Suomen suurin matkablogiyhteisö
Slovenia I @SatuVW I Destination Unknown

Läppäri kiinni ja puhelin kassiin: pientä säätöä (perhe)elämään

Slovenia I @SatuVW I Destination Unknown

“Vauva teevee, vauva teevee” kärttää vaahtosammuttimen kokoinen neiti junassa, tarttuu iPhoneeni, aukaisee näppäinlukon ja selaa näyttöruutuja kunnes löytää pienen sormenpäänkokoisen logon jota painamalla käynnistyy Baby TV:n tunnuslaulu. Kannettavan koneeni näyttö on täynnä tahmaisi sormenjälkiä, meidän pieni mies kun on kiivennyt pöydälle ja yrittänyt pistää koneeni käyntiin niin kuin hän sen parhaiten osaa, liuttamalla sormea pitkin näyttöä puhelimen ja iPadin tapaan. Ja kun hetken päästä yritän pikakirjoituksella saada vielä yhden viimeisen rästimeilin lähetettyä, tyttäreni liitty seuraan ja haluaa hänkin “kutitella konetta”, niin kuin äidinkin sormet näppäimellä tekevät.

Se kuinka paljon tuijotamme ruutua tai “ihan pikaisesti” etsimme tietoa netistä puhelimella on konkretisoitunut sen myötä kun nuo kaksi perheen pienintä täydensivät perheen pääluvun. Kyllähän se oli tiedossa että meidän etätyöläisten elämä on netissä, ja varsinkin yksityisyrittäjämiehelläni on vaikeuksia tehdä eroa työ- ja vapaa-ajalle. Siihen päälle kun harrastuksiin kuuluvat bloggaus, valokuvaus ja sen mukana tuleva kuvien käsittely, niin aika laillahan tässä ollaan ruudun orjina, ja olen hämmentyneenä seurannut kuinka yksivuotias jo osaa käyttää puhelinta tai iPadia. Mistä se on tuonkin oppinut!? Ai niin. Olisikohan tässä perheessä kaksi isompaa erimerkkiä…

Niinpä meillä on pistetty perhe-elo elektroniikan kannalta uuteen kuosiin. Läppärit pysyvät kiinni ja mielellään poissa keittiönpöydältä (meidän talouden ainut pöytä) arkisin kun lapset ovat kotona, ja puhelimia käytetään vain niiden perinteiseen tarkoitukseen, puhumiseen. Mitä tulee koneen käyttöön poikkeuksena ovat virtuaaliaamupalat Skypen välityksellä papan tai äidin kanssa, kumpi sitten onkaan reissussa, tai treffit mummin, ukin tai grannyn kanssa. Kännykät eivät enää tule mukaan makkariin, herätyskellon virkaa toimittaa nyt taas monen vuoden jälkeen ihan oikea herätyskello. Ja iPad on varattu vain erityishätätilanteisiin matkoilla, kotona sitä ei käytetä juuri lainkaan.

Lisäksi olen itse hakenut hieman pesäeroa kaikesta sosiaalisesta ja elektronisesta. Sosiaalisen median tapahtumista ei enää lävähdä puhelimen ruudulle ilmoituksia ja en pääse kännykällä käsiksi sähköposteihini. Yritän itsekin viettää mahdollisimman paljon ”koneetonta” tai ainakin netitöntä aikaa lukien kirjoja tai kirjoittaen, ilman että kurkin mitä nettimaailmassa tapahtuu. Ja sosiaalisen median tilit päivittyvät joskus enemmän ja joskus vähemmän, miltä nyt sitten itsestä kulloinkin tuntuu, ilman mitään turhia paineita.

Tai mitä tulee näihin kaikkiin, yritys on ainakin kova.

Itse en ole (vielä ainakaan) tilanteessa missä tarvitsisin sovelluksen kertomaan kuinka tärkeää on puhua kaverille ihan oikeasti kännykän näpräämisen sijasta, mutta ole en varmaan ainoa joka on näitä asioita miettinyt. Vai onko tämä ihan turhaa häröilyä ja asioiden vaikeuttamista? Olisi mielenkiintoista kuulla mitä muita ratkaisuja nettielämiseen ja kaiken virtuaalisen välttämiseen, sopivassa suhteessa on löytynyt? 

Mutta kuten kaikessa, meidän viikoittaiset seikkailut mukaan lukien, eihän näitä säännöksiä seurailla otsa rypyssä. Saahan ja pitäähän netin käytöstä nauttiakin ja kummasti aikaa on kulunut viime aikoina muutamien uudehkojen blogituttavuuksien parissa. Olen naureskellut Potluck by one – blogin hyväntuulisille jutuille, ja hetken kuluttua siirtynyt inspiroituneena keittiön puolelle pannut kiehuen. Olen viettänyt hetkiä rakkaassa Dublinissa Sateenmuruja-blogin parissa, ja vaikka blogi ja bloggaaja ovat nyt siirtyneet Lontooseen (nyyh), kauniisti kuvitetut ja kerrotut tarinat tempaavat edelleen mukaansa. Kotimaahan taas tuo Tervetuloa Suomeen-blogin Anita, ja jos yhtään kiinnostaa tietää minkälaisessa byrokratiaviidakossa rämpimistä on suomalais-amerikkalaisen pariskunnan elo, nyt tiedät osoitteen. Ja itse asiassa, vaikka ei aihe niin kiinnostaisikaan, kannattaa käydä kurkkaamassa blogi joka tapauksessa, Anitan jutut kun nyt ovat mielenkiintoisia noin muutenkin. Ja niinä hetkinä kun olen halunnut vain hetken jotain kaunista, valokuvaaja Eeva Mäkisen kuvapainotteinen blogi nyt on ihan ehdoton.

Vielä kun joskus saisin lähettyä reissuun niin että jättäisin läppärin kotiin ja keskittyisin vain ihan siihen olennaiseen. Reissaamiseen!!

Pst, Young Adventuress blogin Lizin Ted Talk ”The Fear of Disconnecting” on muuten erinomaista katsottavaa ja kuunneltavaa samasta aiheesta! 

Previous Post Next Post

13 Comments

  • Reply Jenni 29.11.2014 at 5.23

    Hei, musta on kans ihan järetöntä kuin nopeeta noi muksut oppi käyttään kosketusnäyttöä, mutta ei ne oikein mistään niistä peleistä perusta, mieluummin kattovat omia kuvia ;) Itelle tuli semmonen WOW kun toi pikkuneiti muka imetti omaan vauvaansa ja muka scrollasi puhelintaan… nyt oon yrittänyt skarpata ettei tosiaan ois koneella tai puhelimella, lasten hereillä ollessa. Toisinaan onnistuu hyvin, toisinaan taas ei. Tsemppiä!!

    • Reply satuvw 01.12.2014 at 11.12

      On kyllä ihan järjetöntä, ja se myös kuinka meillä ainakin pieni mies luulee että kaikki ruudut ovat kosketusnäyttöjä, TV mukaan lukien! :)

  • Reply Milla - Pingviinimatkat 29.11.2014 at 12.01

    Et totisesti ole ainoa! Tätäkin näppäilen kännykällä, ihan kuin en voisi pari tuntia odottaa uuden kannettavan virtalähteen saamista rikkinäisen tilalle… Eilen junassa loppuivat akku niin puhelimesta kuin läppäristä ja etappi Riihimäeltä Helsinkiin tuntui ehkä kahdelta tunnilta… :D kaipaan sitä sitä sisäistä rauhaa mikä on niinä hetkinä kun esim ulkomailla ei voi päästä nettiin ja sitä ei edes kaipaa. Viime kesänä reissasin koko kuukauden ilman läppäriä ja Madeiralta en edes päivittänyt someen mitään. Muistot kirjasin päiväkirjaan ihan kuulakärkikynällä. Oli muuten rentouttavaa! Ja kantamukset kummasti keveni ilman läppäriä, vaikka kevyt tksilö onkin.

    • Reply satuvw 01.12.2014 at 11.14

      Se sama sisäinen rauha on kyllä täälläkin haussa, täytyykin joskus lähteä kanssa reissuun ihan vain perinteisen muistikirjan kanssa, tekisi hyvää! Ja ei täälläkään aina ihan näissä tavoitteissa ole onnistuttu, välillä olen tainnut surffailla Facebookin ihmeellisessä maailmassa pimeässä sängystä käsin, pieni nukkuva olento kainalossa :)

  • Reply Anu Johanna 29.11.2014 at 12.03

    Kyllä minäkin varmasti yrittäisin rajoittaa lasten ja omaakin ruutuaikaa, jos lapsia joskus on. Omassa arjessa joudun tekemään melkeinpä sen kahdeksan tuntia päivästä töitä tietokoneella, joten yleensä ei todellakaan huvita avata tietokonetta enää kotona… Mutta iPadia ja kännykkää tulee kyllä räplättyä. Töistä tullessa kaivan kuitenkin nykyään esiin useammin kirjan kuin mobiililaitteen ja poistin jo ajat sitten puhelimesta Facebook-sovelluksen. Nämä auttaa rajaamaan ruutuaikaa yllättävän paljon. :)

    • Reply satuvw 01.12.2014 at 11.16

      Joo, meillä varmaan suurin työ on vanhempien ruutuajan rajoittamisessa :) Vaikka teen töitä koneella, silti jaksan jakaa koneella istumista kotonakin. Ei hyvä!!! :) Mutta kirjat ovat kyllä alkaneet maistumaan siis täälläkin, ja ”koneettomat” tai ainakin netittömät illat tekevät kyllä tosi hyvää!

  • Reply Amanda 29.11.2014 at 16.13

    Tässä ois itse kullakin opittavaa! Ihan ärsyttää välillä itseänikin, miten paljon eri ruutuja pitääkin päivässä tuijottaa. Tästäpä vähän ajatusta pesäeron tekemiseen ruutuaikaan…. Vaikka ensin taidan kyllä klikkailla tutustumaan noihin linkkaamiisi blogeihin. Krhm. :)

    • Reply satuvw 01.12.2014 at 11.17

      Ha ha… Kuulosta tutulta. Täälläkin pitää kyllä aina välillä ”ihan äkkiä” käydä kurkkaamassa jotain koneelta… :)

  • Reply Anita 29.11.2014 at 21.15

    Et toden totta ole ainoa! :) Miehen kanssa pohdittiin eilen, että voisi vähän miettiä uusia harrastuksia (tietokoneella istumisen sijaan) ja rajoittaa netin käyttöä myöhään illalla. Jälkimmäiseen mies ei kyllä ehkä suostu, se on enemmän myöhäisillan surffailija. Itsellä meinaa taas töiden jälkeen jäädä selailu päälle.

    Anita
    http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen

    • Reply Anita 29.11.2014 at 21.20

      Ps. Painoin liian aikaisin ”julkaise”-nappia. Tosi kiva lukea, että olet viihtynyt blogijuttujeni parissa. Myös täällä puolella on aina niin mukava käydä lueskelemassa ja rentoutumassa matkajuttujen parissa. Suosikkeja myös blogin kuvissa näkyvät upeat maisemat.

      • Reply satuvw 01.12.2014 at 11.21

        No ei tämä kyllä ihan täysin onnistu minunkaan miehelläni, hän yleensä tekee töitä ja opiskelee aamutunneille asti. Mutta ainakin kun muksut ovat hereillä ja kotona, niin koneet on kiinni. Siitä on hyvä lähteä… :)

  • Reply Paula aka sateenmuruja 01.12.2014 at 13.11

    Ainakin yksi lukija eksyi blogiini sinun vinkkauksen perusteella (kiitos siis siitä!), minulta olikin tämä postaus mennyt ohi, koska olen jättänyt läppärin nyt usein pois matkasta täällä Lontoon kaduilla: niin vapauttava tunne! :) Muistikirjaan on mukava taas raapustella vanhanaikaisesti, ja iltaisin yritän ennemmin tarttua kirjaan kuin koneeseen. Bloggauksen myötä kun alkoi tuntua siltä, että nettimaailma imi ajan kaikelta muulta kirjoittamiselta, joten yritän nyt itsekin löytää jonkinlaista tasapainoa. Tarkkaillaan tilannetta, puolin ja toisin, että kuinka tässä käy! Carpe iPad! Ei kun diem!

    • Reply satuvw 01.12.2014 at 15.26

      Ha ha, ainakin yksi, no on sekin enemmän kuin ei mitään!! :)

      Ah, voi kun pystyisin/voisin/uskaltaisin jättää läppärin joskus kotiin! Sellainen reissu pitää kyllä laittaa suunnitelmiin… Ja ihan samat fiilikset täällä, bloggaus ja kaikki se oheishömppä (toiselta nimeltään sosiaalinen media) varastaa salavihkaa kyllä kaiken ajan, nyt on ollut ihanaa kanssa vain tarttua iltaisin kirjaan! Ja juu, carpe iPad ehdottomasti! ;)

    Leave a Reply