Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Sveitsi

Freestyle MM-kisat: SUNNUNTAI

”Uusilla aalloilla ja turisti-elämää”

MM-Kisat – mitkä MM-kisat?? :) Minä ja Simon siis lähdettiin MM-hulinaa pakoon Luzerniin veljeni tämänhetkiseen kotikaupunkiin. Ei voi muuta todeta kuin että oli hyvä veto. Kunnon yöunet, terassilla vuoria ihaillessa nautittu aamupala, lounas ja illallinen, päiväkävely Luzernin keskustassa, iltapäiväinen leffa vuoteessa, ja iltasurffit Bremgartenissa auringonlaskiessa olivat juuri oikea resepti kaikenlaisen kisahermostumisen ja väsymyksen poistamiseen. Tosin huomenna aamulla meillä on aikaistakin aikaisempi lähtö kohti takaisin Thunia jotta ehdin vesille ennen kahdeksalta alkavia treenejämme, mutta olo on nyt niin hyvä että en usko yksien lyhyempien yöunien tätä oloa pilaavan!


Simon on innoissaan Twitteristä ja ”iPadiosta” / ”phlogista” eli blogista äänimuodossa…

Luzernin keskusta on täynnä polkupyöriä, niitä saattaa jopa olla enemmän kuin autoja…
Luzern, kuten kaikki tähän asti näkemäni sveitsiläiskaupungit, on tavattoman kaunis ja siisti. Melkein kaikissa keskustan rakennuksissa on jotain erityistä pieniä yksityiskohtia myöden.


”I love my Topolino” = melonta-auto!!

Mutta millainen melonta-auto!? :)

Lounas melkein kuin ravintolassa…

…kippis!

Kaupungin vetoa lisää sen läheisyys Bremgartenin aalloille, ajomatkaa kertyi vain noin 40 km. En ollut käynyt Bremgartenissa aikaisemmin, mutta kuten kuvista näette – ei hullumpi paikka surffailla!

Meillä kävi hyvä tuuri vedenkorkeuksien kanssa, emme edes tarkistaneet niitä netistä, mutta paikalla surffailemassa olleet paikalliset valistivat meitä siitä että joki on ollut viime päivinä aivan liian matalalla ja tänään jostain syystä vettä oli riittävästi noin kuuden tunnin ajan. Jee!
Blunttiharjoittelua – ja lähteehän se! Kajakin pohja pitäisi varmaan vaan maalata eri väriseksi…

Tännehän voisi melkein muuttaa asumaan….! :)

Freestyle MM-kisat: KESKIVIIKKO

”Hello wave, we’ll talk tomorrow”

MM-kisatouhut lähtivät siis täysillä käyntiin eilen. Aalto oli kunnossa jo aikaisina aamun tunteina ja maakohtaiset treenit alkoivat heti aamu kahdeksalta. Jokaiselle joukkueelle treeniaikaa oli annettu noin 3min per meloja, joten tässä vaiheessa itse ainakin hain perustuntumaa aaltoon. Ja hyvältä se tuntui. Saksan Ingrid tiivisti mielestäni hyvin ensimmäisen päivän treenit sanontaan ”hello wave, we’ll talk tomorrow”. Eli tänään tutustuimme, huomenna on tosi kyseessä. :)

Aalto on hyvinkin hidas, mutta varsinkin miehet pystyvät tekemään aallossa kaikki isotkin liikkeet. Kuvia treeneistä ei ikävä kyllä itseltäni löydy, mutta joukkueenjohtajamme Mikko niitä varmaankin lisäilee maajoukkueen blogiin tämän päivän aikana. Maajoukkueen blogissa on myös hyviä kuvia poikien yöllisistä treeneistä. Itse olen vielä nukkunut pari viime yötä sikeästi, huomenna aamuyöstä alkaa sitten minunkin kohdalla yötreenaaminen…
Koska treenejä on vain puolisen tuntia päivässä, aikaa ”kaikelle muulle” riittää mainiosti. Eilinen aamupäivä menikin uutta kajakkiani etsimässä, sitä toppaillessa sopivaksi, ja Interlakenin pikku-aallolla surffaillessa. Maisemat ovat täällä jokapuolella aivan mahtavat, minne vaan katsoo näkyy joko suuria vuoria tai sinistäkin sinisempää järveä. Treenien jälkeen lähdimme Simonin kanssa Spietziin uimaan.

Ja kokkailimme liikkuvassa ravintolassamme (=paku) päivällistä.
Eilen oli myös ensimmäinen joukkueenjohtajien kokous, joten pidimme sen jälkeen miesten hostellilla tiimi-kokouksen. Koska hostellin huoneet ovat ”hieman” ahtaat, nautimme ilta-auringosta hostellin katolla. Ei hullumpaa…








Muuten upeita maisemia tosin varjostaa aivan vieressä kulkeva juna-rata, kovin rauhalliseen paikkaan tätä hostellia ei ole pystytetty.
Tänään siis treenit jatkuvat, sitä ennen pitäisi vielä käydä tutustumassa alamäkipyöräilyn saloihin. Toivottavasti tulen yhtenä kappaleena takaisin…

Matkalla Thuniin…


Thunissa MM-kisatouhut ovat täydessä vauhdissa – maakohtaiset treenit alkoivat eilen ja Suomen joukkueen kanssa treenasimme eilen puolisen tuntia iltapäivästä. Nyt kuitenkin pikainen vilkaisu parin päivän taakse – eli tiistaihin. Saimme tänä aamuna vihdoin Internetin toimimaan majapaikassamme (toisin sanoen ystäväni löysi kuin löysikin salasanan…) joten päivityksiä tulee nyt tiheämpään tahtiin!
Vaikka vaikeata se tekikin, pääsimme loppujen lopuksi lähtemään Italian Campertognosta kohti Thunia tiistai-aamuna. Ajomatkalla ylitimme kaksikin vuorta (”mountain pass”).
Simon toimi autokuskina ylämäet ja viiletti alamäkipyörällään alas alamäet. Parhaimmillaan alamäkeä riitti 20 km verran!
Sveitsin puolella pysähdyimme Sierran aallolla jotta minä pääsin vähän treenaamaan. Sierre-aallosta lisätietoja Playakissa. Aalto toimii parhaimmillaan kun vettä joessa on lähelle, tai yli 200 m3/s. Vedenkorkeudet löytyvät Hydrodatenin sivuilta.

Ajomatkaa lyhensi Lötschbergin vuoren läpi menevä juna; Goppensteinista Kanderstegiin pääsi viidessätoista minuutissa! Ja jopa meidän yli 3m korkea paku kajakkeineen mahtui junan kyytiin. Junassa muuteen matkustetaan omissa autoissa.
Tiistai-iltana tapasin loput Suomen joukkuelaiset Thunissa, kävimme yhdessä rekisteröitymässä ja sen jälkeen minä ja Simon kävimme vielä melomassa Simme-joen (II-III vaikeusluokkaa) paikallisen melontaseuran kanssa. Jokunen vuosi sitten (tarkemmin sanottuna 2002…) olin töissä Interlakenissa ja meloin Spietzin melontaseuran kanssa. Oli mahtava taas nähdä vanhoja tuttuja, ja me majoittaudummekin Wimmis:ssä vanhojen ystävien luona ainakin tämän viikon ajan.