Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Italia

Viiniä Venetsiassa

Mikä fiilis! Keväiset tuoksut ja tuulet iskivät vasten kasvoja jo kiirehtiessäni lentokoneesta kenttäbussiin juuri heränneen minin kanssa. Hyvänolontunne vain vahvistui nojaillessani vesibussin laitaan ja ihastellessani ohitse lipuvia maisemia;  gondoleita ja melkein käsinkosketeltavaa historian havinaa. Ja aikalailla euforisissa tunnelmissa mentiin siinä vaiheessa kun sain eteeni karahvin proseccoa, uunissa tirisi pannullinen paikallista pizzaa ja jälkkärinä odotti iso valikoima suussa sulavaa gelatoa eli italialaista jätskiä. Me ollaan Venetsiassa!!

Venetsia by water

Nautimme tästä ihanuudesta tällä kertaa vain päivän verran minun ja minin saapuessa Venetsiaan aamukoneella, ja anopin iltalennolla. Päätimme pysyä kaukana turistirysistä ja varsinaisista nähtävyyksistä ja suunnistimme suoraan kohti Lidoa, Venetsiaa meren myrskyiltä suojaavaa pitkulaista saarta. Kesäisin saaren rannat täyttyvät auringonpalvojista, mutta näin maaliskuussa saimme nauttia rantaidyllistä melkoisen rauhassa. Kurkatkaahan nuo alla olevat kuvat, ei tähän voi muuta sanoa kuin ihana Venetsia, ihana Italia, ihana kevät!! Ja kyllä, kuvien joukosta löytyy myös pakollinen hiekkaan piirtely kuva…

Valsesia River Contest

Näin suomilomailun lopussa on vielä hyvä tilaisuus päivittää pikaisesti viimeiset Italian kuulumiset. Ihan siltä varalta että melontamatka Italian Alpeille siintää jo silmissä ensi kevättä ajatellen, kannattaa ajoittaa visiitti Valsesia River Contestin aikoihin. Lämminhenkinen tapahtuma Italialaiseen tyyliin, mitkään aikatauluthan eivät olleet tehty pidettäviksi mutta muuten kaikki sujuikin mainiosti. Ja odottaessa pystyi aina nauttimaan viereisen jäätelöbaarin antimista.

Kisat järjestettiin yksipäiväisinä ja päivän sana oli boatercross. Boatercrossissa X kappaletta melojaa aloittaa kisan samaan aikaan, ja yksi tai kaksi kosken nopeimmin laskenutta pääsevät seuraavalle kierrokselle. Ja näin edetään kunnes voittaja on selvillä.

Boatercross-kisat avattiin Italiassa suuren suosion saavuttaneilla Stand Up Boardeilla (SUP). Aluksi erittäinkin huvittavaa katsottavaa, mutta puolen tunnin jälkeen viiden minuutin suoritusten seuraaminen oli hieman puuduttavaa.
Ja tyylejä oli yhtä monta kuin kisaajaa.
Sain ylipuhuttua mieheni ottamaan kanssani osaa ”Topo Duo” kisaan, eli kaksikkokajakkien boatercrossiin. Ihan vaan leikkimielellä. Ensimmäisessä hiitissä jäimme kakkosiksi mutta pääsimme mukaan finaaliin. Finaalisuorituksessa sitten minua tahdittikin takanani melovan mieheni kannustus ”paddle f*****g faster, paddle!!”. Ilmeisesti pieni takapuoleen potkiminen auttoi, voitimme finaalit ylivoimaisesti. Mutta eikös kuvassa näytäkin siltä että mieheni ei tee mitään muuta kuin toimi peräsimenä….? 
(Kuva: Dan Cassen) 
Naisten yksilökilpailussa olisin ilmeisestikin kaivannut matkaan vastaava karjuvaa kannustajaa. Mutta onhan kakkossijallakin ihan mukava aloittaa melontakausi ja saa nähdä löydänkö tänä kesänä itsestäni sen sisäisen ”tappajan” joka jyrää boatercross-kisoissa kaikkien yli. Tai päältä. Mistä nyt parhaiten pääsee.  :) 
Kuva: Simon Westgarth
Kuva: Sabina Fon Caramella
Oman vajavaisen kokemukseni perusteella Italian kisoissa on muuten parhaat palkinnot, kuten alla oleva  kaksikkokisasta voitettu juustoboksi parin viinipuollon kera todistaa!
Mutta se Italiasta. Rentouttava loma Suomessakin on ohitse ja Norjan kesäiset seikkailut alkamassa… 

Park ’n’ Huck

Ja käännettynä huonolle suomelle: ”Pysäköi ja heittäydy alas”. Tässä tapauksessa pysäköimme pakun tien varteen ja heittäydyimme alas Landvasser vesiputousta, kera kajakkien.

Satu matkalla alaspäin

Dan Cassen putouksen kuohujen keskellä

Kuvat: Simon Westgarth

Italian maistiaisia

Lisää tulossa kunhan maltan/ehdin istahtaa kunnolla koneen ääreen täällä auringonpaisteen keskellä!

Allekirjoittanut Eguan ensimmäisessä dropissa (kuva Simon W)

Simon W Eguan viimeisessä (Cylinder) dropissa

Kuvat kertovat enemmän kuin…

Suomen laduilla vaativasta laskusta kertovat kyltit saavat lähinnä aikaan huvittuneen naurahduksen jopa Britti-miehessäni joka vielä muutama talvi sitten hikoili muutaman metrin pituisten alamäkien kanssa. Italian koillisosassa sijaitsevan Valbrunan laduilla ”vaativa lasku” saa aivan uuden merkityksen: 

Ja kyllä vauhti hidastuu! Tällä kertaa selvisimme molemmat pystyssä tämän jyrkän ja mutkaisen mäen. Mutkan lumipenkan jäljistä päätellen kaikki hiihtäjät eivät olleet olleet yhtä onnekkaita (tai taitavia…köh köh). 
Hiihtokelit ovat olleet jälleen aivan upeat ”lähiladuillamme” noin 80 kilometrin päässä Italian puolella. Nyt olisi tosin tarkoitus laittaa urheiluvälineet muutamaksi päiväksi lepoon ja lähteä pikaisesti tutkailemaan Spagetti Bolognesen syntyseutuja ja jatkaa sieltä matkaa sinne minne kaikki tiet vievät –  Roomaan. Ikävä kyllä tämän päivän lumilautailusession tuloksena on ilmeisestikin yksi pahasti vioittunut polven eturistiside. Suunnitelman muutos näyttää siis välttämättömältä ja voi olla että lähipäivinä minä tulen leikkimään sisar hento valkoista mieheni lepäillessä vaakatasossa.  

Trikookateutta

Emme sittenkään olleet tänä aamuna ensimmäisenä ”oman” Kaninin hiihtokeskuksemme hissijonossa. Uskaltauduin aamuaikaiseen sen verran peiton alta pois että tarkistin rinnetilanteen netistä ja tilanne olikin se että Kanin oli tänään kiinni! Samalla kun täällä laakson pohjalla on tullut kaatamalla vettä, 1-2 kilometrin korkeudessa on satanut lunta. Hiihtokeskuksen väen päivän ohjelmassa olikin lumikinosten räjäyttely rinteiden lähistöltä vähän turistiystävällisempään kuntoon. Mutta nou hätä! Pakkasimme autoon murtsikkahiihtovälineet ja käänsimme nokan kohti Italiaa ja Tarvision kylää. Tarvision ympäristöstä löytyy noin 60 kilometriä latuja ja maisemat ovat aivan sanoinkuvailemattomat! Suomesta poiketen maastohiihto ei ole ilmaista, vaan päivän latumaksu keventää lompakkoa kuudella eurolla.

Tarvisiosta löytyvät myös hyvät rinteet, joten loppuviikosta teemme alueelle varmasti uuden reissun sekä lumilautojen että suksien kera. Ja vielä niistä Suomi-Italia eroista. Vaikutti siltä että Italian laduilla pakolliseen hiihto-univormuun kuuluivat trikoot! Oli sitten ikä tai koko mikä tahansa. Trikoot jalassa vauhtikin olisi varmasti ihan eri kuin omien lökäpöksyjeni kanssa…? Tahtoo trikoot!