Suomen suurin matkablogiyhteisö
Search results for

färsaaret

Haikkailua Mykinesillä, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Färsaaret ja arktisen kesäloman aikamoinen aloitus

Haikkailua Mykinesillä, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Muutamasta yksittäisestä epävarmasta taputuksesta lähtenyt helpottunut kiitos kapteenille täytti matkustamon, kuin etelänmatkojen lomalennoilla aikoinaan. Vain hetki aikaisemmin olimme aloittaneet laskeutumisen kohti Färsaarten kansainvälistä ja ainoata lentokenttää Vagaria kohti. Pilvien välistä näkyi auringossa välkkyvä meri, ja sitten jo katosimmekin valkean pilvipeiton sisään.

Pian sen jälkeen puristin peloissani ja hieman noloa ystäväni Anne Maritin kättä, kunnes huomasin että käytävänpuolella istuva Kate roikkui Anne Maritin oikeassa käsipuolessa. Koneemme tärisi ja keikkui, ylös ja alas, sivulta sivulle. Yksi, kaksi, kolme, neljä… Varauloskäynti löytyisi vain seitsemän tuolirivin päästä, laskin, jos sille tiedolle tulisi tässä vielä tarvetta. Hetken tunsin jo helpotusta, pilvipeiton alta kun näkyi vihreää eri sävyissään. Ymmärrys siitä kuinka lähellä viereinen vuorenseinä olikaan, pyyhki kaiken helpotuksen kuitenkin nopeasti pois.

Muutamaa minuuttia myöhemmin laskeuduimme tilanteeseen nähden sujuvasti Vagarin lentokentälle, ja koneemme pysäköi aivan lentokenttäterminaalin ja sen porttien eteen.

“Oliko tämä ihan normaalia?” kysyin koneen peräosassa hyvää matkaa toivottavalta lentoemännältä, samalla kun tunsin jo mereltä puhaltavan viileän tuulen kasvoillani.

“Kyllä, tämä oli ihan normaalia, talvisin laskeutuminen ei tosin ole ihan näin helppoa” nauroi ystävällinen lento-emo.

Olimme saapuneet Färsaarille. Ja voisin melkein arvata, että koneessa taputtivat vain me turistit. Kaikille muille tämä oli ihan normaalia.

Haikkailua Mykinesillä, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

On vaikea pukea sanoiksi sitä fiilistä kun saapuu täysin uuteen paikkaan ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa siitä mitä tulee seuraavien viikkojen aikana tekemään ja ketä tapaamaan. Minä ja ystäväni olimme kyllä suunnitelleet tätä matkaa jo kauan, ja Färsaarten matkailu lähti innoissaan projektiin mukaan lennättämällä meidät saarille, buukkaamalle meille majoituksen muutamaksi yöksi ja järjestämällä meille julkisiin liikennevälineisiin oikeuttavan “matkakortin”, mutta matkan yksityiskohtien suunnittelun me jätimme siihen asti että saapuisimme paikan päälle. Listattuna oli monta mielenkiintoista kohdetta opaskirjan sivuilta ja läppäriltä löytyi iso kasa linkkejä upeisiin kuviin Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa. Nyt oli aika kirjata kalenteriin bussiaikatauluja ja laivamatkoja, ja etsiä majoitusta paikoista mitä ehdottomasti haluaisimme tutkia.

Minulle Färsaaret oli jo kauan ollut kiehtova kohde joka on samalla niin lähellä ja kaukana. Tanskalle kuuluvana itsehallintoalueena se on pohjoismaisittain tuttu, mutta samalla saarista oli vaikea löytää yksityiskohtaista tietoa, englanniksikaan. Mitä ihmettä nämä 50,000 ihmistä tekivät täällä Atlantin myrskyisimmässä kolkassa? Ehkä se tässä seuraavien viikkojen aikana valottuisi ainakin hieman, samalla kun haikkailisimme ja fillaroisimme läpi upeiden maisemien.

Mykines, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

“Most enigmatic of the 18 Faroe Islands”
“Undoubtedly one of the prettiest villages in the Faroes”

(Ote James Proctorin kirjoittamasta ja Bradtin julkaisemasta matkaoppaasta “Faroe Islands”)

Ei ole ehkä viisainta aloittaa matkaa paikasta, mikä on nimetty näiden saarien kauneimmaksi, mutta elokuun loppu lähestyi jo ja se myötä Mykinesiin kulkeva lautta liikennöi viimeisiä päiviä ennen talvitelakalle siirtymistä. Helikopterimatka Mykinesiin olisi varmasti myös ollut ikimuistoinen, mutta yleisten säähän liittyvien peruutusten vuoksi emme halunneet jättää sitäkään viimeiseksi vaihtoehdoksi. Niinpä me suuntasimme heti matkan alussa Mykinesiin, vaikka saattaisi hyvin olla että tämän jälkeen mikään ei tuntuisi, ja näyttäisi enää miltään täällä Färsaarilla.

Lautta Mykinesiin I @SatuVW I Destination Unknown

Mykinesin rantakalliot, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Lunni Färsaarilla I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Mykinesin majakka I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Haikkailua Mykinesillä, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Näin matkan alkuvaiheessa, kun ensimmäinenkään viikko ei vielä ole täynnä, on vaikea sanoa oliko Mykines nyt sitten paras. Mutta aika mieletön se kyllä oli. Suurin osa matkailijoista käy Mykinesissä pikaisella päiväretkellä, lähtien pääkaupungista Torshavenista aamulla aikaisin ja haikaten, usein jonossa, kohti Mykineshólmuria ja Färsaarten läntisintä majakkaa ennen kuin palaavat takaisin lautalle ja kaupunkiin. Me teimme juuri päinvastoin. Astuimme iltalauttaan vain muutaman muun matkustajan kera, ja nautimme haikista kohti länttä ja auringonlaskua seurana vain lampaat ja tuhannet saarella pesivät linnut.

Mykines, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Mykines, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Mykines, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Itse Mykinesin kylässä asuu kymmenisen asukasta, joista kahdeksan viihtyvät saarella talvisinkin. Ja olihan se kylä juuri niin kotoisa ja kaunis kuin opaskirja kertoikin.

Mykines, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Olemmeko me nyt kokeneet ja nähneet sen kaiken mikä Färsaarissa on parasta jääköön nähtäväksi, mutta toivon että tämä on vasta upean seikkailumme hieno alku. Lauantaisen saapumisemme jälkeen kalenteriin on tehty jo iso kasa merkintöjä, AirBnb:stä olemme varanneet muutamat mukavat kämpät ja idea siitä minkälaisen muodon tämä matka saa kokonaisuudessaan alkaa vähitellen selvitä.

Täällä Atlantin keskellä missä oma koti Norjan kukkuloiden keskellä tuntuu kovin kaukaiselta, suunnitelmat muuttuvat alati vaihtuvan sään mukaan. Ehkäpä huomenna pääsemme jatkamaan matkaa lautalla. Ehkäpä emme.

Mutta ehkäpä tästä on kuitenkin tulossa aikamoinen arktinen kesäloma!

Ja teille joita kiinnostaa miten Färsaarille ja Mykinesiin pääsee (ja mitä siellä voi tehdä) jatka vielä eteenpäin…

Matkustaminen Färsaarille

Färsaarille lentää yksi ja ainoa lentoyhtiö Atlantic Airways, joka lentää suoraan mm. Kööpenhaminaan, Edinburghiin, Barcelonaan, Bergeniin ja Reykjavikiin. Vaihtoehtoisesti Smyril Linen M/S Norrøna autolautan mukana voi matkata Tanskan Hirtshalsista Färsaarten pääkaupunkin Torshaveniin, ja siitä eteenpäin vaikka Islannin Seyðisfjørðuriin asti.

Matkustaminen Mykinesiin

Lautta Sørvágista Mykinesiin kulkee toukokuusta elokuulle kaksi kertaa päivässä, jos sää sen vain sallii. Liput kannattaa varata etukäteen netistä, mutta 60kr maksu suuntaansa maksetaan käteisellä vasta lautalla. Travel Card ei päde Mykinesin lautassa. Mykinesiin pääsee myös helikopterilla muutaman kerran viikossa, jos sumu tai sääolot muuten sen vain sallivat. Hinnat ja aikataulut ovat Atlantic Airwaysin sivuilla.

Koska Mykinesiin matkustaminen on erittäin sidottu säähän, sinne ei kannata suunnata aivan loman lopussa. Voi nimittäin käydä niin, että saarelta ei pääsekään pois päivään tai kahteen. Tai vaikka viikkoon!

Majoitus Mykinesissä

Jos haluat välttää turistijoukkoja, Mykinesiin kannattaa matkustaa iltalautalla ja sinne kannattaa jäädä yöksi. Majoitus vaihtoehtoja on kaksi: The Yellow House, joka oli meidän saarella vieraillessa kiinni, joten en tiedä siitä sen enempää, ja Kristianshús. Nukun melkein missä vain ja usein parhaiten teltassa tai pakun perällä, mutta hieman vaivautunut vastaanotto, likaiset huoneet ja mieleen muistuvat kirjoitukset Tripadvisorissa Kristianshúsin patjoissa asustavista luteista sai aikaan sen, että yövyimme saarella vain yhden yön. Suunnitelmana oli haikkailla pienellä saarella ainakin pari päivää, mutta näiden asioiden summa sai aikaan sen että me pakenimme takaisin kohti isompia saaria heti ensimmäisen yön jälkeen. Ensi kerralla mukaan lähtee myös teltta!

Mitä tehdä Mykinesissä

Haikkailla, haikkailla ja haikkailla. Lintubongailla. Ja tietenkin rentoutua kera kuuman kupposen teetä.

Mitä sitä muuta näissä maisemissa tarvitseekaan tehdä!

Färsaaret ja Mykines I @ Kate Donnelly I Destination Unknown

Hetkellisesti hukassa: Färsaarilla vaeltaminen

Färsaaret ja Mykines I @ Kate Donnelly I Destination Unknown

Niin kauan kuin pysyin vain liikkeessä, kaikki oli varsin mainiosti. Ylös jyrkkiä mäkiä ja kallioita, alas soiden valtaamia polkuja. Melkein joka päivälle oli uusi tavoite saavutettavaksi; vuorenhuippu tänään, rantakallio huomenna. Jaloissa oli voimaa, koko kropassa energiaa. Kun pääsin kotiin, kehoni otti lopputilin. Jalkoja särki ja selkä ei meinannut tehdä tehtäviään. Vaikka tieteellistä todistetta minulla ei asiasta olekaan, ehkäpä tällä kaikella oli jotain tekemistä sen kanssa että olin asettunut reissun jälkeen hanakasti sohvalle vaakatasoon viinilasin ja suklaarasian kanssa, sen sijaan että painelisin ylös ja alas mäkiä aamusta iltaan.

Koska vuorilla vaeltaminen oli syy siihen miksi minä ja ystäväni Kate ja Anne Marit näille saarille lähdimme, halusin nyt jakaa muutamia muistoja ja kuvia Färsaarten haikkireissuista. Alunperin suunnitelmissa oli myös pyöräily pitkin saaren kiemurtelevia teitä, mutta haikkaus vei tällä kertaa voiton. Ja helikopterikyydit.

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Hienoa Färsaarilla vaeltamisessa on se, että voit lähteä haikille oikeastaan mistä ja mihin vain. Päätä kohde, ja kävele (yleensä) ylös. Saarilla ei ole vaarallisia villieläimiä, mitä nyt yksi pässi vähän nostatti sydämensykettä ja antoi paikallisille kunnon aihetta nauruun kolmen naisen, yksi näistä kuusi kuukautta raskaana, kirmatessa pitkin niittyjä ja yli aitojen Fugloyllä, Färsaarten itäisimmällä saarella aivan saariryhmän pohjoisessa nurkassa.

“Ei niistä pässeistä tarvitse välittää, ne eivät ole koskaan hyökänneet kenenkään kimppuun” meille kerrottiin jälkikäteen. Joopa joo. Täytyy tosin tunnustaa, että ei se pässi varmaan edes meidän perään lähtenyt. Me emme vain pakomatkamme aikana ehtineet tarkastaa ketä tai mitä pakoon olimme juoksumatkalla!

Ihan oikea kiusankappale, kuvitteellisten ärhäköiden pässien lisäksi Färsaarilla on sumu. Vaikka aamulla päivä alkaisi kirkkaana, sumu saattaa saapua mitään ilmoittamatta kulman takaa tai vuoren toiselta puolen, välillä kiusoitellen ja melkein taas kadoten, ja sitten yllättäen vieden kaiken näkyvyyden. Sää, ja sumu sen mukana voivat vaihdella hyvinkin paljon paikkakuntakohtaisesti saarelta toiselle, tai pienen saaren eri puolilla, vaikka ajomatkat Färsaarilla ovatkin lyhyitä. Kahta tuntia pidempää ajomatkaa saa jo hakea!

Sitten ihan erikseen ovat ne päivät kun sumuverho on vallannut koko laakson. Silloin on hyvä istua kämpässä kuuman teekupin kanssa ja odotella sumun hälvenemistä. Ja odottaa. Ja odottaa vielä lisää. Ja lopulta lähteä sumuun haikkaamaan kun ei siitä odottamisesta meinaa tulla loppua.

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

“Pysytään tällä korkeudella ja ei lähdetä sumuun seikkailemaan jos emme näe missä reittiä merkitsevät kivikasat sijaitsevat.”

Kuuluisat, melkein viimeiset sanat. Korkeallahan me pysyttiin ja jatkettiin itse asiassa matkaa yhä korkeammalle, suoraan sumuun ilman mitään käsitystä siitä missä polku olisi vienyt meidät suoraan päämääräämme.

“Se on tästä vaan ylös ja yli toiselle puolelle, ei sen kummempaa.”

Niin kuin se olikin, tai ainakin sinne päin. Sumulla on vain jännä tapa sotkea suuntavaisto ja sen hetken, kun sumu hetkeksi hälveni, huomasimme olevamme huolestuttavasti suuntaamasssa suoraan kohti rantakallioita, aivan väärässä suunnassa.

Sumua siis kannattaa jos ei varoa, niin ainakin kunnioittaa ja ilman karttaa ja kompassia on turha lähteä helpollekaan reitille. Niiltä helpoiltakin reiteiltäkin kun on hieman turhan helppo eksyä!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Ihan parasta Färsaarilla haikkailussa on kuitenkin ainakin kesänloppua kohden mennessä se, että saat usein olla vuorilla yksin kukkulan kuninkaana. Harvat olivat ne kerrat kun tapasimme haikeilla ketään muita ihmisiä, vain lampaat ja pässit seurasivat etenemistämme, jos edes viitsivät nostaa päätään meitä katsoakseen. Osa haikkireiteistä seuraa kivikasoja, mutta aika usein polun paikkaa saa seurata silmä tarkkana että ei aivan täysin eksyisi reitiltä. Fiilikset ovat usein siis kuin tutkimusmatkailijalla konsanaan.

Matkustaminen julkisilla on myös erittäin helppoa, bussilla, lautalla ja/tai helikopterilla pääsee saariryhmien joka kulmaan, ja vaikka viimeinen bussi olisikin haikin hieman venähtäessä jo mennyt, ystävälliset paikalliset olivat meitä ainakin aina auttamassa. Englantia puhuvat jos eivät ihan kaikki, niin ainakin monet, vaikka aika yllättäen tulin puhuneeksi saarilla enemmän norjaa kuin englantia tämän matkan aikana. Niinpä matkalla olo oli varsin kotoisa, vaikka aika usein olimmekin hetkellisesti hukassa, oli sitten sumua tai ei…!

Kiinnostaako haikkaus Färsaarilla? Jatka vielä eteenpäin!

Ei voisi vähempää kiinnostaa? Mukavaa alkavaa viikkoa ja seuraavan kerran palailen vähemmän haikkauksellisissa merkeissä…!!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

VINKIT VAELTAMISEEN FÄRSAARILLA

  • Sumu: Varaudu aina pahimpaan, sumu voi saapua aivan yllättäen. Jos et ole aivan varma siitä mistä tulit tai minne olet menossa, löydä suojaisa paikka, lisää vaatekerroksia, istahda alas ja syö suklaata. Usein sumu myös hälvenee pian ainakin hetkellisesti, vaikka oli myös päiviä milloin katselimme ikkunasta valkoista vaippaa, koko päivän.
  • Varusteet: Färsaarten vuoret ovat toisille vain kukkuloita, mutta niitä ei silti kannata aliarvioida. Sadevaatteet, eväitä, lämpöistä päälle puettavaa, kartta ja kompassi tulisi ainakin löytyä repusta. Ja kompassin käyttöä kannattaa sitten harjoitella jo ennen reissua, jos partiopäivistä on jo jokunen vuosi. Kunhan vaan sanon. Omasta kokemuksesta ehkä….
  • Eväät: Pakko mainita vielä erikseen. Kioskeja, kauppoja tai bensa-asemia ei varsinkaan haikkien varrelta, mutta edes pienistä kylistä usein löydy. Eli kunnon eväät mukaan, ja aina jotain vähän ekstraa.
  • Aikataulut: Usein suuntaa antavat haikkiajat on arvioitu täysin yläkanttiin, mutta ei Färsaarilla. Jos halua ottaa kuvia, tai pitää kunnon evästauot, esimerkiksi nämä Visit Faroe Islandsin haikkaus oppaan ajat pistävät puuskuttamaan kun pitäisi ehtiä bussille!

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Vaeltaminen Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Helikopterilla Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

VAELTAMINEN FÄRSAARILLA: SUOSIKIT

  • Mykines. Kurkkaa kuvat täältä niin tiedät mistä puhun. Pienen pieni Mykines täyttyy turisteista kesäpäivinä, mutta jos jäät saarelle yöksi, voit olla niinkin onnekas että ihailet auringonlaskua omalla porukalla.
  • Haikki Saksunista Tjørnuvíkiin Streymoyn saarella. Tänne pitää päästä uusiksi, ajan kanssa. Helpoiten reitille pääsee menemällä taksilla tai liftaamalla Saksuniin, mieluiten laskuveden aikaan jotta voi seurata pientä poukamaa merelle asti. Saksunista polku ja kivikasat vievät vuoren yli Tjørnuvíkiin (jos et eksy matkalla niin kuin kävi meille) ja kylän hiekkarantojen ääreen. Me jouduimme juoksemaan loppumatkan ehtiäksemme bussiin, näissä maisemissa olisi ollut mukana viettää vähän enemmänkin aikaa.
  • Suðuroyn saari. Kirjoitin saaresta kokonaisen postauksen. Saaresta jäivät mieleen upeat maisemat, ehkä pelottavin siltaan koskaan, ja muiden ulkoilijoiden puute. Vaikka nämä samat kolme kohtaa taitavat kyllä päteä useampiin paikkoihin Färsaarilla! Ja silti me kuulemma missasimme kaikista upeimmat maisemat Beinisvørðin tienoilla.
  • Gjógv Eysturoyn saarella. Kylässä asuu viitisenkymmentä asukasta, mutta väkiluku moninkertaistuu loma-aikaan suositun majatalon vuoksi. Aivan majatalon takaa lähtee useimmille sopiva kaunis ja helppo haikki ylös rantakallioiden päälle, ja sieltä voivat aktiivisimmat jatkaa matkaa edelleen katsomaan vilkkaita lintukallioita.
  • Hattarvikista Kirkjaan Fugloyn saarella. Ei se itse haikki tällä pienellä Färsaarten koilliskulman saarella niin erikoinen ollut, mutta 110 kruunun helikopterikyyti saarelta kotio teki reissusta ikimuistoisen! Klaksvikista, eli Färsaarteen toiseksi suurimmasta ”kaupungista” tämä on sopiva päiväreissu alkaen bussimatkalla Hvannasundiin ja sieltä lautalla Hattarvikaan, mistä haikaten Kirkjaan ja sieltä kopterilla kotio. Tykkään!
  • Miðvágurista Bøsdalafossurille Vágarin saarella. Helppo päiväretki Tórshavnista aivan lentokentän kupeessa. Tämä reitti kulkee Färsaarten suurimman järven, Leitisvatnin rantaa aivan merelle asti, mistä ovat mielettömät maisemat sekä järvelle, että merelle. Meillä ei pahemmin jäänyt aikaa valokuvaukseen, mutta Instagramista löysin tämän esimerkin siitä, kuinka upea paikka voikaan olla!

Kuvat: Kate Cornfield & Satu Vänskä-Westgarth

Visit Faroe Islands lennätti minut ja ystäväni Katen ja Anne Maritin ystävällisesti Färsaarille, varusti meidät kolmeksi viikoksi matkakorteilla ja järkkäsi muutamaksi yöksi majoituksen. Loppu olikin sitten meidän käsissämme ja kolmisen viikkoa kului aivan liian nopeasti, enemmän tai vähemmän hukassa!

Kymmenen päivää, yhdeksän lentoa

On ollut vähän kiire.

Mies on ajanut ristiin rastiin Eurooppaa kyydissä kymmenisen kajakkia. Mummi on käväissyt Oslosta hakemassa minin ja pienen miehen mukaansa Suomeen. Ja minä olen lentänyt, lentänyt ja lentänyt. Norja, Färsaaret, Islanti, Grönlanti, Tanska, Suomi.

Koska olemattomien nettiyhteyksien johdosta edes Instagram-tilini ei ole päivittynyt viimeisen viikon aikana, tässä muutamia kuvia Visit Greenlandin Insta-tililtä. Näistä saa varmasti kuvan siitä miksi mieli vetää tuonne takaisin. Vaikka heti.

 

Nyt on aika istua alas ja hengähtää, kolme viikkoa kotona perheen parissa ja sitten mennään taas.

New York täältä tullaan!

Ja nyt olisivatkin kaikki Nyki-vinkit tervetulleita, mitä kaupungissa ei kannata missään nimessä ohittaa?

Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä Instagram Travel Thursday blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin, ja tämänkin postauksen kuvat on napattu Instagram-galleriastani,  Tutustu kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Jos olet bloggaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä


Sumba, Sudoroy, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Suðuroy ja aikataulujen lukemisen taito

Sumba, Sudoroy, Färsaaret I  @SatuVW I Destination Unknown

Olo oli aikas tyytyväinen. Suunnitelmat olivat menneet, tai ainakin menossa ihan nappiin, sillä matkanteko Färsaarten läntisimmästä kulmasta eteläisimpään kolkkaan lautta-bussi-lautta yhdistelmällä oli yksinkertaista kuin mikä. Tórshavenissa aikaa oli juuri sopivasti ruokaostosten tekoon, ja ehdimme jopa poimia matkalta sushi-annokset joista nyt nautimme satamaterminaalin toisessa kerroksessa odotellen M/F Smyriliä, määränpäänä Tvøroyri ja Suðuroy.

Lautan lähtemisaika tuli ja meni, ja meidän hämmennys kasvoi. Lautanhan piti kulkea jokaisena arkipäivänä klo 18:30 ja nyt terminaalissa ei ollut ketään muita kuin me ja alakerran yksinäisten pöytien ääressä istuva nuori poika läppäreineen.

Maanantai: Tórshavn – Tvøroyri, lähtö klo 16:00

Ei hitto…

Hilmarsstova, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Hilmarsstova, Färsaaret I @SatuVW I Destination Unknown

Hilmarsstova, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Kun kello läheni jo keskiyötä, saavuimme kuitenkin Tvøroyrin satamaan. Onneksi maanantaisin meni myös se viikon ainut myöhäinen iltalautta. Fróði, Airbnb hostimme odotteli meitä jo satamassa, ja automatka pieneen hobittimaiseen ruohokattoiseen Hilmasrsstova-mökkiimme vei vain hetken. Tässä oli nyt sitten seuraavien päivien kotimme kun tutkisimme eteläisintä, ja kuulemma myös välimerellisintä Färsaarten saarta!

Mitä tulee julkisen liikenteen aikatauluihin, ei se niiden lukeminen nyt niin vaikeaa ole, mitä nyt vaatii hieman keskittymistä. Bussien, lauttojen ja helikoptereiden lähtöajat on suunniteltu niin että kulkeminen paikasta A pisteeseen B pisteen C kautta on yleensä erittäin joustavaa. Kaikki tarvittava info löytyy selkeästi www.ssl.fo sivustolta ja paikallisella Travel Cardilla lautat ja bussit ovat ilmaisia, Mykinesin lauttaa lukuun ottamatta.

Akraberg lighthouse, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Lampaita, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

Akraberg lighthouse, Färsaaret I @Kate Cornfield I Destination Unknown

“Tulitteko te tänne taksilla? Me tulimme bussilla ja sitten haikkasimme kylästä majakalle. Se oli tosi helppoa. En tiedä mitä se teidän taksi maksoi mutta bussi…” vahvasti ranskalaisella korostuksella höystetty naisääni jatkoi ja jatkoi vaan. Meillä oli taas mennyt aikataulujen lukeminen vähän pieleen, ja vain puolet matkasta kohti Akrabergia, Färsaarten eteläisintä majakkaa ja -kärkeä onnistui bussilla. Vágurista Sumbaan ja sieltä majakalle meidän oli jatkettava taksilla. Mutta menihän se näinkin.

Haikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Haikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination UnknownHaikkausta Färsaarilla I @SatuVW I Destination Unknown

Näiden ranskalaisten leidien lisäksi me emme tavanneet ketään muita matkailijoita tai haikkailijoita näiden viiden päivän aikana kun tutkimme Suðuroytä. Haikkipoluista osa oli merkattu kivikasoin, toisilla reiteillä seurasimme pieniä poluntapaisia painaumia mitkä olivat aikojen myötä melkein kadonneet luonnon viedessä poluista vallan. Ja parhaimmillaan me suunnistimme kartan ja kompassin avulla vuorien rinteillä kohti rantajyrkänteitä, välillä sumussa ja hieman hukassa, toivoen näkyvyyden kirkastuvan edes hetkeksi, jotta löytäisimme kartallekin sopivan maamerkin.

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Rituskor, Färsaaret I @ Kate Cornfield I Destination Unknown

Vaikka Suðuroy ei ollutkaan samassa sarjassa Mykinesin kanssa mitä tulee auringonlaskuihin ja auringonpaisteeseen, saarelta löytyi yksi pelottavimmista silloista mitä itse olen koskaan kohdannut, ylittäen Atlantin satojen metrien korkeudessa mantereelta pienelle Rituskorin saarelle. Ystävieni Katen ja Anne Maritin ottaessa valokuvia, minä seurasin sivusta turvallisen välimatkan päästä hengitellen syvään. Eipä ole korkeanpaikankammo iskenyt aikaisemmin tällä voimalla!

Mitä tulee Suðuroyn välimerellisyyteen, sumu, kylmä tuuli ja vesisade pitivät huolen siitä että ei täällä kovin eteläiset tunnelmat ollut. Ihmiset olivat kyllä ystävällisiä, poimien meidät mukaan kun olimme jääneet viimeisen bussin kyydistä (ei mitään tekemistä aikataulujen lukemisen kanssa), auttaen kaupassa irtokarkkien punnitsemisessa ja ajaen meidät seuraavaan kylään bussia odottamaan kun sumussa saavuimmekin vuorilta väärään määränpäähän, minne paikallisbussin reitti ei edes ylettänyt.

Ovatko ihmiset välimerelliseen tyyliin avoimempia ja ystävällisempiä täällä etelässä kuin muualla Färsaarilla, se jääköön nähtäväksi kun suuntaamme kohti pohjoista. Aikataulut on tutkittu tarkkaan, ja lautta-bussi-bussi matkan pitäisi onnistua eteläisimmästä kolkasta pohjoisimpaan yhdessä päivässä. Saa nähdä miten käy…

Missä on Suðuroy ja miten sinne pääsee?

Suðuroy on Färsaarten eteläisin saari, ja lauttamatka sinne Tórshavenista kestää noin kaksi tuntia. M/F Smyril kulkee saarille 2-3 kertaa päivässä. Majoitusta ja ruokapaikkoja saarelta löytyy rajoitetusti, siksipä me vuokrasimme kämpän Airbnb:n kautta jotta voimme itse kokkailla ruuat paikan päällä.

Kuvat: Kate Cornfield & Satu Vänskä-Westgarth

Färsaaret - Kimberley Coole - Visit Faroe Islands

Tässä se on: seuraava (suurehko) seikkailu!

Siitä on melkein tasan tarkkaan kaksi vuotta kun vaivuin Ikeasta kotiimme tiensä löytäneeseen nojatuoliin maha pystyssä ja jäin turhautuneena jumittamaan, kirjaimellisesti, sitä mihin elämäni oli menossa. Toinen raskaus oli vienyt voimat ja olin saanut unohtaa ulkoilulliset suunnitelmat jo jokunen kuukausi sitten. Mietteet äitiyden odotuksista, kahden lapsen kasvattamisesta kahden matkailualalla töitä tekevän aikuisen toimesta ja siitä miten siihen yhtälöön saisi mahdutettua hieman omaakin elämää pisti vakavaksi.

Pikakelataan vuosi eteenpäin ja olin innoissani pyöräilemässä Irlannissa pitkin Wild Atlantic Waytä, jossain siellä 2500 kilometrin reitillä ystävieni kanssa, ilman sen suurempaa kokemusta pitkien matkojen pyöräilystä. Ja siitä lähtien jonkin sortin tasapaino on hiipinyt perhe-elämäämme koko porukan mikroseikkailuiden, meidän viikoittaisten super-hyper-miniseikkailuiden ja sitten näiden meidän mieheni ja minun omien matkojen muodossa.

Vaikka sana ”seikkailu” on kärsinyt inflaation, ja ei ainoastaan minun toimestani, niin eipä elokuun reissulle nyt mitään muuta sopivaa termiä oikein ole. Seuraava suurehko seikkailu, täältä tullaan!

Tällä kertaa, ja jälleen kerran, kohteena on saarivaltio missä sää voi muuttua ihan millä hetkellä vain, ja missä sateisia päiviä on runsaasti enemmän kuin kuivia. Tämä pieni paikka sijaitsee keskellä Pohjois-Atlantin myrskyisintä silmää, mutta tästä kaikesta huolimatta on saanut ylistystä National Geographicilta ja New York Timesilta.

Onko arvauksia?

Färsaaret - Kimberley Coole - Visit Faroe Islands

Färsaaret - Kimberley Coole - Visit Faroe Islands

Färsaaret - Kimberley Coole - Visit Faroe Islands

Färsaaret - Kimberley Coole - Visit Faroe Islands

Ehkäpä tämä oli liiankin helppo, mutta saanko esitellä: Färsaaret!

Joku näissä myrskyisen kylmissä ja koleissa paikoissa vain kiehtoo. Minkälaista on elämä tuolla Atlantin keskellä kahdeksallatoista pienellä vulkaanisella saarella, mitä 40,000 asukasta ja ainakin tuplasti sama määrä lampaita on kutsunut kodiksi jo ennen viikinkien sinne saapumista? Vetävätkö Färsaarten vuonot vertoja Norja vastaaville ja minkälaisia haikkaus- ja fillarointimaastoja löytyy saarilta? Ja ennen kaikkea, voittaako Suomi Färsaaret jalkapallon EM-karsinnoissa syyskuussa?!

Näihin kysymyksiin vastaus löytyy toivottavasti loppukesästä kun yhdessä englantilaisen ystäväni Katen ja norjalaisen ystäväni Anne-Maritin, jotka molemmat olivat matkassa mukana myös Irlannissa, lähdemme seikkailemaan saarille noin kolmeksi viikoksi kamerat, videokamerat ja muistikirjat matkassa mukana. Visit Faroe Islands lähti innolla projektiimme mukaan ja lennättää meidät paikan päälle ja pitää meistä huolen muutaman päivän ajan, ennen kuin me lähdemme omin voimin tutkimaan saaria. Suunnitelma ei ole aivan niin selvä kuin Irlannissa missä 2500 kilometrin pyöräreitti oli päivänselvä tavoite, joten jos sinulla on vinkkejä Färsaarille, kuulisin niistä mielelläni!

Ja nyt ei varmaan muuta kuin aamukamman tekoon…

Farvæl ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Expedia haastatteli minua muuten hiljattain tuon Wild Atlantic Way – fillarimatkan tienoilta, lue haastattelu täältä

Kuvat: Kimberley Coole / Visit Faroe Islands