Blogaamista alkaa olla alla kohta viisi vuotta ja en ole vielä kertaakaan puhunut pakkaamisesta. En kirjoittaisi siitä varmaan vielä nytkään, ellei mieheni olisi tokaissut että sinun pitäisi varmaan kirjoittaa lapsiperheen pakkaamisesta.
Vastustelin hieman, sillä eihän meillä, tai minulla, jonka harteille muksujen kamojen kassiin laitto yleensä jää, ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa pakkaamiselle. Ei ole Excel-listoja, emme matkusta kevyesti kuten Kaukokaipuun Nella tai ole pistäneet uusiksi matkakasseja perheen koon kasvettua niin että ne palvelisivat meitä jotenkin paremmin (lapsiperheen matkakasseja testataan muuten parhaillaan Salamatkustaja-blogissa).
No siksi juuri, intti tuo isompi meistä, joten ei auttanut kuin pistää toimeksi, ja tämän Instagram Travel Thursdayn kunniaksi siis sananen pakkaamisesta, ja varsinkin lapsiperheiden sellaisesta.
Tältä näytimme lähtökuopissa kohti Uutta-Seelantia Gatwickin lentokentän lentokenttähotellissa reilu viikko sitten. Minä ja perheen pienimmät olimme lentäneet edellisenä iltana Suomesta Lontooseen, ja treffasimme Devonista saapuneen mieheni hotellissa. Kassit purettiin. Kajakit täytettiin, ja menoksi. I love traveling light, it just never happens, kulki Instagramin puolella teksti kuvan mukana ja näin se juuri on. Olisi kiva matkustaa kevyesti, mutta kun ei.
Pakkaamisen lattiametodi (ja sananen olohuoneen pöydästä)
Vuosien saatossa parhaaksi pakkaamismetodiksi on muodostunut yhdistelmä lattiaa ja olohuoneen pöytä. Lattialle päätyvät kaikki ruumaan menevään kassiin majoittuvat tavarat, ja olkkarin pöytä kansoittuu käsimatkatavaroista.
Tavarat kasataan teemoittain. Alusvaateet ja sukat. Urheiluvaatteet. Paidat. Housut. Pakkaamisessa ei kuunnella kuluneita lausahduksia kuten “pakkaa ensin ja puolita sitten matkatavarat”, vaan mietitään maalaisjärkeä käyttäen mitä sinne reissuun oikeasti tarvitaan ja voiko samaa juttua käyttää useampaankin tarkoitukseen. Käykö melontapusakan alle tuleva kerrospaita myös juoksulenkille? Sopivatko juoksulenkkarit myös päiväkäyttöön? Toimiiko farkkuhame tarvittaessa myös fiinimmän asun osana? Tarvitseeko sandaaleita ihan oikeasti olla kahdet (kyllä)?
Tämä metodi toimii vain jos lähistöllä ei ole parivuotiasta muksua. Koska passithan ovat kivoja värityskirjoja ja velipoika ei tarvitse matkalle vaippoja.
Mitä muksujen tulo on tuonut kasseihin lisää?
Ei paljon mitään. Ainakaan periaatteessa.
Lasten vaatteet pakataan samaa lattiametodia käyttäen ja eiväthän nuo vaahtosammuttimen kokoisen menijän vaatteet vie tilaa lainkaan. Leluja mukaan lähtee vain muutama; minillä kaksi unilelua, värikynät penaalissa, yksi kirja ja värityskirja. Pieni mies ei tarvitse kuin purulelun ja bonuksena mukana on Uudessa-Seelannissa pieni rahiseva kankainen kirja. Vaippoja kassiin pakataan sen verran että matkakohteessa ei tarvitse heti paniikissa etsiä vaippakauppaa. Pienen miehen kantoliina on aivan tuosta vauvakaudesta muuttunut Manducan kantorepuksi, ja minille mukaan otetaan kantorinkka jos sitä ei ole vuokrattavissa tai lainattavissa kohteessa.
Uutuutena meillä on mukana lääkepussukka mistä löytyvät parasetamolit, maitohappobakteerit, lääkerasvat ja aurinkorasva. Ennen lasten tuloa tämä puoli unohtui aina melkein täysin, mutta eksoottisemmissa kohteissa kuten Nepalissa antibiootit ja morfiinit sai nyt itsekin haettua ilman mitään reseptejä apteekin hyllyltä.
Se osio minkä koen itse haastavimpana ovat käsimatkatavarat. Omiin vakiovarusteisiini kuuluu aivan liian iso kannettava ja painava järkkärikamera objekteineen. Nykyään kirjat onneksi kulkevat Kindlen muodossa joten se hieman keventää pakaasia. Koska meillä pienen miehen ruokinta on pitkälti pullosta, valmiit maidonkorvikkeet, jauhot ja puhtaat pullot on roudattava mukana, sillä tässä osiossa en ota mitään riskejä siitä että periltä ei jauheita heti saa, tai matkalaukku hukkuu matkalla. Lisäksi matkalle lähtevät minin eväät hedelmistä voileipiin, naksuihin ja rusinoihin, ja jos neidillä iskee kitinäkohtaus, ruualla hänet saa kätevästi hiljennettyä.
Käsipakaasin koko on siis paisunut niin että mukana on reppuni lisäksi pussukka tai kaksi, ja koska matkustan usein lasten kanssa yksin, nämä kaikki kassit ja väsähdyksen iskettyä kaksi muksua, löytyvät komeasti (ja ikävä kyllä) käsivarsiltani.
Onneksi pienenä helpotuksena ongelmaan on tullut Trunki, lasten matkalaukku mitä lapsi voi itse vetää ja minkä päällä muksua voi vetää, ja josta on tullut minin suosikki ja vanhempien pelastus. Yhdistelmä “minä ite” kautta ja äidin oveluutta – Trunkista löytyvät nyt nimittäin kaikki muksujen pullot, purtavat, vaipat ja vaihtovaatteet, mini vetelee tyytyväisenä laukkuaan kun minä saan huoahtaa helpotuksesta. Jos neidin vauhti meinaa hiipua, kysymyksellä ”auttaako äiti?” saa miniin taas kummasti vauhtia. “Ei. Minä ite!”
Miten teillä pakataan kassit, oli mukana sitten lapsia tai ei?
Ja teille joita lapsiperheen matkustus kiinnostaa enemmänkin, kurkatkaapa uudehko Lapsiperheen matkat– blogi!
********************
Mikä on Instagram? Ilmainen älypuhelimilla toimiva kuvienjakopalvelu ja sosiaalinen verkosto. Instagramissa siis jaetaan kuvia ja kommentoidaan ja tykkäillään muiden kuvista.
Lähde mukaan! Kirjoita oma postaus aiheesta ”Instagram ja matkailu”, muista mainita ja linkittää ainakin yksi meistä järjestäjistä ja lisää linkki postaukseesi tuohon alla olevaan Linky-linkkien kokoilijaan. Aikaa sinulla on keskiviikkoon asti, ja torstaina lähtee taas uusi kierros käyntiin. Jos sinulla ei ole omaa blogia mutta olet Instagramissa, voit lisätä kuviisi #IGTravelThursday tunnisteen ja näin olla mukana jakamassa kuvallisia matkamuistojasi.
Ohjeet blogaajille löydät täältä, tilaa myös IG Travel Thursday – uutiskirje joka kolahtaa postilaatikkoosi aina keskiviikkoisin.
28 Comments
Huh, oot sinä aika supernainen kun tuollaisen tavara- ja muksumäärän kanssa voit reissata ilman toista aikuista, ei voi muuta ku nostaa hattua (ja tarkastella lähemmin sun habaa ku seuraavan kerran kohdataan). :)
Ha ha, täytyy sanoa että olo ei ole kovin supernaismainen kun hikipäässä painan ympäri lentokenttää! Hieman käy kateeksi leidejä joilla on yksi kevyt käsilaukku tyylikkäästi olkapäällä :) Ja habasta puheen ollen se oli ainoa osa kroppaa joka ei kärsinyt pienen herran raskauden loppupuolella kun liikunta jäi vähiin, tuo muksujen roudaus on ihan hyvää liikuntaa!
Voi että mä ihailen sun jaksamista! Mä oon kyllä nykyään aika hyvä lähtemään pienellä määrällä, mutta paluussa on aina haasteensa. Mitenköhän sitä aina matkan aikana kerryttää kamamäärää ihan huomaamattaan? Tänään lähden ite repun ja lautabägin voimin reissuun. Lautabägissä kuten kajakissakin on hyvää se, että sisään mahtuu kaikkea muutakin tarpeellista, kuten vaikka laskukengät ja laskuvaatteet. :)
Ihan paras muuten toi Minin ”Ei. Minä ite”. Lasten kanssa pitää todella osata olla ovela!
Kyllä! Lautabägiäkin on reissuilla tullut täytettyä vaikka millä. Siinä on tosin se hyvä puoli että sinne ei saa tungettua kamaa niin paljon että kilorajat tulisivat (pitkillä lennoilla) vastaan. Me ollaan jättämässä kajakit tänne, mutta nyt puhutaan fillareiden tai surffilautojen kotiuttamisesta kajakkien sijaan… Hullun hommaa, sanon minä! :)
Ja aikamoinen diplomaatti tässä on itsestä kehkeytynyt tuon muksun kanssa, vaikka mitä kiertokanavia joutuu käyttämään. Onneksi ne keinot ovat välillä kovinkin yksinkertaisia.
Vaikka meillä ei lapsia olekaan niin oli kyllä kivaa lukea miten lasten kanssa olette homman hoitaneet. Olen jonkinlainen pakkaamis-fani ja pyrin aina johonkin ihmeelliseen täydellisyyteen omien matkatavaroideni kanssa :D. Eli teen listoja, punnitsen ja pohdiskelen. Tuo “pakkaa ensin ja puolita sitten matkatavarat” on kyllä kulunut ja omasta mielestäni ollut aina täysin turha neuvo! Jos olisin toiminut tuon ohjeen mukaan, olisin lähtenyt aina liian vähillä kamoilla matkaan. Maalaisjärkeä peliin ja juuri tuollaisia kysymyksiä kysymään itseltä, niin sillä selviää :)
Mun olisi varmaan pitänyt lisätä postaukseen että itse inhoan pakkaamista. Aikaisemmin se vielä meni, mutta nyt kun saa omat kamat kasaan niin sitten pitää vielä miettiä mitä pienille mukaan. Mutta kyllä pakkaaminen vielä kassien purkamisen kotiin tullessa voittaa…. :)
Mä yritän pakata aina niin kevyesti kuin mahdollista, koska lähes jokaviikkoinen junareissaaminen on opettanut sen, että painavaa kassia ei oo kiva raahata mukana :D Mikäli matkustaa aurinkoon, niin pakkaaminen on suhteellisen helppoa, mutta kylmempiin maihin matkustaessa on pakko huolehtia siitä, että lämmintä vaatetta varmasti mukana tarpeeksi, eikä pärjääkään enää niin vähillä kantamuksilla.
Jos viikottain reissaa niin siinä varmasti alkaa olla pakkausrutiinit kunnossa! Tänne tullessa vaikeinta pakkaamisessa oli se, että lensimme ensin Suomeen pariksi viikoksi, ja sitten vasta Uuteen-Seelantiin. Eli Suomeen tullessa matkalle tarvitsi mukaan talvikamat, joille täällä ei ole mitään käyttöä. Onneksi ne sai jätettyä isovanhempien huomaan :)
Vaatii taitoa, sulla sitä riittää! :) Mahtavia tuollaiset ratkaisut kuten kajakit ja lasten matkalaukut.
Lasten matkalaukut varsinkin, kajakit on muuten aika kömpelöitä roudata mukana! :)
Huippua!!
:)
Kiitos Satu postauksesta ja linkityksestä meidän blogiin:) Todellinen pakkausrupeama on meillä taas takana ja istumme parhaillaan kahden äidin ja viiden lapsen kanssa Helsini-Vantaalla matkalla Dubaihin:)
Eipä kestä, innolla odotan teidän reissutarinoita VIIDEN muksun kanssa. Huh heijaa… :)
Erittäin mielenkiintoinen postaus vaikkei minulla lapsia olekaan. Isot pisteet ja kunnioitus sulle noiden kajakkien, lasten sekä matkatavaroiden kanssa selviytymisestä! :D
Onneksi mies oli matkassa siinä vaiheessa kun kajakitkin, muuten olisi voinut tulla tästä reissusta aikamoinen rupeama! :)
Me yritetään pakata mukaan mahdollisimman vähän, sillä erityisesti Jenkkeihin suuntautuvilla reissuilla tulee ostettua vaatteita ym, mille pitää olla tilaa laukussa (onneksi niitä vaatteita voi usein käyttää jo reissussa). Viimeksi minulla oli juuri sopiva määrä vaatteita, mutta olisi pitänyt vahtia miehen pakkaamista vieläkin tarkemmin, sillä laukusta löytyi loppureissusta useampikin käyttämätön vaate! :)
No tuo on kyllä totta että jos matkustaa kohteeseen missä tietää shoppailevansa, tavaramäärää voi entuudestaan pudottaa. Itse pakkasin tälle reissulle vähän liian vähän pitkähihaista vaatetta, aamut ja illat ovat yllättävän kylmiä!
Mini on huippu! Ja hieno postaus, tosi mielenkiintoinen. Ja kiitos vielä linkkauksestakin <3 Tosi isot propsit kajakeista, aikamoinen suoritus!
:) Kajakkeja me ollaan totuttu roudaamaan jo iät ja ajat, mutta muksut siinä yhtälössä oli ihan mielenkiintoinen lisä. Mutta kyllä määkin vielä joskus reissaan sun oppien mukaan! :)
Huh! Aikamoista pakkailua, mutta hyvin olet järjestänyt. Minulla oli sama 15v sitten kun lähdin kahden pienen tytön kanssa Saksaan. Hyvin se meni kun suunnitteli ensin kaiken tarkkaan.
Kiva kun piipahdit blogissani muuten, sinullakin näyttää olevan mielenkiintoinen blogi.
Onko nuo linkitysjutut tarkoitettu lähinnä Instagrameille vai myös blogeille? (en ole vielä älypuhelimen omistaja -jos koskaan) :D
Me ollaan reissattu aika paljon näiden kahden pienen kanssa, joten tuo pakkausruutini menee jo aika heittämällä, vaikka en siitä niin kovin nautakaan… :)
Tämä linkkijuttu on nyt vainInstagram & matkailuaiheisille blogijutuillle. Instagram Travel Thursday kamppis on ollut käynnissä kesästä asti, siitä lisää täällä: https://www.rantapallo.fi/destinationunknown/instagram-travel-thursday/
Itse hommasin älypuhelimen aikoinaan vain sen takia että pääsisin Instagramiin, ja olen kyllä koukussa ;)
Noi Trunkit on niin hauskoja! Salaa haluaisin itse samanlaisen! :P
Ha ha, onneksi meidän minillä on, ei tarvitse hankkia omaa minulle :)
Hienosti jaksat kahden pienen kanssa reissata. Mulla meinaa välillä mennä yhdenkin kanssa hermot. Mutta kun matkakärpänen on tarpeeksi kovaa purrut, niin mitäpä sitä ei reissun eteen tekisi ;) Reissuun lähtiessä on tullut vauvalle pakattua noin kolme kertaa enemmän vaatetta kuin loppujen lopuksi tarvitaan. Pakkausmenetelmänä kaapista sängylle ja siitä laukkuun. Omat vaatteet koitan pitää minimissä ja suunnittelen niistä monikäyttöisiä asukokonaisuuksia. Hyviä vinkkejä tuo Trunki ja blogit. Matkustavien perheiden blogeja ei ole liikaa.
Meillä matkustaminen on tavallaan elämäntyyli kun sekä minä ja mieheni reissaamme työksemme, ja välillä on reissattava jo ihan siksi että saamme perheen kokoon. Siinä nuo muksut sitten tulevat mukana reissuilla ihan automaattisesti… :)
Itse pakkasin aluksi kanssa lapsille aivan liikaa, mutta nyt siihen on jo oppinut. Ja tietty vaatteiden määrään vaikuttaa myös se, pääseekö niitä pesemään paikan päällä. Me lähdettiin tänne niinkin kevyesti että minille piti ostaa jo pari fleeceä ja molemmille kunnon pitkälahkeiset- ja hiaiset uikkarit.
Kuulostaa tutulta tää pakkaustouhu. Mä onnistun vielä pakkaamaan koko nelihenkisen lössin vaatteet suhteellisen pieneen tilaan (esim. äskeisellä Ruotsin-reissulla kahteen pieneen lentokonelaukkuun), mutta mukuloiden kans tulee aina hirveät matsin leluista. Esikoinen (10 v) oli viimeisimmällekin reissulle roudaamassa ihan pokkana barbin vaatekaappia, ponitallia ja tsiljoonaa miniatyyriheppaa.
Meillä onneksi muksut eivät vielä vaadi leluja reissuun mukaan, kovin on tuo minikin sopeutuvainen laina leluihin tai niiden puutteeseen. iPad kulkee meillä mukana ”varmuuden vuoksi”, mutta sitäkään ei olla vielä koko reissulla otettu esiin lainkaan!