuaan ja huomenna pakenemme pikkupakkasia takaisin Euroopan mantereelle. Pitkällä tähtäimellä Slovenia ei ehkä ole se paras paikka paeta talvea, mutta ainakin vielä päivälämpötilat lähenevät +20 astetta joten eiköhän me ainakin hetki päästä auringosta ja lämmöstä nauttimaan.
Lupailin viime viikolla vielä melontakuulumisia tältä matkalta – mutta niitä ei nyt sitten tullutkaan. Alla kuitenkin kuva Johnston-putouksista joille kävelimme muiden turistien vanavirrassa. Vuonna 1999 Tao Berman teki maailman ennätyksen laskemalla noin 30 metriä (98 ft) korkean putouksen kajakillaan. Taon jälkeen tätä kyseistä putousta on yrittänyt laskea vain yksi meloja, ja hänkin huonolla menestyksellä…
Kanadan matkamme on siis hiljalleen parin viime viikon aikana muuttunut melontareissusta lepäily / turisti-matkaksi. Alla koirakuumeinen Simon testaa syksyisissä Canmoren maisemissa millaista olisi olla onnellinen koiranomistaja.
Ei aina ruusuilla tanssimista! Onneksi kameran omistaja voi näissä tilanteissa vedota… hmmm… maisemien kuvaamiseen!

Takaisin Eurooppaan paluu tarkoittaa sitä että minäkin pääsen lenkkeilemään yksin syksyisiin metsiin miettimättä karhuja tai leijonia! Vaikka täytyy tunnustaa että tässä kuukauden sisällä suhteeni karhuihin on muuttunut erittäin läheiseksi (ks. kuva alla)! Kuka sanoikaan että pelkään karhuja!?
Seuraavan kerran kuulumisia loppuviikosta Saksa – Itävalta – Slovenia akselilta!

Leijonaa mä metsästän


Aamulenkillä Canmoren metsäpoluilla ei tee mieli kuunnella iPodia. Sen sijaan tulee kuunneltua korvatarkkana metsän ääniä – oliko se karhu? Vai leijona!? Jos maantiedon tunneilta ei jäänyt mieleen kuumien lähteiden olemassaolo Kanadan vuoristossa, ei kyllä muistunut mieleen leijonienkaan olemassaolo Kanadassa. Eivätkös leijonat kuulu Afrikkaan?

Vuoristoleijonat (tai ”cougars” paikallisittain) ovat suhteellisen harvinaisia BC:n metsissä, varsinkin verrattuina karhujen määrään. Ja pitkälti ihmiselle vaarattomia. Mutta mutta. Viime vuosien aikana leijonat ovat kuitenkin lähestyneet ihmisasutusta ja tämän vuoden aikana nämä isot kissat ovat hyökänneet muutaman lapsen ja lemmikkikoiran kimppuun.
Lisäksi paikallinen ystäväni kertoi pari tositarinaa mitä oli tapahtunut hänen läheisilleen viime vuoden aikana. Ensinnäkin naispuolinen henkilö oli ollut yksin maastopyöräilemässä, kun hän huomasi että häntä seuraa kaksi nuorta urosleijonaa. Leijonat pysyttelivät hänen kannoillaan kunnes nainen pääsi autotielle asti, pysäytti vastaantulevan auton ja hyppäsi pyörineen auton kyytiin. Toisekseen miespuolinen henkilö oli ystäviensä kanssa maastopyöräilemässä kun hänen kuminsa puhkesi. Hän alkoi vaihtamaan (tai paikkaamaan) kumia ystävien mennessä odotellessa pienelle kiertoajomatkalle. Kun ystävät palasivat paikalle, mies oli kumartuneena pyöränkumin ääreen, ja hänen takanaan oli leijona valmiina hyökkäämään!
Apuuvva! Olisiko seuraava melontamatkakohde jokin eläimetön kohde….? Toki nämä esimerkit ovat hyvinkin harvinaisia tapauksia, mutta lisäävät silti muutenkin vilkkaan mielikuvituksen toiminta aamuhämäräisessä metsässä.
Löysin muuten ennen Clendenning-melontareissua kirjakaupasta mielenkiintoisen kirjan: ”Bear Attacks: The Deadly Truth”. Miksiköhän matkakaverini eivät antaneet minun ostaa tai edes vilkaista kirjaa sen tarkemmin….? :)

Ympyrä sulkeutuu


(View Canada kayaking & roadtrip in a larger map)
Noin kolme viikkoa sitten aloitimme Kanadan matkamme Canmoresta Calgaryn lähistöltä. Ja nyt olemme takaisin Canmoressa. Mittarissa on yli 5000 kilometriä, helteestä ei ole enään tietoakaan ja lomaa on jäljellä vain muutama päivä.

Vancouverista matkamme jatkui Okanagan viinialueen läpi kohti Nelsonia, ja sieltä Albertan ja Saskatchewan provinssien rajalle Medicine Hat:iin. Paikkojen nimet Kanadassa ovat ehdottoman viihdyttäviä, vai miten olisi ”Head Smashed in Buffalo Jump” (jyrkänne), ”Medicine Hat” (kaupunki), ”Moose Factory” (kunta), ”Saint-Louis-du-Ha! Ha!” (kaupunki) tai ”Dildo” (kaupunki)?
Medicine Hat sijaitsee tasaistakin tasaisemmalla preerialla, ja jos siellä ei asuisi mieheni sukulaisia, emme olisi sinne koskaan eksyneet. Simonin rautainen isosetä Frank asuu alunperin tanskalaisen vaimonsa Kajan kanssa lähellä kaupungin keskustaa ja vietimme heidän luonaan muutaman rentouttavan päivän. Ja Simon sai Kajalta tarkat ohjeet siitä että Satua ei saa enään viedä melonta/haikkaus/pyöräilymatkoille tällä reissulla. Kaikki tämä sen vuoksi että nukuin pitkälle aamupäivään yhtenä aamuna ja olen selkeästi ylirasittunut…

Ajomatka Medicine Hatistä Calgaryyn ei tarjoa kuskille kovinkaan paljon virikkeitä. Onneksi tulossa on mutka. Varokaa!
Matkamme varrelle on mahtunut paljon niin hyviä kuin vaikeitakin hetkiä. British Columbian kosket eivät ehkä näyttäneet parhaita puoliaan tällä reissulla, mutta alueelta löytyy ehdottomasti maailman luokan jokia – kunhan vedenkorkeudet ovat kohdallaan. Takaisin voisi tulla, mutta sitä ennen on monia muita paikkoja jotka odottavat näkemistä ja kokemista.

Kuumilla lähteillä

Kanadan Bristish Columbia yllättää jälleen – peruskoulun maantiedon tunneilta ei jäänyt mieleen se fakta että BC on täynnä kuumia lähteitä!

Pitkän intiaanikesän jälkeen syksy tekee selvästi tuloaan, ja kävimme rentoutumassa Ainsworthin kuumilla lähteillä Nelsonin hippikaupungin läheisyydessä illan jo pimentyessä, kylmän tuulen puhaltaessa ja sateen ropistessa +40 lämpöisiin altaisiin. Ihanaa!
Lisää BC:n kuumia lähteitä täältä. Kuvat Ainsworth Hot Springs Resort.

Maistiaisia

Viinien maisteleminen on mukavaa vaikka viineistä ei mitään tietäisikään. Matkamme on siis jatkunut Vancouverista Kanadan etelärajalle mieheni pikkuserkkuja metsästäessä, ja tiemme on kulkenut kätevästi Bristish Columbian tuottoisimman viinalueen, Okanagan lävitse. Jotenkin en ole koskaan ajatellut Kanadaa sen kummemmin viinintuottajamaana ja olo on ollut melkein kuin Euroopassa ajellessamme auringonpaisteessa viinitarhojen lävitse. Missä on kuvittelemani Kanadan lokakuinen lumisade ja pakkanen!?

Aikataulurajoitteista johtuen teimme pikapysähdykset kahdelle viinitilalle. Yleensä 3-6 eri viinin maisteleminen maksaa noin CAD 3,-, mikä hyvitetään mahdollisten ostosten yhteydessä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ollut täydellistä parkkeerata auto B&B:n pihaan, ja tutustua viinitiloihin fillareilla ajan kanssa. Ensi kerralla…
Lisätietoja British Columbian viinitiloista löytyy mm. seuraavista linkeistä:
Ja niille jotka odottivat tältä ”melontamatkalta” enemmän melontaraportteja, niitä on mahdollisesti tiedossa ensi viikonloppuna jos saan alleni freestylekajakin ja löydän Canmoren aalloille. Jiihaa!

Vancouver

Alan vähitellen ymmärtämään miksi niin monet ystävistäni ovat joko muuttaneet, tai haaveilevat muutosta Vancouveriin. Odotin tyypillistä pohjoisamerikkalaista kaupunkia lähiöineen ja ostoskeskuksineen, mutta päädyinkin vihreään kaupunkiin, missä talot keskustaa lukuunottamatta ovat idyllisiä, kävellen tai pyörällä pääsee joka paikkaan, kaupungin busseista löytyvät pyörätelineet fillaroitsijoille, meri ja vuoret ovat lähellä, ja katukuvaa koristavat itsenäiset pikkuputiikit, ravintolat ja kahvilat massaliikkeiden sijasta. Toki Vancouverissakin on monia erilaisia alueita, mutta ainakin Kitsilano on näyttänyt meille parhaat puolensa!
Aivan ystävieni kotinurkilta löytyi aloittelijallekin sopiva maastopyöräilypaikka. Pääsin kokemaan ensimmäiset hypyt, ”roll-overs”, ”ladders”, ”drop-offs” ja – kaatumiset. Hauskaa kuitenkin oli ja odotankin innolla syksyn maastopyöräilykautta Sloveniassa & Englannissa.
Kala taiteilee ”northshore” harjoittelualueella.

Ja Vancouverissa meri ei koskaan ole kaukana. Pyöräilimme eräänä iltana kanadalaistuneiden Irlantilais-ystävieni kanssa merenrantaan grillailemaan. Vaikka päivällä lämpötilat nousevat reilusti yli 20 asteen, illalla alkaa jo olla viileätä…