On synkkää juu. Mies on reilun kuukauden työmatkalla. Lapset kitisevät väsyneinä tarhan jälkeen. Aurinko ei näyttäydy lainkaan harmaan sumuverhon takaa ennen kuin tulee taas pimeä, ja muutenkin tuntuu siltä että päivät ja koko elämä vain junnaavat paikallaan. Paikallaan neljän seinän sisällä, paikallaan Norjassa ja ihan vaan, no, paikallaan. Nyt on tainnut iskeä se välitila kun kesäisen fillariseikkailun synnyttämä hurmiotila on vihdoinkin haihtunut, mutta uudesta seikkailusta tai sen ajankohdasta ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia. Niinpä ajatus linnoittautumisesta kotiin takkatulen ääreen on erittäin houkutteleva ja varsin norjalaiseen tyyliin koselig eli kodikas, jos siihen takkaan vain saisi sen tulen. Koska meikäläiseltä tulenteko harvemmin onnistuu, meille jää vaihtoehdoksi suunnata ovesta ulos.
Ja uloshan me mennään, sillä nyt alkavat seikkailut, ainakin kerran viikossa!
Se mistä seikkailuista sitten on kyse voisi olla vaikka jotain uutta, uuden oppimista, uudessa paikassa käyntiä tai jotain uutta aktiviteettiä kuten tulenteon opettelua, ulkona tietenkin. Tai ehkäpä jotain vanhaa, vaikka lempivuoren valloittamista jälleen kerran. Tosin mitä realistisesti tähän seurueeseen tulee, se vuorenvalloitus varmaan menisi niin että kotiinpäin käännyttäisiin siinä vaiheessa kun parkkipaikka vielä häämöttäisi näköpiirissä. Ehkäpä seikkailu voisi olla myös matka, vaikka road-trip jonnekin vähän kauemmaksi.
Pääasia kuitenkin on se, että lähdemme ulos ja teemme jotain muuta kuin kävelemme lähikauppaan ja takaisin. Ja sitten kun mieheni on taas kotona, hän voi ottaa vetovastuun meidän huushollista, ja tänä talvena suunnitelmissa on ainakin kokeilla talvitelttailua, vaihtaa lumilauta suksiin, käydä useamman päivän mökiltä-mökille hiihtovaelluksella ja skinnailukin olisi kivaa jos aikaa vain on.
Tarkoituksena ei ole kuitenkaan ottaa tästä mitään stressiä, eli seikkailemme viikoittain vain ja jos siltä tuntuu. Ja myönnän jo nyt, tulen hieman juksaamaankin sillä varastossa on jo muutama seikkailu jaettavaksi tältä syksyltä, ja jos satun saamaan sen tulen takkaan seuraavana viikonloppuna, voi olla että me jäämmekin sisätiloihin syömään lettuja!
Kuka muu seikkailee tänä syksynä? Vai onko jossain jo talvi…?
Jumituksesta huolimatta viime aikoina monta kivaa projektia on vihdoin nähnyt päivänvalon. Vierailin englantilaisen seikkailijan Alastair Humphreysin, jonka olen täälläkin useaan otteeseen maininnut (mikroseikkailuiden isä, ja yksi National Geographicin vuoden 2012 seikkailijoista), sivuilla kertomassa äitiyden ja seikkailuiden yhdistämisestä, toimin viime viikon matkailulehti Mondon Instagram hostina ja Irlannin pyöräretkemme päätyi Norjan fillariyhdistyksen lehden etusivun jutuksi!! Eli ei pitäisi valittaa, hyvinhän tässä on pullat uunissa. Ja tuo alla oleva oman blogin Facebook-tykkäysnappikin toimii taas! Toivottavasti…
20 Comments
Kuulostaa hyvältä! Tässä kun jään myös itse taas kohta äitiyslomalle, niin mielenkiinnolla seuraan, jos vaikka tulisi uusia ideoita meidänkin arkeen.
Kiva kuulla Suvi, ja tsemppiä sinne odotuksen viime metreille! Tässähän tuli heti paineita, ollaanhan me tällaisia pieniä seikkailuita tehty ennenkin, mutta piti oikein virallistaa asia niin saa oman pyllynkin helpommin penkiltä ylös ja ulos kokeilemaan uusia juttua!! :)
Tästä on pakko innostua itsekin. Kotiin on niin helppo jäädä, kun ei ole edes noita metrisiä, ketkä haluavat ulkoilemaan :) Helsingillä olisi varmasti paljon annettavaa talvisinkin, kunhan vain lähtee ulos. 8 viikkoa ennen Aasiaa, tässähän ehtisi ainakin 8 seikkailua tehdä….
Ha ha, noi metristen ulkoilut tosin on helposti sellaisia että mennään tuohon pihalle istumaan lumihankeen :) Ei ihan hirveästi inspiroi itseäni! Ja Hesassa on varmasti kaikkea upeaa tekemistä ja näkemistä taannoisella visiitillä Tampereelle ainakin löytyi vaikka mitä uutta, vaikka sieltä olenkin kotoisin! Tosin se reissu lähinnä keskittyi kaupunkipyöräilyyn ja syömiseen :)
Upeita juttuja, ja kyllä sitä läheltäkin löytyy ihania paikkoja, kun vaan jaksaa lähteä liikkeelle. Ja kun sitä lähtee niin sitten jo miettii, että mitä edes kuvittelin jääväni sohvalle. :)
Tuo Alastairin juttu on aivan mieletön, hurjasti onnea siitä! <3 Samoin tietty kannestakin! <3
Kiitos suuresti Nella! Ja olet kyllä niin oikeassa, asui sitten ihan missä vain, läheltä löytyy paljon nähtävää :)
Kyllä pääkoppa selventyy ihan miten vain kunhan pääsee neljän seinän sisältä ulos! Voin vain kuvitella arkeen paluun yksin tuollaisen seikkailun jälkeen. Olen itsekin istunut koko marraskuun sisällä esseen kirjoittelu hommissa ja lisää vain pukkaa. Ikkunasta on saanut nähdä miten aurinko kauniisti paistaa mutta näppäimistö on vain käynyt. Onneksi nyt tulevaksi viikonlopuksi on suunnitteilla taas pitkästä aikaa pikkuinen roadtrip tai jopa patikkaretki. On heti niin paljon iloisempi mieli kun on jotain ihanaa pikkureissua mitä odottaa. :)
Ihan totta! Se on jännä miten pikkureissujenkin odotus auttaa jaksamaan läpi ne harmaammat tai kiireisemmät kaudet
Ihan just eilen kirjoittelin samaa aihetta sivuten ja linkkailinkin sun mikroseikkailuista blogiin. Kiitos jälleen huimasta inspiraatiosta! :) Meillä on ihan samoja seikkailusuunnitelmia toki vauvan ehdoilla. Ja ihan huippuja juttuja siellä muutenkin ilmassa ollut! Onnea :)
Oi, mun pitääkin käydä heti katsomassa!!! Ja vauvan kanssa pystyy kyllä tekemään paljon, kunhan pikkuinen on terve. Innolla odotan teidän uusien seikkailuiden seuraamista :)
Onhan sulla ollut sitten vaikka mitä kuvioita meneillään :)
Pienetkin reissut oman oven ulkopuolelle tekevät terää. Reissu voi suuntautua vaikka lähimetsään. Mutta aina ei tarvitse jaksaa, joskus saa nauttia kotonaolostakin ja kerätä voimia seuraavia kujeita varten. Ihanaa joulun odotusta sinne Norjaan!
Joo, onhan näitä projekteja, aina välillä :) Tai sitten vaan kaikki projektit tulevat ulos juuri samaan aikaan! Ja ihan totta, välillä on hyvä ottaa vaan rennosti kotona, ja siksipä ei ole tarkoitus stressata jos ulos ei ehdi pääse tekemään mitään sen suurempaa. Mutta toisaalta jos on tavoitteita, sitten tulee helpommin lähdettyä tekemäänkin jotain uutta kivaa :)
Tunnistan tunnelman, vaikkei minulla ole kitiseviä lapsia ja mieskin pysyy enimmäkseen kotona. Odotan mielenkiinnolla kertomuksia tulevista seikkailuista, jospa vaikka niistä saisi inspiraatiota itsellekin. Ja sohvaan pian kiinni kasvavalle miehelle. :)
Eih, mies pitää heti saada irti sohvasta!!! Saa nähdä minkälaisille seikkailuille me tässä vielä päädytään, paineet ainakin kasvoivat heti, kun päätin kirjoittaa asiasta ;)
Koitahan ottaa rennolla otteella, liika stressi se aina välillä painaa päälle :) On muuten ihana sana tuo koselig, kelpais kyllä moneen tilanteeseen!
Ha ha, kyllä, tarkoituksena olisi ottaa erittäin rennosti! Ja koselig on kyllä ykkönen, heti hyggeligin jälkeen. Molemmat erinomaisia melkein kaikkiin tarkoituksiin
Jee mikä idea! Mää seikkailen nyt joka viikonloppu jossain, kun tuntuu että noita kotimaan miniseikkailuja on ainakin jouluun asti. Ja sehän passaa, sillä ei kai täsä synkkyydessä muuten jaksais. Tsempit sinne! <3
Sulla on kyllä aikamoinen aikataulu, tsemppiä kanssa sinne synkkyyteen! Tänne tuli onneksi valkeus tässä viimeisen päivän, pari aikana! :)
Mulla on tämä syksy mennyt suunnilleen tällä vauhdilla, ja ihan parasta on ollut! Vuodenvaihteen jälkeen en enää mene lupaamaan, miten käy. Välillä on ihan hyvä jäädä kotiin viikonlopuksi, ja minut tuntien kävi miten kävi, niitä kotiviikonloppuja ei kovinkaan montaa tule. :)
No sulla on siellä aivan mielettömät maastot tutkia ja seikkailla, vaikka Norjassa olenkin, niin melkein kateeksi käy…..!! :)