Bussimme mateli pitkin jäisenä kiiltävää mutkaista rannikkotietä, toisella puolella talvisen tumma Atlantti, ja toisella milloin vuorenseinämää, milloin pieniä routaisia peltolänttejä. Alunperin reilun tunnin ajomatka oli jo venynyt puoleentoista tuntiin ja minä kulutin aikaa tutkimalla hermostuneena kartan koukeroita ja tarkastamalla puhelimeen päivittyvän säätiedotuksen. Vaikka Pohjois-Norjassa siirtymisemme Tromssasta pienelle Sommarøyn saarelle oli aikaistettu illasta puoleen päivään, saapuva myrsky oli ilmeisesti seurannut suunnitelmiamme ja päättänyt myöskin puhaltaa paikalle hieman aikaisemmin. Toisin sanoen aivan liian aikaisin.
Kyllähän rannikkoseudut ovat talvimyrskyjä nähneet ja Ole-myrsky oli tehnyt tulonsa tiettäväksi jo hyvissä ajoin. Nauttiessani vielä Suomen Lapin pakkasista säätiedotukset olivat kertoneet mahdollisesti Norjaan saapuvasta myrskystä, ja mitä lähemmäksi H-hetkeä tultiin, sitä enemmän saapuva matala- ja korkeapaineiden törmäyskurssi vaikutti matkasuunnitelmiimme. Koiravaljakkoajelu: peruttu. Valassafari: peruttu. Kuljetus Sommarøyihin: ei sentään peruttu, mutta aikaistettu illasta puoleen päivään.
Säätiedotuksen ennustamat yli 28m/s (reilu 100km tunnissa siis!) tuulet eivät onneksi iskeneet meihin kesken ajomatkan, vaan vasta sen jälkeen kun olimme saapuneet onnellisesti perille ja päättäneet lähteä tutkimaan jaloin Artic Hotel Sommarøyn ympäristöä. “Älkää lähtekö yksin” ja “älkää menkö kauas” ohjeet mielessä nautimme talvisesta meri-ilmasta kun myrsky sitten iski.
Ensin alkoi lumisade. Sitten yltyi tuuli. Ja seuraavassa hetkessä emme enää nähneetkään eteemme ja hengittäminenkin oli hankalaa lumen iskiessä suoraan kasvoille. Noin viidenkymmenen metrin matka hotellille tuntui välillä saavuttamattoman pitkältä, kun kädet linkitettynä toisiimme yritimme taistella tuulta vasten ja vihdoin selvisimme pääovelle ja sisälle asti.
Sommarøy selvisi vaurioitta, mitä nyt muutaman tunnin olimme ilman sähköä, mutta Lofooteilla ja Trondheimin seudulla tuuli yltyi hurrikaanin mittoihin asti vieden kattoja ja tehden tuhoja niin että vielä seuraavanakin päivänä tuhannet taloudet olivat ilman sähköjä. Me taas nautimme tuiskuavasta tuulesta turvallisesti takkatulen ääressä kynttilänvalossa, pelaten korttia kylmän olutlasin ääressä. Uskaltaisinko sanoa että norjalaisittain fiilis oli jopa aikas koselig.
Mutta miltä näytti maisema myrskyn jälkeisenä päivänä? Ainakin lumiselta, sinisen seesteiseltä ja Pohjois-Norjalle tyypilliseen tapaan karun kauniilta!
Mutta nyt häärään taas kotoisasti täällä Lillehammerin kupeessa, ennen kuin ensi viikolla vuorostaan kutsuu Pohjois-Ruotsi! Eli revontulia ja kirpeitä pakkaskelejä odotellessa… :)
Onko myrskyinen sää koskaan sotkenut sinun matkasuunnitelmiasi?
Sommarøy: missä ja mikä?
Jos pohjoisen karu kauneus, luonnon hiljaisuus ja valkoiset hiekkarannat kiinnostavat niin Sommarøy on ihan oikea osoite. Noin 400 henkilön asuttamalle saarelle vie silta, eli lauttoja ei tarvitse odotella ja majoitus onnistuu Sommarøy Arctic Hotellissa, tai hotellin mökeissä. Parhaiten paikan päälle pääsee Tromssan kautta, matkaa pohjoisen ”pääkaupungista” saarelle on noin 60 kilometriä ja hotelli auttaa kuljetusten järjestelyissä. Itse unelmoin jo koko perheen rantalomasta, hieman kesäisemmissä merkeissä!
18 Comments
Huh, melkoinen lomakeli teille sattui! En kyllä ole itse koskaan osunut tuollaisen lumimyrskyn keskelle, mutta Japanissa kerran meinasi taifuuni pilata meidän lentosuunnitelmat, kun sen pyyhkäisyn seurauksena oli lentokentälle vievän junan raiteet jouduttu sulkemaan. Onneksi päästiin kentälle lopulta taksilla ja ehdittiin koneeseen! Teillä oli kyllä siinä mielessä ”kivempi” tuo myrskykokemus, kun saitte vaan tunnelmoida rauhassa sisällä puhurin puhaltaessa ;)
No kyllä, sen jälkeen kun selvisimme myrskystä sisälle, niin myrskyn tuiverrusta oli ihan kiva seurailla sisätiloista käsin!
Mun piti ihan kahdesti katsoa tuota kuvaa, missä turkoosi meri yhdistyy vuortenhuippuihin! Vau! :)
No joo, Pohjois-Norja on kyllä ihan omaa luokkaansa!!
Huh! On ne luonnonvoimat vaan melkoisia. Hyvä, ettei kuitenkaan mitään sattunut. Varmasti kaikkia harmittaa, että suunnitellut safarit peruuntuivat, mutta tulipahan kiikkustuoliin muisteltavaksi sitten aivan toisenlainen muisto. Pitää aina yrittää etsiä näitä positiivisia puolia ;)
Omilla matkoilla en ole onneksi myrskyn silmään (vielä, kopkop) joutunut.
Ihan totta, ja oikeastaan kaikki reissulaiset totesivat vaan että onneksi suunnitelmien vaihdon syynä oli ”kunnon myrsky” eikä vaan ”huono sää”, seikkailuhan se oli nimittäin tämäkin! Ihan heti en tosin samanlaiseen myllerrykseen haluaisi joutua :)
Joulukuussa 2009 matkustin ensimmäistä kertaa Nyciin. Ensin jäin jumiin Pariisiin ja sitten vielä Sveitsiin. Mutta kaikki se ketutus, joka peruuntuneista lennoista ja lumimyrskystä oli, muuttui kun ensin Pariisissa tapasin muita suomalaisia, joista yksi on edelleen hyvä ystäväni JA Sveitsissä minut laitettiin ykkösluokkaan. 6 tuntia ykkösluokassa kera sveitsiläisen suklaan ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto matkustaa ;)
Onneksi te olitte turvassa tuolta myrskyltä. Luonnonvoimat ovat kyllä joskus pelottavia!
No koskaan ei kyllä voi tietää mitä elämä tuo eteen! Aika mahtavia juttuja näköjään ainakin nuo myrskyt sinulle toivat, ykkösluokassa olisi ihan kiva lennellä, koska vaan…. :)
Oooiii kuulostaa Islannin viimeisiltä viikoilta <3 Niiden yhtä kovien myrskyjen jälkeen ei mikään tunnu enää miltään. Onneks siellä ei käyny sentään kuinkaan! :)
Joo, tämänkin myrskyn jälkeen suhtaudun kyllä vähän kunnioittavammin myrskyvaroituksia kohtaan…. :) Osaan vaan kuvitella minkälaista menoa Islannissa oli myrskyjen aikaan!
Upeita kuvia:) Tehän olette joutunutkin ihan kunnon myräkän keskelle. Varmasti sellainen kokemus jollaista ei tule ihan heti toista vastaan!
Joo, toivottavasti ei!! :) Vaikka muuten kyllä lähtisin tuonne pohjoiseen takaisin vaikka heti!
Nämä tällaiset myrskyt ovat yleistyneet . Niitä on vuosi vuodelta enemmän ja rajumpia. Puolenkymmentä kertaa täällä asuessa on kohdalle sattunut ”vuosisadan myrsky.” Ole oli kyllä pahin. Sitä edellinen ennätys oli Berit reilun puolentoista vuoden takaa. Ilmasto on päästöjen vaikutuksesta todella nopeasti muuttunut ja merikin lämmennyt. Vaikutukset näkyvät rajuimpina rannikolla. Kiirunassa vajaan 200 kilometrin päässä merestä muutosta aiempiin talviin ei kunnolla edes huomaa. Matkailun kannalta harmi, kun tammikuu on ollut pilvinen ja epävakainen, ei paljon revontulia ole voinut katsella. Juuri kun Tromssakin hieman myöhäjunassa sai revontuli ja myös valassafarikonseptinsa toimimaan ihan viimeisen päälle. Kiirunalla ja varsinkin Jukkasjärvellä on etuna vakaat säät ja selkeä taivas talvimatkailua ajatellen.
Samaa sanoivat muuten Irlannin rannikon asukkaat, talvimyrskyt ovat yleistyneet ja niistä on tullut tuhoisampia ja voimakkaampia. Meillä kävi epävakaasta säästä huolimatta tuuri kun vikana iltana kuitenkin päästiin ihailemaan upeaa revontulishowta, oli niin komeat tulet että en ole koskaan itse mitään vastaavaa nähnyt!
No huh, aikamoisesta myllerrystä säässä. Mutta siitäkin huolimatta oot taltioinut kauniita kuvia! Vain kerran ollaan jääty neljäksi päiväksi myrskyn silmään Phanganilla – silloin vettä tuli ja tulvi niin, ettei mikään majapaikkakaan säilynyt vesivahingoilta.
Ilmat olivat mitä mainioimmat tuon myräkän jälkeen! Ainakin hetken, mutta siinä vaiheessa me oltiin jo kaukana :) Ja tämä myrsky kesti vain päivän, teillä näköjään ollut jännät päivät kun neljä päivää myrskynnyt, huh!
Yhdyn edellisiin ja totean myös, että no huh! Aika pahat kelit sattui kohdallenne, mutta onneksi ei käynyt mitään. Nuo seuraavan päivän kuvat on kyllä suorastaan maagisia. Ihanat simpukan kuoret ja turkoosi vesi niin erilaisessa ympäristössä kuin mihin on normaalisti silmä tottunut ne yhdistämään :)
Omakohtainen varmaan rajuin myrsky sattui kohdalle Ahvenanmeren saaristossa kun olimme purjehtimassa meikäläisen ollessa teini-ikäinen. Veneillessä nyt muutenkin on mennyt suunnitelmat sään vuoksi välistä uusiksi, mutta kuuluu tietty asiaankin. Reissuissa on myräkät olleet aika ohimeneviä muutaman tunnin juttuja, joten eipä ne ole varsinaisesti päässeet sotkemaan suunnitelmia. Onnekkaita ollaan oltu :)
Huh, purjevene ja myrsky on kyllä sellainen yhdistelmä mitä en itse haluaisi kokea, me päästiin tuolta nyt kuitenkin loppujen lopuksi kätevästi hotellin seinien sisälle lämmittelemään :) Ja tuo seuraava päivä ja varsinkin ilta olivat ihan maagisia, kunhan saan kuvat käytyä läpi kunnolla niin tiedossa myös revontulien ilotulitusta! :)