Kaupunki ja loma ovat kaksi sanaa joita en itse luonnollisesti yhdistä samassa lauseessa, käytinhän suuren osan Helsingissä asumistani vuosista Itä-Suomen koskien pariin pakenemiseen. Pariisikaan ei koskaan oikein työharjoittelun aikana napannut; liikaa ihmisiä, likaa ja turvattomuuden tunnetta. Dublin on kaupunkien kohdalla ollut se ainut virkistävä poikkeus, ja edelleen opiskeluvuosien jälkeen minulle kuin toinen koti.
Ja sitten on New York.
Lähdin New Yorkiin pari viikkoa sitten työreissulle mihin yhdistin muutaman päivän omaa aikaa ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa. Bloggaajakollegoilta sain kyllä ison kasan ideoita joista osan jo kokosin edelliseen postaukseen. Ehkäpä tuo matkan “työreissu” leima sai aikaan sen, että kaupungin tutkimisesta ei ollut mitään paineita. Jos ehtisin nähdä, tehdä tai kokea edes jotain, se olisi plussaa. Ja jos kaupunki olisikin ”ihan kiva”, niin mikäpä siinä.
Kun suljin raskaat metalliset kaihtimet Pod39:ssa sijaitsevan hotellihuoneeni ikkunoista ensimmäistä kertaa Manhattanilla, jäin miettimään tuntisinko itseni pienemmäksi ja yksinäiseksi täällä keskellä kaupunkia, vai Grönlannin jäätiköllä missä koisin makoiset unet vain pari viikkoa aikaisemmin (kurkkaa kuva Instagramin puolelta).
Pilvenpiirtäjien keskellä olo oli, arvatenkin, kovin pieni, mutta samalla yllättävän kotoisa. Löytyihän kaupungista iso kokoelma pyöriä, hyvin monestakin kadunkulmasta. Ja ei sitä muutamassa päivässä itseään ehtinyt yksinäiseksi tuntea, muuta kuin mukavalla tavalla. Small talkin vuoksi sai ja joutui aina välillä treenaamaan äänihuuliaan, ja muuten oli ihana vain olla sivustaseuraajana katsomassa kun suurkaupungin elämä kulki uriaan.
Pitkä jokirantaa myötäilevä Manhattan Waterfront Greenway, johon koleina syksyisinäkin aamuina aurinko paistoi juuri sen verran että kaulahuivia uskalsi hieman höllätä pyöräillessäkin, oli juuri täydellinen aamulenkeille fillarin kanssa. Olin täysin unohtanut että eiväthän ne auringonsäteet suurkaupungeissa varsinkaan aamuisin yletä ihan sinne katutasoon asti, ja niinpä täällä rannan tuntumassa oli hyvä vain olla ja nauttia maisemista.
Jos jotain jäi Nykistä päällimmäisenä mieleen se oli helppous. Kaupunkiin oli vaikea eksyä, kadut kun on numeroitu loogisesti ykkösestä ylöspäin. Olo oli yksin matkatessakin turvallinen, ja vilkkaankin liikenteen keskellä fillarointi oli ihan jees, kunhan sinne ensin uskaltauduin. Ja Nykissähän tekemistä riittää, myös tällaiselle ulkoilmaeläjälle.
Parasta New Yorkissa olivat kuitenkin aamut.
Ne hetket kun kuljin High Lineä pitkin aamuauringon säteiden juuri alkaessa valaista kaupunginkattoja, seuranani vain muutama innokas lenkkeilijä. Hiljaiset aamut Manhattan Waterfront Greenwayn varrella katsellen yksinäsiä kalamiehiä. Ja kun vihdoin sormien kangistuessa kylmästä löysin kotoisan kahvilan mihin istahtaa kirjan kanssa, ilman mitään kiirettä, se oli aivan parhautta se.
Täytyy tunnustaa että New York vei tämän naisen aika lailla mennessään. Voisin jopa lähteä sinne uudestaan, lomalle.
Sitä seuraavaa kertaa odottaessa jatkan tätä haparoivaa kaupunkilomiin tutustumista Hampurissa parin viikon päästä kun #UNESCOHamburg kamppis pyörähtää käyntiin ja lähden tutkimaan mitä Saksasta löytyy muutaman muun Skandinaavisen bloggaajan kera. Kuten Nykissäkin, toivottavasti kaupungista löytyy myös ulkoilijalle kiinnostavaa tekemistä!
Tässä alla on vielä listaus näistä omista lemppareistani New Yorkissa. Hieman erilaisiakin ”ei niin ulkoilullisia” vinkkejä löytyy edellisestä ”Matkabloggaajien vinkit New Yorkiin” koontipostauksesta.
Ulkoilulliset vinkit New Yorkiin
- Citibikes. Oman matkani pelastaja. Päätin kokea kaupungin omin voimin, ilman julkisten kulkuvälineiden tai taksien apua lentokenttämatkoja lukuun ottamatta. Ekan päivän kävelyn jälkeen en olisi jaksanut enää painella ylös ja alas katuja koko päivää, mutta pyöräily on New Yorkissa onneksi yllättävän helppoa. Kaupunkipyörien 24h vuokra maksaa noin 10 dollaria, ja kunhan pyörän palauttaa aina puolen tunnin sisään, mitään lisämaksua ei pyörästä mene. Pyöräparkkeja löytyy pitkin kaupunkia, ja jos olisin vain ladannut appsin puhelimelle, pyöräparkin löytämistä ei olisi tarvinnut aina jännittää. Pyöräkaistoja löytyy joidenkin suurimpien katujen varrella, ja jos liikenne pistää sydämen sykkimään ylivauhtia, pyöräilynhuumaa voi kokea Greenwayn varrella. Lisätietoja: Citi Bike New York
- Manhattan Waterfront Greenway. Minulle vielä mieluisempi kuin paljon kiitelty vanhan rautatien päälle rakennettu High Line. Ainakin maisemat osuivat ja upposivat kohdalleen. Greenwaytä pitkin voi pyöräillä, hölkätä, kävellä tai vain istua penkillä jätskiä syöden ja miettiä niitä näitä. Kartan löydät tämän linkin takaa.
- High Line. Eihän tätä voi ohittaa. Lue vaikka lisää Pingviinimatkojen blogista, tai suunnista High Linen virallisten sivujen puolelle.
- REI. Ei pelkästään ulkoiluvarusteiden kauppa, vaan REI järjestää myös kaikenlaista informatiivista ja mielenkiintoista tekemistä ulkoilmaihmisille Nykissä ja sen ympäristössä. Itse ilmoittauduin melkein kompassin ja kartanluvun kurssille. Ehkä siihen olisi ollut hieman aihetta… REI:n sivut löytyvät täältä, ja SOHO:n liikkeen tapahtumiin voi tutustua täällä.
- Central Park. Puistojen puisto, mutta en oikein itse saanut siitä mitään otetta. Ehkä aika ei vain riittänyt puiston tutkimiseen, joten jääköön sen tarkempi kommentointi sen seuraavan reissun piikkiin. Tästä pääsee kuitenkin puiston webbisivuille.
…kolmantena päivänä meidät yllätti ”pieni” sadekuuro jonka jälkeen vesi virtasi punaisena puurona – ne seuraavat 1,5 viikkoa. Onneksi sadekuuron aikana satuimme vierailemaan suuressa joenvarren luolassa joten pystyimme ihastelemaan luonnonvoimia kastumatta sen kummemmin. Mahtava kokemus ja hyvä ajoitus! Loppumatka menikin sitten taas auringonpaisteessa.
Parin viikon aikana suihkun virkaa toimittavat sivujoilta ja -puroilta löytyneet pienet vesiputoukset. Silti punaista vedenkuljettamaa hiekkaa ja valkoista perus-rantahiekkaa sai hieroa päänahasta vielä jotain viikkoja reissun jälkeen.
Vesillä matkaamisen lisäksi teimme päivittäin pieniä ja hieman isompia haikkeja lähiympäristöön. Yhtenä päivänä teimme myös kokopäivän haikkireissun sillä aikaa kun motorisoitu kumilautta kuljetti kajakit haikkimme päätepisteeseen.
Ja sitä melontaa. Välillä aaltojen ylitse lentämistä, ja välillä kunnon kyytejä ruskeaan veteen piiloutuvissa ”hontoissa”.
”Ei-melojat” matkasivat lähinnä melottavalla kumilautalla tai motorisoidulla lautalla. Kaikilla oli myös mahdollisuus kokeilla duckies:eja, eli yhden istuttavia puhallettavia kumilauttoja, mutta niihin eivät uskaltautuneet muut kuin minun vanhempani ja mieheni äiti. Ja tasaisilla pätkillä melojatkin grillasivat välillä itseään moottoripelin kyydissä.
Iltaisin seurasimme auringonlaskuja rantahietikolta tai kumilautoilta käsin kunnes pimeä patisti meidät pehkuihin. Ja auringon noustessa matka jatkui taas…
