Rakkaudesta Rotoruaan ja miksi sinne kannattaa mennä

Siellä sitten haisee mädäntyneille kananmunille, mieheni mainitsi. Ja niinhän siellä haisi. Välillä vähän vähemmän, mutta yleensä aika paljon enemmän.

Uusi-Seelanti on ollut unelmakohteeni jo kauan, mutta jos olisit kysynyt miksi, vastaus olisi ollut hyvinkin epämääräinen “se upea luonto ja ne joet ja…”. Yleistietoni minua kiehtovasta maasta oli itsellenikin yllättävän heikossa hapessa siinä vaiheessa kun lennot olivat vielä mietintäasteella, mutta siinä vaiheessa kun Emiratesin sähköposti lentolippuineen kolahtivat inboksiin, päätin että nyt minusta tulee ekspertti.

Lonelyplanetin avulla ei ihan heti asiantuntijaksi tulla, mutta kaksi kuukautta melkein paikallaan yhdessä kylässä auttaa jo paljon. Ei niin, että voisin vieläkään sanoa tietäväni kaiken, mutta ainakin tiedän aika paljon enemmän Rotoruan alueesta, esimerkiksi sen kuinka paljon jäi vielä näkemättä ja tekemättä, kuin tiesin ennen.

Tässä siis muutamia syitä siihen miksi Rotorua on aikas rakastettava paikka, ja miksi sinunkin kannattaisi sinne mennä, jos Uusi-Seelanti on suunnitelmissa!

1. Siellä kiehuu. Ei pelkästään vesi, vaan myös muta. Jos vahva rikin haju ei häiritse, mutaan tuijottelu on hyvinkin hypnoottista hommaa. Tämä “Mud Pool” löytyy noin 30 kilometriä Rotoruasta etelään ja paikalle ei ole pääsymaksua. Rotoruastakin näitä kiehuvia mutalätäköitä voi kuitenkin löytää, esimerkiksi keskustan yleisestä Kuirau Puistosta josta tämän postauksen ihan ensimmäinen kuvakin on.

2. Vesi on siellä huumaavan kuumaa. On se niin väärin kun muutenkin kuumasta paikasta löytyy näitä huumaavan kuumia lähteitä, täällä Pohjolassa varsinkin talvella näihin olisi varmasti hiihtoreissun jälkeen tunkua! Lähteitä on moneen lähtöön metsän keskeltä löytyvistä ilmaisista pikkuparatiiseista erilaisiin ja tasoisiin SPA-virityksiin. Tämän kuvan Kerosene Creek löytyy myöskin Rotoruan eteläpuolelta ja pääsymaksua tuonne metsän keskelle ei ole.

3. Siellä on Redwoods eli punainen metsä. Redwoods kulkee myöskin nimellä Whakarewarewa metsä, mutta arvatenkin tuo ensimmäinen on yleisemmin käytössä. Redwoodsista löytyy kaikille vähän kaikkea; pieniä polkuja, pitkiä vaellusreittejä, perheille ja lastenrattaille soveltuvia kävelyreittejä ja aivan mieletön määrä upeita maastofillarointipolkuja, kaiken tasoisille. Nyt alan ymmärtämään miksi mieheni on valittanut täällä Norjassa “kunnon fillaripolkujen puutteesta”, hän olikin jo kokenut Redwoodsin aikaisemminkin. Enää en vastaa hänen valituksiin kommentilla ”metsäthän ovat täällä polkuja pullollaan”, vaan kaipailen yhtä kovasti takaisin Redwoodsiin kuin hänkin.

4. Se on maoreiden pääkaupunki. Tai jos ei nyt virallinen pääkaupunki, kuitenkin maori-aktiviteettien keskittymä ja erinomainen paikka oppia lisää tämän nuoren valtion historiasta. Monista maori-turistikohteista huolimatta me kävimme vain yhdessä, ja Te Puia oli kyllä hintansa arvoinen paikka. Tosin yksi perheemme jäsenistä oli enemmän kiinnostunut maitopullostaan kuin kulttuuriesityksestä.

5. Sieltä on Hobbitoniin vain tunnin ajomatka. Nyt seikkaillaan jo hieman kauempana, mutta Rotoruasta on helppo lähteä käymään Hobbitonissa vaikka Taru Sormen Herrasta tai hobitit eivät kiinnostaisikaan. Täytyy tunnustaa että kyseiset kirjat ja/tai leffat eivät minulle kolahtaneet (leffateatterissa lähinnä torkuin kun minut sinne vietiin mukana), mutta Hobbiton kolahti. Kahden tunnin kierros on erinomaisesti järjestetty ja turistien määrästä huolimatta Hobbitonissa on hyvä fiilis. Kahvilassakin on ihan järkevät hinnat, eikä niitä ole hilattu turistien takia kattoon. Suosittelen, varsinkin jos mukana ovat perheen omat hobitit, niin kuin meillä niitä oli yksi.

6. Se on keskeisellä paikalla. Rotoruaan tulevat kaikki, ja jos juutut sinne hetkeksi, on hyvin todennäköistä että saat vierailijoita niin halutessasi. Rotorua on siten erinomainen paikka myös bloggaritreffeille ja meitä moikkaamassa kävivät Salamatkustaja Satu perheineen (kuvassa Sadut ja muksut), Young Adventuress-blogin Liz, ja Syd Nomadically Inclined-blogista. Ja onhan Rotoruaan helppo myös tulla, vaikka Aucklandista.

7. Läheisyydestä löytyy vaikka mitä. Uimarantoja, surffirantoja, vesiputouksia, kiiviviljelmiä, viinitarhoja… Ja arvatenkin reissusta on vielä monta tarinaa kertomatta!

8. Se ei ole kaukana Okere Fallsista. Sen verran vein sinua harhaan että ei me ihan Rotoruan keskustassa asuttukaan, vaan parisenkymmentä kilometriä Rotoruasta pohjoiseen pienessä Okere Fallsin kylässä Rotoiti-järven rannalla. Okere Fallisin kartalle laittavat The Store, kylän rotorualaisittainkin palkittu kauppa olutpuutarhoineen, ja Kaituna-joki. Jos et itse melo, Kaitunan lämpöisiin vesiin (ja vesiputoukseen!) kannattaa tutustua kumilautan kyydistä.

Se mitä Rotorua ei ole on kaunis, kotoisa tai hyvänhajuinen. Mutta Rotorualla on jännä vaikutus saada ainakin minut miettimään minkähänlaista täällä olisi asua…

Ihan heti, tai ehkä ei koskaan me ei olla Norjasta lähdössä kuitenkaan mihinkään, mutta mielelläni palaisin takaisin Rotoruaan ja lomailisin jälleen kerran ihanan hitaasti ja hötkyilemättä.

Lonely Planetista puheen ollen ostin Uuden-Seelannin pohjoisen saaren oppaaksi kirjan kindle-version, virhe mitä ei tarvitse toistaa, jatkossa oppaat tilataan kotiin kahden kannen välissä. Erinomaisen viihdyttäväksi ja hyödylliseksi opaskirjaksi sen sijaan osoittautui Scott Cookin “NZ Frenzy, The North Island’s Most Comprehensive Outdoors Guidebook” – siitä lisätietoja löytyy täältä.