Matkamuistojen parasta antia; kotiin raahatut eksoottiset ruokapurtilot ja muistot maistuvista aterioista. Tällä kertaa ruokapurtilot jäivät kiltisti kauppojen hyllylle, mutta mukana kulkee kuitenkin monta mukavaa makumuistoa matkan varrelta. Tässä löyhästi ruokaan liittyvien kohokohtien sekalainen kokoelma. Sloveniastapa tietenkin.
Perinneruuat. Sloveniassa on vaikea määritellä käsitettä perinneruoka, koska monen kulttuurin ja erilaisten maantieteellisten alueiden risteyskohdassa sijaitsevassa pienessä valtiossa ruokakulttuuri vaihtelee vahvasti alueittain. Alla kuitenkin muutamat meikäläisten herkut. Miehellä makkara muusilla ja minulla kala kaikissa muodoissa. Ja ruokatottumuksista huolimatta mieheni ei siis ole kotimaista perua.
Torit. Parasta vihannes- ja hedelmäantia. Piranin torilta löytyivät maailman parhaat omput ja tomaatit. Yksi syy lisää palata Piraniin. Sitten kun helteet ovat ohitse…
Kala-auto. Vuoristossa kaupoista löytyy harvemmin tuoretta kalaa. Sen sijaan kala-auto (vrt. kaikille tuttu jätskiauto) ajaa laakson läpi kerran viikossa mukanaan laaja kokoelma erilaisia meren antimia. Ja vakiasiakkaille kalavarastosta löytyy erikoisherkkuja, kuten isoja simpukoita. Pienestä kielimuurista huolimatta aivan mahtava palvelu!
Pizza. Ehkä ei niin eksoottista mutta kovin herkullista, varsinkin Italian raja-alueilla. Helppo vetää ähkyt!
Kobariski štruklji. Yksi lempiherkuistani joulutorttujen ohella. Štrukljista on monta eri versiota, mutta Kobaridilaista versiota saa vain, yllätys yllätys, Kobaridin lähialueilta. Empiirisen tutkimuksen perusteella Soça-laakson ravintoloiden štruklji parhaimmisto löytyy näistä syöttölöistö, tässä järjestyksessä: 1. Kalaravintola Kotlar, Kobarid 2. Gostišče Radović, Srpenica 3. Hiša Franko, Kobarid. Oma kotiversio on vielä kokeilematta vaikka resepti on jo kauan ollut googlattuna.
Yllättävät paikalliset tavat. Emme ehtineet ystäviemme häihin, joten he toivat hääherkut meidän luoksemme, kauniisti pakattuna muutamaa päivää myöhemmin.
Melkoinen meloni. Luulin aina että en kovin tykkää vesimelonista. Juon mieluummin veden vetenä ja syön melonit sitten erikseen. Tästäpä yksilöstä löytyikin sekä makua että melonia vaikka muille jakaa. Ostopaikkana Piranin tori, tietenkin.
Aurinkoinen Slovenia herkkuineen on nyt vaihtunut sateiseen Suomeen, ihana viettää viikko saunoen ja syöden salmiakkia, ystävien ja perheen näkemistä unohtamatta. Joten Slovenian muistelot olivat siinä, seuraavalla kerralla taas jotain ihan muuta. :)
