Browsing Category

Kreikka

Kreikkalaisia pääsiäisperinteitä

Aurinkoisessa olohuoneessa istuessaan voi melkein kuvitella olevansa edelleen välimeren auringon alla. Kunnes parvekkeen oven avatessa sisätiloihin hiipii salakavalaan kylmä tuulahdus. Vajaat pari viikkoa sitten makailin vielä lämpöisellä auringon kylpemällä parvekkeella, sulatellen yhdistettyä pääsiäissunnuntain aamupalaa/lounasta/päivällistä ja kuunnellen ympäröivän kylän ääniä. Joten eiköhän näissä muistelutunnelmissa oteta pikainen katsaus taaksepäin ja Rodavgin kylän pääsiäiseen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Pääsiäinen on tärkeämpi juhla kuin joulu. Näin julisti paikallinen ystävämme. Pitkänä perjantaina otetaan vielä rauhallisesti ja lihaa ei ruokapöydissä näy. Ihmiset sytyttävät kirkossa ruskeita kynttilöitä ja tunnelma on rauhallisen odottava. Lauantaina kynttilöiden väri vaihtuu kirkkaampiin vaihtoehtoihin koristuksien kera, ja juhlinta alkaa varsinaisesti piiiitkän myöhäisen jumalanpalveluksen jälkeen. Täytyy tosin tunnustaa että me odottelimme palveluksen päättymistä torin viereisessä kahvilassa ja liityimme juhlakansaan papin siirtyessä ulkotiloihin lopettelemaan toimituksia ja laittaessa tulen kiertämään kylän torin täyttäneen ihmisten kynttilöihin.

Perinteistä kynttilöiden sytytystä Kreikassa pääsiäisenäPaaston päättymistä ja keskiyönillallisen alkamista juhlisti myös upea ilotulitus.

Ilotulitus Kreikassa pääsiäisenäKun lauantain myöhäisestä ruokailusta on selvitty, sama ruokailutahti jatkuu pääsiäissunnuntaina. Paikallisen kahvilan pitäjä oli varustautunut ruokailuihin grillaamalla kolme karitsaa…

Lampaan grillausta pääsiäisenä Kreikassa…ja varsinkin meidän miesväki oli erittäin tyytyväinen päästessään juhla-aterian kimppuun.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mutta nyt jätetään muistelot sikseen, kreikkalaisia pääsiäisperinteitä varmasti riittää ja tässä oli vain muutamia näin yhdessä pienessä kylässä paikallisten parissa pääsiäistä viettäneen näkökulmasta. Onkin aika keskittyä norjalaiseen viikonlopun viettoon, mihin kuuluu mm. suomen veroilmoituksen täyttämistä. Ei muuta kuin hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Aktiivilomailua Kreikassa

Seuraa pieni ei-kaupallinen mainospätkä: Rantapallon pääsivuston puolelta löytyy nyt kirjoittamani artikkeli aktiivilomailusta Kreikassa. Ja voi kun olisinkin aktiivilomailemassa – missä vaan, nyt nimittäin paiskitaankin sitten töitä kellon ympäri. Loma oli kuitenkin kaiken tämän kiireen arvoinen! :)

Rantapallon Aktiivilomailua Kreikassa artikkeli

Kreikan auringon alla

Seitsemäntoista tuntia matkustamista unohtui nopeasti kun Pindosin vuorten näkymät aamuhämärissä Rodavgin kylässä sijaitsevan majapaikkamme parvekkeelta näyttivät tältä:

Kuva Pindosin vuorilta

Sen jälkeen vaivuinkin tietynlaiseen lomahorrokseen joka on käsittänyt lähinnä melontaa, nukkumista ja syöntiä. Aina uudelleen ja uudelleen. Nyt kun kun viedään lomien viimeistä päivää niin tuntuu siltä että alan vihdoinkin herätä, juuri sopivasti arkeen paluuseen. Hmmm.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Kalaritikos jokiMatkakohteenamme oli pieni Rodavgin kylä lähellä Artaa Kreikan mannermaalla, Ateenasta noin 400 km luoteeseen. Ei mikään turistien ykköspaikka sillä taisimme olla ainoat ulkomaalaiset vieraat koko kylässä, mutta kätevä majapaikka vuorien keskellä jos mielessä on esimerkiksi melonta. :)

Kalaritikos joella

Niin monen monta vuotta Kreikasta tuli minulle mieleen lähinnä saaristo, meri, aurinko, ja erilaiset matkatoimistojen tenavakerhot. Mahtavia muistoja kaikki, mutta suosittelen täydestä sydämestä myös tutustumista manner-Kreikan puolelle. Loma Kreikassa voi alkaa esimerkiksi Ateenasta, mistä on helppo jatkaa matkaa joko vuokra-autolla, bussilla tai junalla vuoriston tai rannikon pikkukyliin, jotka eivät varmasti ole yhtä turisteja täyteen ahdettuja kuin perinteiset pakettimatkakohteet. Omatoimimatkalle kannattaa kuitenkin pakata mukaan pieni suomi/englanti – kreikka sanakirja, sillä pienissä tavernoissa ja kylissä kommunikointikielenä on usein vain ja ainoastaan kreikka.

Tällä kertaa matkamme ajoittui pääsiäiseen joten siitä vielä kuulumisia lähipäivinä, kuten myös meidän tämänhetkisestä majapaikasta Sloveniasta. Lisää Kreikasta voi lukaista vielä viime vuoden matkaraporteista näistä samoista maisemista (yhdistettynä Ateenaan):

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Hyvää vappua kaikille Suomeen, Sloveniassa vapun lumoissa lomaillaan vielä toukokuun toisenakin päivänä. Kuulemma varsinkin entisen Jugoslavian aikoina tuo päivä tarvittiin juhlinnasta toipumiseen… :)

Lomalomaloma!!

Lillehammer – Oslo – Riika – Ateena – Ioanniina – Arta
(- Rooma – Venetsia – Slovenia – Venetsia – Riika – Oslo – Lillehammer)

Huomenna se alkaa: kauan kaivattu loma! Lähtö on aamulla kello kolme, perillä olen joskus illalla yhdeksän maissa. Tälläkin kertaa pääsen testaamaan lentoyhtiöiden pikaisten koneiden vaihtojen toimivuutta. Nyt Riikassa vaihtoaikaa on korkeat 35 minuuttia. Minä ehkä ehdin mutta matkatavarat ehkä ei? No, lomalla ei stressata pienistä. :) Yllä olevassa kuvassa mieheni terveiset Kreikasta, missä hän on ollut aloittelemassa melontakautta töiden merkeissä viimeisen parin viikon aikana. Ilmeisen tyytyväisenä!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Τα λέμε σύντομα φίλοι!
(Googlen kääntäjän mukaan – nähdään taas pian ystävät! Ja lisäyksenä kotimaisella: hyvää pääsiäistä kaikille!)

Kreikan kuulumisia – osa 2

Ja vielä muutamia otteita Kreikasta, tällä kertaa tiedossa kaikkea muuta kuin melontaa. Keskiviikkona auton nokka kääntyy muuten kohti Italian Valsesiaa joten lähiaikoina tiedossa myös melontakuulumisia niitä kaipaaville. Jee!

Kaikkihan tietävät kreikkalaisen salaatin ja tsatsikin, ja muutenkin moussakat, pinaattipiiraat ja kreikkalaiset lihapullat olivat itselläni vielä muistissa vuosien takaisilta Kreikan perhelomilta. Toki odotin yleisesti ottaen hyvää ruokaa, mutta ei voi muuta sanoa kuin että paikallinen ruokatarjonta oli fantastista! Söimme lähinnä paikallisten suosimissa tavernoissa missä ruokalistoja ei tunnettu ja kommunikointikielenä oli vain kreikka. Omistajan kanssa käydyn vilkkaan neuvottelun tuloksena pöytäämme alkoi saapumaan pienillä lautasilla viidestä kymmeneen eri ruokalajia, joita sitten jokainen lappoi omalle (myöskin pienelle) lautaselleen tai söi suoraan yhteiseltä lautaselta. Eteläeurooppalaiseen tyyliin söimme yleensä myöhään; oli erittäin harvinaista jos löysimme itsemme ruokapöydästä ennen iltayhdeksää.

Melonnan jälkeen päädyimme yleensä kahvilaan. Italialaiset espressot eivät ole muodissa, sen sijaan Cafe Frappen ääressä saatetaan istua useampikin tunti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Ouzon sijasta vuoristossa nautitaan muuten Zipuroa, Ouzo kuuluu enemmänkin kaupunkeihin ja meren äärelle. Vieraanvaraisten isäntiemme seurassa zipuro-lasit täyttyivät muuten vähän liiankin tiuhaan tahtiin, kannattaa varoa! :)

Ja matkamme päätteeksi teimme vielä pikavisiitin Ateenaan. Ateenan nähtävyyksien kiertäminen päivässä on täysi mahdottomuus, mutta kävimme kuitenkin pikavisiitillä Akropoliksella. Ateenan matkatessa kannattaa huomioida että ainakin monumentit sulkevat ovensa jo klo 15.00. Ja vaikka viimeinen sisäänpääsy onkin klo 14.30, turisteja aletaan hätyyttelemään ulos jo parikymmentäminuuttia ennen sulkemisaikaa. Kantapään kautta opittua…

Alla muuten otos parlamenttia vartioivista sotilaista. Villapuvuissa seistään niin säässä kuin säässä, välillä kuitenkin jaloitellaan tarkkaan suunnitellun koreografian mukaan.

Ja vaikka tässä postauksessa pitikin melonnat ohittaa niin loppuun kuitenkin juttua Ateenan olympialaisia varten rakennetulta melonnan slalom-radalta. Slalom-radan pyörittämiskustannukset ovat niin kovat Ateenassa mietitään kovasti mitä muuta radalla voisi tehdä. Lasten vesipuisto on kuulemma ollut ehdotuksissa. Jos radalla haluaa meloa, tuntihinnaksi tulee 30 euroa ja melojia on oltava ainakin kuusitoista kappaletta! Radan yhteydessä pyöritetään rafting (=kumilautta) toimintaa. Toiminnan vetäjä saa työstään palkkaa mutta oppaille ei makseta. Tätä ihmetellessämme kreikkalaisen ystävämme kommentoi ”Why give a Greek man money when you can give him glory!”. Että näin, ei taitaisi toimia Suomessa!?

Katsaus Kreikkaan

Välttääkseni ison mega-postauksen tekoa ajattelinpa jakaa Kreikan kuulumiset muutamaan pienempään mega-postaukseen. Ja aloittakaamme matkan päätarkoituksesta: melonnasta. Reilu viikko sitten talouskriisissä painiskelevan Kreikan talousongelmat eivät vielä näkyneet katukuvassa, ei niin Ateenassa kuin vuoriston kylissä tai kaupungeissakaan. Muutamaa paikallista lainatakseni: ”Hallituksella on ongelma, kreikkalaisilla ei”. Mutta se siitä ja itse asiaan.

Vietimme suurimman osan viikosta Lounais-Kreikan vuoristossa. Mieheni oli lupautunut vetämään pari British Canoe Unionin sertifioimaa kurssia kreikkalaisen Brainwaves Kayak Schoolin vetäjän ja pitkäaikaisen asiakkaansa Spyrosin pyynnöstä. Tästä johtuen emme seikkailleet Arachtos- ja Kallaritikos- jokia kauemmaksi, mutta näitä tulikin sitten melottua muutaman kerran…

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Työrupeama alkoi BCU:n ”Basic White Water Safety & Rescue” kurssilla. Kurssin sisältö tiivistettynä: miten toimia joella kun kaikki ei mene suunnitelman A mukaan. Toisin sanoen ihmisten ja melontavälineiden ”reskutusta” (= pelastamista), kajakin irrottamista kinkkisistä paikoista ja heittoköyden käsittelyä.  Harjoituksia tehtiin ensin maalla….

… ja sitten vesillä.

”Reskutuskurssin” lisäksi Simon veti BCU:n ”neljän tähden” melontakurssin. Siitä ei sen enempää kuin että kurssi on tarkoitettu omien melontataitojen ja ryhmässä melomisen ja ”johtamisen” kehittämiseen.

Kreikassa meloessa kannattaa hankkia vuokraamosta kunnon kulkupeli. Spyrosin jenkkiauto oli täydellinen mutkaisille ja usein ”ei niin kovin huolletuille” vuoristoteille. Kannattaa myös ottaa huomioon että ajomatkoissa kestää ja kauan. Joskus myös erittäin kauan. Onneksi meillä oli mukana oma kuski, Spyrosin tyttöystävä Elena, joka odotteli meitä aina melontapätkän lopussa lounaan kera.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Kuvankauniita kanjoneita, turkoosia vettä & aurinkoa. Kreikka on ehdottomasti melontaparatiisi III-luokan koskimelonnalle! III-viitaten jokien vaikeusluokituksiin. Kahden joen perusteella ei nyt kovin kokonaisvaltaista kuvaa maan melontatarjonnasta pysty muodostamaan, mutta jokien vaikeusasteen noustessa jokien luonne kuulemma myös hieman muuttuu ”ei niin rentouttavaksi” useiden siivilöiden ja undercut:tien johdosta. Tähän loppuun kuitenkin vielä näitä kauniita rentouttavia melontamaisemia, samalla kun unelmoin auringosta Slovenian vesisateessa. Joka vain jatkuu. Ja jatkuu…