Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Pohjois-Amerikka

Manhattan Waterfront Greenway I @SatuVW I Destination Unknown

Sitten oli New York (ja ulkoilulliset vinkit Isoon Omenaan)

Kaupunki ja loma ovat kaksi sanaa joita en itse luonnollisesti yhdistä samassa lauseessa, käytinhän suuren osan Helsingissä asumistani vuosista Itä-Suomen koskien pariin pakenemiseen. Pariisikaan ei koskaan oikein työharjoittelun aikana napannut; liikaa ihmisiä, likaa ja turvattomuuden tunnetta. Dublin on kaupunkien kohdalla ollut se ainut virkistävä poikkeus, ja edelleen opiskeluvuosien jälkeen minulle kuin toinen koti.

Ja sitten on New York.

Lähdin New Yorkiin pari viikkoa sitten työreissulle mihin yhdistin muutaman päivän omaa aikaa ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa. Bloggaajakollegoilta sain kyllä ison kasan ideoita joista osan jo kokosin edelliseen postaukseen. Ehkäpä tuo matkan “työreissu” leima sai aikaan sen, että kaupungin tutkimisesta ei ollut mitään paineita. Jos ehtisin nähdä, tehdä tai kokea edes jotain, se olisi plussaa. Ja jos kaupunki olisikin ”ihan kiva”, niin mikäpä siinä.

Highline New York I @SatuVW I Destination Unknown

Kun suljin raskaat metalliset kaihtimet Pod39:ssa sijaitsevan hotellihuoneeni ikkunoista ensimmäistä kertaa Manhattanilla, jäin miettimään tuntisinko itseni pienemmäksi ja yksinäiseksi täällä keskellä kaupunkia, vai Grönlannin jäätiköllä missä koisin makoiset unet vain pari viikkoa aikaisemmin (kurkkaa kuva Instagramin puolelta).

New York Citibike I @SatuVW I Destination Unknown

Pilvenpiirtäjien keskellä olo oli, arvatenkin, kovin pieni, mutta samalla yllättävän kotoisa. Löytyihän kaupungista iso kokoelma pyöriä, hyvin monestakin kadunkulmasta. Ja ei sitä muutamassa päivässä itseään ehtinyt yksinäiseksi tuntea, muuta kuin mukavalla tavalla. Small talkin vuoksi sai ja joutui aina välillä treenaamaan äänihuuliaan, ja muuten oli ihana vain olla sivustaseuraajana katsomassa kun suurkaupungin elämä kulki uriaan.

Manhattan Waterfront Greenway I @SatuVW I Destination Unknown

Pitkä jokirantaa myötäilevä Manhattan Waterfront Greenway, johon koleina syksyisinäkin aamuina aurinko paistoi juuri sen verran että kaulahuivia uskalsi hieman höllätä pyöräillessäkin, oli juuri täydellinen aamulenkeille fillarin kanssa. Olin täysin unohtanut että eiväthän ne auringonsäteet suurkaupungeissa varsinkaan aamuisin yletä ihan sinne katutasoon asti, ja niinpä täällä rannan tuntumassa oli hyvä vain olla ja nauttia maisemista.

Jos jotain jäi Nykistä päällimmäisenä mieleen se oli helppous. Kaupunkiin oli vaikea eksyä, kadut kun on numeroitu loogisesti ykkösestä ylöspäin. Olo oli yksin matkatessakin turvallinen, ja vilkkaankin liikenteen keskellä fillarointi oli ihan jees, kunhan sinne ensin uskaltauduin. Ja Nykissähän tekemistä riittää, myös tällaiselle ulkoilmaeläjälle.

New York Highline I @SatuVW I Destination Unknown

Parasta New Yorkissa olivat kuitenkin aamut.

Ne hetket kun kuljin High Lineä pitkin aamuauringon säteiden juuri alkaessa valaista kaupunginkattoja, seuranani vain muutama innokas lenkkeilijä. Hiljaiset aamut Manhattan Waterfront Greenwayn varrella katsellen yksinäsiä kalamiehiä. Ja kun vihdoin sormien kangistuessa kylmästä löysin kotoisan kahvilan mihin istahtaa kirjan kanssa, ilman mitään kiirettä, se oli aivan parhautta se.

Täytyy tunnustaa että New York vei tämän naisen aika lailla mennessään. Voisin jopa lähteä sinne uudestaan, lomalle.

Sitä seuraavaa kertaa odottaessa jatkan tätä haparoivaa kaupunkilomiin tutustumista Hampurissa parin viikon päästä kun #UNESCOHamburg kamppis pyörähtää käyntiin ja lähden tutkimaan mitä Saksasta löytyy muutaman muun Skandinaavisen bloggaajan kera. Kuten Nykissäkin, toivottavasti kaupungista löytyy myös ulkoilijalle kiinnostavaa tekemistä!

Tässä alla on vielä listaus näistä omista lemppareistani New Yorkissa. Hieman erilaisiakin ”ei niin ulkoilullisia” vinkkejä löytyy edellisestä ”Matkabloggaajien vinkit New Yorkiin” koontipostauksesta.

Ulkoilulliset vinkit New Yorkiin

  • Citibikes.  Oman matkani pelastaja. Päätin kokea kaupungin omin voimin, ilman julkisten kulkuvälineiden tai taksien apua lentokenttämatkoja lukuun ottamatta. Ekan päivän kävelyn jälkeen en olisi jaksanut enää painella ylös ja alas katuja koko päivää, mutta pyöräily on New Yorkissa onneksi yllättävän helppoa. Kaupunkipyörien 24h vuokra maksaa noin 10 dollaria, ja kunhan pyörän palauttaa aina puolen tunnin sisään, mitään lisämaksua ei pyörästä mene. Pyöräparkkeja löytyy pitkin kaupunkia, ja jos olisin vain ladannut appsin puhelimelle, pyöräparkin löytämistä ei olisi tarvinnut aina jännittää. Pyöräkaistoja löytyy joidenkin suurimpien katujen varrella, ja jos liikenne pistää sydämen sykkimään ylivauhtia, pyöräilynhuumaa voi kokea Greenwayn varrella. Lisätietoja: Citi Bike New York
  • Manhattan Waterfront Greenway. Minulle vielä mieluisempi kuin paljon kiitelty vanhan rautatien päälle rakennettu High Line. Ainakin maisemat osuivat ja upposivat kohdalleen. Greenwaytä pitkin voi pyöräillä, hölkätä, kävellä tai vain istua penkillä jätskiä syöden ja miettiä niitä näitä. Kartan löydät tämän linkin takaa.
  • High Line. Eihän tätä voi ohittaa. Lue vaikka lisää Pingviinimatkojen blogista, tai suunnista High Linen virallisten sivujen puolelle.
  • REI. Ei pelkästään ulkoiluvarusteiden kauppa, vaan REI järjestää myös kaikenlaista informatiivista ja mielenkiintoista tekemistä ulkoilmaihmisille Nykissä ja sen ympäristössä. Itse ilmoittauduin melkein kompassin ja kartanluvun kurssille. Ehkä siihen olisi ollut hieman aihetta… REI:n sivut löytyvät täältä, ja SOHO:n liikkeen tapahtumiin voi tutustua täällä.
  • Central Park. Puistojen puisto, mutta en oikein itse saanut siitä mitään otetta. Ehkä aika ei vain riittänyt puiston tutkimiseen, joten jääköön sen tarkempi kommentointi sen seuraavan reissun piikkiin. Tästä pääsee kuitenkin puiston webbisivuille.
New York I @SatuVW I Destination Unknown

Matkabloggaajien vinkit New Yorkiin

New York I @SatuVW I Destination Unknown

New York tuli ja meni, mutta blogini on hissutellut hiljakseen omissa oloissaan. Suurkaupunki vei tämän ulkoilijan yllättäen mennessään, vaikka en olisi uskonut etukäteen että miljoonakaupungin sykkeessä voisi olla niin kotoisa olo! Meinasin lähteä Nykiin ihan täysin pallo hukassa, mutta viime metreillä tajusin kääntyä eksperttien, eli matkabloggaajakollegoideni puoleen. Tässä muutamat blogit ja postaukset jotka auttoivat minua suunnittelemaan reissuani, sen mitä nyt ehdin työnteolta ja katuja pitkin fillarilla viilettämiseltä kaupunkia kiertämään ihan suunnitelman kera.

  • Auringon alla – blogin Heidi sattui New Yorkiin samaan aikaan, ja hänen blogistaan voi lukea reaaliaikaisia kuulumisia reissusta. Heidi ei ollut Nykissä suinkaan ensimmästä kertaa ja hänen blogistaan löytyy kokonainen osio vinkkejä ja tietoa New Yorkista.
  • Puuhaa aamuvirkuille New Yorkissa – tämä tuli tarpeeseen, joka aamu! Pingviinimatkojen postaus oli yksi ehdottomista suosikeistani sillä olin yleensä valmiina kaupungin valloittamiseen ennen aamu kuutta. Millalta & Juhanalta löytyy myös iso kasa muitakin vinkkejä isoon omppuun.
  • Twitterin jokaviikkoinen Matkachat on mennyt meikäläiseltä aina ohitse, lähinnä sen vuoksi että silloin kaksi perheen pienintä vaativat huomiota. Hiljattain chatin aiheena oli kuitenkin sopivasti Nyki, ja onneksi Globe Called Home – blogista löytyi kooste tuosta New York chatista vinkkeineen!
  • Luettuani Siveltimellä-blogin Sannan koosteen Nykin parhaimmistosta, matkalle mukaan lähti myös fillarikypärä. Onneksi, sillä se oli kovassa käytössä vaikka kaupungissa ei kypäräpakkoa olekaan.
  • 50 State Puzzle – blogin Ulla ja Kirsi ovat USA eksperttejä, joten oli luonnollista että heidän blogistaan löytyi kätevä Ullan kirjoittama opas Nykin parhaisiin elämyksiin.

Näiden lisäksi yksittäisiä vinkkejä tuli iso kasa myös muiltakin bloggaajilta, Travellover-blogin Annika ja Ansku BCN – blogin Ansku mainitsivat B&H valokuvausputiikin (ihan ehdoton), Kea Deep Red Blues – blogista ja tuo samainen Ansku muistuttelivat REI – ulkoilukaupan olemassaolosta (miten olinkaan sen unohtanut!?) ja hampurilaispaikkavinkkejä tuli Facebookin puolella iso kasa.

Toivottavasti näistä linkkivinkeistä on hyötyä myös muillekin, minä täällä keräilen vielä tämän viikon ajatuksia, paiskin töitä ja halailen noita kahta pientä joilla oli ilmeisesti hieman ikävä äitiä, ennen kuin palaan blogin pariin ensi viikolla. Instagramista löytyy kuitenkin jokunen kuva kaupungin sykkeestä ja tunnelmia Grönlannistakin. Aikamoinen syksy on alla; yhtenä hetkenä olen nukkunut teltassa Grönlannin jäätiköllä, ja toisena keskellä Manhattania…! Nyt on kuitenkin hetki aikaa hengähtää ihan kotosalla, onneksi!

Mukavia ja aurinkoisia Nykin täyteisiä syyspäiviä! 

Kajakilla läpi Grand Canyonin

Mieheni sai minut jotenkin nakitettua käymään läpi reilut 2500 (!!!!) valokuvaa viikonlopun ja eilisen aikana hänen firmansa elokuussa järjestämältä Grand Canyonin reissulta. Samalla tuli fiilisteltyä meidän omaa matkaa samaisessa kanjonissa kolmisen vuotta takaperin, eli hieman ennen tämän blogin syntymää. Koska näitä kuvia ei ole tällä puolella aikaisemmin tullut esiteltyä, tässä oikein kunnon kuvapläjäys rapakon takaa. Ehdottomasti matka jota suosittelen kaikille – kajakin kanssa tai ilman.

Näkymiä Grand Canyonilta

Paikka: Grand Canyon, Arizona, USA. Lähtöpaikka: Lee’s Ferry, ”maali” 296 mailia (noin 475km) myöhemmin South Covessa.
Aika: Elo-syyskuu 2008, kaksi viikkoa kanjonissa
Miten: Kanjoniin voi tutustua monella tapaa helikopterilennosta haikkaukseen, tai kuten meidän tapauksessa, vesiltä käsin. Matkan järjesti mieheni firma Gene17Kayaking yhdessä paikallisen ekspertin Hatch River Expeditions:n kanssa ja mukana oli sekä melojia että ei-melovia perheenjäseniä. 

Lähdössä Grand Canyonin reissulle

Elo-syyskuussa Arizonan aurinko porottaa vielä kuumana ja siinä missä Hatch piti huolen ruoka- ja vesipuolesta kanjonissa viettämämme kahden viikon aikana, omat ”iltajuomat” tulivat matkalla tarpeen. Näissä riitti pakattavaa…

Janojuomaa

Aurinkoinen joki toivotti meidät tervetulleeksi kirkkaan välkehtivineen vesineen, kunnes…

Lähdössä meloon Grand Canyonia…kolmantena päivänä meidät yllätti ”pieni” sadekuuro jonka jälkeen vesi virtasi punaisena puurona – ne seuraavat 1,5 viikkoa. Onneksi sadekuuron aikana satuimme vierailemaan suuressa joenvarren luolassa joten pystyimme ihastelemaan luonnonvoimia kastumatta sen kummemmin. Mahtava kokemus ja hyvä ajoitus! Loppumatka menikin sitten taas auringonpaisteessa.

Sadekuuro Grand CanyonissaParin viikon aikana suihkun virkaa toimittavat sivujoilta ja -puroilta löytyneet pienet vesiputoukset. Silti punaista vedenkuljettamaa hiekkaa ja valkoista perus-rantahiekkaa sai hieroa päänahasta vielä jotain viikkoja reissun jälkeen.

Suihkuttelua kanjonillaVesillä matkaamisen lisäksi teimme päivittäin pieniä ja hieman isompia haikkeja lähiympäristöön. Yhtenä päivänä teimme myös kokopäivän haikkireissun sillä aikaa kun motorisoitu kumilautta kuljetti kajakit haikkimme päätepisteeseen.

Vaellusta kanjonin maisemissaHaikkailua kanjonissaJa sitä melontaa. Välillä aaltojen ylitse lentämistä, ja välillä kunnon kyytejä ruskeaan veteen piiloutuvissa ”hontoissa”.

Meloen kanjonissa

Melontaa Kanjonilla”Ei-melojat” matkasivat lähinnä melottavalla kumilautalla tai motorisoidulla lautalla. Kaikilla oli myös mahdollisuus kokeilla duckies:eja, eli yhden istuttavia puhallettavia kumilauttoja, mutta niihin eivät uskaltautuneet muut kuin minun vanhempani ja mieheni äiti.  Ja tasaisilla pätkillä melojatkin grillasivat välillä itseään moottoripelin kyydissä.

Kumilauttailua Grand Canyonilla

Alla olevien liskojen ja sarvikkaiden lisäksi reissun varteen mahtui leirissämmekin vierailleet haisunäätä ja kalkkarokäärme. Kalkkarokäärmeen visiitin jälkeen ei kyllä enää tehnyt mieli nukkua taivasalla rantahietikolla kuten alkumatkasta, vaan teltasta tuli kova sana…

Iltaisin seurasimme auringonlaskuja rantahietikolta tai kumilautoilta käsin kunnes pimeä patisti meidät pehkuihin. Ja auringon noustessa matka jatkui taas…

Näissä aurinkoisissa reissufiilistelytunnelmissa on melkein masentavaa katsella täällä Norjassa laaksoamme verhoavaa sumuvaippaa, mutta eiköhän se talvi sieltä pian tule, vaikka nyt ei enää näytäkään niin lupaavalta kuin muutama viikko sitten!

Kuvat: allekirjoittanut & Gene17Kayaking

Talvea pakoon

Talvea pakoon – ainakin hetkeksi! Kanadan matka lähestyy loppuaan ja huomenna pakenemme pikkupakkasia takaisin Euroopan mantereelle. Pitkällä tähtäimellä Slovenia ei ehkä ole se paras paikka paeta talvea, mutta ainakin vielä päivälämpötilat lähenevät +20 astetta joten eiköhän me ainakin hetki päästä auringosta ja lämmöstä nauttimaan.
Lupailin viime viikolla vielä melontakuulumisia tältä matkalta – mutta niitä ei nyt sitten tullutkaan. Alla kuitenkin kuva Johnston-putouksista joille kävelimme muiden turistien vanavirrassa. Vuonna 1999 Tao Berman teki maailman ennätyksen laskemalla noin 30 metriä (98 ft) korkean putouksen kajakillaan. Taon jälkeen tätä kyseistä putousta on yrittänyt laskea vain yksi meloja, ja hänkin huonolla menestyksellä…
Kanadan matkamme on siis hiljalleen parin viime viikon aikana muuttunut melontareissusta lepäily / turisti-matkaksi. Alla koirakuumeinen Simon testaa syksyisissä Canmoren maisemissa millaista olisi olla onnellinen koiranomistaja.
Ei aina ruusuilla tanssimista! Onneksi kameran omistaja voi näissä tilanteissa vedota… hmmm… maisemien kuvaamiseen!

Takaisin Eurooppaan paluu tarkoittaa sitä että minäkin pääsen lenkkeilemään yksin syksyisiin metsiin miettimättä karhuja tai leijonia! Vaikka täytyy tunnustaa että tässä kuukauden sisällä suhteeni karhuihin on muuttunut erittäin läheiseksi (ks. kuva alla)! Kuka sanoikaan että pelkään karhuja!?
Seuraavan kerran kuulumisia loppuviikosta Saksa – Itävalta – Slovenia akselilta!

Leijonaa mä metsästän


Aamulenkillä Canmoren metsäpoluilla ei tee mieli kuunnella iPodia. Sen sijaan tulee kuunneltua korvatarkkana metsän ääniä – oliko se karhu? Vai leijona!? Jos maantiedon tunneilta ei jäänyt mieleen kuumien lähteiden olemassaolo Kanadan vuoristossa, ei kyllä muistunut mieleen leijonienkaan olemassaolo Kanadassa. Eivätkös leijonat kuulu Afrikkaan?

Vuoristoleijonat (tai ”cougars” paikallisittain) ovat suhteellisen harvinaisia BC:n metsissä, varsinkin verrattuina karhujen määrään. Ja pitkälti ihmiselle vaarattomia. Mutta mutta. Viime vuosien aikana leijonat ovat kuitenkin lähestyneet ihmisasutusta ja tämän vuoden aikana nämä isot kissat ovat hyökänneet muutaman lapsen ja lemmikkikoiran kimppuun.
Lisäksi paikallinen ystäväni kertoi pari tositarinaa mitä oli tapahtunut hänen läheisilleen viime vuoden aikana. Ensinnäkin naispuolinen henkilö oli ollut yksin maastopyöräilemässä, kun hän huomasi että häntä seuraa kaksi nuorta urosleijonaa. Leijonat pysyttelivät hänen kannoillaan kunnes nainen pääsi autotielle asti, pysäytti vastaantulevan auton ja hyppäsi pyörineen auton kyytiin. Toisekseen miespuolinen henkilö oli ystäviensä kanssa maastopyöräilemässä kun hänen kuminsa puhkesi. Hän alkoi vaihtamaan (tai paikkaamaan) kumia ystävien mennessä odotellessa pienelle kiertoajomatkalle. Kun ystävät palasivat paikalle, mies oli kumartuneena pyöränkumin ääreen, ja hänen takanaan oli leijona valmiina hyökkäämään!
Apuuvva! Olisiko seuraava melontamatkakohde jokin eläimetön kohde….? Toki nämä esimerkit ovat hyvinkin harvinaisia tapauksia, mutta lisäävät silti muutenkin vilkkaan mielikuvituksen toiminta aamuhämäräisessä metsässä.
Löysin muuten ennen Clendenning-melontareissua kirjakaupasta mielenkiintoisen kirjan: ”Bear Attacks: The Deadly Truth”. Miksiköhän matkakaverini eivät antaneet minun ostaa tai edes vilkaista kirjaa sen tarkemmin….? :)

Ympyrä sulkeutuu


(View Canada kayaking & roadtrip in a larger map)
Noin kolme viikkoa sitten aloitimme Kanadan matkamme Canmoresta Calgaryn lähistöltä. Ja nyt olemme takaisin Canmoressa. Mittarissa on yli 5000 kilometriä, helteestä ei ole enään tietoakaan ja lomaa on jäljellä vain muutama päivä.

Vancouverista matkamme jatkui Okanagan viinialueen läpi kohti Nelsonia, ja sieltä Albertan ja Saskatchewan provinssien rajalle Medicine Hat:iin. Paikkojen nimet Kanadassa ovat ehdottoman viihdyttäviä, vai miten olisi ”Head Smashed in Buffalo Jump” (jyrkänne), ”Medicine Hat” (kaupunki), ”Moose Factory” (kunta), ”Saint-Louis-du-Ha! Ha!” (kaupunki) tai ”Dildo” (kaupunki)?
Medicine Hat sijaitsee tasaistakin tasaisemmalla preerialla, ja jos siellä ei asuisi mieheni sukulaisia, emme olisi sinne koskaan eksyneet. Simonin rautainen isosetä Frank asuu alunperin tanskalaisen vaimonsa Kajan kanssa lähellä kaupungin keskustaa ja vietimme heidän luonaan muutaman rentouttavan päivän. Ja Simon sai Kajalta tarkat ohjeet siitä että Satua ei saa enään viedä melonta/haikkaus/pyöräilymatkoille tällä reissulla. Kaikki tämä sen vuoksi että nukuin pitkälle aamupäivään yhtenä aamuna ja olen selkeästi ylirasittunut…

Ajomatka Medicine Hatistä Calgaryyn ei tarjoa kuskille kovinkaan paljon virikkeitä. Onneksi tulossa on mutka. Varokaa!
Matkamme varrelle on mahtunut paljon niin hyviä kuin vaikeitakin hetkiä. British Columbian kosket eivät ehkä näyttäneet parhaita puoliaan tällä reissulla, mutta alueelta löytyy ehdottomasti maailman luokan jokia – kunhan vedenkorkeudet ovat kohdallaan. Takaisin voisi tulla, mutta sitä ennen on monia muita paikkoja jotka odottavat näkemistä ja kokemista.