Muutamasta yksittäisestä epävarmasta taputuksesta lähtenyt helpottunut kiitos kapteenille täytti matkustamon, kuin etelänmatkojen lomalennoilla aikoinaan. Vain hetki aikaisemmin olimme aloittaneet laskeutumisen kohti Färsaarten kansainvälistä ja ainoata lentokenttää Vagaria kohti. Pilvien välistä näkyi auringossa välkkyvä meri, ja sitten jo katosimmekin valkean pilvipeiton sisään.
Pian sen jälkeen puristin peloissani ja hieman noloa ystäväni Anne Maritin kättä, kunnes huomasin että käytävänpuolella istuva Kate roikkui Anne Maritin oikeassa käsipuolessa. Koneemme tärisi ja keikkui, ylös ja alas, sivulta sivulle. Yksi, kaksi, kolme, neljä… Varauloskäynti löytyisi vain seitsemän tuolirivin päästä, laskin, jos sille tiedolle tulisi tässä vielä tarvetta. Hetken tunsin jo helpotusta, pilvipeiton alta kun näkyi vihreää eri sävyissään. Ymmärrys siitä kuinka lähellä viereinen vuorenseinä olikaan, pyyhki kaiken helpotuksen kuitenkin nopeasti pois.
Muutamaa minuuttia myöhemmin laskeuduimme tilanteeseen nähden sujuvasti Vagarin lentokentälle, ja koneemme pysäköi aivan lentokenttäterminaalin ja sen porttien eteen.
“Oliko tämä ihan normaalia?” kysyin koneen peräosassa hyvää matkaa toivottavalta lentoemännältä, samalla kun tunsin jo mereltä puhaltavan viileän tuulen kasvoillani.
“Kyllä, tämä oli ihan normaalia, talvisin laskeutuminen ei tosin ole ihan näin helppoa” nauroi ystävällinen lento-emo.
Olimme saapuneet Färsaarille. Ja voisin melkein arvata, että koneessa taputtivat vain me turistit. Kaikille muille tämä oli ihan normaalia.
On vaikea pukea sanoiksi sitä fiilistä kun saapuu täysin uuteen paikkaan ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa siitä mitä tulee seuraavien viikkojen aikana tekemään ja ketä tapaamaan. Minä ja ystäväni olimme kyllä suunnitelleet tätä matkaa jo kauan, ja Färsaarten matkailu lähti innoissaan projektiin mukaan lennättämällä meidät saarille, buukkaamalle meille majoituksen muutamaksi yöksi ja järjestämällä meille julkisiin liikennevälineisiin oikeuttavan “matkakortin”, mutta matkan yksityiskohtien suunnittelun me jätimme siihen asti että saapuisimme paikan päälle. Listattuna oli monta mielenkiintoista kohdetta opaskirjan sivuilta ja läppäriltä löytyi iso kasa linkkejä upeisiin kuviin Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa. Nyt oli aika kirjata kalenteriin bussiaikatauluja ja laivamatkoja, ja etsiä majoitusta paikoista mitä ehdottomasti haluaisimme tutkia.
Minulle Färsaaret oli jo kauan ollut kiehtova kohde joka on samalla niin lähellä ja kaukana. Tanskalle kuuluvana itsehallintoalueena se on pohjoismaisittain tuttu, mutta samalla saarista oli vaikea löytää yksityiskohtaista tietoa, englanniksikaan. Mitä ihmettä nämä 50,000 ihmistä tekivät täällä Atlantin myrskyisimmässä kolkassa? Ehkä se tässä seuraavien viikkojen aikana valottuisi ainakin hieman, samalla kun haikkailisimme ja fillaroisimme läpi upeiden maisemien.
“Most enigmatic of the 18 Faroe Islands”
“Undoubtedly one of the prettiest villages in the Faroes”(Ote James Proctorin kirjoittamasta ja Bradtin julkaisemasta matkaoppaasta “Faroe Islands”)
Ei ole ehkä viisainta aloittaa matkaa paikasta, mikä on nimetty näiden saarien kauneimmaksi, mutta elokuun loppu lähestyi jo ja se myötä Mykinesiin kulkeva lautta liikennöi viimeisiä päiviä ennen talvitelakalle siirtymistä. Helikopterimatka Mykinesiin olisi varmasti myös ollut ikimuistoinen, mutta yleisten säähän liittyvien peruutusten vuoksi emme halunneet jättää sitäkään viimeiseksi vaihtoehdoksi. Niinpä me suuntasimme heti matkan alussa Mykinesiin, vaikka saattaisi hyvin olla että tämän jälkeen mikään ei tuntuisi, ja näyttäisi enää miltään täällä Färsaarilla.
Näin matkan alkuvaiheessa, kun ensimmäinenkään viikko ei vielä ole täynnä, on vaikea sanoa oliko Mykines nyt sitten paras. Mutta aika mieletön se kyllä oli. Suurin osa matkailijoista käy Mykinesissä pikaisella päiväretkellä, lähtien pääkaupungista Torshavenista aamulla aikaisin ja haikaten, usein jonossa, kohti Mykineshólmuria ja Färsaarten läntisintä majakkaa ennen kuin palaavat takaisin lautalle ja kaupunkiin. Me teimme juuri päinvastoin. Astuimme iltalauttaan vain muutaman muun matkustajan kera, ja nautimme haikista kohti länttä ja auringonlaskua seurana vain lampaat ja tuhannet saarella pesivät linnut.
Itse Mykinesin kylässä asuu kymmenisen asukasta, joista kahdeksan viihtyvät saarella talvisinkin. Ja olihan se kylä juuri niin kotoisa ja kaunis kuin opaskirja kertoikin.
Olemmeko me nyt kokeneet ja nähneet sen kaiken mikä Färsaarissa on parasta jääköön nähtäväksi, mutta toivon että tämä on vasta upean seikkailumme hieno alku. Lauantaisen saapumisemme jälkeen kalenteriin on tehty jo iso kasa merkintöjä, AirBnb:stä olemme varanneet muutamat mukavat kämpät ja idea siitä minkälaisen muodon tämä matka saa kokonaisuudessaan alkaa vähitellen selvitä.
Täällä Atlantin keskellä missä oma koti Norjan kukkuloiden keskellä tuntuu kovin kaukaiselta, suunnitelmat muuttuvat alati vaihtuvan sään mukaan. Ehkäpä huomenna pääsemme jatkamaan matkaa lautalla. Ehkäpä emme.
Mutta ehkäpä tästä on kuitenkin tulossa aikamoinen arktinen kesäloma!
Ja teille joita kiinnostaa miten Färsaarille ja Mykinesiin pääsee (ja mitä siellä voi tehdä) jatka vielä eteenpäin…
Matkustaminen Färsaarille
Färsaarille lentää yksi ja ainoa lentoyhtiö Atlantic Airways, joka lentää suoraan mm. Kööpenhaminaan, Edinburghiin, Barcelonaan, Bergeniin ja Reykjavikiin. Vaihtoehtoisesti Smyril Linen M/S Norrøna autolautan mukana voi matkata Tanskan Hirtshalsista Färsaarten pääkaupunkin Torshaveniin, ja siitä eteenpäin vaikka Islannin Seyðisfjørðuriin asti.
Matkustaminen Mykinesiin
Lautta Sørvágista Mykinesiin kulkee toukokuusta elokuulle kaksi kertaa päivässä, jos sää sen vain sallii. Liput kannattaa varata etukäteen netistä, mutta 60kr maksu suuntaansa maksetaan käteisellä vasta lautalla. Travel Card ei päde Mykinesin lautassa. Mykinesiin pääsee myös helikopterilla muutaman kerran viikossa, jos sumu tai sääolot muuten sen vain sallivat. Hinnat ja aikataulut ovat Atlantic Airwaysin sivuilla.
Koska Mykinesiin matkustaminen on erittäin sidottu säähän, sinne ei kannata suunnata aivan loman lopussa. Voi nimittäin käydä niin, että saarelta ei pääsekään pois päivään tai kahteen. Tai vaikka viikkoon!
Majoitus Mykinesissä
Jos haluat välttää turistijoukkoja, Mykinesiin kannattaa matkustaa iltalautalla ja sinne kannattaa jäädä yöksi. Majoitus vaihtoehtoja on kaksi: The Yellow House, joka oli meidän saarella vieraillessa kiinni, joten en tiedä siitä sen enempää, ja Kristianshús. Nukun melkein missä vain ja usein parhaiten teltassa tai pakun perällä, mutta hieman vaivautunut vastaanotto, likaiset huoneet ja mieleen muistuvat kirjoitukset Tripadvisorissa Kristianshúsin patjoissa asustavista luteista sai aikaan sen, että yövyimme saarella vain yhden yön. Suunnitelmana oli haikkailla pienellä saarella ainakin pari päivää, mutta näiden asioiden summa sai aikaan sen että me pakenimme takaisin kohti isompia saaria heti ensimmäisen yön jälkeen. Ensi kerralla mukaan lähtee myös teltta!
Mitä tehdä Mykinesissä
Haikkailla, haikkailla ja haikkailla. Lintubongailla. Ja tietenkin rentoutua kera kuuman kupposen teetä.
Mitä sitä muuta näissä maisemissa tarvitseekaan tehdä!
