Browsing Category

Englanti

Joulun parhaat

Joulun parhaat – ainakin brittien joulunvietosta, nämä kaunokaiset jäävät vain niukasti kakkoseksi joulutortuille. Tottelevat nimeä mince pies vaikka sisältä ei jauhelihaa löydykään.

MIncepies

Rakas ystäväni englannista on nyt saapunut vierailulle auttelemaan pienokaisen kanssa, ja ei ollut vaikea vastata kysymykseen mitä haluaisin että hän toisi tuliaisiksi Englannista. Tällä satsilla pärjää hetken, mies voi tuoda mukanaan toisen, ja tammikuussa maistelut jatkukoon paikan päällä. :) Reissu- ja melontakuume alkaakin jo olla melkoinen, onhan tässä oltu paikoillaan jo pari kuukautta! Talvista adventtiviikonloppua sekä Suomeen että muille ulkomaaneläjille, täällä alkaa näyttämään lupaavasti siltä että kyllä se talvi sieltä hiljalleen saapuu.

Vielä takaisin nummille…

Vaikka pakkasessa ja lumen keskellä onkin mukava fiilistellä talven alkua, ajatukset pyörivät viime viikonlopun reissussa Lounais-Englannin nummilla. Ehkä osittain sen vuoksi että vietin viime talven Devonissa erittäin leppoisissa freelance-töiden ja melonnan siivittämissä merkeissä, ja tämän vuoksi tutuissa maisemissa oli erityisen haikeaa käydä vain pikaisella viikonloppuvisiitillä töiden kutsuessa heti maanantaina tekijäänsä Norjassa. Senpä vuoksi otetaan tähän väliin vielä muutama Devon & Cornwall vinkki lempipaikoistani. Jos siis suunnittelet reissua vaikkapa Lontooseen, kannattaa ehdottomasti matkata vielä vähän kauemmaksi pääkaupungista kohti rannikkoa!

Ruokaa ja juomaa

Ehdoton suosikki ruoka- ja juomalinjalla: pienen pienessä reilun kahden sadan asukkaan kylässä sijaitseva Church House Inn (ja iPhonella otettu rakeinen kuva…). Tarjolla on perinteistä englantilaista pubiruokaa joka peittoaa jopa melkein Gordon Ramsayn keitokset. Pöytävaraus kannattaa tehdä jos haikailet pöytää takan äärestä. Juomalinjalla kannattaa maistaa Bristolin lähellä tuotettua Butcom Blondea.

Lisätietoja: www.churchhouseinndartmoor.co.uk

Majoitusta (ja lisää ruokaa)

Devonin pohjoispuolelta löytyy seuraava kylä – Croyde. Meren tyrskyjen tuntumassa sijaitsee idyllinen ”The Thatched Barn Inn” jota on kehuttu useaan otteeseen matkailualan julkaisuissa. Kehut takaa korkeatasoiset viihtyisät huoneet, hyvä ruoka ja sijainti mielettömän kauniissa paikassa nummien ja rantaviivan välimaastossa . Olen viettänyt Thatchissä muutaman ”surffiviikonlopun” jotka ovat yleensä jostain kumman syystä muuttuneet rentoutumisviikonlopuksi… :)

Lisätietoja: www.thethatchcroyde.com

Aktiviteetteja

Oma aikani kuluu Devonissa varsinkin koskien kuohuissa. Jos melonta ei ole tuttu laji mutta haluat tutustua maisemiin vesiltä käsin, mm. River Dart Countyparkissa sijaitseva CRS adventures melotuttaa asiakkaita kumilautoista tai puhellettavista kajakeista käsin.

Lisätietoja: www.crsadventures.com

Nähtävää ja tehtävää

Pidätkö eläimistä? Yksi omista suosikkikohteistani on Sidmouthin lähellä sijaitseva ”Donkey Sanctuary” eli toisin sanoen aasien ”turvakoti/puisto/maa”. En tiennytkään että aasejakin on NIIN montaa rotua… :) Vaikka yllä oleva filmi onkin jonkin verran aneeminen, paikka on silti käymisen arvoinen!

Lisätietoja: www.thedonkeysanctuary.org.uk

Ja jos kiinnostaa mistä nämä paikat löytyvät kartalta, kurkkaa kartalta nämä Devonin ”helmet”. Huh, tässäpä tuli matkakuume palata takaisin nummille, leikittelenpä jopa ajatuksella jos muutaman viikon päästä lähtisin meloskelemaan ihan vain viikonlopuksi… :) Ja lisää Devonin vinkkejä Rantapallon puolelle kirjoittamassani jutussa.

Tie nummille

Tie Lontoosta kohti Englannin nummia vie yhteen saarivaltion lempikaupunkiini, Exeteriin. Lontoon työrupeaman jälkeen otin muutaman päivän työvapaata ja liityin mieheni seuraan Lounais-Englannissa. Ja samalla kun kuulin Norjasta uutisia lumimyräkästä, minä nautin pitkästä viikonlopusta kajakista ja koskenkuohuista käsin. Ihanaa! Viikonloppuun mahtui tosin myös visiitti lähialueen kaupalliseen keskustaan Exeteriin joten palataanpa aiheeseen mikä Exeterissä sitten on niin hyvää.

Kaupunkia halkova Exe-joki takaa kauniit maisemat molemmin puolin jokea asuntolaivoineen ja joen vartta asustavine joutsenineen. Joen rannalta löytyy myös iso kokoelma käsityöläisten putiikkeja.

Pienet mukulakivillä päällystetyt kadut halkovat historiallisen kaupungin katuja.

Melontakaupan edessä kajakit odottavat melotuttajia. Ja Exeteristä ei olekaan kuin puolisen tuntia ajomatkaa nummien koskille.

Kahvilat ja pienet ravintolat ovat täynnä herkkuja niin kasvis- kuin lihansyöjillekin. Tässä menossa en tiedä monesko viikonlopun kasvispurilainen Boston Tea Party – kahvilassa. Suosittelen!

Ja illan tullessa kaupunki ei suinkaan hiljene, kadut ovat täynnä elämää myöhään yölle asti.

Vaikka kotimatka kylmään Norjaan ei juurikaan tällä hetkellä houkuttele, niin eiköhän pian alkava hiihtokausi saa unohtamaan melonnan hetkeksi. Toivotaan niin ainakin!

Reilu viikko sitten ilmestyneen Mondon Kosmopoliitta-palstalla oli muuten Kati Kelolan kirjoittama juttu allekirjoittaneesta, irtiotosta arjesta ja koskiseikkailuista Kanadassa. Täytyy tunnustaa että oli sekä aikas hauskaa että pelottavaa nähdä oma naama koko sivun kokoisena printtinä!! :)

Kaiken maailman messut

(Heti alkuun tiedotusluotoinen asia: jostain syystä WordPress ei anna lisätä suuria kuvia, joten tämä postaus mennään pienillä sellaisilla. Argh!)

Lontoossa alkuviikosta (8-11.11.2010) järjestetty World Travel Market, WTM, on yksi maailman suurimmista matkailualan messuista. Tarkkaa numerotietoa näytteilleasettajista ja vierailijoista en löytänyt mistään, mutta kuvaavaa on se että edellisenä vuonna paikalla oli vajaa 3000 median edustajaa! Tämä oli ensimmäinen kokemukseni ison luokan B2B messuista, eli ei niinkään kuluttajamessuista vaan alan ammattimessuista. Ja mikä oli ammattimessujen erona kuluttajamessuihin? Ei oikeastaan mikään. Kansalle oli tarjolla leipää ja sirkushuveja aivan samanlaiseen malliin kuin muillakin messuilla. Kävijöitä osastoille houkuteltiin muun muassa…

Paikallisilla käsityönäytteillä, lahjapussukoilla jne

Kaikenmaailman elukoilla – lähinnä tosin muovisilla mallikappaleilla

Vähäpukeisilla miehillä. Ja naisilla.

Ja tietenkin alkoholipitoisilla drinksuilla . Valikoimaa riitti viinin- ja viskin maistajaisista cocktaileihin ja erikois-oluisiin.

Omalla kohdallani messut kuluivat lähinnä tiivisti omalla osastolla, tosin viimeisenä päivänä oli pakko päästä tekemään pikainen kierros ihastelemassa ja kummastelemassa suurtakin suurempia osastoja. Kolme työntäyteistä päivää vilahtivat ohi vauhdilla ja nyt olen nauttinut kosken kuohuista ja syksyisistä nummimaisemista Englannin lounais-osassa Devonissa. Niinkin mukavaa on ollut että huominen kotiinpaluu ei kiinnostaisi sitten millään. Hmm…

Jamie Oliver vs. Gordon Ramsay

Vaikka päivät Lontoossa ovat vilahtaneet ohi vauhdilla messujen ja töiden merkeissä, olemme ottaneet kaiken irti illan ruokailuista. Työkaverini oli edellisellä vierailullaan eksynyt Jamie Oliverin italialaiseen ravintolaan ja suositusten perusteella suuntasimme Canary Wharfin ”Jamie’s Italian” ravintolaan.

Leppoisa aito italialainen tunnelma – jopa italialaisen työkaverini mukaan joka ei ollut koskaan kuullutkaan Jamiestä, tietenkin hyvä ruoka ja viini, ja noin sadan punnan (116 €) lasku neljän hengen ruokailusta alku- ja jälkiruokineen. Ei paha! Annokset eivät olleet mitään mammutti annoksia, mutta ravintolasta lähti maha juuri mukavan täynnä hyviä makuja muistellessa. Ja samalla suunnitellessa seuraavan illan ravintolareissua joka suuntasi kohti toisen kuuluisan TV-kokin, Gordon Ramsayn omistamaa pubi-ravintolaa The Narrowta.

The Narrow oli hotelliltamme vain kävelymatkan päässä ja vahingossa emme olisi ravintolaan eksyneet sitten millään. Pubissa on viikoittain stand-up koomikkoja, jazz-iltoja ja pubi ”quizz”:eja mutta eilen mikään näistä ei osunut kohdalleen. Sen sijaan paikallinen olut ja perinteinen englantilainen pubi-ruoka Gordonin tapaan riittivät mainiosti illan ohjelmaksi. Ruoka oli lyhyesti sanottuna mahtavaa. Voisin palata ravintolaan takaisin vaikka nyt heti, pubi-aamupalalle… Hinnat olivat Jamien hintoihin verrattuna hieman korkeammat, loppulasku oli 150 punnan (175 €) tienoilla neljältä, muta kuten jo mainitsin, ruoka oli suussa sulavaa. Aah…

Molemmilla kokeilla on useita ravintoloita ympäri Lontoota ja Brittien saaria ja pöytävaraukset voi tehdä helposti netin kautta. Varausvahvistukset tulevat saman tien sekä sähköpostiin että tekstiviestillä. Ja en voi tosiaan muuta kuin suositella, seuraavalla reissulla voisikin kokeilla jotain muista herrojen ravintoloista. Mutta nyt työt jo kutsuvat, joten lisää kuulumisia Lontoo – Devon akselilta myöhemmin tällä viikolla!

Kuvat: kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4

Lentämisen ilot

Päivän ensimmäisellä lennolla vieressäni istuva matkustaja joutui turvautumaan paperipussin apuun heti lennon alkuminuuteilla. Lahjoitin hänelle omankin paperipussini ja yritin sen jälkeen siirtyä nukkumatin valtakuntaan blokkaamalla päättäväisesti hajuaistini. Uneksiessani Intian auringosta en voinut todeta muuta kuin että tästä ei voi tie viedä kuin ylöspäin, muutakin kuin kirjaimellisesti.

Lennon laskeutuessa huomasin muutamaa riviä edessäni istuvan Notting Hill- leffan ”Spiken” eli Rhys Ifansin. Muistaako kukaan? Mies muistutti livenäkin kovasti roolihahmoaan (tai roolihahmo miestä).

Ensimmäinen etappi matkalla oli Lontoon Heathrowin lentokenttä ja terminaali numero viisi. Päätin unohtaa tuntemani halveksunnan terminaalia kohtaan syystä että British Airways ei enää kuljeta kajakkeja terminaalin matkalaukkuhihnojen takia, ja tutustua terminaalin avoimin silmin. Ihastuin kovin ainakin terminaalin ruokatarjontaan. Lentokenttäruuan ei tosiaankaan tarvitsisi olla valmiiksi sellofaaniin pakattuja sämpylöitä tai puolilämpimiä croisantteja.

Vai miltä kuulostaisi Gordon Ramsay:n kokkien kokkaama ruoka pikaisella lentokenttäpysähdyksellä? En tiedä minkä verran ärräpäät ovat keittiössä Gordonmaiseen tapaan lentäneet, mutta ruoka oli herkullista. Nam! Matkaan voi muuten ostaa myös ”lentokoneruokapakkauksia” jos oma lentoyhtiö ei tarjoile lennolla ruoka-annoksia.

Ja pieni vinkki terminaalin läpi matkaaville; varatkaa runsaasti aikaa! Matka ykkösterminaalista kohti numero vitosta kesti reilun puoli tuntia. Ja viidennen terminaalin sisälläkin matka lähtöportille vei noin kaksikymmentä minuuttia. Tunnin vaihtoajat saa siis ihan suosiolla unohtaa vaikka British Airwaysin lentovarausjärjestelmä kovasti yrittikin tarjota lentoja tunnin vaihtoajalla.

Loppuun pieni p.s. Olen nyt siis Intiassa, jiihaa! Tämän viikon hehkuttelen Intian kuulumia jos ehdin näkemään muutakin kuin hotelleja ja kokoushuoneita. Palailen blogissani Irlantiin kuitenkin vielä ensi viikolla, ei tuota vihreää saarta voi ihan vain Guinness-tuopin kuvalla sivuuttaa!