Ja vieläkin mennään pitkin Irlannin rannikkoa, vaikka todellisuudessa istun täällä Norjassa keittiönpöydän ääressä ja hörpin kuumaa teetä. Näitä kuvapainotteisia Irlanti-postauksia on tiedossa vielä muutama tässä syksyn aikana, mutta eiköhän tässä vähitellen palailla ihan normaaliin päiväjärjestykseen, eli perhe-eloon Norjassa patikkaretkineen. Ja siihen että täällä alkaa olla ihan pirun kylmä vaikka aurinko vielä paistaakin!
Irlannin saaristo. Käsite mistä en tiennyt yhtään mitään vaikka maassa asuinkin neljä-viisi vuotta ja olen sen jälkeen vieraillut säännöllisen tiheään ne seuraavat kymmenen. Saaria Irlannin edustalta löytyy reilu kaksi sataa, ja pitkän rannikkoa nuolevan pyörämatkan aikana kuulin näistä saarista monen monta tarinaa. Lähinnä tragedioita, missä asukkaat ovat joutuneet yleensä pakon edessä muuttamaan mantereelle myrskyjen, ruuanpuutteen tai saaren miehet vieneiden kalastusonnettomuuksien vuoksi. Mutta mahtuupa joukkoon ilonpilkahduksiakin ja osa asutuista saarista on edelleen erittäin elinvoimaisia ja vilkkaita asutuskeskuksia.
Meidän matkan varrelle mahtui yksi yö Achillin saarella, päiväretki Inishmorelle, eli Aransaarien suurimmalla saarelle, pyörälenkki Valentia saaren lävitse, muutama tunti Durseyn saarella, ehkäpä kaikkien aikojen pikaisin kiertoajelu Bere saarella ja hyvät yöunet Cape Clear saarella. Oletin, että näiden pikaisten vierailuiden tulokseni pystyisin muodostamaan edes alkeellisen käsityksen saarien elämästä, mutta toisin kävi. Palasin kotiin mukana vieläkin isompi kasa kysymyksiä kuin mitä minulla matkalle lähtiessäni oli. Kurkataanpa siksi muutamiin näistä viiden viikon pyörämatkamme viimeisen viikon, eli West Corkin alueen saarista, kuvina. Kartta saarista postauksen lopussa!
Durseyn saarelta löytyy kokonaiset kolme (tai kuusi, riippuu keneltä kysyy) ihmisasukasta ja sen lisäksi iso kasa lampaita. Vaikka saari ei ehkä ole aivan sieltä vilkkaimmasta päästä mitä tulee West Corkin saariin, on se ehkäpä yksi vaikuttavimmista. Kulkeehan saareen Irlannin ainut köysiratakin ja ei ihme että saari on yksi Wild Atlantic Way – maisematien ”Signature Discovery Points” kohteista. Saarella viettäisi helposti päivän tai kaksikin kuljeskellen haikkausreittejä ja tuijotellen mereen, mutta eväitä ei kannata unohtaa sillä mitään palveluita saarelta ei löydy.
Tuo vuonna 1969 rakennettu ja 250 metriä meren yläpuolella kulkeva retrohenkinen köysirata muuten keikkuu ja tärisee ikänsä mukaisesti, mutta ainoa kerta kun matkalla on kuulemma ollut ongelmia, oli silloin kun lampaita kuljetettiin tuossa samassa boksissa missä ihmisetkin, maksimissaan kuusi kerrallaan, kulkevat. Nykyään eläimet kuljetetaankin saarelle veneillä. Meno-paluussa aikaa kuluu 15 minuuttia ja hintaa reissulla on 8 euroa. Ei hullumpi hinta päivän seikkailusta!
Jos tuosta yllä olevasta kyltistä ei vielä tullut selville – saarelle ei sitten polkupyörät pääse.
Hmh.
Käytäntö on ihan ymmärrettävä, köysiradallehan ei mahdu kuin se kuusi ihmistä kerrallaan ja jos on ruuhkaa, varsinkin iltapäivällä, kaikkien saarelle päivän aikana suunnanneiden tuominen takaisin mantereelle vie aikaa. Mutta eikös fillari kuitenkin olisi se paras tapa tutkia saarta…!?
Toivottavasti lähitulevaisuudessa käytäntö muuttuu, tai saarelta löytyisi laina/vuokrapolkupyöriä. Kävijämäärät ovat ainakin jyrkässä nousussa tämän maisematien lanseeraamisen jälkeen, ja eihän kukaan ainakaan pääsisi karkuun lainapyörän kanssa ihan huomaamatta!
Toisaalta taas hyvänä vaihtoehtonahan on hypätä saarella bussin kyytiin. Tai ehkäpä ei. Saattaisi tulla pitkä odotus…
Saarelta kyllä löytyy joitakin autoja paikallisten asukkaiden ja maanviljelijöiden käyttöön, mutta ne autot ovat nähneet jo parhaat päivänsä ja varmaankin siirtyneet saarelle siinä vaiheessa kun katsastusmies on sanonut jyrkän EI:nsä. Näin ainakin päättelin autojen kunnon ja niistä puuttuvien rekisterikylttien perusteella…
Joten, Durseyn saarelle suuntaavat, ei auta muuta kuin ottaa omat jalat käyttöön. Saarelle kannattaa siis suunnata vaellusreitit mielessä, tosin jos aikaa on, saaren kärjessä istuskellessa voi myös bongailla valaita, delfiinejä ja haita. Voi kun meillä olisi ollut aikaa ja kiikarit kassissa mukana!
Mutta siirrytäänpä sutjakasti seuraavalle saarelle, eli Cape Cleariin minne pääsee helposti 3-4 kertaa päivässä kulkevalla lautalla joko Baltimoresta tai Schullista. Tosin tuo Schullista kulkeva lautta on toiminnassa vain kesäisin, kuten me saimme huomata kantapään kautta kun suuntasimme kohti Cape Clearia syyskuun puolella… Baltimoresta lauttamatkaan menee noin 45 minuuttia ja meno-paluu maksaa 16 euroa. Matkalla voi bongailla myös delfiinejä ja valaita, jos käy hyvä tuuri.
Cape Clearin saarelle myös fillarit ovat tervetulleita.
Ja mehän pistettiin pyörät kovaan käyttöön. Paikallisten mukaan saaren kiertää helposti kahdessa tunnissa, mutta kameran kanssa me näimme vain pienen osan siitä mitä saarelta löytyy. Tosin aikaa kului kaikenlaiseen tärkeään, kuten kanojen suostutteluun hyppäämään takaisin aidalle kuvaa varten. Eipä sitä kuvaa saatu koskaan aikaiseksi…
Cape Clearen saarella on tänään reilu sata asukasta ja ainakin vielä syyskuun alussa saarella oli kovinkin eloisa meno. ”The Storytelling Festival”, eli tarinankertomisen festarit olivat juuri alkamassa, satamaa kunnostettiin talven myrskyjen varalta ja majoitusta turisteille löytyi hostellista aamupalamajoitukseen ja leirintäalueeseen. Saari on myös Irlannin ainoan lintuobservatorion, missä on jatkuva miehitys, koti, ja päivittäistä lokia lintuhavainnosta on pidetty vuodesta 1959 asti!
Joten tässä sitä taas ollaan, Wild Atlantic Way – maisematien varrelta löytyy viimeisenkin viikon aikana paikkoja mihin haluisin palata uudelleenkin ja ajan kanssa. Mutta jos sinulla on lompakossa ”hieman ylimääräistä”, tuolta West Corkin alueelta voi ostaa vaikka oman saaren! Mannion’s saari lähellä Durrusta on tällä hetkellä menossa 150,000 eurolla tai hyvänä vaihtoehtona voisi olla Carbery & Cold saaret joiden hintalapussa lukee 1,250,000…
Taidanpa laittaa loton vetämään viikonlopuksi, mutta sitä voittoa odotellessa jos sinä käyt saariostoksilla, saanhan tulla vierailulle!?
Kuvat: Kate Cornfield & Satu Vänskä-Westgarth
Muutamia linkkivinkkejä
Läntisen Corkin saaret kartalla
Ride Wild 2014 seikkailua ovat tukemassa mm. Irlannin matkailu, North West Adventure Tours, Skimbaco Lifestyle ja Birk Sport, kaikki yhteistyökumppanit löydät täältä.
