Browsing Category

Uusi-Seelanti

Rakkaudesta Rotoruaan ja miksi sinne kannattaa mennä

Kuirau Park in Rotorua, New Zealand I @SatuVW I Destination Unknown

Siellä sitten haisee mädäntyneille kananmunille, mieheni mainitsi. Ja niinhän siellä haisi. Välillä vähän vähemmän, mutta yleensä aika paljon enemmän.

Uusi-Seelanti on ollut unelmakohteeni jo kauan, mutta jos olisit kysynyt miksi, vastaus olisi ollut hyvinkin epämääräinen “se upea luonto ja ne joet ja…”. Yleistietoni minua kiehtovasta maasta oli itsellenikin yllättävän heikossa hapessa siinä vaiheessa kun lennot olivat vielä mietintäasteella, mutta siinä vaiheessa kun Emiratesin sähköposti lentolippuineen kolahtivat inboksiin, päätin että nyt minusta tulee ekspertti.

Lonelyplanetin avulla ei ihan heti asiantuntijaksi tulla, mutta kaksi kuukautta melkein paikallaan yhdessä kylässä auttaa jo paljon. Ei niin, että voisin vieläkään sanoa tietäväni kaiken, mutta ainakin tiedän aika paljon enemmän Rotoruan alueesta, esimerkiksi sen kuinka paljon jäi vielä näkemättä ja tekemättä, kuin tiesin ennen.

Tässä siis muutamia syitä siihen miksi Rotorua on aikas rakastettava paikka, ja miksi sinunkin kannattaisi sinne mennä, jos Uusi-Seelanti on suunnitelmissa!

The Mud Pool in Rotorua, New Zealand I @SatuVW I Destination Unknown

1. Siellä kiehuu. Ei pelkästään vesi, vaan myös muta. Jos vahva rikin haju ei häiritse, mutaan tuijottelu on hyvinkin hypnoottista hommaa. Tämä “Mud Pool” löytyy noin 30 kilometriä Rotoruasta etelään ja paikalle ei ole pääsymaksua. Rotoruastakin näitä kiehuvia mutalätäköitä voi kuitenkin löytää, esimerkiksi keskustan yleisestä Kuirau Puistosta josta tämän postauksen ihan ensimmäinen kuvakin on.

Kerosene Creek in Rotorua, New Zealand I @SatuVW I Destination Unknown

2. Vesi on siellä huumaavan kuumaa. On se niin väärin kun muutenkin kuumasta paikasta löytyy näitä huumaavan kuumia lähteitä, täällä Pohjolassa varsinkin talvella näihin olisi varmasti hiihtoreissun jälkeen tunkua! Lähteitä on moneen lähtöön metsän keskeltä löytyvistä ilmaisista pikkuparatiiseista erilaisiin ja tasoisiin SPA-virityksiin. Tämän kuvan Kerosene Creek löytyy myöskin Rotoruan eteläpuolelta ja pääsymaksua tuonne metsän keskelle ei ole.

Redwoods in Rotorua, New Zealand I @SatuVW I Destination Unknown

3. Siellä on Redwoods eli punainen metsä. Redwoods kulkee myöskin nimellä Whakarewarewa metsä, mutta arvatenkin tuo ensimmäinen on yleisemmin käytössä. Redwoodsista löytyy kaikille vähän kaikkea; pieniä polkuja, pitkiä vaellusreittejä, perheille ja lastenrattaille soveltuvia kävelyreittejä ja aivan mieletön määrä upeita maastofillarointipolkuja, kaiken tasoisille. Nyt alan ymmärtämään miksi mieheni on valittanut täällä Norjassa “kunnon fillaripolkujen puutteesta”, hän olikin jo kokenut Redwoodsin aikaisemminkin. Enää en vastaa hänen valituksiin kommentilla ”metsäthän ovat täällä polkuja pullollaan”, vaan kaipailen yhtä kovasti takaisin Redwoodsiin kuin hänkin.

Te Puia in Rotorua, New Zealand I @SatuVW I Destination Unknown

4. Se on maoreiden pääkaupunki. Tai jos ei nyt virallinen pääkaupunki, kuitenkin maori-aktiviteettien keskittymä ja erinomainen paikka oppia lisää tämän nuoren valtion historiasta. Monista maori-turistikohteista huolimatta me kävimme vain yhdessä, ja Te Puia oli kyllä hintansa arvoinen paikka. Tosin yksi perheemme jäsenistä oli enemmän kiinnostunut maitopullostaan kuin kulttuuriesityksestä.

Hobbiton with kids in New Zealand I @SatuVW I Destination Unknown

5. Sieltä on Hobbitoniin vain tunnin ajomatka. Nyt seikkaillaan jo hieman kauempana, mutta Rotoruasta on helppo lähteä käymään Hobbitonissa vaikka Taru Sormen Herrasta tai hobitit eivät kiinnostaisikaan. Täytyy tunnustaa että kyseiset kirjat ja/tai leffat eivät minulle kolahtaneet (leffateatterissa lähinnä torkuin kun minut sinne vietiin mukana), mutta Hobbiton kolahti. Kahden tunnin kierros on erinomaisesti järjestetty ja turistien määrästä huolimatta Hobbitonissa on hyvä fiilis. Kahvilassakin on ihan järkevät hinnat, eikä niitä ole hilattu turistien takia kattoon. Suosittelen, varsinkin jos mukana ovat perheen omat hobitit, niin kuin meillä niitä oli yksi.

Satumaista! Bloggaritreffit Rotoruassa.

6. Se on keskeisellä paikalla. Rotoruaan tulevat kaikki, ja jos juutut sinne hetkeksi, on hyvin todennäköistä että saat vierailijoita niin halutessasi. Rotorua on siten erinomainen paikka myös bloggaritreffeille ja meitä moikkaamassa kävivät Salamatkustaja Satu perheineen (kuvassa Sadut ja muksut), Young Adventuress-blogin Liz, ja Syd Nomadically Inclined-blogista. Ja onhan Rotoruaan helppo myös tulla, vaikka Aucklandista.

Beach in Bay of Plenty area in New Zealand I @SatuVW I Destination Unknown

7. Läheisyydestä löytyy vaikka mitä. Uimarantoja, surffirantoja, vesiputouksia, kiiviviljelmiä, viinitarhoja… Ja arvatenkin reissusta on vielä monta tarinaa kertomatta!

Fishing in Okere Falls, New Zealand I @SatuVW I Destination Unknown

8. Se ei ole kaukana Okere Fallsista. Sen verran vein sinua harhaan että ei me ihan Rotoruan keskustassa asuttukaan, vaan parisenkymmentä kilometriä Rotoruasta pohjoiseen pienessä Okere Fallsin kylässä Rotoiti-järven rannalla. Okere Fallisin kartalle laittavat The Store, kylän rotorualaisittainkin palkittu kauppa olutpuutarhoineen, ja Kaituna-joki. Jos et itse melo, Kaitunan lämpöisiin vesiin (ja vesiputoukseen!) kannattaa tutustua kumilautan kyydistä.

Se mitä Rotorua ei ole on kaunis, kotoisa tai hyvänhajuinen. Mutta Rotorualla on jännä vaikutus saada ainakin minut miettimään minkähänlaista täällä olisi asua…

Ihan heti, tai ehkä ei koskaan me ei olla Norjasta lähdössä kuitenkaan mihinkään, mutta mielelläni palaisin takaisin Rotoruaan ja lomailisin jälleen kerran ihanan hitaasti ja hötkyilemättä.

Lonely Planetista puheen ollen ostin Uuden-Seelannin pohjoisen saaren oppaaksi kirjan kindle-version, virhe mitä ei tarvitse toistaa, jatkossa oppaat tilataan kotiin kahden kannen välissä. Erinomaisen viihdyttäväksi ja hyödylliseksi opaskirjaksi sen sijaan osoittautui Scott Cookin “NZ Frenzy, The North Island’s Most Comprehensive Outdoors Guidebook” – siitä lisätietoja löytyy täältä

Uusi-Seelanti. Se oli siinä. Tai ehkä ei sittenkään…

New Zealand via Instagram

Ikkunasta vilkaistessani näen suurten pehmeiden lumihiutaleiden leijuvan maahan ja olo on juuri niin epätodellinen kuin kahden tunnin yöunien ja melkein kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen voikaan olla. Nuppi on aivan sekaisin. Pakki myös. Mutta minä ja muksut olemme taas Suomessa, ja mieheni on matkalla kohti Sloveniaa auton ratissa.

Olo on haikea. Olen tänään puolihuolimattomasti käynyt läpi reissun tuhansia kuvia ja joitakin satoja videoklippejä. Vaikka nettiaddiktin olo Suomessa on huomattavasti helpottuneempi kuin Okere Fallsin niemen nokassa missä pahimmillaan mikään nettisivu ei auennut muuta kuin aamuvarhaisella tai ehkä yömyöhään, on vaikea uskoa että kaikki upeat viime viikkojen hetket ovat nyt vain muistoja. Muistoja mitä varmasti katselemme kuvien muodossa vuosien päästä vieläkin haikeampina kuin nyt.

New Zealand via Instagram

Vaikka hurjan nopeasti ohitse kiitäneet seitsemän viikkoa Uutta-Seelantia olivat siinä, blogin puolella palailen Rotoruan läheisyyteen vielä useampaan otteeseen. Meidän hitaasti ja hötkyilemättä alkanut reissu oli loppujen lopuksi aikamoista kiitämistä siitä huolimatta että pysyimme melkein paikoillamme, ja monen monta tarinaa odottaa vielä kertojaansa. Olen kuitenkin vieläkin enemmän vakuuttunut kuin ennen siitä että tämä on minulle SE paras tapa matkustaa: hitaasti reissaten näkee ehkä määrällisesti vähemmän mutta ehtii kokemaan ja tekemään enemmän. Ja jos parin kuukauden reissut eivät ihan heti onnistu uusiksi, palaamalla tutuille seuduille voi tutkimusmatkailua jatkaa myöhemminkin.

Kovasti kehuttu ja suositeltu Uuden-Seelannin Eteläsaarikin sai tällä reissulla siis odottaa ensi kertaa monen muun mielenkiintoisen kohteen kera, mutta näitä silmälläpitäen kalenteriin on jo toiveikkaana lyijykynällä rustattu päivämääriä loppuvuodelle seuraavaa Uuden-Seelannin matkaa varten.

Saa nähdä kuinka käy!

New Zealand via Instagram

Hitaasti matkustamisen ihanuudesta huolimatta hötkyilen tänään päiväksi kohti Helsinkiä palatakseni lauantaina hätäisesti takaisin lentokenttäpysähdyksen muodossa. Silloin edessä on pikainen blogireissu kohti Marokkoa norjalaisten blogaajien kanssa, ja neljä tiivistä päivää näyttäisivät olevan täynnä Marrakeshiin, autiomaahan ja erilaisiin aktiviteetteihin tutustumista. Eipähän tässä ehdi edellisestä reissusta palautumaan tai vaipumaan loman jälkeiseen bluesiin kun tiedossa on jo seuraava jännittävä matka! Eli, palaillaan linjoille parin päivän päästä hieman eksoottisimmista merkeistä!!!

**************************

Mikä on Instagram? Ilmainen älypuhelimilla toimiva kuvienjakopalvelu ja sosiaalinen verkosto. Instagramissa siis jaetaan kuvia ja kommentoidaan ja tykkäillään muiden kuvista.

Lähde mukaan! Kirjoita oma postaus aiheesta ”Instagram ja matkailu”, muista mainita ja linkittää ainakin yksi meistä järjestäjistä ja lisää linkki postaukseesi tuohon alla olevaan Linky-linkkien kokoilijaan. Aikaa sinulla on keskiviikkoon asti, ja torstaina lähtee taas uusi kierros käyntiin. Jos sinulla ei ole omaa blogia mutta olet Instagramissa, voit lisätä kuviisi #IGTravelThursday tunnisteen ja näin olla mukana jakamassa kuvallisia matkamuistojasi. Instagram Travel Thursday – kampanjan taustavoimina ovat Suomessa myös  Kaukokaipuun Marinella ja Running with the Wild Horses – blogin Veera.

Ohjeet blogaajille löydät täältä, tilaa myös IG Travel Thursday – uutiskirje joka kolahtaa postilaatikkoosi aina keskiviikkoisin.



Kuka ei kuulu joukkoon: Perhelomalla reppureissaajien majapaikassa

Karioi Lodge, Raglan, New Zealand

Jokunen vuosi on tainnut vierähtää viimeisestä reppureissausmatkasta kun saapuessamme Karioi Backpackers’ Lodgeen Uuden-Seelannin Raglanissa, olo oli yhtäkkiä hieman vanhempi kuin normaalisti. Ja eihän me nyt niin vanhoja olla, kaikki muut olivat vain vähän nuorempia. Ja he olivat ilmeisesti jättäneet muksunsakin kotiin…

Ehkä hankalinta Uuden-Seelannin autoreissuilla (emme ole siis aivan täysin jumittuneet Okere Fallsiin) on ollut sopivan majoituksen löytyminen. Sellaisen missä hinta, aktiviteettien läheisyys ja viime hetken vapaat huoneet kaikki kohtaavat toisensa. Meidän pieni reissupaku osoittautui heti alkumetreillä liian pieneksi koko perheen majapaikaksi, joten sopiva katto päänpäälle on ollut hakusessa reissuillamme Coromandeliin, Raglaniin ja nyt viimeksi Wairarapaan, Wellingtonin läheisyyteen.

Meidän perheen matkasuunnittelijan osa kuuluu allekirjoittaneelle, ja vyön alla on tältä reissulta sekä täyskymppejä, että pieniä ohilyöntejä.

Hahei Holiday Resort, Coromandel New Zealand

Hahei Holiday Resort Coromandelissa. Täysi kymppi. Peruskategorian pienistä mökeistäkin löytyi jääkaappi, joka on tärkeä muksujen maitopulloille, ja tietenkin vanhempien suklaaherkuille ja “auringonlaskua terassilla seuratessa” oluille.

Motel in Napier, New Zealand

Beach Front Motel Napierissa. Ei huono. Hieman hinnakas, varsinkin kun ainut kriteerimme majoitukselle oli toimiva internet. Ja se ei toiminut, ei lainkaan. No, seinäpuhelin ainakin osoittautui suosituksi lelun korvikkeeksi.

Karioi Lodge, Raglan, New Zealand

Karioi Lodge. Reppureissaajille. Joiden joukkoon me taideta enää, tai ainakaan tällä hetkellä kuulua. Omat tavarani kulkevat yleensä rullalaukussa, ja mini on tässä asiassa ihan samaa mieltä. Ja meidän poppoo ei ollut myöskään mukana juhlimassa muun porukan kanssa yhteisissä tiloissa, vaan minä nukutin vauvaa, ja mieheni teki töitä ja opiskeli maisterintutkintoansa varten, kunhan mini ensin tuhisi tyytyväisenä peiton alla.

Views from Karioi Lodge, Raglan, New Zealand
Karioi Lodge, Raglan, New Zealand
Views from Karioi Lodge, Raglan, New Zealand

Majoituspaikassamme ei varsinaisesti kuitenkaan ollut mitään vikaa. Se oli rento ja täynnä hauskoja yksityiskohtia, niin kuin reppureissaajien majapaikassa kuuluukin olla. Työntekijät olivat ystävällisiä, ja oli hauska kuunnella heidän tarinoitaan bussireissuilta ympäri Uutta-Seelantia, monet kun heistä olivat Uudessa-Seelannissa viettämässä välivuotta ennen opiskelujen alkamista. Surffivarusteet pystyi myös vuokraamaan suoraan majapaikasta, tai heidän pisteestään rannalta, aivan keittiön vierestä löytyi joka ilta lämmitettävä sauna, ja “Inspiration Point” näköalatasanteelta oli upeat maisemat yli lahdenpoukaman. Se mitä tuolla Inspiration Pointissa tapahtui auringonlaskettua jäi vain arvausten varaan, eräs kanssamatkustajistamme kun tokaisi että “se mitä tapahtuu Inspiration Pointissa, jää sinne”…

Kun perjantai-iltana Lodgeen muutti viisihenkinen perhe, meidän “kuulutaankohan me tänne” olo hieman hälveni. Kyllähän me! Tai sitten ei…

Mutta nyt ajatukset reppureissauksesta, ja Uudesta-Seelannista saa hetkeksi unohtaa aivan täysin, sillä minä suuntaan kohti Melbournea, ilman perhettä, pikaiselle kaupunkilomalle. Surffishortsit ja melontavarusteet saivat jäädä Uuteen-Seelantiin, sillä Australia, täältä tullaan!

Viisitoistatuhatta kilometria rantaa

New Zealand Beaches I Destination Unknown

Rantalomat tuovat lähinnä mieleen kivuliaita muistoja. Punaiseksi kärähtäneet jalat joiden takareisiä koristivat valkoiset kädenjäljet siinä mihin olin huolimattomasti lätkäissyt aurinkorasvaa, ovat jääneet mieleen unohtumattomasti, laiskojen rantapäivien ja margaritojen täyteisten öiden lisäksi.

Tuosta viimeisestä täysin rantaelolle pyhitetystä rantalomasta taitaa olla ainakin viisitoista vuotta aikaa.

Mutta Instagram-galleriastani löytyy melkein kaksikymmentä rantakuvaa Uudesta-Seelannista, ja lisää on tulossa… Eli vika ei ole rannoissa.

Ehkäpä parasta rannoissa ovat hiljaiset aamuhetket, kun olen yksi ensimmäisistä nauttimassa auringonsäteistä juoksulenkin tai piknik-aamupalan lomassa. Tai ne myrskyiset päivät kun meri on vielä valtavampi kuin muistinkaan. Tai ehkä vain tunnen itseni kovin pieneksi. Ja pikaiset kastautumiset kylmissä aalloissa kuumana päivänä, rannalta käsin tietenkin. Ja sen riemun seuraaminen kun mini löytää simpukankuoria ja päättää tyhjentää koko rannan niistä, siinä vielä onnistumatta. Mutta ehkäpä sekin päivä vielä tulee.

Tänään Instagram Travel Thursdaynä halusin jakaa muutamia näistä rantakuvista kanssasi. Kaksikymmentä kuvaa ei vielä kata viittätoistatuhatta kilometriä Uuden-Seelannin rantaa, mutta kaksikymmentä kuvaa on aika paljon yhteen blogipostaukseen. Joten tässä muutamia suosikeistani, loput voit käydä katsastamassa galleriastani vaikka et Instagramissa olisikaan.

New Zealand Beaches I Destination Unknown

Whangamata Beach - New Zealand

New Zealand Beaches I Destination Unknown

Ngarunui Beach - New Zealand

New Zealand Beaches I Destination Unknown

Kivuliaista muistoista huolimatta ehkäpä minun pitäisi antaa rantalöhölomille uusi mahdollisuus, juuri nyt ajatus minusta (yksin) rannalla kera kirjan ja margaritan kuulostaa aika taivaalliselta! 

Entäpä sinä, kuluuko loma parhaiten juuri rannalla makoillen? 

**************************

Mikä on Instagram? Ilmainen älypuhelimilla toimiva kuvienjakopalvelu ja sosiaalinen verkosto. Instagramissa siis jaetaan kuvia ja kommentoidaan ja tykkäillään muiden kuvista.

Lähde mukaan! Kirjoita oma postaus aiheesta ”Instagram ja matkailu”, muista mainita ja linkittää ainakin yksi meistä järjestäjistä ja lisää linkki postaukseesi tuohon alla olevaan Linky-linkkien kokoilijaan. Aikaa sinulla on keskiviikkoon asti, ja torstaina lähtee taas uusi kierros käyntiin. Jos sinulla ei ole omaa blogia mutta olet Instagramissa, voit lisätä kuviisi #IGTravelThursday tunnisteen ja näin olla mukana jakamassa kuvallisia matkamuistojasi. Instagram Travel Thursday – kampanjan taustavoimina ovat Suomessa myös  Kaukokaipuun Marinella ja Running with the Wild Horses – blogin Veera.

Ohjeet blogaajille löydät täältä, tilaa myös IG Travel Thursday – uutiskirje joka kolahtaa postilaatikkoosi aina keskiviikkoisin.

Kalajuttuja Uuden-Seelannin Raglanista

Raglan dwarf, New Zealand

Viisi viikkoa on hujahtanut ohi Uudessa-Seelannissa ja läppärin muisti on täyttynyt kuvista, videoklipeistä ja aloitetuista tarinoista jotka odottavat loppuhuipennusta. Huipennusta, joka tulee ehkä tänään tai huomenna, tai vasta ensi viikolla. Olemme tutkineet pitkälti Okere Fallsin ja Rotoruan seutuja, omaa paikallista “takapihaamme”, joten tarinathan eivät välttämättä ole ohitse ennen kuin sanomme hyvästit Uudelle-Seelannille.

Siksi on hyvä että on Raglan. Ja Raglanin kalajutut.

Raglan, New Zealand

Raglan on kuuluisa. Mutta jos et ihan heti löydä Raglania kartalta, ei hätää, en minäkään löytänyt. Raglan on pieni surffareiden suosima merenrantapaikka pohjoisen saaren länsirannikolla, lähellä Hamiltonia, ja kuuluisa varsinkin Whale Bay ja Manu Bay surffipaikoistaan. Me kävimme menneenä viikonloppuna Raglanissa parin päivän autoreissulla ihailemassa auringonlaskuja ja ottamassa kiinni surffiaaltoja.

Mutta surffauksen lisäksi Raglanin pitäisi, jos se ei sitä jo ole, olla kuuluisa kalastaan.

Raglan Fish, New Zealand

Uppopaistettuna, leivitettynä ja ranskalaisten perunoiden kanssa tarjottuna.

“Oletteko käyneet jo kalasatamassa?”, kyseli hamiltonilainen isoäiti samalla kun meidän mini seurasi tiiviisti hänen pojanpoikaansa pitkin Raglanin rantoja. Äidin ja isän seura alkaa ilmeisesti hieman kyllästyttämään.

Ja eihän me oltu. Vielä.

Raglan dwarf, New Zealand

Raglan Fish, New Zealand

Raglan Fish, New Zealand

Raglan Fish, New Zealand

Raglanin pienessä kalasatamassa kalamiehet purkavat saaliinsa aivan Raglan Fishin ulkopuolella. Ja ravintolan perällä kalat perataan ja fileoidaan asiakkaiden edessä, valmiiksi kuumaa pannua tai rasvakeitintä varten. Fish ’n’ chips ei kuitenkaan ole aivan mitä tahansa kalaa tai perunaa. Listalta voi valita näin suomalaiselle matkaajalle eksoottisia kurnusimppua (gurnurd) tai napsijaa (snapper). Perunoiksi valikoituu oluttaikinalla leivitetyt perunat tänään, ja kumara, eli hieman bataattia muistuttavat perunat huomenna.

Luulin tähän asti että Gordon Ramsayn Narrow-pubiravintolassa tarjottuja fish ’n’ chips annoksia parempaa ei ole. Mutta kuinka väärässä olinkaan!

Ruoka-annos saapui pöytäämme ruskeaan paperipussiin käärittynä, ja se oli rasvaista niin kuin kala-peruna-annoksen kuuluukin olla. Kala ei voisi olla ollut tuoreempaa, ja kun viimeinenkin muru oli syöty, olo ei ollut kuitenkaan rasvaisen epämukava kuten joskus pikaruokamätön jälkeen on.

Ihan terveysruoasta ei silti ehkä kuitenkaan ole kyse, koska koko annoshan tuli rasvakeittimen kautta. Mutta herkullista, kylläkin.

Jotta Raglanin kalajutut eivät aivan pyörisi leivitetyn kalan ympärillä, tähän loppuun vielä kuva satamaan aurinkoista lauantaita viettämään kerääntyneiden perheiden kalasaaliista. Eräästä ämpäristä löytyi minin (ja minun) hämmästykseksi pipefish. Kala mitä ei ihan heti Suomen järvissä tule vastaan.

Jos löydät itsesi siis ajelemasta Uuden-Seelannin läntistä rantaviivaa seuraten, Raglan Fish on sanomattakin selvää erinomainen tankkauspaikka perheen kaksijalkaisille!

Raglan dwarf, New Zealand

Ja vastapainoksi näille Uuden-Seelannin aurinkoisille maisemille pieni tilannekatsaus täältä Mastertonin läheisyydestä Wellingtonin suunnasta. Täällä on päällä pienoinen myrsky ja meidän koko perhe on ahtautunut samaan sänkyyn vällyjen alle, lämpökerrastot päällä ystäviemme taloprojektissa. Taloprojektissa missä ulkoseinät ja osa ikkunoista on jo paikoillaan. Täällä tuulee. Sisälläkin. Ei Uudessa-Seelannissakaan siis kuvistani huolimatta aina aurinko paista! :)

Pirun paku: auton ostaminen lomamatkalta (ja kannattaako se)

Roadtripping in New Zealand

Oletko koskaan ajatellut ostaa auton, vuokraamisen sijaan, kun lähdet lomamatkalle?

Minulle ajatus ei ollut koskaan tullut mieleenkään, ennen kuin lennot Uuteen-Seelantiin olivat buukattu. Pian yksi ystävistäni kertoi ostaneensa reissupakun Aucklandista hostellin ilmoitustaululta löytäneensä myynti-ilmoituksen kautta. Toinen kaveri oli vaihtanut viskipullon vanhaan Toyotaan. Ja mieheni kertoi tarinoita tilanteista missä Aucklandin lentokentältä auton voi löytää alleen ilmaiseksi, kun edelliset reissarit eivät ole menopeliänsä saaneet myytyä. Pieni kierros parkkipaikalla, ja jos parkkiin jätetyn auton virtalukosta löytyvät avaimet, auto on sinun.

Me mietimme pitkään ja hartaasti mitä teemme autokysymyksen kanssa Uudessa-Seelannissa. Vertasimme vuokra-autojen hintoja käytettyjen autojen hintoihin. Katselimme myytävänä-ilmoituksia netistä. Pohdimme riittääkö auto, vai tarvitsemmeko pakun.

Kun ystävämme lähtivät Uuteen-Seelantiin reissuun ennen meitä, ja hommasivat reissupakun Aucklandissa asuvalta tuttavaperheeltään, asia oli sillä selvä. Reissupaku olisi vuorostaan meidän kun tänne saavumme. Ei sellainen unelmien volkkari mistä olen aina haaveillut (tiedättehän? onko niille ihanuuksille joku oikea nimi?), vaan vuoden −92 Toytoa Hiace. Auto odotti meitä lentokentän läheisyydessä tuttujen pihalla, kattotelineineen ja lasten turvaistuimineen. Helppoa kuin mikä.

Road tripping in New Zealand

Nyt kun lomaa ja pakua on alla kolme viikkoa, ja jäljellä neljä, kannattiko pakun osto?

Sitä mekin nyt mietimme. Pirun paku on tullut tokaistua muutamaan kertaan kun mietimme saammekohan pakua myytyä. Jos paku lähtee alta suunnilleen samaan hintaan kuin sen ostimme, pakuhan on ollut aivan paras paku. Melkein ilmainen auto näinkin pitkällä lomareissulla ei ole koskaan huono asia. Mutta emme me olisi tätä pakua loppujen lopuksi edes tarvinneet, henkilöauto olisi riittänyt, tai sitten isompi kulkupeli. Nelihenkinen perhe tavaroineen ja leluineen (lue: surffilaudat, melontakamat ja fillarit) ei tässä reissukaverissa nuku ilman että kaikki omaisuus on yön auton ulkopuolella. Ei hyvä idea Uudessa-Seelannissa.

Eli onko reissupakumme pirun paku vai paras paku jää vielä nähtäväksi. Jos olet tulossa Uuteen-Seelantiin ja olet autoa vailla, ei muuta kuin viestiä kommenttiboksiin tai sähköpostilla, ja ihana melkein legendaarisen VW-reissupakun veroinen luotettava matkakaveri voi olla sinun! ;) EDIT: PAKU ON NYT MYYTY!

Mistä ostaa auto Uudessa-Seelannissa?

Katso esimerkiksi nämä:

Miten käytännön kuviot toimivat?

Auton ostoon liittyvissä paperihommissa aikaa meni puolisen tuntia. Vakuutusta lukuun ottamatta me hoidimme nämä kaikki Rotoruan AA:ssa.

  • Omistajan muutos – onnistui lomakkeen täyttämällä, maksu noin NZD 10,-. Varsinaiset lomakkeet tulevat postilla kotiin.
  • Auton rekisteröinti (eli ajaa saman asian kuin tieverot), maksu noin NZD 80,- kolmelta kuukaudelta. Auton ikkunalle laitetaan läpyskä mistä näkyy että rekisteröinti on hoidettu ja mihin asti. Tärkeä!
  • Diesel-vero, maksetaan etukäteen 1000 kilometrin könttäsummissa. 2000km matkasta me maksoimme noin NZD 100,-.

Autovakuutus ei ole pakollinen, mutta suositeltava. NAC Insurancen kautta vakuutus maksoi noin NZD 180,- kolmelta kuukaudelta.

Tämän lisäksi autolla täytyy olla kunnossa Warrant of Fitness eli katsastus, meidän reissupakun katsastus on jo ovella mutta se on kuulemma täällä läpihuutojuttu. Standardit siis hieman eri tasolla kuin Euroopassa.

Auton vuokraaminen

Vuokrafirmojahan löytyy, me löysimme parhaimmat diilit Rent a Dent firmasta. Tätä meille myös suositeltiin ystävien toimesta.

Auton voi myös saada alleen ilmaiseksi, Herbtravel-blogissa asiasta lisää, katso tästä.

********************

Mikä on Instagram? Ilmainen älypuhelimilla toimiva kuvienjakopalvelu ja sosiaalinen verkosto. Instagramissa siis jaetaan kuvia ja kommentoidaan ja tykkäillään muiden kuvista.

Lähde mukaan! Kirjoita oma postaus aiheesta ”Instagram ja matkailu”, muista mainita ja linkittää ainakin yksi meistä järjestäjistä ja lisää linkki postaukseesi tuohon alla olevaan Linky-linkkien kokoilijaan. Aikaa sinulla on keskiviikkoon asti, ja torstaina lähtee taas uusi kierros käyntiin. Jos sinulla ei ole omaa blogia mutta olet Instagramissa, voit lisätä kuviisi #IGTravelThursday tunnisteen ja näin olla mukana jakamassa kuvallisia matkamuistojasi.

Ohjeet blogaajille löydät täältä, tilaa myös IG Travel Thursday – uutiskirje joka kolahtaa postilaatikkoosi aina keskiviikkoisin.