Uudet alut alkavat syksystä.
Päätös 2500 kilometrin pyörälenkistä Irlannissa syntyi eräänä syksyisenä päivänä Dublinissa. Ja päätös Färsaarten valloittamisesta haikaten tuli tuon pitkän pyörälenkin varrella, syksyllä.
Tänä vuonna syksy kuitenkin tuli ja meni ja se seuraava seikkailu, uusi iso tavoite on vasta muodossa ”mitä jos”.
Mitä jos…
…juoksisi kolme maratonia kolmessa päivässä Cornwallin maisemissa?
…fillaroisi Skotlannin rannikolla? Tai maastopyöräilisi Skotlannin läpi?
…lähtisi melomaan koskikajakilla Siperiaan?
…pyöräilisi Islannin ympäri? Tai läpi?
…meloisi Yukon jokea Beringinmerelle?
…hiihtäisi Hardangerviddan läpi?
Tai mitä jos viettäisinkin tulevana vuonna enemmän aikaa perheen parissa, ja unohtaisin omat isommat seikkailut vuodeksi. Roudaisin lapsia mukana, vieläkin enemmän kuin nyt, hiihtoladulle ja rinteeseen. Kävisin muutamalla viikonloppupyrähdyksellä ystävien kanssa kokeilemassa omia rajojani ja sitten taas viilettäisin pyörällä kahden alle kouluikäisen perässä.
Parasta ”mitä jossissa” ovat loputtomat mahdollisuudet. Välillä vaikeinta on edes käsittää mitä mahdollisuuksia maailmalla tai nurkan takana on, ja mihin kaikkeen sitä omilla voimavaroilla, taidoilla ja kunnolla voisikaan pystyä.
Onneksi tässä ”mitä jossitellessa” maisemat ovat kotinurkilla Norjassa kohdillaan. Norjan talvesta kun ei ole vielä tietoakaan, nyt nautimme syksystä aina kun vain on mahdollisuus reissurumban keskellä. Reilu viikko sitten fillaroin Nykin maisemissa, reilun viikon päästä kutsuvat Hampurin pyöräkaistat #UNESCOHamburg bloggaajakamppiksen muodossa!
Ihanaa viikonlopuksi pian kääntyvää viikkoa, ja mitä pienenpieniä tai suurensuuria seikkailuita sieltä ruudun takaa löytyy?
Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä Instagram Travel Thursday blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin, ja tämänkin postauksen kuvat on napattu Instagram-galleriastani, Tutustu kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Veera Bianca. Jos olet bloggaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä.
20 Comments
Hei, #UNESCOHamburg alkoi heti kiinnostamaan jo tuon hashtagin takia! Onko tää kenties kamppis niiden varastotalojen uuden maailmanperintökohdestatuksen kunniaksi? Joka tapauksessa pysyn linjoilla. ;)
Ja vastaushan tulee aivan liian myöhään, mutta se on kyllä! :)
Mä suosittelisin tuota fillarointia Skotlannissa ;) Tai samantien voisit vaikka ajaa koko maan halki Land’s Endistä aina John O’Groatsiin saakka!
No niin, siinähän olisi hieman haastetta! :)
Reissutyttö taitaa eää seikkailuista. Suunnittele edes. Se pitää vireänä. Toteuta sitten, kun tuntuu, että on aika..
Ihan totta, jo pelkkä suunnittelu pitää kyllä mielen virkeänä. Ja voihan siinä samalla ajankuluksi tehdä pienempiä seikkailuita :)
Syksyissä on kieltämättä aina jotain uuden alun tuntua. Kesän jälkeen on täynnä energiaa ja sitä alkaa miettiä väkisinkin, mitä kivaa tänä syksynä keksisin. Tänä vuonna ilmoittauduin uudelle kielikurssille, mutta muuten olen ollut yllättävän rauhallinen. Tällä hetkellä minulla ei ole edes mitään matkaa varattuna, mikä tuntuu tosi oudolta. Matkahaaveita on kyllä pyöritelty mielessä senkin edestä! :)
Meillä on ihan liikaa reissuja tiedossa, hetken hiljentyminen tekisi hyvää! Ja kurssipuolelta taistelen ainoastaan norjan kielen kera :)
Tämä ”mitä jos” onkin aivan ihanaa vaihetta. Kaikki on vielä mahdollista. Ei kun vaan valitsee sen, mikä tuntuu parhaalta. Vaikka itse vietän erilaista syksyä kuin tavallisesti, koska olen töissä Madridissa, seikkailija ei anna rauhaa. Koko ajan on niitä ”mitä jos lähtisin sinne ja tuonna” -fiiliksiä. Vaikka suurkaupungisssa on kaikki ihmisen rakentamat huvitukset, mieli kaipaa luontoon. Onneksi on bussit ja junat, joilla pääsee aina kun koittaa viikonloppu.
Madridissakin varmasti riittää tutkittavaa! Ja ihan täällä meidän pikkukylän liepeillä, silti mieli tekee aina kyllä välillä vähän kauemmaksi… :)
Haaveita ja suunnitelmia on hyvä pitää aina muutama korvan takana ;) Vaikkei tosiaan niissä Norjankaan maisemissa ole varmasti mitään vikaa! Islannin ympäripyöräily kuulostaa jo sen verran mielenkiintoiselta seikkailulta, että alkaa tässä taas omakin mieli taas harhailla ties missä :D
Ihan totta, Norjan maisemissa ei ole mitään vikaa, mutta toki täällä asustaessa tekee aina mieli lähteä omia kukkuloita kauemmaksi… Rannikolla tai pohjoiseen! :)
Täällä ei ole tällä hetkellä tietoa seikkailun seikkailusta, ellei sitten alkuvuoden Istanbulin työmatkaa (konffaa) voi laskea sellaiseksi. Jossittelen täällä paljon pienempien haaveiden kanssa: mitä jos ottaisi joululomaa ja lähtisi jonnekin, vai mitä jos säästäisi lomat maaliskuulle…
Noh, Istanbul ei kuulosta lainkaan hullummalta!! Juuri nyt, mietin itse talviviikonloppuja… Koskahan mies olisi kotona, ja lähtisinkö yksin vai koko perheen kanssa ;)
Mitä jos vaihtoehdot ja pohdinnat kuulostavat kaikki aika loistavilta. Lähtekää perheenä isommalle seikkailulle? :) Tai sitten niitä pieniä seikkailuja, ja kun tulee pakottava tarve omalle isolle seikkailulle niin katsoo mikä tuntuu parhaalta.
Ensi vuonna tehdään kyllä isompiakin reissuja koko perheen voimin. Tänä vuonna olen reissannut ihan liikaa yksin, ja niin on tehnyt myös mieheni…. :)
Ihania unelmia kaikki, ja tunnistan itsekin tuon levottomuuden – miten vaikeaa onkaan välillä pysähtyä nauttimaan omista kotikulmista ja arjesta tässä ja nyt! Pohjolan syksy on tänä vuonna ollut tosiaan lämmin ja todella kaunis, siitä on ollut helppo ammentaa arkeen. Neljä vuodenaikaa, kaunis luonto ja puhdas ilma ovat mitä suurinta onnea, kun sen oikein oivaltaa. Hyvää syksyä :)
Olen täysin samaa mieltä, neljä vuodenaikaa on kyllä parhautta!
Ihanaa jossittelua! Kauniisti kirjoitettu, erityisesti lauseesi loputtomista mahdollisuuksista <3
Kiitos Teea!!