Browsing Category

Eurooppa

25hours hotel hafencity I @SatuVW I Destination Unknown

25 tuntia Hampurissa

Joulussa parasta on se, että silloin meillä on aina melkoisen varmasti koko perhe koossa. Uusi vuosi taas sitten… No, onhan se ihan kiva kun on yksi tai kaksi päivää vapaata tehdä kaikkea muuta kuin töitä, mutta mitään muutan sen erikoisempaa iloa en tästä juhlasta saa irti. Tänä vuonna otimme uutta vuotta vastaan ystävien kanssa meidän kotosalla, vaikka suurin osa juhlijoista, pienten lasten vanhemmista, lähti kotiinsa jo reilusti ennen vuoden vaihdetta. Me sinnittelimme miehen kanssa keskiyölle asti leffaa katsoen ja kilistelimme ginitoniceja rakettien värjätessä yötaivaan kirjavaksi.

Siksipä en täällä blogissakaan ala kertaamaan mennyttä vuotta, tai miettimään tulevaa, vaan palaan hetkeksi Hampuriin.

Koska jo pelkkä sanayhdistelmä “hotelliarvostelu” saa matkablogimaailmassa karvani pystyyn, en arvostele. Halusinpa vain vinkata hotellista mikä pisti hymyilemään, sai olon tuntemaan kotoisaksi, aiheutti naurunpyrskähdyksiä ja antoi oivalluksia siitä kuinka hotellimaailmassa hommat hoidetaan niin kuin pitää.

25hours hotel hafencity I @SatuVW I Destination Unknown

25hours hotel hafencity I @SatuVW I Destination Unknown

Tämä on hotelli joka sai suunnittelemaan uutta matkaa Saksaan, maahan joka ei nyt niin maana ole aina ihan ekana kiinnostanut, ihan vain sen vuoksi että pääsisin kokemaan muutkin saman putiikkiketjun putiikit. Ne ovat nimittäin kaikki erilaisia sijainnista riippuen, ja tämä minun 25Hours Hafencity Hampurissa oli sekoitus merimaailmaa ja teollista rakentamista. Ja olihan siellä oli ihan oikea “vettä saa heittää kiukaalle” saunakin, näköalalla!

25hours hotel hafencity I @SatuVW I Destination Unknown

25hours hotel hafencity I @SatuVW I Destination Unknown

Yleensä uusissa kaupungissa vieraillessa ensimmäinen ajatus ei ole hotellihuoneeseen linnoittuminen. Nyt se ajatus kävi hetkeksi mielessä. Yhdistelmä Fish & Chipsiä alakerran Heimat Küche + Bar ravintolassa, kuumat löylyt hotellin saunassa yläkerroksessa ja sitten karttapalloon tuijottaminen oman huoneeni sängyltä oli varsin houkutteleva.

25hours hotel hafencity I @SatuVW I Destination Unknown

Tosin saunassa käynti ei sujunut ihan mutkitta. Vaikka varsinkin Irlannissa ja Englannissa asumisen perusteella tunnen itseni kovinkin vapautuneeksi mitä tulee saunakäyttäytymiseen ja alastomuuteen, kyllä nuo saksalaiset vievät voiton. Kävin kurkkaamassa saunan alkuillasta kameran kanssa, mutta kuvaamiset jäivät sikseen kun alaston saksalaispariskunta saapui paikalle. Minä painuin omaan huoneeseeni odottamaan vuoroani, ja saavuin paikalle puolisen tuntia myöhemmin, uimapuvussa…

Näitä 25Hours hotelleja löytyy Hampurista vielä toinenkin, “number one” ja näiden lisäksi 25hours hotelleissa voi yöpyä Saksassa Berliinissä ja Frankfurtissa. Jos Saksa ei innosta, Wien ja Zurich ovat hotellien kotipaikkoja myös!

Näissä reissutunnelmissa lähteköön käyntiin vuosi 2016, uudet seikkailut ovat jo suunnitteilla ja kovassa mietinnässä on se, miten koko elämän saisi mahdutettua arjessa ihan vaan 24 tuntiin…

Mukavaa alkavaa uuden vuoden ensimmäistä viikkoa!!


Tämä Hampurin reissu oli osa Hamburg Tourismuksen ja Nordic Travel Bloggersin yhteiskampanjaa. Reissun ohjelman suunnittelin kuitenkin itse, ja kaikki sisältö on oman harkintani mukaista. Hampurista lisää juttua löytyy täältä.

Urheilullisen joululoman startti Tampereen Tornista

”Ei voi olla näin harmaata” oli ainoa ajatus joka kulki kehää mielessäni kun saavuimme parin päivän matkanteon jälkeen kotikaupunkiini Tampereelle. Junamatkaan Lillehammerin kupeesta Oslon kautta Tukholmaan, sieltä laivalla Helsinkiin ja vielä eteenpäin junalla kotiin asti oli mahtunut aika monet pienen pojan laatat ja niin isojen kuin pienten matkaajien kiukkukohtauksia, mutta silti hidasta matkantekoa Suomeen asti oli tahdittanut mukava koko perheen yhdessäolo kiireisen syksyn jälkeen. Mutta sitten tuli Tampere. Ei lunta, ei aurinkoa, vaan tehdasrakennuksia, rumia kerrostaloja, harmautta ja yleistä ankeutta. ”Onneksi ei asuta täällä” taisi käydä mielessäni myös vaikka olen joskus aikaisemmin kaupunkia hehkuttanutkin. Lillehammerissa oli sentään lunta ja hiihtokeskukset auki kun lähdimme reissuun.

Sokos Hotel Torni Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Ja sitten oli Tampereen Torni.

Solo Sokos Hotel Torni näkyy Tampereella kauas. En ole oikein tiennyt mitä Tornista ajatella, siellähän se hallinnoi näkymää, katsoi kohti keskustaa sitten suunnasta kuin suunnasta. Rantapallon bloggaajien etuihin kuuluu yhden yön yhteistyö Sokos Hotellien kanssa, ja utelias kun olin, kysyin onnistuisiko yöpyminen hotellissa juuri ennen joulun pyhiä. Ja olihan viime hetkestä kaksin miehen kanssa kaksin kulunut jo tovi, me kun olemme vuorotelleet työreissujen kanssa tiiviiseen tahtiin koko syksyn.

Joten harmaata tai ei, me suuntasimme kohti keskustaa laukussa kamera ja matkalta mukaan haettu kuoharipullo, ja jätimme muksut isovanhempien huomaan ja livistimme hetkeksi pienelle irtiotolle arjesta, ihan vaan kotikaupungissa. Ja äkkiähän se harmaus katosi väriloistoon kun illalla ihailimme Tampereen (joulu)valoja Tornin Moro-baarista, ja myöhemmin lämpöisen peiton alta oman huoneen ikkunasta.

Sokos Hotel Torni Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Sokos Hotel Torni Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Sokos Hotel Torni Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Varsinkin kiireen keskellä tärkein hotellikriteeri meikäläiselle on ”kodikkuus”; ilmeisesti norjassa vietetyt vuodet ovat jättäneet jälkensä ja kaiken pitää aina olla kovinkin ”koselig”. Kodikkuudessa Torni ei aivan vedä vertoja Original Sokos Hotelsin Villalle missä on aikaisemmin tullut otettua pieniä arjen irtiottoja, mutta kaikkialle kohoavaksi Torniksi tämä Torni oli vallan kodikas. Hotelli ja hotellin sisustus ovat mukava sekoitus Tampereen teollista historiaa, taidetta ja manserokkia, ja ne maisemathan ovat ihan omaa luokkaansa, varsinkin harmauden kadotessa yön väriloistoon. Ja mikä parasta, seuraavana aamuna aurinkokin pilkisti pilvien takaa kömpiessämme viime tingassa aamupalalle. Tykkäsin!

Ja mikä sen parempi aloitus urheilulliselle joululomalle kuin hetken hiljentyminen ilman perheen pienimpiä, joulun pyhät nimittäin vietimme vauhdikkaissa merkeissä Vierumäen Urheiluopistolla. Niin vauhdikkaissa että kameran olemassaolo unohtui muutamaksi päiväksi ihan täysin, vaikka kännykkäkameralla tulikin ikuistettua monia hauskoja hetkiä aktiviteettien lomassa. Ei voi muuta sanoa kuin että tämä joulu oli kyllä ihan paras, taidanpa tietää missä haluaisin viettää ensi joulunkin!

Ei siis muuta kuin myöhäiset joulun toivotukset taas täältä kotikulmilta Norjasta, vaikka nyt mennään jo lujaa vauhtia uutta vuotta kohti!! <3

UNESCO Hampuri I @SatuVW I Destination Unknown

Hampuri ja täydellisten viikonloppureissujen resepti

Paljon ulkoilua ja vähän sisätiloissa hengailua, siinä on yhdistelmä mikä toimii ainakin meikäläisen kohdalla, mitä tulee viikonlopun pituisiin kaupunkireissuihin. Tosin New Yorkin ja kiireisen syksyn jälkeen olotila on ollut sellainen että voisin pysytellä neljän seinän sisällä kotona takkatulen ääressä kevääseen asti ja lueskella kirjoja, mutta sitten tuli kutsu Saksaan ja Hampuriin. Ja tiedättehän sanonnan kumikädestä…

Pyörällä Hampurissa I @SatuVW I Destination Unknown

Yhdistettynä ajatukseen uuden kaupungin katujen kiitämisestä fillarilla.

Heimat Hampurissa I @SatuVW I Destination Unknown

Ja kunnon syysmätön nauttimisesta sateisena päivänä ihan hissukseen, vaikka taas kirjan kera ilman mitään kiirettä. Norjassa elon parhaita puolia on se, että kun matkustaa Keski-Eurooppaan, varsinkin ravintoloissa ruokailu on niin suunnattoman halpaa!

Joten mitä sitä vastustamaan kiusausta, vaikka täytyy myöntää että minä ja Saksa, no, en ole aikaisemmin löytänyt meille mitään kovin yhteistä säveltä. Berliini ja Bavaria ovat ”ihan kivoja”, mutta se kaikki muu onkin koettu huristellessa kovaa vauhtia moottoritietä pitkin ajaessa Saksan läpi mahdollisimman vähillä pysähdyksillä.

UNESCO Hampuri I @SatuVW I Destination Unknown

Mutta aivan yhtä vastustamaton kun oli tämä tarjous lähteä Hampuriin, niin oli myös itse Hampuri.

Aikaisemmin tänä vuonna ”Speicherstadt”, historiallinen punatiilisten rakennusten reunoittama varastoalue jota halkovat kanaalit, pienet tiet ja sillat sai UNESCON maailmanperintökohteen tittelin. Aluetta, joka aikaisemmin oli kahvin, mausteiden ja tupakan vilkas varastointipaikka, asuttaa edelleen muutamat mausteiden ja kahvien kauppaajat, mutta enemmän kuitenkin museot, Persianmattojen kauppaajat, pienyrittäjät ja löytyypä alueelta yksi hotellikin. Ennen alueen muuntumista varastoalueeksi, näillä pienillä saarilla asui noin 20,000 ihmistä ja siihen nähden paikka oli aavemaisen hiljainen, mutta samalla kovin kaunis syksyisenä aurinkoisena päivänä. Vaikka nätiltähän tuo näytti silloinkin kun kaatosateessa kipitin kovaa vauhtia kohti hotellia.

UNESCO Hampuri I @SatuVW I Destination Unknown

UNESCO Hampuri I @SatuVW I Destination Unknown

UNESCO Hampuri I @SatuVW I Destination Unknown

Yksi Speicherstadtin uusimmista asukkaista on Kaffeemuseum Burg, eli paikallinen pieni kahvimuseo, jonka parasta antia oli kahvin maistelu. Tulipahan siinä samalla sekoitettua oma erinomainen kahvisekoitus brasilialaisista ja papua-uusiguinealaisista pavuista kotiin vietäviksi. Tosin sekoitusta ei ole lahjansaaja vielä päässyt maistelemaan, mutta hyväähän sen on oltava, kun teenjuojakin on sen hyväksi maistanut!

Kahvimuseo Hampurissa I @SatuVW I Destination Unknown

Kahvimuseo Hampurissa I @SatuVW I Destination Unknown

En ole kovin kiinnostunut nähtävyyksien perässä juoksemisesta opaskirjan kanssa, oli kohde mikä kohde, ja juuri sellaiseen matkustamiseen Hampuri oli täydellinen. Nykin jälkeen melkein kahden miljoonan asukkaan, ja Saksan toiseksi suurin kaupunki tuntui varsin pieneltä ja helppokulkuiselta, ja metro toimi saksalaiseen tapaan kuin kello silloin kun en viilettänyt katuja pitkin hotellin fillarilla. Ja kun syyssade sitten odotetusti iski päälle, muutakin tekemistä kuin kahviloissa istumista löytyi ihan riittämiin.

IMG_1933

Jos haluaa ottaa varman päälle, sadetta voi pitää vaikka maan alla tunnelissa. Old Elbe Tunnel on varsinkin valokuvaajien suosima paikka, ja ihan hauska tapa kulkea paikasta toiseen 426 metrin matkan verran veden alla. Tunneliin pääsee joko portaita tai hissiä pitkin, ja hissillä kulkevat myös autot. En tosin tiedä kuinka usein tunnelissa kulkee muita kuin kävelijöitä tai polkupyöräilijöitä.

IMG_1907

Satamaristeilyt olisi ehkä järkevintä ajoittaa auringonpaisteeseen, mutta menihän se näinkin. Tunnin verran oli kyllä ihan kiva istuskella sisätiloissa, juoda Cokista ja katsella maisemia. Sen kerran kun uskaltauduin ulos kameran kanssa kuvaamaan, kastuivat sekä minä, että kamerani.

Markz Hampurissa I @SatuVW I Destination Unknown

Mutta jätinpä parhaan viimeiseksi. Fabrikissa sijaitsevat Markzeit oli mainio valinta lounasnälkään, pienistä kojuista saa jos jonkinnäköistä etnistä ruokaa ja taustalla soi livemusiikki. Tänne menisin vaikka uudestaankin, tosin muuta kuin mahantäytettä en tuolta lähtisi ostamaan.

Syksyinen Hampuri I @SatuVW I Destination Unknown

Pakkohan sitä on parin viime reissun perusteella verrata: Nyki vai Hampuri? Vaikka Nyki nyt onkin Nyki, jos haluaisin lähteä vain hetkeksi kaupunkireissulle shoppailemaan ja syömään, taitaisi Hampuri viedä voiton. Pieniä kivoja eurooppalaiseen makuun sopivia putiikkeja on paljon, ja lentämällähän tuonne selviää reilussa tunnissa.

Ja näin se on, näitä kaupunkimaisia fillarointiviikonloppureissuja hyvän ruuan kera ja kivassa hotellissa voisi tehdä jatkossa enemmänkin. Tuo hotelli oli muuten niin mahtava tapaus että siitä kuulette vielä enemmänkin kunhan taas kerkiän koneelle. Sitä odotellessa, ajattelin pistää sen takkatulen leimuamaan ja kaivella esiin Jussi Adler-Olsenin ”Department Q” sarjan seuraavan novellin esille. Eli ei muuta kuin ihanaa sunnuntain jatkoa!

Tämä Hampurin reissu oli osa Hamburg Tourismuksen ja Nordic Travel Bloggersin yhteiskampanjaa. Reissun ohjelman suunnittelin kuitenkin itse, ja kaikki sisältö on oman harkintani mukaista. 

Färsaaret ja Mykines I @ Kate Donnelly I Destination Unknown

Hetkellisesti hukassa: Färsaarilla vaeltaminen

Färsaaret ja Mykines I @ Kate Donnelly I Destination Unknown

Niin kauan kuin pysyin vain liikkeessä, kaikki oli varsin mainiosti. Ylös jyrkkiä mäkiä ja kallioita, alas soiden valtaamia polkuja. Melkein joka päivälle oli uusi tavoite saavutettavaksi; vuorenhuippu tänään, rantakallio huomenna. Jaloissa oli voimaa, koko kropassa energiaa. Kun pääsin kotiin, kehoni otti lopputilin. Jalkoja särki ja selkä ei meinannut tehdä tehtäviään. Vaikka tieteellistä todistetta minulla ei asiasta olekaan, ehkäpä tällä kaikella oli jotain tekemistä sen kanssa että olin asettunut reissun jälkeen hanakasti sohvalle vaakatasoon viinilasin ja suklaarasian kanssa, sen sijaan että painelisin ylös ja alas mäkiä aamusta iltaan.

Koska vuorilla vaeltaminen oli syy siihen miksi minä ja ystäväni Kate ja Anne Marit näille saarille lähdimme, halusin nyt jakaa muutamia muistoja ja kuvia Färsaarten haikkireissuista. Alunperin suunnitelmissa oli myös pyöräily pitkin saaren kiemurtelevia teitä, mutta haikkaus vei tällä kertaa voiton. Ja helikopterikyydit.

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Hienoa Färsaarilla vaeltamisessa on se, että voit lähteä haikille oikeastaan mistä ja mihin vain. Päätä kohde, ja kävele (yleensä) ylös. Saarilla ei ole vaarallisia villieläimiä, mitä nyt yksi pässi vähän nostatti sydämensykettä ja antoi paikallisille kunnon aihetta nauruun kolmen naisen, yksi näistä kuusi kuukautta raskaana, kirmatessa pitkin niittyjä ja yli aitojen Fugloyllä, Färsaarten itäisimmällä saarella aivan saariryhmän pohjoisessa nurkassa.

“Ei niistä pässeistä tarvitse välittää, ne eivät ole koskaan hyökänneet kenenkään kimppuun” meille kerrottiin jälkikäteen. Joopa joo. Täytyy tosin tunnustaa, että ei se pässi varmaan edes meidän perään lähtenyt. Me emme vain pakomatkamme aikana ehtineet tarkastaa ketä tai mitä pakoon olimme juoksumatkalla!

Ihan oikea kiusankappale, kuvitteellisten ärhäköiden pässien lisäksi Färsaarilla on sumu. Vaikka aamulla päivä alkaisi kirkkaana, sumu saattaa saapua mitään ilmoittamatta kulman takaa tai vuoren toiselta puolen, välillä kiusoitellen ja melkein taas kadoten, ja sitten yllättäen vieden kaiken näkyvyyden. Sää, ja sumu sen mukana voivat vaihdella hyvinkin paljon paikkakuntakohtaisesti saarelta toiselle, tai pienen saaren eri puolilla, vaikka ajomatkat Färsaarilla ovatkin lyhyitä. Kahta tuntia pidempää ajomatkaa saa jo hakea!

Sitten ihan erikseen ovat ne päivät kun sumuverho on vallannut koko laakson. Silloin on hyvä istua kämpässä kuuman teekupin kanssa ja odotella sumun hälvenemistä. Ja odottaa. Ja odottaa vielä lisää. Ja lopulta lähteä sumuun haikkaamaan kun ei siitä odottamisesta meinaa tulla loppua.

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

“Pysytään tällä korkeudella ja ei lähdetä sumuun seikkailemaan jos emme näe missä reittiä merkitsevät kivikasat sijaitsevat.”

Kuuluisat, melkein viimeiset sanat. Korkeallahan me pysyttiin ja jatkettiin itse asiassa matkaa yhä korkeammalle, suoraan sumuun ilman mitään käsitystä siitä missä polku olisi vienyt meidät suoraan päämääräämme.

“Se on tästä vaan ylös ja yli toiselle puolelle, ei sen kummempaa.”

Niin kuin se olikin, tai ainakin sinne päin. Sumulla on vain jännä tapa sotkea suuntavaisto ja sen hetken, kun sumu hetkeksi hälveni, huomasimme olevamme huolestuttavasti suuntaamasssa suoraan kohti rantakallioita, aivan väärässä suunnassa.

Sumua siis kannattaa jos ei varoa, niin ainakin kunnioittaa ja ilman karttaa ja kompassia on turha lähteä helpollekaan reitille. Niiltä helpoiltakin reiteiltäkin kun on hieman turhan helppo eksyä!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Ihan parasta Färsaarilla haikkailussa on kuitenkin ainakin kesänloppua kohden mennessä se, että saat usein olla vuorilla yksin kukkulan kuninkaana. Harvat olivat ne kerrat kun tapasimme haikeilla ketään muita ihmisiä, vain lampaat ja pässit seurasivat etenemistämme, jos edes viitsivät nostaa päätään meitä katsoakseen. Osa haikkireiteistä seuraa kivikasoja, mutta aika usein polun paikkaa saa seurata silmä tarkkana että ei aivan täysin eksyisi reitiltä. Fiilikset ovat usein siis kuin tutkimusmatkailijalla konsanaan.

Matkustaminen julkisilla on myös erittäin helppoa, bussilla, lautalla ja/tai helikopterilla pääsee saariryhmien joka kulmaan, ja vaikka viimeinen bussi olisikin haikin hieman venähtäessä jo mennyt, ystävälliset paikalliset olivat meitä ainakin aina auttamassa. Englantia puhuvat jos eivät ihan kaikki, niin ainakin monet, vaikka aika yllättäen tulin puhuneeksi saarilla enemmän norjaa kuin englantia tämän matkan aikana. Niinpä matkalla olo oli varsin kotoisa, vaikka aika usein olimmekin hetkellisesti hukassa, oli sitten sumua tai ei…!

Kiinnostaako haikkaus Färsaarilla? Jatka vielä eteenpäin!

Ei voisi vähempää kiinnostaa? Mukavaa alkavaa viikkoa ja seuraavan kerran palailen vähemmän haikkauksellisissa merkeissä…!!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

VINKIT VAELTAMISEEN FÄRSAARILLA

  • Sumu: Varaudu aina pahimpaan, sumu voi saapua aivan yllättäen. Jos et ole aivan varma siitä mistä tulit tai minne olet menossa, löydä suojaisa paikka, lisää vaatekerroksia, istahda alas ja syö suklaata. Usein sumu myös hälvenee pian ainakin hetkellisesti, vaikka oli myös päiviä milloin katselimme ikkunasta valkoista vaippaa, koko päivän.
  • Varusteet: Färsaarten vuoret ovat toisille vain kukkuloita, mutta niitä ei silti kannata aliarvioida. Sadevaatteet, eväitä, lämpöistä päälle puettavaa, kartta ja kompassi tulisi ainakin löytyä repusta. Ja kompassin käyttöä kannattaa sitten harjoitella jo ennen reissua, jos partiopäivistä on jo jokunen vuosi. Kunhan vaan sanon. Omasta kokemuksesta ehkä….
  • Eväät: Pakko mainita vielä erikseen. Kioskeja, kauppoja tai bensa-asemia ei varsinkaan haikkien varrelta, mutta edes pienistä kylistä usein löydy. Eli kunnon eväät mukaan, ja aina jotain vähän ekstraa.
  • Aikataulut: Usein suuntaa antavat haikkiajat on arvioitu täysin yläkanttiin, mutta ei Färsaarilla. Jos halua ottaa kuvia, tai pitää kunnon evästauot, esimerkiksi nämä Visit Faroe Islandsin haikkaus oppaan ajat pistävät puuskuttamaan kun pitäisi ehtiä bussille!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Helikopterilla Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

VAELTAMINEN FÄRSAARILLA: SUOSIKIT

  • Mykines. Kurkkaa kuvat täältä niin tiedät mistä puhun. Pienen pieni Mykines täyttyy turisteista kesäpäivinä, mutta jos jäät saarelle yöksi, voit olla niinkin onnekas että ihailet auringonlaskua omalla porukalla.
  • Haikki Saksunista Tjørnuvíkiin Streymoyn saarella. Tänne pitää päästä uusiksi, ajan kanssa. Helpoiten reitille pääsee menemällä taksilla tai liftaamalla Saksuniin, mieluiten laskuveden aikaan jotta voi seurata pientä poukamaa merelle asti. Saksunista polku ja kivikasat vievät vuoren yli Tjørnuvíkiin (jos et eksy matkalla niin kuin kävi meille) ja kylän hiekkarantojen ääreen. Me jouduimme juoksemaan loppumatkan ehtiäksemme bussiin, näissä maisemissa olisi ollut mukana viettää vähän enemmänkin aikaa.
  • Suðuroyn saari. Kirjoitin saaresta kokonaisen postauksen. Saaresta jäivät mieleen upeat maisemat, ehkä pelottavin siltaan koskaan, ja muiden ulkoilijoiden puute. Vaikka nämä samat kolme kohtaa taitavat kyllä päteä useampiin paikkoihin Färsaarilla! Ja silti me kuulemma missasimme kaikista upeimmat maisemat Beinisvørðin tienoilla.
  • Gjógv Eysturoyn saarella. Kylässä asuu viitisenkymmentä asukasta, mutta väkiluku moninkertaistuu loma-aikaan suositun majatalon vuoksi. Aivan majatalon takaa lähtee useimmille sopiva kaunis ja helppo haikki ylös rantakallioiden päälle, ja sieltä voivat aktiivisimmat jatkaa matkaa edelleen katsomaan vilkkaita lintukallioita.
  • Hattarvikista Kirkjaan Fugloyn saarella. Ei se itse haikki tällä pienellä Färsaarten koilliskulman saarella niin erikoinen ollut, mutta 110 kruunun helikopterikyyti saarelta kotio teki reissusta ikimuistoisen! Klaksvikista, eli Färsaarteen toiseksi suurimmasta ”kaupungista” tämä on sopiva päiväreissu alkaen bussimatkalla Hvannasundiin ja sieltä lautalla Hattarvikaan, mistä haikaten Kirkjaan ja sieltä kopterilla kotio. Tykkään!
  • Miðvágurista Bøsdalafossurille Vágarin saarella. Helppo päiväretki Tórshavnista aivan lentokentän kupeessa. Tämä reitti kulkee Färsaarten suurimman järven, Leitisvatnin rantaa aivan merelle asti, mistä ovat mielettömät maisemat sekä järvelle, että merelle. Meillä ei pahemmin jäänyt aikaa valokuvaukseen, mutta Instagramista löysin tämän esimerkin siitä, kuinka upea paikka voikaan olla!

Kuvat: Kate Cornfield & Satu Vänskä-Westgarth

Visit Faroe Islands lennätti minut ja ystäväni Katen ja Anne Maritin ystävällisesti Färsaarille, varusti meidät kolmeksi viikoksi matkakorteilla ja järkkäsi muutamaksi yöksi majoituksen. Loppu olikin sitten meidän käsissämme ja kolmisen viikkoa kului aivan liian nopeasti, enemmän tai vähemmän hukassa!

Visit Greenland I Copyright DanielCordon.com

Kymmenen päivää, yhdeksän lentoa

On ollut vähän kiire.

Mies on ajanut ristiin rastiin Eurooppaa kyydissä kymmenisen kajakkia. Mummi on käväissyt Oslosta hakemassa minin ja pienen miehen mukaansa Suomeen. Ja minä olen lentänyt, lentänyt ja lentänyt. Norja, Färsaaret, Islanti, Grönlanti, Tanska, Suomi.

Koska olemattomien nettiyhteyksien johdosta edes Instagram-tilini ei ole päivittynyt viimeisen viikon aikana, tässä muutamia kuvia Visit Greenlandin Insta-tililtä. Näistä saa varmasti kuvan siitä miksi mieli vetää tuonne takaisin. Vaikka heti.

 

Nyt on aika istua alas ja hengähtää, kolme viikkoa kotona perheen parissa ja sitten mennään taas.

New York täältä tullaan!

Ja nyt olisivatkin kaikki Nyki-vinkit tervetulleita, mitä kaupungissa ei kannata missään nimessä ohittaa?

Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä Instagram Travel Thursday blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin, ja tämänkin postauksen kuvat on napattu Instagram-galleriastani,  Tutustu kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Jos olet bloggaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä


Sumba, Sudoroy, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Suðuroy ja aikataulujen lukemisen taito

Sumba, Sudoroy, Färsaaret I  @SatuVW I Destination Unknown

Olo oli aikas tyytyväinen. Suunnitelmat olivat menneet, tai ainakin menossa ihan nappiin, sillä matkanteko Färsaarten läntisimmästä kulmasta eteläisimpään kolkkaan lautta-bussi-lautta yhdistelmällä oli yksinkertaista kuin mikä. Tórshavenissa aikaa oli juuri sopivasti ruokaostosten tekoon, ja ehdimme jopa poimia matkalta sushi-annokset joista nyt nautimme satamaterminaalin toisessa kerroksessa odotellen M/F Smyriliä, määränpäänä Tvøroyri ja Suðuroy.

Lautan lähtemisaika tuli ja meni, ja meidän hämmennys kasvoi. Lautanhan piti kulkea jokaisena arkipäivänä klo 18:30 ja nyt terminaalissa ei ollut ketään muita kuin me ja alakerran yksinäisten pöytien ääressä istuva nuori poika läppäreineen.

Maanantai: Tórshavn – Tvøroyri, lähtö klo 16:00

Ei hitto…

Hilmarsstova, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Hilmarsstova, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Hilmarsstova, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Kun kello läheni jo keskiyötä, saavuimme kuitenkin Tvøroyrin satamaan. Onneksi maanantaisin meni myös se viikon ainut myöhäinen iltalautta. Fróði, Airbnb hostimme odotteli meitä jo satamassa, ja automatka pieneen hobittimaiseen ruohokattoiseen Hilmasrsstova-mökkiimme vei vain hetken. Tässä oli nyt sitten seuraavien päivien kotimme kun tutkisimme eteläisintä, ja kuulemma myös välimerellisintä Färsaarten saarta!

Mitä tulee julkisen liikenteen aikatauluihin, ei se niiden lukeminen nyt niin vaikeaa ole, mitä nyt vaatii hieman keskittymistä. Bussien, lauttojen ja helikoptereiden lähtöajat on suunniteltu niin että kulkeminen paikasta A pisteeseen B pisteen C kautta on yleensä erittäin joustavaa. Kaikki tarvittava info löytyy selkeästi www.ssl.fo sivustolta ja paikallisella Travel Cardilla lautat ja bussit ovat ilmaisia, Mykinesin lauttaa lukuun ottamatta.

Akraberg lighthouse, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Lampaita, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Akraberg lighthouse, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

“Tulitteko te tänne taksilla? Me tulimme bussilla ja sitten haikkasimme kylästä majakalle. Se oli tosi helppoa. En tiedä mitä se teidän taksi maksoi mutta bussi…” vahvasti ranskalaisella korostuksella höystetty naisääni jatkoi ja jatkoi vaan. Meillä oli taas mennyt aikataulujen lukeminen vähän pieleen, ja vain puolet matkasta kohti Akrabergia, Färsaarten eteläisintä majakkaa ja -kärkeä onnistui bussilla. Vágurista Sumbaan ja sieltä majakalle meidän oli jatkettava taksilla. Mutta menihän se näinkin.

Haikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Haikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination UnknownHaikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Näiden ranskalaisten leidien lisäksi me emme tavanneet ketään muita matkailijoita tai haikkailijoita näiden viiden päivän aikana kun tutkimme Suðuroytä. Haikkipoluista osa oli merkattu kivikasoin, toisilla reiteillä seurasimme pieniä poluntapaisia painaumia mitkä olivat aikojen myötä melkein kadonneet luonnon viedessä poluista vallan. Ja parhaimmillaan me suunnistimme kartan ja kompassin avulla vuorien rinteillä kohti rantajyrkänteitä, välillä sumussa ja hieman hukassa, toivoen näkyvyyden kirkastuvan edes hetkeksi, jotta löytäisimme kartallekin sopivan maamerkin.

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Vaikka Suðuroy ei ollutkaan samassa sarjassa Mykinesin kanssa mitä tulee auringonlaskuihin ja auringonpaisteeseen, saarelta löytyi yksi pelottavimmista silloista mitä itse olen koskaan kohdannut, ylittäen Atlantin satojen metrien korkeudessa mantereelta pienelle Rituskorin saarelle. Ystävieni Katen ja Anne Maritin ottaessa valokuvia, minä seurasin sivusta turvallisen välimatkan päästä hengitellen syvään. Eipä ole korkeanpaikankammo iskenyt aikaisemmin tällä voimalla!

Mitä tulee Suðuroyn välimerellisyyteen, sumu, kylmä tuuli ja vesisade pitivät huolen siitä että ei täällä kovin eteläiset tunnelmat ollut. Ihmiset olivat kyllä ystävällisiä, poimien meidät mukaan kun olimme jääneet viimeisen bussin kyydistä (ei mitään tekemistä aikataulujen lukemisen kanssa), auttaen kaupassa irtokarkkien punnitsemisessa ja ajaen meidät seuraavaan kylään bussia odottamaan kun sumussa saavuimmekin vuorilta väärään määränpäähän, minne paikallisbussin reitti ei edes ylettänyt.

Ovatko ihmiset välimerelliseen tyyliin avoimempia ja ystävällisempiä täällä etelässä kuin muualla Färsaarilla, se jääköön nähtäväksi kun suuntaamme kohti pohjoista. Aikataulut on tutkittu tarkkaan, ja lautta-bussi-bussi matkan pitäisi onnistua eteläisimmästä kolkasta pohjoisimpaan yhdessä päivässä. Saa nähdä miten käy…

Missä on Suðuroy ja miten sinne pääsee?

Suðuroy on Färsaarten eteläisin saari, ja lauttamatka sinne Tórshavenista kestää noin kaksi tuntia. M/F Smyril kulkee saarille 2-3 kertaa päivässä. Majoitusta ja ruokapaikkoja saarelta löytyy rajoitetusti, siksipä me vuokrasimme kämpän Airbnb:n kautta jotta voimme itse kokkailla ruuat paikan päällä.

Kuvat: Kate Cornfield & Satu Vänskä-Westgarth