Siitä on jo hetkinen aikaa kun käynnistin “seikkailu viikossa” projektin jonka tarkoituksena oli ja on pitää tämän äidin pääkoppa kunnossa kun mies viilettää töiden perässä maailmalla ja olen yksin kotona lasten kanssa. Ja onpahan projekti toiminut hyvin myös silloin kun mies on ollut tässä ihan lähietäisyydellä. Vaikka blogin puolella näistä seikkailuista ei ole tullut hetkeen raportoitua niin projekti ei ole jäissä, pieniä uusia projekteja on kyllä riittänyt vaikka osa niistä on ollut niin pikkiriikkisiä että niistä ei ole ollut blogipostaukseen asti asiaa (esimerkkinä “siementen osto puutarhakaupasta ja niiden istutus ikiomaan puutarhaamme”).
Norjassa asuminen vaatii tietynlaista itsekuria ja kärsivällisyyttä koska aina ei voi lähteä reissuun vaikka nykyisestä kotimaastamme löytyy näin upeita maisemia. Vaikeuksia tulee myös matkakohteiden valinnan kanssa, varsinkin kun mielessä täytyy pitää nuo kaksi alle neljävuotiasta matkakumppania.
Meikäläisen tekemät suunnitelmat ovat yleensä aina liian suureellisia, kuten kävi taas menneenä vappuna. Suuntana oli länsirannikko ja mielessä kummitteli yö majakassa. Olisi luullut että 400 kilometrin (eli noin 6,5 tunnin) ajomatka on ihan saavutettavissa, mutta toisin kävi. Eli ei muuta kuin karttaostoksille ja tekemään suunnitelmaa B jo matkan alkuvaiheessa.
Norjan kansalliset matkailutiet ovat tulleet jo entuudestaankin tutuksi ja onneksi meidänkin kodin läheisyydessä niitä on muutamia. Nämä kansallistiet ovat tieosuuksia missä lyhyellä matkalla kohtaa upeita maisemia, ja matkan varrelle on usein rakennettu myös arkkitehtuurisesti kiinnostavia pysähdyspaikkoja rytmittämään matkantekoa. Yksi näistä, Valdresflye oli juuri hiljattain avattu talven jäljiltä ja siellä kiinnosti varsinkin tämä lumipenkkoja halkova tie vuorimaisemineen.
Ja lumipenkkojahan sieltä löytyi. Ikävä kyllä meidän auto oli lastattu polkupyörillä ja haikkauskengillä vetistä länsirannikkoa varten, ja haikein mielin katsoimme muita jotka olivat varustautuneet talvisiin kevätpäiviin niin kuin pitää; vaellussuksien ja pulkkien kera.
Ei hullumpi tapa saada taas pientä potkua arkeen, ja koska olimme kotona jo lauantai-illasta, tämän reissun olisi hyvin mahduttanut ihan tavalliseen viikonloppuun. Jotain kuvastaa ehkä myös se, että tuon meidän minin kommentti auton nokan kääntyessä kohti kotia oli ”ei kotiin, yö mökissä äiti!”.
Hyviä reissulaisia näistä kahdesta on tainnut kasvaa!
Valdresflye: missä ja mitä
Valdresflye (tunnetaan myös nimellä Valdresflya) on yksi Norjan matkailuteistä, ja se löytyy Jotunheimenin kansallispuiston tuntumasta. Hieman reitistä riippuen Valdresflyelle ajaa noin kolmessa tunnissa (218km) Oslon Gardermoenin lentokentältä. Valdresflye on kiinni talvisin ja reitti avautuu sääolosuhteista riippuen huhti-toukokuussa. Tarkemmat tiedot kannattaa katsoa täältä.
Lisää samanmoista
Autolla Norjaan – vinkkejä automatkailuun Norjassa
Seikkailu viikossa – ideoita ja tarinoita viikoittaisista seikkailuista
- Seikkailu viikossa: Tästä se alkoi, eli pääkoppa kuntoon
- Pitkäksi venähtänyt päiväretki
- Koskaan ei ole liian aikaista (tai myöhäistä), eli mies ja muksut ensimmäisiä kertoja suksilla
Norjan kansallisista matkailuteistä juttua myös Strynin tienoilta täällä ja vielä Instagram-kuvien muodossa lisää täällä
10 Comments
Käsittämättömät nuo maisemat! Ihan mielettömiä. Todella uskon että kärsivällisyyttä vaaditaan kun noin upeita vaihtoehtoja on mistä valita :)
Eikös, ja se kyllä jaksaa aina vaan hämmentää kuinka lähellä tällaiset paikat meitä ovat!
Komppaan edellistä ja kehun noita upeita maisemia! En ole Norjassa käynyt vähään aikaan, mutta pieni pyrähdys ei tosiaan olisi pahaksi. Kumminkin paikka joka on niin lähellä, ja niin täynnä kauniita luonnonkohteita! Hyvä meininki sulla seikkaillen kerran viikossa :)
Kova yritys ainakin on näissä viikottaisissa seikkailuissa mutta kuten tuossa alussa sanottu, ne voivat olla ihan pikkiriikkisiäkin pyrähdyksiä, ideana on kuitenkin kokeilla tai nähdä jotain uutta lähiympäristössä. Ja hei, ei muuta kuin Norjaan!
Meinattiin ”oikaista” taannoiselta Trondheimin reissulta palatessa valdresflyenin kautta, mutta se oli suljettu – niin kuin se aika usein edelleen on, vaikka periaatteessa onkin talven jälkeen avattu. Hieno reitti kyllä, ja myös kesällä. Henkeäsalpaavia kuumaisemia – siellä tuntee itsensä hyvällä tavalla nöyräksi ja pieneksi.
Itsekin olen tässä nyt vasta tajunnu (!)t, että täältäkin käsin pystyy tekemään tosi hienoja reissuja ihan päiväseltäänkin – tuolla Valdresflyenilla ollaan kyllä oltu useampiakin kertoja, mutta pidemmällekin ehtisi – ja varsinkin jos yöpyy yhden yön jossain.
On tämä hieno maa :).
Meillä on käynyt ihan samalla lailla aikaisemmin että oikaisut Valdresflyenin kautta ovat epäonnistuneet… :) Muistan kun joku vuosi sitten muuten hiihdettiin tuossa tiellä kun siinä meni ladut :) Ja sinäpä sen sanoit, tämä on kyllä hieno maa!
Tuo tie on ihan uskomaton. Suomalaisenakin tuo lumimäärä tuntuu ihan eeppiseltä :D
On muuten tosi hankalaa koittaa keksiä mihin sitä ehtis viikon aikana Etelä-Norjassa. On niin paljon kaikkea mielenkiintoista. Kansallispuistojakin olis monta joka päivälle jos vain ehtis !
No niinpä, jotenkin nämä lumipenkat täällä ovat tietyissä paikoissa ihan uskomattomia! Ja tiedän tuon tunteen, itselläni olisi nyt kova hinku kohti vuonoja mutta minne siellä, hyviä vaihtoehtoja on niin paljon!
Mahtavia nuo maisemat! Pitäisi kyllä joku kerta ottaa nokan suunnaksi Norja. Tänä kesänä tuntuu Eurooppa olevan meidän kohteena muutenkin mukavasti eli jonain päivänä on vielä Norjan vuoro.
Nuo viikottaiset seikkailut houkuttaisi myös ja pitäisi ehkä tämänkin äidin pään paremmin kasassa, mutta toistaiseksi tuntuu energia riittävän kerran kuukaudessa tapahtuvaan seikkailuun…seikkaillaan sitten vaikka vähän isommin silloin.
Ehdottomasti, ei muuta kuin tervetuloa Norjaan! :) Yleensä meidän viikottaiset suunnitelmat eivät ole aivan näin ”isoja”, suurin osa on ollut pieniä pyrähdykiä lähiympäristössä vielä tutkimattomattomiin paikkoihin.