Browsing Category

Maailmalla

25hours hotel hafencity I @SatuVW I Destination Unknown

25 tuntia Hampurissa

Joulussa parasta on se, että silloin meillä on aina melkoisen varmasti koko perhe koossa. Uusi vuosi taas sitten… No, onhan se ihan kiva kun on yksi tai kaksi päivää vapaata tehdä kaikkea muuta kuin töitä, mutta mitään muutan sen erikoisempaa iloa en tästä juhlasta saa irti. Tänä vuonna otimme uutta vuotta vastaan ystävien kanssa meidän kotosalla, vaikka suurin osa juhlijoista, pienten lasten vanhemmista, lähti kotiinsa jo reilusti ennen vuoden vaihdetta. Me sinnittelimme miehen kanssa keskiyölle asti leffaa katsoen ja kilistelimme ginitoniceja rakettien värjätessä yötaivaan kirjavaksi.

Siksipä en täällä blogissakaan ala kertaamaan mennyttä vuotta, tai miettimään tulevaa, vaan palaan hetkeksi Hampuriin.

Koska jo pelkkä sanayhdistelmä “hotelliarvostelu” saa matkablogimaailmassa karvani pystyyn, en arvostele. Halusinpa vain vinkata hotellista mikä pisti hymyilemään, sai olon tuntemaan kotoisaksi, aiheutti naurunpyrskähdyksiä ja antoi oivalluksia siitä kuinka hotellimaailmassa hommat hoidetaan niin kuin pitää.

Tämä on hotelli joka sai suunnittelemaan uutta matkaa Saksaan, maahan joka ei nyt niin maana ole aina ihan ekana kiinnostanut, ihan vain sen vuoksi että pääsisin kokemaan muutkin saman putiikkiketjun putiikit. Ne ovat nimittäin kaikki erilaisia sijainnista riippuen, ja tämä minun 25Hours Hafencity Hampurissa oli sekoitus merimaailmaa ja teollista rakentamista. Ja olihan siellä oli ihan oikea “vettä saa heittää kiukaalle” saunakin, näköalalla!

Yleensä uusissa kaupungissa vieraillessa ensimmäinen ajatus ei ole hotellihuoneeseen linnoittuminen. Nyt se ajatus kävi hetkeksi mielessä. Yhdistelmä Fish & Chipsiä alakerran Heimat Küche + Bar ravintolassa, kuumat löylyt hotellin saunassa yläkerroksessa ja sitten karttapalloon tuijottaminen oman huoneeni sängyltä oli varsin houkutteleva.

Tosin saunassa käynti ei sujunut ihan mutkitta. Vaikka varsinkin Irlannissa ja Englannissa asumisen perusteella tunnen itseni kovinkin vapautuneeksi mitä tulee saunakäyttäytymiseen ja alastomuuteen, kyllä nuo saksalaiset vievät voiton. Kävin kurkkaamassa saunan alkuillasta kameran kanssa, mutta kuvaamiset jäivät sikseen kun alaston saksalaispariskunta saapui paikalle. Minä painuin omaan huoneeseeni odottamaan vuoroani, ja saavuin paikalle puolisen tuntia myöhemmin, uimapuvussa…

Näitä 25Hours hotelleja löytyy Hampurista vielä toinenkin, “number one” ja näiden lisäksi 25hours hotelleissa voi yöpyä Saksassa Berliinissä ja Frankfurtissa. Jos Saksa ei innosta, Wien ja Zurich ovat hotellien kotipaikkoja myös!

Näissä reissutunnelmissa lähteköön käyntiin vuosi 2016, uudet seikkailut ovat jo suunnitteilla ja kovassa mietinnässä on se, miten koko elämän saisi mahdutettua arjessa ihan vaan 24 tuntiin…

Mukavaa alkavaa uuden vuoden ensimmäistä viikkoa!!

Tämä Hampurin reissu oli osa Hamburg Tourismuksen ja Nordic Travel Bloggersin yhteiskampanjaa. Reissun ohjelman suunnittelin kuitenkin itse, ja kaikki sisältö on oman harkintani mukaista. Hampurista lisää juttua löytyy täältä.

2 kommenttia
04.01.2016 by satuvw

Urheilullisen joululoman startti Tampereen Tornista

”Ei voi olla näin harmaata” oli ainoa ajatus joka kulki kehää mielessäni kun saavuimme parin päivän matkanteon jälkeen kotikaupunkiini Tampereelle. Junamatkaan Lillehammerin kupeesta Oslon kautta Tukholmaan, sieltä laivalla Helsinkiin ja vielä eteenpäin junalla kotiin asti oli mahtunut aika monet pienen pojan laatat ja niin isojen kuin pienten matkaajien kiukkukohtauksia, mutta silti hidasta matkantekoa Suomeen asti oli tahdittanut mukava koko perheen yhdessäolo kiireisen syksyn jälkeen. Mutta sitten tuli Tampere. Ei lunta, ei aurinkoa, vaan tehdasrakennuksia, rumia kerrostaloja, harmautta ja yleistä ankeutta. ”Onneksi ei asuta täällä” taisi käydä mielessäni myös vaikka olen joskus aikaisemmin kaupunkia hehkuttanutkin. Lillehammerissa oli sentään lunta ja hiihtokeskukset auki kun lähdimme reissuun.

Sokos Hotel Torni Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Ja sitten oli Tampereen Torni.

Solo Sokos Hotel Torni näkyy Tampereella kauas. En ole oikein tiennyt mitä Tornista ajatella, siellähän se hallinnoi näkymää, katsoi kohti keskustaa sitten suunnasta kuin suunnasta. Rantapallon bloggaajien etuihin kuuluu yhden yön yhteistyö Sokos Hotellien kanssa, ja utelias kun olin, kysyin onnistuisiko yöpyminen hotellissa juuri ennen joulun pyhiä. Ja olihan viime hetkestä kaksin miehen kanssa kaksin kulunut jo tovi, me kun olemme vuorotelleet työreissujen kanssa tiiviiseen tahtiin koko syksyn.

Joten harmaata tai ei, me suuntasimme kohti keskustaa laukussa kamera ja matkalta mukaan haettu kuoharipullo, ja jätimme muksut isovanhempien huomaan ja livistimme hetkeksi pienelle irtiotolle arjesta, ihan vaan kotikaupungissa. Ja äkkiähän se harmaus katosi väriloistoon kun illalla ihailimme Tampereen (joulu)valoja Tornin Moro-baarista, ja myöhemmin lämpöisen peiton alta oman huoneen ikkunasta.

Sokos Hotel Torni Tampere I @SatuVW I Destination Unknown

Varsinkin kiireen keskellä tärkein hotellikriteeri meikäläiselle on ”kodikkuus”; ilmeisesti norjassa vietetyt vuodet ovat jättäneet jälkensä ja kaiken pitää aina olla kovinkin ”koselig”. Kodikkuudessa Torni ei aivan vedä vertoja Original Sokos Hotelsin Villalle missä on aikaisemmin tullut otettua pieniä arjen irtiottoja, mutta kaikkialle kohoavaksi Torniksi tämä Torni oli vallan kodikas. Hotelli ja hotellin sisustus ovat mukava sekoitus Tampereen teollista historiaa, taidetta ja manserokkia, ja ne maisemathan ovat ihan omaa luokkaansa, varsinkin harmauden kadotessa yön väriloistoon. Ja mikä parasta, seuraavana aamuna aurinkokin pilkisti pilvien takaa kömpiessämme viime tingassa aamupalalle. Tykkäsin!

Ja mikä sen parempi aloitus urheilulliselle joululomalle kuin hetken hiljentyminen ilman perheen pienimpiä, joulun pyhät nimittäin vietimme vauhdikkaissa merkeissä Vierumäen Urheiluopistolla. Niin vauhdikkaissa että kameran olemassaolo unohtui muutamaksi päiväksi ihan täysin, vaikka kännykkäkameralla tulikin ikuistettua monia hauskoja hetkiä aktiviteettien lomassa. Ei voi muuta sanoa kuin että tämä joulu oli kyllä ihan paras, taidanpa tietää missä haluaisin viettää ensi joulunkin!

Ei siis muuta kuin myöhäiset joulun toivotukset taas täältä kotikulmilta Norjasta, vaikka nyt mennään jo lujaa vauhtia uutta vuotta kohti!! <3

30 kommenttia
29.12.2015 by satuvw

Lahja kotoa I @SatuVW I Destination Unknown

Lahja kotoa – ihan parasta ulkosuomalaiselle

Mikä tämä on, mikä tämä on, onko se äiti sulle? Jos me mennään tähän sohvalle näin ja ota se kuva?

Ja näin syntyivät pimeät, heilahtaneet ja rakeiset kuvat ihan parhaasta jouluylläristä, lahjasta josta ei ollut paljon mitään kuvattavaa jäljellä enää seuraavana päivänä… Meidän pientä miestä tämä touhu ei tosin olisi voinut vähempää kiinnostaa, ennen kuin selvisi että paketissahan on muun muassa suklaata!

Vaikka Norja ei ole kaukana Suomesta, kaipaan kotoa kliseisesti saunaa ja tuttuja suomalaisia makuja. Omassa kassissa Norjaan lennätetään aina ruisleipää, karjalanpiirakoita, suklaata ja salmiakkia, mutta eivätpä ne varastot kovinkaan kauaa koskaan kestä, brittimieheni kun on myös vuosien saatossa alkanut vaatia oman osansa Suomi-tuliaisista.

Tällä kertaa mieluinen lahja ei kolahtanut postiluukkuun ystäviltä tai perheeltä, vaan uudelta Lahja Kotoa – palvelulta. Idean takana on ryhmä liiketalouden opiskelijoita Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemiasta, missä tavallisen koulumaisen opiskelun sijasta opitaan tekemällä itse, eli yrittämällä. Tykkään! Monet ryhmän jäsenistä ovat itse opiskelleet tai työskennelleet ulkomailla, ja odotelleet aikoinaan itse kaivattuja herkkupaketteja kotipuolesta.

Meidän kotiin saapui Lahja Kotiin – kaupan joulupaketti missä on mukana Fazerin jouluisia suklaita, ihanan tuoretta Kouvolan lakritsia, mausteista teetä, kahvia ja kardemummaa. Karkkien kohdalla itsehillintä saattoi ehkä pettää, mutta kardemumma odottelee joululeipomisia ja lämpöiset juotavat (ja pienen palan suklaata) päätin säästää siihen kun miehenikin on taas kotosalla. Joulupaketin lisäksi valikoimissa on tällä hetkellä koti-ikävä paketti ja herkkupaketti täynnä karkkeja, mutta pakettivalikoima vaihtuu parin kuukauden välein aina seuraavaan juhlasesonkiin sopivaksi. Tavoitteena ryhmäläisillä on jatkossa tarjota yhä enemmän pienten suomalaisten putiikkien tuotteita.

Meille voisikin sitten seuraavaksi laittaa tulemaan sen herkkupaketin…. (vink vink ystävät ja perhe!)

Jos haluat vielä lähettää Lahjan kotoa täksi jouluksi, tee se 7.12 mennessä niin paketit ehtivät vielä Eurooppaan.

Lisätietoja: Lahja Kotoa www-sivut, Facebook ja Instagram

5 kommenttia
01.12.2015 by satuvw

UNESCO Hampuri I @SatuVW I Destination Unknown

Hampuri ja täydellisten viikonloppureissujen resepti

Paljon ulkoilua ja vähän sisätiloissa hengailua, siinä on yhdistelmä mikä toimii ainakin meikäläisen kohdalla, mitä tulee viikonlopun pituisiin kaupunkireissuihin. Tosin New Yorkin ja kiireisen syksyn jälkeen olotila on ollut sellainen että voisin pysytellä neljän seinän sisällä kotona takkatulen ääressä kevääseen asti ja lueskella kirjoja, mutta sitten tuli kutsu Saksaan ja Hampuriin. Ja tiedättehän sanonnan kumikädestä…

Yhdistettynä ajatukseen uuden kaupungin katujen kiitämisestä fillarilla.

Ja kunnon syysmätön nauttimisesta sateisena päivänä ihan hissukseen, vaikka taas kirjan kera ilman mitään kiirettä. Norjassa elon parhaita puolia on se, että kun matkustaa Keski-Eurooppaan, varsinkin ravintoloissa ruokailu on niin suunnattoman halpaa!

Joten mitä sitä vastustamaan kiusausta, vaikka täytyy myöntää että minä ja Saksa, no, en ole aikaisemmin löytänyt meille mitään kovin yhteistä säveltä. Berliini ja Bavaria ovat ”ihan kivoja”, mutta se kaikki muu onkin koettu huristellessa kovaa vauhtia moottoritietä pitkin ajaessa Saksan läpi mahdollisimman vähillä pysähdyksillä.

Mutta aivan yhtä vastustamaton kun oli tämä tarjous lähteä Hampuriin, niin oli myös itse Hampuri.

Aikaisemmin tänä vuonna ”Speicherstadt”, historiallinen punatiilisten rakennusten reunoittama varastoalue jota halkovat kanaalit, pienet tiet ja sillat sai UNESCON maailmanperintökohteen tittelin. Aluetta, joka aikaisemmin oli kahvin, mausteiden ja tupakan vilkas varastointipaikka, asuttaa edelleen muutamat mausteiden ja kahvien kauppaajat, mutta enemmän kuitenkin museot, Persianmattojen kauppaajat, pienyrittäjät ja löytyypä alueelta yksi hotellikin. Ennen alueen muuntumista varastoalueeksi, näillä pienillä saarilla asui noin 20,000 ihmistä ja siihen nähden paikka oli aavemaisen hiljainen, mutta samalla kovin kaunis syksyisenä aurinkoisena päivänä. Vaikka nätiltähän tuo näytti silloinkin kun kaatosateessa kipitin kovaa vauhtia kohti hotellia.

Yksi Speicherstadtin uusimmista asukkaista on Kaffeemuseum Burg, eli paikallinen pieni kahvimuseo, jonka parasta antia oli kahvin maistelu. Tulipahan siinä samalla sekoitettua oma erinomainen kahvisekoitus brasilialaisista ja papua-uusiguinealaisista pavuista kotiin vietäviksi. Tosin sekoitusta ei ole lahjansaaja vielä päässyt maistelemaan, mutta hyväähän sen on oltava, kun teenjuojakin on sen hyväksi maistanut!

En ole kovin kiinnostunut nähtävyyksien perässä juoksemisesta opaskirjan kanssa, oli kohde mikä kohde, ja juuri sellaiseen matkustamiseen Hampuri oli täydellinen. Nykin jälkeen melkein kahden miljoonan asukkaan, ja Saksan toiseksi suurin kaupunki tuntui varsin pieneltä ja helppokulkuiselta, ja metro toimi saksalaiseen tapaan kuin kello silloin kun en viilettänyt katuja pitkin hotellin fillarilla. Ja kun syyssade sitten odotetusti iski päälle, muutakin tekemistä kuin kahviloissa istumista löytyi ihan riittämiin.

Jos haluaa ottaa varman päälle, sadetta voi pitää vaikka maan alla tunnelissa. Old Elbe Tunnel on varsinkin valokuvaajien suosima paikka, ja ihan hauska tapa kulkea paikasta toiseen 426 metrin matkan verran veden alla. Tunneliin pääsee joko portaita tai hissiä pitkin, ja hissillä kulkevat myös autot. En tosin tiedä kuinka usein tunnelissa kulkee muita kuin kävelijöitä tai polkupyöräilijöitä.

Satamaristeilyt olisi ehkä järkevintä ajoittaa auringonpaisteeseen, mutta menihän se näinkin. Tunnin verran oli kyllä ihan kiva istuskella sisätiloissa, juoda Cokista ja katsella maisemia. Sen kerran kun uskaltauduin ulos kameran kanssa kuvaamaan, kastuivat sekä minä, että kamerani.

Mutta jätinpä parhaan viimeiseksi. Fabrikissa sijaitsevat Markzeit oli mainio valinta lounasnälkään, pienistä kojuista saa jos jonkinnäköistä etnistä ruokaa ja taustalla soi livemusiikki. Tänne menisin vaikka uudestaankin, tosin muuta kuin mahantäytettä en tuolta lähtisi ostamaan.

Pakkohan sitä on parin viime reissun perusteella verrata: Nyki vai Hampuri? Vaikka Nyki nyt onkin Nyki, jos haluaisin lähteä vain hetkeksi kaupunkireissulle shoppailemaan ja syömään, taitaisi Hampuri viedä voiton. Pieniä kivoja eurooppalaiseen makuun sopivia putiikkeja on paljon, ja lentämällähän tuonne selviää reilussa tunnissa.

Ja näin se on, näitä kaupunkimaisia fillarointiviikonloppureissuja hyvän ruuan kera ja kivassa hotellissa voisi tehdä jatkossa enemmänkin. Tuo hotelli oli muuten niin mahtava tapaus että siitä kuulette vielä enemmänkin kunhan taas kerkiän koneelle. Sitä odotellessa, ajattelin pistää sen takkatulen leimuamaan ja kaivella esiin Jussi Adler-Olsenin ”Department Q” sarjan seuraavan novellin esille. Eli ei muuta kuin ihanaa sunnuntain jatkoa!

Tämä Hampurin reissu oli osa Hamburg Tourismuksen ja Nordic Travel Bloggersin yhteiskampanjaa. Reissun ohjelman suunnittelin kuitenkin itse, ja kaikki sisältö on oman harkintani mukaista.

56 kommenttia
29.11.2015 by satuvw

Manhattan Waterfront Greenway I @SatuVW I Destination Unknown

Sitten oli New York (ja ulkoilulliset vinkit Isoon Omenaan)

Kaupunki ja loma ovat kaksi sanaa joita en itse luonnollisesti yhdistä samassa lauseessa, käytinhän suuren osan Helsingissä asumistani vuosista Itä-Suomen koskien pariin pakenemiseen. Pariisikaan ei koskaan oikein työharjoittelun aikana napannut; liikaa ihmisiä, likaa ja turvattomuuden tunnetta. Dublin on kaupunkien kohdalla ollut se ainut virkistävä poikkeus, ja edelleen opiskeluvuosien jälkeen minulle kuin toinen koti.

Ja sitten on New York.

Lähdin New Yorkiin pari viikkoa sitten työreissulle mihin yhdistin muutaman päivän omaa aikaa ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa. Bloggaajakollegoilta sain kyllä ison kasan ideoita joista osan jo kokosin edelliseen postaukseen. Ehkäpä tuo matkan “työreissu” leima sai aikaan sen, että kaupungin tutkimisesta ei ollut mitään paineita. Jos ehtisin nähdä, tehdä tai kokea edes jotain, se olisi plussaa. Ja jos kaupunki olisikin ”ihan kiva”, niin mikäpä siinä.

Kun suljin raskaat metalliset kaihtimet Pod39:ssa sijaitsevan hotellihuoneeni ikkunoista ensimmäistä kertaa Manhattanilla, jäin miettimään tuntisinko itseni pienemmäksi ja yksinäiseksi täällä keskellä kaupunkia, vai Grönlannin jäätiköllä missä koisin makoiset unet vain pari viikkoa aikaisemmin (kurkkaa kuva Instagramin puolelta).

Pilvenpiirtäjien keskellä olo oli, arvatenkin, kovin pieni, mutta samalla yllättävän kotoisa. Löytyihän kaupungista iso kokoelma pyöriä, hyvin monestakin kadunkulmasta. Ja ei sitä muutamassa päivässä itseään ehtinyt yksinäiseksi tuntea, muuta kuin mukavalla tavalla. Small talkin vuoksi sai ja joutui aina välillä treenaamaan äänihuuliaan, ja muuten oli ihana vain olla sivustaseuraajana katsomassa kun suurkaupungin elämä kulki uriaan.

Pitkä jokirantaa myötäilevä Manhattan Waterfront Greenway, johon koleina syksyisinäkin aamuina aurinko paistoi juuri sen verran että kaulahuivia uskalsi hieman höllätä pyöräillessäkin, oli juuri täydellinen aamulenkeille fillarin kanssa. Olin täysin unohtanut että eiväthän ne auringonsäteet suurkaupungeissa varsinkaan aamuisin yletä ihan sinne katutasoon asti, ja niinpä täällä rannan tuntumassa oli hyvä vain olla ja nauttia maisemista.

Jos jotain jäi Nykistä päällimmäisenä mieleen se oli helppous. Kaupunkiin oli vaikea eksyä, kadut kun on numeroitu loogisesti ykkösestä ylöspäin. Olo oli yksin matkatessakin turvallinen, ja vilkkaankin liikenteen keskellä fillarointi oli ihan jees, kunhan sinne ensin uskaltauduin. Ja Nykissähän tekemistä riittää, myös tällaiselle ulkoilmaeläjälle.

Parasta New Yorkissa olivat kuitenkin aamut.

Ne hetket kun kuljin High Lineä pitkin aamuauringon säteiden juuri alkaessa valaista kaupunginkattoja, seuranani vain muutama innokas lenkkeilijä. Hiljaiset aamut Manhattan Waterfront Greenwayn varrella katsellen yksinäsiä kalamiehiä. Ja kun vihdoin sormien kangistuessa kylmästä löysin kotoisan kahvilan mihin istahtaa kirjan kanssa, ilman mitään kiirettä, se oli aivan parhautta se.

Täytyy tunnustaa että New York vei tämän naisen aika lailla mennessään. Voisin jopa lähteä sinne uudestaan, lomalle.

Sitä seuraavaa kertaa odottaessa jatkan tätä haparoivaa kaupunkilomiin tutustumista Hampurissa parin viikon päästä kun #UNESCOHamburg kamppis pyörähtää käyntiin ja lähden tutkimaan mitä Saksasta löytyy muutaman muun Skandinaavisen bloggaajan kera. Kuten Nykissäkin, toivottavasti kaupungista löytyy myös ulkoilijalle kiinnostavaa tekemistä!

Tässä alla on vielä listaus näistä omista lemppareistani New Yorkissa. Hieman erilaisiakin ”ei niin ulkoilullisia” vinkkejä löytyy edellisestä ”Matkabloggaajien vinkit New Yorkiin” koontipostauksesta.

Ulkoilulliset vinkit New Yorkiin

Citibikes. Oman matkani pelastaja. Päätin kokea kaupungin omin voimin, ilman julkisten kulkuvälineiden tai taksien apua lentokenttämatkoja lukuun ottamatta. Ekan päivän kävelyn jälkeen en olisi jaksanut enää painella ylös ja alas katuja koko päivää, mutta pyöräily on New Yorkissa onneksi yllättävän helppoa. Kaupunkipyörien 24h vuokra maksaa noin 10 dollaria, ja kunhan pyörän palauttaa aina puolen tunnin sisään, mitään lisämaksua ei pyörästä mene. Pyöräparkkeja löytyy pitkin kaupunkia, ja jos olisin vain ladannut appsin puhelimelle, pyöräparkin löytämistä ei olisi tarvinnut aina jännittää. Pyöräkaistoja löytyy joidenkin suurimpien katujen varrella, ja jos liikenne pistää sydämen sykkimään ylivauhtia, pyöräilynhuumaa voi kokea Greenwayn varrella. Lisätietoja: Citi Bike New York
Manhattan Waterfront Greenway. Minulle vielä mieluisempi kuin paljon kiitelty vanhan rautatien päälle rakennettu High Line. Ainakin maisemat osuivat ja upposivat kohdalleen. Greenwaytä pitkin voi pyöräillä, hölkätä, kävellä tai vain istua penkillä jätskiä syöden ja miettiä niitä näitä. Kartan löydät tämän linkin takaa.
High Line. Eihän tätä voi ohittaa. Lue vaikka lisää Pingviinimatkojen blogista, tai suunnista High Linen virallisten sivujen puolelle.
REI. Ei pelkästään ulkoiluvarusteiden kauppa, vaan REI järjestää myös kaikenlaista informatiivista ja mielenkiintoista tekemistä ulkoilmaihmisille Nykissä ja sen ympäristössä. Itse ilmoittauduin melkein kompassin ja kartanluvun kurssille. Ehkä siihen olisi ollut hieman aihetta… REI:n sivut löytyvät täältä, ja SOHO:n liikkeen tapahtumiin voi tutustua täällä.
Central Park. Puistojen puisto, mutta en oikein itse saanut siitä mitään otetta. Ehkä aika ei vain riittänyt puiston tutkimiseen, joten jääköön sen tarkempi kommentointi sen seuraavan reissun piikkiin. Tästä pääsee kuitenkin puiston webbisivuille.

9 kommenttia
03.11.2015 by satuvw

New York I @SatuVW I Destination Unknown

Matkabloggaajien vinkit New Yorkiin

New York tuli ja meni, mutta blogini on hissutellut hiljakseen omissa oloissaan. Suurkaupunki vei tämän ulkoilijan yllättäen mennessään, vaikka en olisi uskonut etukäteen että miljoonakaupungin sykkeessä voisi olla niin kotoisa olo! Meinasin lähteä Nykiin ihan täysin pallo hukassa, mutta viime metreillä tajusin kääntyä eksperttien, eli matkabloggaajakollegoideni puoleen. Tässä muutamat blogit ja postaukset jotka auttoivat minua suunnittelemaan reissuani, sen mitä nyt ehdin työnteolta ja katuja pitkin fillarilla viilettämiseltä kaupunkia kiertämään ihan suunnitelman kera.

Auringon alla – blogin Heidi sattui New Yorkiin samaan aikaan, ja hänen blogistaan voi lukea reaaliaikaisia kuulumisia reissusta. Heidi ei ollut Nykissä suinkaan ensimmästä kertaa ja hänen blogistaan löytyy kokonainen osio vinkkejä ja tietoa New Yorkista.
Puuhaa aamuvirkuille New Yorkissa – tämä tuli tarpeeseen, joka aamu! Pingviinimatkojen postaus oli yksi ehdottomista suosikeistani sillä olin yleensä valmiina kaupungin valloittamiseen ennen aamu kuutta. Millalta & Juhanalta löytyy myös iso kasa muitakin vinkkejä isoon omppuun.
Twitterin jokaviikkoinen Matkachat on mennyt meikäläiseltä aina ohitse, lähinnä sen vuoksi että silloin kaksi perheen pienintä vaativat huomiota. Hiljattain chatin aiheena oli kuitenkin sopivasti Nyki, ja onneksi Globe Called Home – blogista löytyi kooste tuosta New York chatista vinkkeineen!
Luettuani Siveltimellä-blogin Sannan koosteen Nykin parhaimmistosta, matkalle mukaan lähti myös fillarikypärä. Onneksi, sillä se oli kovassa käytössä vaikka kaupungissa ei kypäräpakkoa olekaan.
50 State Puzzle – blogin Ulla ja Kirsi ovat USA eksperttejä, joten oli luonnollista että heidän blogistaan löytyi kätevä Ullan kirjoittama opas Nykin parhaisiin elämyksiin.

Näiden lisäksi yksittäisiä vinkkejä tuli iso kasa myös muiltakin bloggaajilta, Travellover-blogin Annika ja Ansku BCN – blogin Ansku mainitsivat B&H valokuvausputiikin (ihan ehdoton), Kea Deep Red Blues – blogista ja tuo samainen Ansku muistuttelivat REI – ulkoilukaupan olemassaolosta (miten olinkaan sen unohtanut!?) ja hampurilaispaikkavinkkejä tuli Facebookin puolella iso kasa.

Toivottavasti näistä linkkivinkeistä on hyötyä myös muillekin, minä täällä keräilen vielä tämän viikon ajatuksia, paiskin töitä ja halailen noita kahta pientä joilla oli ilmeisesti hieman ikävä äitiä, ennen kuin palaan blogin pariin ensi viikolla. Instagramista löytyy kuitenkin jokunen kuva kaupungin sykkeestä ja tunnelmia Grönlannistakin. Aikamoinen syksy on alla; yhtenä hetkenä olen nukkunut teltassa Grönlannin jäätiköllä, ja toisena keskellä Manhattania…! Nyt on kuitenkin hetki aikaa hengähtää ihan kotosalla, onneksi!

Mukavia ja aurinkoisia Nykin täyteisiä syyspäiviä!

9 kommenttia
27.10.2015 by satuvw

Older Posts