Browsing Category

Slovenia

Rakkaudesta ruokaan

Mies: Mitä tuumisit jos lähtisimme äitini kanssa päiväksi Ljubljanaan?
Minä: Joo! Sittenhän voimme syödä siellä ihanassa ravintolassa Ljubljanan linnassa. Onkohan niillä vielä…  Ja se leipä oli niiiin hyvää….  Ja jos en ottaisi alkuruokaa jaksaisinkohan jälkkärin…? Ja tällä kertaa voisin ottaa viiniäkin (viime visiitillä mini mahassa, toim.huom)!
Anoppi: Mennäänkö me Ljubljanaan asti vain syömään??
Minä: Ööö… No voidaan me siellä jotain nähdäkin. Tai siis onhan SE ravintola Ljubljanan linnassa. Se on nähtävyys ja… No jos meillä on aikaa ruokailun jälkeen niin käydään vaikka kävelyllä keskustassa…

No eihän meillä ollut aikaa nähdä mitään nähtävyyksiä. Mutta me syötiin. Ja juotiin sitä viiniä. Tähän olisi ollut kiva laittaa näytille ruokablogimaisia kauniita sommiteltuja kuvia, mutta nälkä oli niin kova että kuvaaminen hieman unohtui. Miehen lautasesta sain kuitenkin napattua kuvan kesken syöntiä, oma kala-annos oli siinä vaiheessa sotkettu jo sellaiseen malliin että kuvaaminen ei ollut vaihtoehto. Joten menkää ja syökää jos Ljubljanaan eksytte, Ravintola Gostilna Na Gradu löytyy Ljubljanan linnasta. Perinteistä slovenialaista ruokaa tuotuna tähän päivään. Nam.

Ravintola Gostilna Na Gradussa

Ravintola Gostilna Na Gradussa

Ravintola Gostilna Na Gradussa

Me ja muutama muu

Havahduimme hetkeksi viikonloppuhorroksesta ja tajusimme että Planicassa hypätään parhaillaan maailmancupin mäkihyppykisoja. Parin vuoden takaisesta kisareissusta päällimmäisenä mielessä oli mahtava tunnelma, joten päätimme lähteä jälleen kerran fiilistelemään kisatunnelmia tuohon vuoren toiselle laidalle noin neljänkymmenentuhannen muun katsojan kera. Tänäkin vuonna parasta oli juuri tuo tunnelma ja kisayleisö lähti ihan mahtavasti mukaan onnistuneisiin hyppyihin, oli hyppääjä kotoisin sitten Norjasta tai Itävallasta.  Ei Suomesta kuitenkaan tällä kertaa, valitettavasti, vaikka minä ja mini Suomen lippua tarmokkaasti heilutimmekin. Ja sen verran taisin olla tunnelman lumoissa (veden voimalla), että tulokset piti kurkata kisapäivän jälkeen kotona netistä. Hups…

Planica Planica

Planica Planica

Kisayleisön janojuomat kävivät kaupaksi heti aamu kahdeksasta eteenpäin, burgerit palanpainikkeena. 

Kansan aamujuomat

Meidän mini näyttää mallia; ”Näin sen pojat pitää mennä, kroppa tiukkana, kädet suorana ja hymy huulilla!”. 

Mini näyttää mallia

Ja perjantain postaukseen ja kotisuomen sairastapaukseen liittyen, me olemme  edelleen siis Sloveniassa mutta minä ja tuo pieni suuntaamme loppuviikosta kohti Suomea hoivailemaan hyvään kuntoon meidän perheen potilasta. Pahin on (toivottavasti) kuitenkin ohi ja potilaan tila vakaa. Huh, hurjaa huolehtimista koko viikonloppu, nyt ehkä nukutaan yöt taas vähän paremmin!

Kotimaa nro kolme

Meillä maat vaihtuvat vauhdilla, Italian auringosta matka on jo ehtinyt jatkua Slovenian vuoristoon ihmettelemään alkavaa kevättä, melkein kahteenkymppiin kipuavaa lämpömittaria ja lumenpuutetta vuorilla. Sloveniasta on ollut juttua tämän blogin puolella roppakaupalla, ja uusille ja uudehkoille lukijoille tiedoksi että toinen kotimme (ja tavallaan kolmas ”kotimaamme”) löytyy siis täältä Juliaanisilta Alpeilta. Ja on täällä niin hyvä olla! Kotona Norjassa ollessani odotin hieman kauhulla tätä alkavaa matkarumbaa, mutta hyvältä tämä taas tuntuu. Läheisen sairastuminen kotisuomessa saattaa tosin tuoda meidät takaisin Suomeen jo viikonlopun aikana, täällä ollaan nyt sydän sykkyrällä ja sormet ja varpaat ristissä että kaikki menisi siellä hyvin. Kaikesta huolimatta, tässä muutama fiilistely- ja maisemakuva tämän päivän piristykseksi, ja katsellaan ensiviikon puolella mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Maisemia Slovenian Bovecista

Happy happy happy!

Soca-joki Sloveniassa, vedet vähissä

Kevät tekee tuloaan Sloveniassakin

Tietöitä Sloveniassa

Saimme viestin Sloveniasta, kakkoskotimme kylästä etelään johtava tie on tällä hetkellä täysin poikki. Tietä on paranneltu ja levennetty jo jokunen vuosi ja nyt innokkaat tienrakentajat olivat kuulemma annostelleet hieman liikaa dynamiittia aiheuttaen maanvyöryn. Varsinkin kylän maitotilallisille tämä on ollut kova isku, koska meijeriautot eivät pääse hakemaan maitolasteja. Tie on toivottavasti kunnossa parissa viikossa, mutta saa nähdä miltä tie näyttää maaliskuussa kun palaamme etelään… Mutta nyt vielä nautimme hetken Norefjellin maisemista, huomenna takaisin kotiin nauttimaan Lillehammerin hangista ja Hafjellin rinteistä!

Tietöitä Sloveniassa

Tietöitä Sloveniassa

Tietöitä Sloveniassa

Kuvat: Delo

Syö Slovenia

Matkamuistojen parasta antia; kotiin raahatut eksoottiset ruokapurtilot ja muistot maistuvista aterioista. Tällä kertaa ruokapurtilot jäivät kiltisti kauppojen hyllylle, mutta mukana kulkee kuitenkin monta mukavaa makumuistoa matkan varrelta. Tässä löyhästi ruokaan liittyvien kohokohtien sekalainen kokoelma. Sloveniastapa tietenkin.

Perinneruuat. Sloveniassa on vaikea määritellä käsitettä perinneruoka, koska monen kulttuurin ja erilaisten maantieteellisten alueiden risteyskohdassa sijaitsevassa pienessä valtiossa ruokakulttuuri vaihtelee vahvasti alueittain. Alla kuitenkin muutamat meikäläisten herkut. Miehellä makkara muusilla ja minulla kala kaikissa muodoissa. Ja ruokatottumuksista huolimatta mieheni ei siis ole kotimaista perua. 

Ravintola-annos Ljubljanalaisessa ravintolassa

Torit. Parasta vihannes- ja hedelmäantia. Piranin torilta löytyivät maailman parhaat omput ja tomaatit. Yksi syy lisää palata Piraniin. Sitten kun helteet ovat ohitse…

Vihannestori Piranissa

Kala-auto. Vuoristossa kaupoista löytyy harvemmin tuoretta kalaa. Sen sijaan kala-auto (vrt. kaikille tuttu jätskiauto) ajaa laakson läpi kerran viikossa mukanaan laaja kokoelma erilaisia meren antimia. Ja vakiasiakkaille kalavarastosta löytyy erikoisherkkuja, kuten isoja simpukoita. Pienestä kielimuurista huolimatta aivan mahtava palvelu!

Kala-auto Sloveniassa

Pizza. Ehkä ei niin eksoottista mutta kovin herkullista, varsinkin Italian raja-alueilla. Helppo vetää ähkyt!

Pizzaa Piranissa

Kobariski štruklji. Yksi lempiherkuistani joulutorttujen ohella. Štrukljista on monta eri versiota, mutta Kobaridilaista versiota saa vain, yllätys yllätys, Kobaridin lähialueilta. Empiirisen tutkimuksen perusteella Soça-laakson ravintoloiden štruklji parhaimmisto löytyy näistä syöttölöistö, tässä järjestyksessä: 1. Kalaravintola Kotlar, Kobarid 2. Gostišče Radović, Srpenica 3. Hiša Franko, Kobarid. Oma kotiversio on vielä kokeilematta vaikka resepti on jo kauan ollut googlattuna.

Yllättävät paikalliset tavat. Emme ehtineet ystäviemme häihin, joten he toivat hääherkut meidän luoksemme, kauniisti pakattuna muutamaa päivää myöhemmin.

Melkoinen meloni. Luulin aina että en kovin tykkää vesimelonista. Juon mieluummin veden vetenä ja syön melonit sitten erikseen. Tästäpä yksilöstä löytyikin sekä makua että melonia vaikka muille jakaa. Ostopaikkana Piranin tori, tietenkin.

Aikamoinen melooni

Aurinkoinen Slovenia herkkuineen on nyt vaihtunut sateiseen Suomeen, ihana viettää viikko saunoen ja syöden salmiakkia, ystävien ja perheen näkemistä unohtamatta. Joten Slovenian muistelot olivat siinä, seuraavalla kerralla taas jotain ihan muuta. :)

2in1

Yhtä hymyä. Kuvissa Satu 33-vee ja tuleva vauveli jonka virallinen ikä on nyt 31 viikkoa. Kajakki nousee vielä olalle, mela pysyy käsissä ja vähävetinen Soca-joki on valloitettu jo moneen kertaan auringonpaisteessa. Kohta kajakki jää varikolle muutamaksi kuukaudeksi. On aika siirtyä sohvalle, uima-altaaseen ja salille. Odottelemaan…

Melomassa Socalla SloveniassaMelomassa Socalla SloveniassaMelomassa Socalla Sloveniassa