Suomen suurin matkablogiyhteisö
Norja via Instagram I @SatuVW I Destination Unknown

Norja: Pieni maa, sen kaksi kieltä ja voiko niistä kumpaakaan oikeasti oppia?

Mieleeni muistuu edelleen elävästi vaihtarivuosi Yhdysvalloissa ja siellä tutun tutun kysymys siitä mitä kieltä Suomessa puhutaan. Vastaukseni sai aikaan yllättävän naurunremakkaa säestävän toteamuksen siitä että ”kohta sinä varmaan kerrot meille että Norjassa puhutaan norjaa”. No juu. Juuri niin. Silloin en tosin vielä tiennyt että Norjassa ei puhuta, tai ehkä osuvammin kirjoiteta vain yhtä norjaa, vaan kahta.

Tämän joulukuisen ja samalla vuoden viimeisen Instagram Travel Thursdayn kunniaksi halusin jakaa muutamia lempikuviani täältä Norjasta jotka ovat myös olleet suosituimpien IG-kuvieni joukossa, ja avata asiaa aiheesta mistä olen ollut hetken hiljaa. Norja ja sen kieli. Tai siis kielet. Aikaisemmin olen kirjoittanut kielen opiskelusta mm. täällä.

Norja via Instagram I @SatuVW I Destination Unknown

Meillä on alla reilu neljä vuotta kokopäiväistä asumista Norjassa tai ainakin osoitteemme on ollut täällä tuon hetken, ja luulisi että tässä vaiheessa norja soljuisi jo sujuvasti suusta. Mutta täytyy tunnustaa, vieläkin kieli takkuilee. Ystäväni tosin totesi hiljattain että ”kyllä se osaa norjaa puhua, se osti juuri talonkin norjaksi” ja totta on, asuntolainat, lastenlääkärit ja asuntokaupatkin ovat hoituneet uudella kotimaisella. Mutta voiko norjaa oppia jos edes paikalliset eivät sitä kunnolla taida, kuten Norjalainen päiväkirja – blogin Heli kirjoitti hiljattain?

Se norja mitä itse opiskelen ja mitä suurin osa norjalaisista kirjoittaa on vahvasti tanskasta juurensa juontava bokmål,  kun taas länsirannikolta eri murteiden kirjoitusasusta on saanut alkunsa nynorsk. Kouluissa pitää oppia molemmat muodot, vaikka pääkielenä nynorskia käyttää enää vain noin 10-15% norjalaisista. Nynorskin alamäki on huima, sillä vielä 50-luvulla tuo luku oli 30%.

Norja via Instagram I @SatuVW I Destination Unknown

Itse olen kielenopiskelun kannalta turhauttavassa vaiheessa missä ymmärrän jo paljon (hieman puhujan murteesta riippuen) ja lukeminen sujuu, mutta kun aukaisen suuni, voi luoja. Joskus sieltä tulee jotain järkevää ja vielä suhteellisen nopeasti ja oikeassa kohdassa keskustelua, mutta toisinaan en saa lauseita muodostettua kuin vasta siinä vaiheessa kun keskustelu on jo siirtynyt seuraavaan aiheeseen. Pahimmillaan olen vain ja hymyilen. Naurahdan oikeissa kohdissa kun keskustelijoita on monta ja jatkan hymyilyä, tai mikä sitten onkaan se oikea ilme, keskittyneestä huolestuneeseen tai iloiseen, aihepiiristä riippuen.

Suurin hidasteeni kielen oppimiseen on se, että britti-irkkumieheni kanssa kotikielemme on englanti, ja töissäkin olen lähinnä pärjännyt englannin ja ranskan voimin. Nyt kun pidennetty äitiyslomani alkaa olla lopussa ja palaan taas tammikuussa täysipainoisesti töihin, vaikka aluksi vain tuohon oman keittiönpöydän ääreen, tarkoituksena olisi puhua ja kirjoittaa (jaiks) norjalaisten kanssa vain norjaa. Ystävieni kanssakin olemme aloittaneet kokeilun missä treffit ainakin aloitetaan norjaksi, ja yksityisopettajani pistää minut aina kerran viikossa koville kielen kanssa. Eli hitaasti ja varmasti mennään etiäppäin, ja luulisin kyllä että hyvä tästä vielä tulee.

Norja via Instagram I @SatuVW I Destination Unknown

Ainakin viikonloppuna selvisin tulikokeesta nimeltään ”lasten syntymäpäiväjuhlat”, missä juttelin kahden tunnin ajan niitä näitä mininkokoisten menijöiden vanhempien kanssa. Haluaisin sanoa että ei edes tehnyt tiukkaa, mutta teki se. Ja tiistaina taas uudestaan, silloin juhlitaan seuraavan tarhakaverin synttäreitä.

Nynorskin olen kuitenkin päättänyt jättää aivan täysin huomioimatta, eiköhän sitä yksi norjan kielen taito tässä riitä!

Instagram Travel Thursday: Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin. Tutustu tämän kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Wanderlust Expert-blogin Veera (Veeran blogi on tosin tällä hetkellä remontissa!). Jos olet blogaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä.


Previous Post Next Post

You Might Also Like

50 Comments

  • Reply säppä 04.12.2014 at 1.23

    Kielten opiskelu on kyllä samanaikaisesti sekä ihanaa, kamalaa että turhauttavaa, mutta onneksi kaikkein eniten kuitenkin palkitsevaa! Tsemppiä sulle norjan kanssa, mä jatkan töitä espanjan kanssa. :)

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 12.08

      Joo, tsemppiä vaan sinnekin ja totta puhut, homma on hidasta mutta erinomaisen palkitsevaa! Viimeksi alkuviikosta hykertelin kuntosalin saunassa kun ymmärsin mummojen keskustelua enemmän kuin koskaan ennen :)

  • Reply Anne | Metallia Matkassa 04.12.2014 at 8.12

    Kielen oppimisessa olisi kyllä tärkeintä se jatkuva altistus ja itsensä pakottaminen puhumaan, muuten se ei lähde sujumaan. Jos teillä puhutaan kotona (ja töissä) englantia, niin se tietysti hidastaa ja vaikuttaa norjan oppimiseen. :( Muistan kun Japanissa vaihdossa ollessani ne vaihtarit, kenen isäntäperhe puhui englantia, eivät koko vuoden aikana oppineet juuri ollenkaan japania. On vaan helpompaa mennä sieltä, mistä aita on matalin ja käyttää sitä kieltä, joka sujuu parhaiten.

    Johtopäätös: teidän pitää kotonakin ruveta puhumaan norjaa keskenänne. :D

    Mutta hyvä juttu on kuitenkin se, että jos pystyy oikeasti jo keskustelemaan ja ymmärtämään, niin ollaan jo turvallisilla vesillä. Tsemppiä! :)

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 12.10

      Ha ha, meillä olisi sitten kotona aika hiljaista, mies kun ei ole jatkuvien reissujen takia oikein sisäistänyt kieltä. Siis lainkaan. Kuulemma tammikuussa aloittaa opiskelut! :) Se auttaa kyllä jo paljon että kavereiden kanssa ei päästä itseään sieltä missä aita on matalin… Vähän vielä tökkii, mutta kyllä se siitä!

  • Reply Anna Koskela 04.12.2014 at 8.30

    ”Toisinaan en saa lauseita muodostettua kuin vasta siinä vaiheessa kun keskustelu on jo siirtynyt seuraavaan aiheeseen”

    Tiedän tunteen. Tosin minulla se on englanninkielessä. Tosi hauska sitten miettiä, että olishan mulla ollut tuohonkin sanottavaa, mutta meni jo :D

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 12.11

      No juuri näin! Ja vielä jotain tosi tärkeää/hauskaa/älykästä…. ;)

  • Reply Hanna 04.12.2014 at 8.41

    Tsemppiä kieliopintoihin! Mä oon yliopistossa opiskellut yhden kurssin norjaa, mutta kovin valtaisaa norjan kielitaitoa ei siinä ehtinyt syntyä :D Lähinnä opin puhumaan norjaa niin, että puhun ruotsia ja vaihdan jotain sanoja, kuten inte-> ikke :D Mua häiritsi eniten se, että norja on niin lähellä ruotsia ja sitä pystyy aika paljon ymmärtämään ruotsin avulla, ja norjalaiset usein ymmärtävät jos itsekin puhuu ruotsia. Mun korvaan norja kuulostaakin hauskalta ruotsilta lähinnä :D Viime kesänä Tukholmassa huvitti, kun norjalaiset pyysivät bykartaa halutessaan kaupungin kartan, by kun on ruotsiksi kylä :D

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 12.14

      Ihan totta, ruotsi kyllä hieman sotkee norjan opiskelua, mutta on se toisaalta taas auttanutkin ihan älyttömästi. Rolig on yksi sana mikä menee aina sekaisin, eikös se ruotsiksi ole mukava/kiva, ja täällä taas rauhallinen/hiljainen…

      Se oli jännä huomata vuosi sitten erässä konferenssissa että ymmärsinkin norjalaisia luennoitsijoita huomattavasti paremmin kuin ruotsalaisia. Siihen asti olin edelleenkin ajatellut että ruotsi on ”selvempi” kieli ymmärtää kuin norja! :)

  • Reply Hanne 04.12.2014 at 9.35

    Jep, jep – kuulostaa niin tutulta :). Mullakin alkaa olla kolme vuotta täynnä, ja kovin on vielä takkuista, kun ei ole sitä ”tavallista” työtä työkavereineen ehtinyt tässä vielä tekemään – se taitaa olla se ainoa tapa oppia puhumaan sujuvasti. Olen opetellut lähinnä puhumaan hevosta, ja se sujuu jo aika hyvin :D. Käytän päivittäin myös suomea ja englantia, joten sekin sotkee.

    Mulla on suht vahva ruotsi taustalla, ja vaikka se aluksi helpotti sopeutumista, niin nyt se enemmänkin häiritsee. Vaikka sanat on jo muuttuneet aika lailla norjaksi, niin lauserakenteet ja muu kielioppi tulee vain sitkeästi sieltä ruotsin puolelta – mahdanko koskaan päästä siitä eroon.

    Mutta päivät vaihtelee. Joskus norja sujuu tuosta vain, välillä suusta ei tule ulos mitään järkevää. Nauroin just yhdelle norjalaiselle, että koska opin kieltä paljon kuuntelemalla ja matkimalla, lopputulos täällä murteiden sekamelskassa mahtaa olla erikoinen. Tällä hetkellä lähimpään ystäväpiiriin kuuluu nimittäin yksi tronheimilainen, yksi Kristiansandilainen, yksi leveää gjøvikin murretta puhuva ja sitten näitä paikallisia. Sellaista perusnorjaahan ei kuule oikein missään, kun radiossa ja telkkarissakin mennään usein murteilla.

    Ja tuo nynorska sitten… meidän paikallislehtihän on nynorskaksi, joten sitäkin on pakko oppia ainakin ymmärtämään… Mutta ei tee asiaa helpommaksi.

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 12.18

      Ha ha, onhan tuo hevosenkin kieli ihan kätevä… ainakin sun hommissa!! :)

      Oma ruotsini oli aika lailla unohduksissa Irlannissa vietettyjen vuosien jälkeen kun muutin tänne, mutta saman olen huomannut, se auttoi paljon alussa, nyt on hieman haitaksi. Ja joo, päivissä on mielettömän suuria eroja! Maanantaina norjan tunnilla en saanut MITÄÄN järkevää ulos suusta. Ihan yksinkertaisetkin lauseet kangertelivat ja kaikki perussanatkin katosivat jonnekin avaruuteen. Mutta sitten on välillä niitä upeita päiviä kun puhe soljuu sujuvana, täälläkin eri murteiden sekasotkuna opettajani epätoivoksi… ;)

  • Reply Martina 04.12.2014 at 9.43

    Tämä olikin ihan uusi tieto, että Norjan kieltä on olemassa kahdenlaista. En ollut ennen kuullutkaan moisesta. Olen muuten selaillut blogiasi viime aikoina ihan uudella innolla, sillä jos hyvin käy, olen suuntaamassa Norjaan ensi vuonna tapaamaan ystävääni. Trondheim on silloin suuntanani ja haluaisin jo kovasti varata lennot! :)

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 12.19

      Se oli itsellenikin uusi tieto, jäin miettimään oliko asiasta koskaan koulussa mainintaakaan. Ehkäpä ei. Tai sitten se oli vain jäänyt unohduksiin… Ja mahtavaa, tervetuloa Norjaan!!! Trondheim on IHANA kaupunki ja on aina kätevää jos on paikallinen opas mukana :)

  • Reply AnskuBCN 04.12.2014 at 10.07

    Kuulostaa tutulta! Viisi vuotta ollaan nyt asuttu täällä Barcelonassa ja vieläkin kielet takkuilevat pahasti. Espanja sujuu jotenkin ja sitä olen opiskellut, mutta katalaani ei, mitä nyt espanjan ja ranskan pohjalta ymmärrän. Mun aivokapasiteetilla ei opetella kahta samankaltaista kieltä yhtä aikaa, tulisi aikamoista sekamelskaa :). Täällä pärjäisi melko hyvin pelkällä englannillakin, ja tunnen tyyppejä, jotka pyörivät vain muiden expattien kanssa eivätkä osaa vuosienkaan jälkeen yhtään paikallisia kieliä. Sääli sinänsä, mutta se on heidän valintansa.

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 12.24

      Joo, kyllä yksi kieli kerrallaan riittää, eikös katalonia ole kuitenkin aika erilainen kieli kuin espanja? Ja täälläkin pärjäisi hyvin pelkästään englannillakin, mutta ei sitä koskaan vieraalla kielellä pääse ihan niin hyvin käsiksi siihen paikallisen elämään kuin kieltä opiskelemalla. Ja kun näyttää kovasti siltä että me ei olla täältä lähdössä yhtään mihinkään, ei auta muuta kuin jatkaa harjoituksia… :)

  • Reply Kea / Deep Red Blues 04.12.2014 at 10.34

    Oon joskus lukenut Norjaa, eli bokmålia jonkun puolisen vuotta. Mutta se kaatui siihen että kieli oli vain aivan liian lähellä omaa äidinkieltä, eli ruotsia. Tsemppiä kielenopiskeluun, mun kokemuksella oppii parhaiten kun kieltä oikeasti käyttää ja tekee virheitä!

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 12.26

      Tuo on kyllä niin totta, ei kieltä opi muuta kuin sitä puhumalla ja virheistä välittämättä. Se hyvä yksityisopettajassa on, että hän korjaa pienetkin virheet ihan peruskeskustelussa. Muuten toistelisin niitä samoja virheitä varmasti vuodesta toiseen…. :)

  • Reply Pirkko 04.12.2014 at 10.44

    Muutama tuossa kommentoikin minulle ensiksi mieleen tullutta asiaa, eli jos osaa (suomen)ruotsia, niin onko siitä iloa vai haittaa norjan omaksumisessa? Miten ruotsilla Norjassa pärjää?

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 12.31

      Ruotsilla pärjää Norjassa hyvin, ja esimerkiksi yksi ruotsalaiskaverini ei ole edes halunnut oppia norjaa. Oma ruotsini oli suhteellisen heikossa kunnossa tänne muuttaessani, muutin nimittäin heti lukion jälkeen Irlantiin enkä koskaan käyttänyt kieltä. Kuten tuolla ylhäällä edellisessä kommentissa mainittiinkin, aluksi ruotsista on ehdottomasti hyötyä, varsinkin kirjoitettu teksti on helpohkoa ymmärtää. Puheen ymmärtäminen on sitten riippunut ihan täysin murteesta, jotkut murteet ovat täällä helpompia kuin toiset, ihan niin kuin Suomessakin. :) Nyt kun kielen oppiminen on mennyt eteenpäin, ruotsi on alkanut haittaamaan hieman, se tulee aina esille niissä tilanteissa kun ei pitäisi :) Itse kun haluaisin oppia norjan oikein kunnolla, mutta ruotsi tuppaa edelleenkin sekoittamaan sanoja ja lauserakenteita!

  • Reply Maarit Johanna 04.12.2014 at 11.37

    Se yksi ainoa norjan kielen kurssi AMKssa ennen Islantiin lähtöä helpotti paikallisen kielen omaksumista ihan mielettömästi. Luulin että olen unohtanut kaiken mutta siellä jossain aivopoimujen nurkassa oli vielä sanoja ja kielioppia. Voin vain kuvitella miten hankalaa olis yrittää oppia kaks erilaista norjaa. Mieletön saavutus jo puhua pari tuntia varsinkin jos teillä ei kotona puhuta! Pidän sulle peukkuja pystyssä :)

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 12.32

      Kiitos Maarit!! Itse olen miettinyt ymmärtäisinkö islannista mitään norjan perusteella, ainakin kirjoitettuna kun islanti näyttää monimutkaiselta! Ja tämä siis oikeastaan ihan paikannimien perusteella… :)

  • Reply Tiina, Kinttupolulla 04.12.2014 at 12.01

    Niin tuttua! Viimeksi taisteltiin espanjan kanssa ja nyt olisi vuorossa ranska…Norjahan tästä nyt vielä puuttuisi :-D

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 12.33

      Ha ha, bonne chance ranskan kanssa, itselläni on käynyt niin, että jos en muista jotain norjan sanaa, yhtäkkiä ranska nostaa päätään ja huomaan omaavani laajemman ranskan kielen sanavaraston mitä koskaan kuvittelinkaan! ;) Harmi että ne samat sanat eivät tule silloin mieleen kun yritän puhua ranskaa!

  • Reply Annika - Tarinoita Maailmalta 04.12.2014 at 14.56

    Ai kauheeta, olispa siinä työtä jos pitäisikin oppia kaksi ’samaa’ kieltä! Varmasti menisin sekaisin kirjoitusasuissa ja muissa. Mulla toimii useasti tuo ’smile and nod’-taktiikka, etenkin kun koetin ruotsiksi äskettäin jutella erään suomenruotsalaisen kanssa!

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 20.02

      Smile and nod on kyllä ihan toimiva taktiikka hetken aikaa, mutta mitään ystävyyssuhteita sillä ei kyllä solmi :) Tai töissäkään pääse kovin pitkälle!! Ja näin se on, keskityn kyllä ihan suosiolla ihan yhden norjan kielen opettelemiseen…

  • Reply Teea 04.12.2014 at 16.20

    Kuulostaa tutulta. Lapsesta asti olen opetellut saksaa, ja Itävaltaan muutettuani aloin miettiä, että olenko sittenkään: Länsi-Itävallassa puhutaan jotain ihan muuta! Tai ainakin siltä tuntuu välillä. Murre juontuu saksasta, mutta näillä on monia sanoja ja lauserakenteita, joita ei sanakirjasta löydy.

    Harvoin sitä tulee ajateltua, että puhuttu ja kirjoitettu kieli on eri, vaikka eroaahan ne suomenkin kielessä toisistaan.:) Tsemppiä opintoihin!

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 20.05

      Kiitos Teea, pieni lisätsemppi on aina hyvästä! :) Ja tuo on kyllä niin totta, täällä kun olen tuskaillut murteiden kanssa mieleen tuli suomea opiskelevat, ei ole heilläkään helppoa kun miettii miten erilaisia suomen kielen eri murteet ovat!

  • Reply Inka 04.12.2014 at 17.36

    No sanonpa vaan että vau. Siinä vaiheessa kun kirjoitit että harmillisesti oot joutunu töissä käyttämään vaan englantia tai ranskaa mietin, että mitäs kieliä sieltä paletista vielä paljastuu. Tosin tää lienee aika yleistä reissaajien joukossa, mutta jaksaa silti ihmetyttää joka ikinen kerta. Mutta isot tsempit norjan kanssa, siitä se paletti laajenee. Ja aikamoisen mahdollisuuden kyllä tarjoatte teidän muksuille, kun kolme kieltä tulee oikeastaan samalla kertaa.

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 20.07

      Siinä ne kielet sitten olivatkin! Tai venäjän alkeet vielä löytyvät listalta mutta ne alkavat olla jo aika hyvin unholassa. Pitäisi päästä tuonne itärajan taakse taas muistoja verestämään! Ja muksuja käy oikeastaan kateeksi, tuohon kolmen kielen päälle on sitten hyvä vielä opiskella muutama kieli lisää, jos siltä heistä vanhempana tuntuu :)

  • Reply Heidi / Auringon alla 04.12.2014 at 17.44

    Mä olen aina ollut sitä mieltä, ettei mun pääkapasiteettiin mahdu äidinkielen lisäksi kuin korkeintaan kaksi muuta kieltä. Enkku on sinällään sujuvaa, espanjaa osaan kummasti vähintäänkin pakon edessä, vaikka olen opiskellut sitä suhteellisen vähän. Sitten nämä epäonnistumisen tunnetta jatkuvasti aiheuttavat saksa ja ruotsi: en vaan muista yhtään mitään, enkä ole koskaan käyttänyt kieltä juurikaan (ruotsia joskus pakon edessä). Harmi, että tuntuu vuosien opiskelu menneen hukkaan. Silti haluaisin alkaa opiskelemaan ranskaa :D

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 20.08

      No sehän saattaa olla niin että sulle ei germaaniset kielet sovi, ja ranska olisi juuri se oikea juttu! :) Itseäni ei koskaan koulussa oikein kouluruotsi kiinnostanut, täällä on hieman harmittanut että en siihen panostanut sen enempää….

  • Reply Teea / Curious Feet 04.12.2014 at 17.51

    Tosi mielenkiintoinen teksti! En tiennytkään, että norjaa on kahta laatua :). Kieltämättä se on paljon hankalampaa opetella maan kieltä, jos sitä ei tule käytettyä monenlaisissa eri tilanteissa ja mielellään päivittäin. Itsellä oli sama espanjan kanssa siellä ensimmäisen kerran asuessani. Toisaalta kieltä oli pakko oppia, koska Sevillassa ei englantia juuri puhuttu, mutta toisaalta kielimuurin takia niitä ystäviä oli helpompi saada muista ulkomaalaisista, joiden kanssa tuli sitten käytettyä enemmän englantia.. Eli olisin voinut lähteä paremmallakin kielitaidolla takaisin Suomeen. Tsemppiä kielen opetteluun! Se osaa olla samaan aikaan haastavaa ja hauskaa.

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 20.10

      En tiennyt muuten minäkään tuosta kieliasiasta, ennen kuin tänne muutin!! Ja eiköhän se tästä, vaikka opettelussa menee aikansa, olen siltikin kyllä kiitollinen että enkulla on voinut paikkailla. En usko että olisin pelkän norjan avulla solminut niin hyviä ystävyyssuhteita heti alkuunsa kuin mitä minulla täällä nyt on. Tulkoot kieli nyt sitten perässä… :)

  • Reply marikaw 04.12.2014 at 18.02

    Olisi ihanaa osata monia kieliä! Englanti on itselläni ainoa mikä sujuu ongelmitta, ruotsi on aika paljon unohtunut. Tarkoitus olisi mennä jollekin kansanopiston kurssille virkistämään ruotsin kielen taitoja sekä alkaa opiskella Espanjaa! Saa nähdä mitä niistä tulee. :D Hyvä kun saat yksityisopetusta, eiköhän se siitä ala luonnistumaan ja saa heitettyä ehkä ne hyvät mielessä olevat jutut ihan ulos suustakin ajoissa.

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 20.11

      Tuo yksityisopettaja on täällä tällä hetkellä kyllä vähän pakollinen kuluerä, meidän kylästä kun ei löydy muuta kuin ihan alkeiskursseja. Toisaalta hyvä, olen oppinut hänen opissaan enemmän kuin millään intensiivikursseilla. Eli eiköhän tule ihan hyvin investoitua pennoset! :)

  • Reply Jael 04.12.2014 at 18.35

    Ihanat kuvat:) Rakastan kieliä;jokainen kieli avaa uuden maailman mutta ihan kaikkia kieliä ei ole helppo oppia.Tsemppiä vaan norjankielen hallintaan!

    • Reply satuvw 04.12.2014 at 20.12

      Kiitos Jael! Ja ihan totta, vain paikallista kieltä osaamalla voi ihan täysillä päästä paikalliseen kulttuuriin käsiksi. Eiköhän se tästä, hiljalleen :)

  • Reply iipsu 04.12.2014 at 21.42

    Varsinkin nuo murteet Norjassa…ihan kauheita! Sör-Tröndelagissa joka kylässä ihan omanlaiset murteet. Jopa Oppdalissa ja Fagerhaugissa sanat väännetään ihan erilailla, välimatkaa kuitenkin vain 12 km. Mun työkaverit sai mahtavia naurukohtauksia kun ymmärsin silloin tällöin ihan väärin, esim. pölse ja pause kuulosti ihan samanlaiselta…onhan se vähän eri asia pyytää makkaraa kuin pyytää tauolle!! Sitten kun muutettiin Harstadiin, tuntui että ihmiset puhui tosi selkeesti, kuulosti Sör-Tröndelagin jälkeen ihan ruotsilta, olisi pitänyt aloittaa Norjan vuodet pohjoisesta. Nyt kun luen facebookista norjalaisten ystävieni kirjoituksia, en ymmärrä just mitään.

    • Reply satuvw 06.12.2014 at 11.48

      Ha ha, joo, murteiden kanssa käy kyllä vaikka minkälaisia kommelluksia! Eilen joku kysäisi minulta olenko Suomesta, ja hän naurahti helpottuneesti ja sanoi että viime viikolla oli luullut jotain Sunnmøreläistä suomalaiseksi :) Eli ei ihan ole norjalaisillakaan hallussa eri murteet. Ja tuo on kyllä niin totta että murteet voivat olla hyvin paikallisia, minulla on edelleen ongelmia Heidalin laakson murteen kanssa, missä olen kuitenkin viettänyt kymmenisen vuotta kesiä meloessa :)

  • Reply Saana 05.12.2014 at 14.26

    Mikähän mahtaa olla nynorskin alamäen syy? Itse kun olin Norjassa, niin opettaja kehui, että ruotsia osaavalle nynorski on paljon helpompaa kuin bokmål. En osaa sanoa tuohon mitään. Minun koulu-suomenruotsiani ymmärrettiin ihan loistavasti. Itse lähinnä arvailin nynorskin puhujien tarkoitukset :D

    • Reply satuvw 06.12.2014 at 11.51

      Vaikea sanoa, mutta olisikohan vain se, että nynorsk on aina ollut ”altavastaaja”, ja sitä puhutaan alueilla missä on vähemmän asukkaita kuin taas bokmål alueilla? Monelle paikalliselle nynorsk tuntuu täällä sisämaassa olevan ”pakkoruotsin” asemassa, sen oppimista ei pidetä kovinkaan hyödyllisenä, tai mielenkiintoisena… Ja siis kouluruotsillahan pärjää täällä erinomaisesti ja kuten tuossa ylempänä jo kommentoin, eräs ruotsalainen ystäväni ei edes halua oppia norjaa. Minun kouluruotsini taas oli erittäin ruosteinen joten se ei ihan hirveästi avittanut, ja koska olemme täällä jäädäksemme, on se norja nyt vaan opittava… :)

  • Reply Annika | travelloverblogi 05.12.2014 at 22.09

    Kieltäkin enemmän jaksan hämmästellä, miten kaunista siellä on! Vaikka en ole alkuunkaan luontomatkailija, ehkä joskus vielä löydän itseni noista maisemista. Onhan Norjani muutenkin rajoittunut vain yhteen vappuun Oslossa.

    • Reply satuvw 06.12.2014 at 11.52

      Joo, itsekin kyllä edelleen hämmästelen näitä maisemia ja sitä kuinka pieni matka täällä pitää reissata että löytyy aivan mielettömän upeita paikkoja! Oslo on ihan kiva kaupunki, mutta se on ”vain” kaupunki, mun mielestä Norjan parhaat paikat löytyvät Oslon ulkopuolelta :) Eli ei muuta kuin tänne vaan, jos tykkäsit Grönlannista niin jotenkin uskaltaisin väittää että nauttisit ehkä myös Pohjoisen-Norjan rannikosta….? :)

  • Reply Veera Bianca 06.12.2014 at 15.51

    Huhhuh, itse tuntuu että suomeakaaan enää osaa kunnolla puhua kun kirjoittaa enemmän englanniksi! Kielet on kyllä ihania, ja olisi ihana osata paremmin muutamaa mitä on tullut opiskeltua!

    • Reply satuvw 07.12.2014 at 22.25

      Ha ha, joo, joskus tuntuu kyllä itselläkin että ei oikein mikään kieli taivu! Varsinkin kun kotona sotketaan kolmea kieltä…. :)

  • Reply Kaukokaipuun Nella 06.12.2014 at 16.33

    Tulipa ihan uutena koko tietoa, vau! En tosiaan ajatellut, että siellä olisi kaksi kieltä käytössä. :) Ja varmasti sulle riittää vaan toinen niistä, vaikka ihan varmasti oppisit sen toisenkin.

    • Reply satuvw 07.12.2014 at 22.25

      Joo, yksi kerrallaan ehdottomasti! :) Ja en näköjää ollut ainoa jolle tieto kahdesta kielestä tuli uutena, tänne muuttaessa kun mietin että tulikohan vähän huonosti luettua läksyt, mutta eipä tuosta varmaan hirveästi Suomessa puhuta/opeteta

  • Reply Heli 14.12.2014 at 21.47

    Vaikka olen nykyään valtiolla töissä, ja nynorskiin törmää aina silloin tällöin, en aio edes yrittää opetella kirjoittamaan sitä. Riittää, että ymmärrän, jos pitää lukea. Ja kyllähän sitä melko hyvin ymmärtää, jos sekaan ei sotketa mitään murresanoja. Nynorskinkieliset puhujat on sitten asia erikseen, kun arvaamisen osuus on ymmärtämistä suurempi.

    • Reply satuvw 22.12.2014 at 19.46

      Ihan totta, nynorskin ymmärtäminen on ihan eri asia kuin sen kielen taitaminen, ainakin tosiaan luetun tekstin…. ;)

  • Reply Reeta / Les! Lue! 23.12.2014 at 0.05

    Mä olen niitä, jotka oppivat kielen nimenomaan käyttämällä. En ole käynyt yhdelläkään norjan kurssilla, mutta olen alusta asti käynyt kokopäivätöissä ja pakottanut itseni puhumaan norjaa kaikkialla. Suuri apu oli puolen vuoden keikka, jossa työskentelin asiakaspalvelijana puhelimitse. Se 6kk oli kyllä itkua ja kauhua, mutta jälkeenpäin tajusin oppineeni puhumaan sujuvasti. Nykyisessä työssä on niin kiire, ettei jokaista sähköpostia ehdi jäädä miettimään ja säätämään ja viime aikoina olen huomannut, että myös kirjoittaminen on helpottunut. Kun vaan puhuu ja kirjoittaa ja kestää sen alkuhäpeä ja kauhun läpi, niin sieltähän se kieli sitten tuleekin! :-D

    • Reply satuvw 03.01.2015 at 0.44

      Tuo on kyllä ihan totta että kieltä oppii parhaiten sitä käyttämällä. Puhuminen jo jotenkin meneekin, en anna sen haitata että teen ihan jatkuvalla syötteellä virheitä, mutta työsähköpostien kirjoittaminen tökkii… Pitäisi varmaan vaan uskaltaa!!! :)

    Leave a Reply