Neljä päivää siinä meni ja aikaerosta johtuva uupumus alkaa olla muisto vain. Nyt pystyn olemaan hereillä iltakuuden sijasta jopa yhdeksään, jos niin päätän, ja fiilis on kuin pikkumuksulla jonka nukkumaanmenoaikaa on juuri siirretty myöhempään. Eli aikas hieno.
Heinäkuusta lähtien torstait ovat täällä blogissa pyörineet aiheiden Instagram ja matkailu ympärillä (lähde sinäkin mukaan, meitä on jo monta!). Tässä vaiheessa reissua Instagramista löytyy vain muutama hassu kuva ja halusin melkein ohittaa Uuden-Seelannin tässä vaiheessa. Olemmehan olleet täällä vasta niin vähän aikaa. Samalla kaikki muu tuntuu kuitenkin niin kovin kaukaiselta, ihan konkreettisesti, siitä tuo pitkä matka tänne piti huolen. Joten tänään, tässä ja nyt, hieman vastahakoinen katsaus Uuteen-Seelantiin Instagram-kuvieni kera.
Eli. Täällä sitä ollaan. Kaikki ei lähtenyt käyntiin ihan niin kuin Strömsössä (siitä lisää ensi viikolla). Saatoin jopa mainita ensimmäisen päivän aikana jotain suoraan kotiin palaamisesta. Ja nyt mutisen sitä sun tätä tänne jäämisestä vähän pidemmäksi aikaa. Tai jopa muuttamisesta. Tai ainakin takaisin paluusta ensi vuonna. Tai ehkä elämän järjestämisestä niin että voisimme asua täällä ainakin osan vuodesta. Näin nopeasti ja järkiperäisesti täällä taas tehdään päätöksiä.
Mutta tässä vaiheessa katsotaanpa tuon sekalaisen Instagram kuvakokoelman voimin mikä täällä on sitten niin hyvää.
Bay of Plenty. Runsauden lahti. Jos paikalla on jo näin antelias nimi, miten se ei voisi olla hyvä? En tiedä mistä ja miten meidän mini on oppinut sanan uimaranta, mutta se kuuluu takapenkiltä aina tasaisin väliajoin. Eli ei muuta kuin rannalle.
Mädäntyneiden kananmunien tuoksu ei välttämättä kuulosta kovinkaan kutsuvalta, mutta on kiehtovaa seurata ihan konkreettisesti mitä aivan jalkojen juurella, ja alla tapahtuu. Rotoruan keskustan yleisessä (ja ilmaisessa) puistossa kiehuu muta, ja kuumavesilammet höyryävät. Tarkemmin mietittynä se että kaikki tämä vulkaaninen ja “geothermal” (suomeksi??) aktiviteetti tapahtuu allamme on hieman hälyttävää. Eli siirrytäänpä sujuvasti seuraavaan kuvaan.
Gatwickin lentokentällä heräsi jo epäilys siitä oliko kajakkien mukana raahaamisessa maapallon toiselle puolelle mitään järkeä, kun pakkasimme lähtöselvityksessä uudelleen täyteen ahdettuja kajakkeja niin että niiden paino ei ylittäisi 32 kiloa. Mutta nyt, Kaitunan lämpöisissä vesissä ei voi muuta sanoa kuin että tämän parempaa suunnitelmaa ei voisi ollut ollakaan! Melonta lyhythihaisessa melontapusakassa on juhlaa jo itsessään.
The Redwoods, jotka tunnetaan myös nimellä Whakarewarewa Forest ei ole yhtään hullumpi paikka aloittaa päivää aamukävelyllä. Tai fillarilenkillä. Tai aamujuoksulla. Polkuja löytyy niin rattaiden kanssa kulkeville lapsiperheille suunnatuista kävelyteistä kunnon vaelluksiin, ja metsämaisemat eivät voisi tämän upeampia olla.
Eli näin Uudesta-Seelannista muutamien päivien kokemuksella, neljä kuvaa ja neljä syytä myöhemmin en ehkä ole yhtään sen lähempänä sen selvittämistä miksi täällä on ollut niin kotoisaa melkein heti saapumisestamme lähtien, mutta eiköhän asioiden ytimeen päästä vielä tässä tulevien viikkojen aikana. Nettiyhteydet ovat niin hitaat että välillä edes sähköpostien lataaminen ei onnistu, mutta yritän kuitenkin käydä Facebookin puolella lisäilemässä “oikealla” kameralla otettuja kuvia päivittäin. Nähdään siis siellä, ja blogin parissa taas alkuviikosta!
Haere rā, näkemiin!
********************
Mikä on Instagram? Ilmainen älypuhelimilla toimiva kuvienjakopalvelu ja sosiaalinen verkosto. Instagramissa siis jaetaan kuvia ja kommentoidaan ja tykkäillään muiden kuvista.
Lähde mukaan! Kirjoita oma postaus aiheesta ”Instagram ja matkailu”, muista mainita ja linkittää ainakin yksi meistä järjestäjistä ja lisää linkki postaukseesi tuohon alla olevaan Linky-linkkien kokoilijaan. Aikaa sinulla on keskiviikkoon asti, ja torstaina lähtee taas uusi kierros käyntiin. Jos sinulla ei ole omaa blogia mutta olet Instagramissa, voit lisätä kuviisi #IGTravelThursday tunnisteen ja näin olla mukana jakamassa kuvallisia matkamuistojasi.
Ohjeet blogaajille löydät täältä, tilaa myös IG Travel Thursday – uutiskirje joka kolahtaa postilaatikkoosi aina keskiviikkoisin.
46 Comments
Eikä! Miten upeaa :D Kantsi kyllä ottaa kajakit messiin ja ties mitä mahtavaa vielä eessäpäin…
No kyllä! Nyt ei harmita yhtään vaikka lentokentällä vähän hikoiluttikin… :)
Ihania kuvia! Tahtoo niin tuonne takaisin…
Niinpä, pelkään jo valmiiksi lähtöä. Tänne on päästävä uudestaan, vaikka vielä ei olla edes lähdetty!
Upeita kuvia! Ihanaa seurailla teidän matkaa, tuonne päin kun itsekin vielä joskus on lähdettävä!
Kiitos Teea, on tämä kyllä upea paikka!
Komppaan edellisiä. Ihan mahtavia maisemia. Voisin itekin palata kajakin kyytiin pitkästä aikaa jos noihin maisemiin pääsis… ja tuonne mä oon aina kyllä halunnu!
Suosittelen ehdottomasti kajakin kyytiin palaamista, vaikka ihan vain kotimaan maisemissa ;)
Mitä apua, raahasitte kajakit mukana! Aika hurjia olette, lapset JA kajakit matkaan ja maailman toiselle puolen..Hatunnoston arvoinein asia! :D Ihania kuvia jo, täälläkin innolla odotetaan lisää ja Uusi Seelanti on omallakin matkalistalla ja ehkä asuinpaikkalistalla..Täällä Kanadassa WH viisumin Uuteen Seelantiin saa aina 35 vuotiaaksi asti, joten jos Suomen WH:ssa tulee aikaraja vastaan niin on varasuunnitelma :D
Ha ha, kyllä se oli aikamoinen karavaani mutta loppujen lopuksi helposti nuo kajakit matkassa menevät (muksut myös), kunhan ovat oikean painiosia. Ja voih, tuo working holiday visa on kohdaltani jo ilmeisesti mennyt kun lasissa on 35!
Voi ihana :) Ei voi taas olla tämän myötä miettimättä, että miksikäs ihmeessä sitä itse täällä Suomessa junnaa. Jos tosiaan elämä olisi mahdollista järjestää 50/50, niin mikäs siinä! Älä inspiroi mua enää enempää :D
No, juuri tällä hetkellä tuo 50/50 on haave vain, mutta eihän sitä koskaan tiedä… Ja onhan Suomessakin ihana ihana junnata. Aina välillä…. :)
Hei ei me tarvita kuin yhteinen kämppä ja yhteinen duuni! Työnantajan pitäis vaan hyväksyä se, että naama vaihtuu 6kk välein. Siinä meille molemmille 50/50 :D
Sinähän sen sanoit!!! Mistäs aloitetaan 50/50 projektin etsiminen…? :)
Upeaaaaaa-aaa-aa! Uusi-Seelanti on kyllä niin sellainen paikka jossa on vielä pakko päästä käymään! Se ei auta yhtään, että taloudesta löytyy kaksi LOTR-fania…! \o/
LOTR-faneille täältä löytyy vaikka mitä, Hobbiton on itse asiassa ihan tuossa ”kulman takana”. Täytyy tunnustaa että itselleni LOTR ei kolahtanut, mutta Hobbitonissa on käytävä joka tapauksessa! :)
Ihania kuvia Satu! Enkä malta odottaa lisää uutisia sieltä, noista sun tuntemuksista puhumattakaan. :)
Kiitos Nella!! Ja lisää on tulossa, toivottavasti ei liioissa määrin…
Mie kyllä luulen että olis kellä tahansa sekavat fiilikset ihan täysin päinvastaisen päivärytmin pakko-omaksumisesta ja puolentoista vuorokauden lentämisen jälkeen. Mulla ainaki! Meilläkin on kotona nyt kanoottifiilis. Joka päivä, puheissa ja mielessä mistä sen parhaan saisi kesäksi. Me ei kyllä ihan heti niitä lähdettäisi Pohjoismaita kauemmas kuskaamaan :) Mutta onneksi täältä saa ideoita sellaistenkin päähänpistojen varalle jo vaikka heti :p
Ihan totta, saa nähdä ovatko nämä puheet tänne muuttamisesta tai paluusta takaisin ensi vuonna, vaikka reissu ei ole vielä edes ohitse, ihan vain tuon aikaerosekavuuden aiheuttamaa! Ja hei, jos keksitte kuskata kajakit Norjaan niin sitten ehdottomasti ilmoitatte minulle!!! :)
On muuten kumma miten huonoon nettiyhteyteen hermostuu. Sitä on Suomessa tottunut liian hyvään ja nyt(kin) reissussa ollessani paloi heti hihat, jos pariin päivään ei päässyt nettiin :D Kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä.
Täällä on nyt kyllä NIIN huonot yhteydet että niihin ei edes hermostu. Ei vaan voi. Skypet saadaan tällä reissulla unohtaa ja blogin kommentointi onnistuu parhaiten aamulla klo 06:00. Puhelin näkee verkon lähinnä vain yöaikaan, eli silloin käyn Instagramissa samalla kun syötän vauvaa :)
Ihanaa! Pohdin ennen tämän lukemista, olisiko 10 vuotta kestänyt paluukuumeeni Uuteen-Seelantiin vihdoin hellittynyt. Eip, ei ole! :D
Voi ei… Uuden-Seelannin kuume näyttäisi siis olevan pysyvää laatua! :)
Upeeta upeeta upeeta! Millan tavoin pitää kyllä vähän toivoa; älä inspiroi enempää… :)
Ei muuta kuin ostamaan lentolippuja, meillä olisi tuossa ekstra makuuhuone!
En kestä miten upealta siellä näyttää! Maitojunasta puhuminen on mun mielestä aina vähän riski reissaajaporukoissa, joten valtava peukku siitä. Hyvä juttu myös, että tilanteiden pakosta jouduit pääsemään sen yli. :) Ja ihana mini, pitäähän sitä opetella reissusanasto! :D
Ha ha, maitojuna kutsuu kyllä aina välillä mutta tällä reissulla sitä fiilistä kesti noin 20h. Nyt en haluaisi lähteä täältä pois. Huoh. Ja minillä alkaa tosiaan sanasto olla hallussa. Uimaranta. Kajakki. Leikkipuisto. Ruokaa! ;)
Upeaa lomaa teille siellä yhdessä minunkin suosikkimaista :) Ja geothermal = geoterminen?
Kiitos Miltsu! Ja näinhän se, geoterminen toimii ainakin minulle :)
Ai että, kyllä vaan kiinnostus kasvaa kohdetta kohtaan (kenties meillä ihan pienenpieni suunnitelmia ensi joulusta ;)). Vastoinkäymisiä on aina välillä, mutta kyllä se siitä rauhoittuu (mun suomi ei toimi tänään ja meinasin postata tämänä versiolla ”rehoittaa” ihan pätevästi!) :)
Oi! Suosittelen! Meillä kanssa ihan pienenpieniä suunnitelmia ensi vuodelle. Ja hah, näinhän se on, vastoinkäymiset tulevat ja menevät, mutta tilanne aina rauhoittuu ja rehoittuu, päivästä riippuen ;)
MIelettömän upeat kuvat:)
Kiitos Jael! Paikkakin on mieletön :)
Mun on nyt vielä yön pikkutunteina kirjoitettava sulle, kun niin tykkään lukea blogiasi. Se on yksinkertaisesti niin aito – hienoja kuvia unohtamatta. Tykkään! :)
Miia, KIITOS!!! Tämä kommentti kyllä lämmitti mieltä täällä näin heti aamusta Uudessa-Seelannissa ja pisti hymyn huulille!
Uu-la-laa, miten hienolta näyttää!! Vauvauvau.
Eikös!! Ehkä teidänkin kannattaisi skipata koko eteläsaari ja suunnata suoraan tänne ;)
Huh, innolla kyllä ootan seuraavia postauksia! :)
:) Kirjoitettavaa kyllä riittää, mistä aloittaa on se kysymys!!! :)
Hauskaa lukea noita mietteitä elämän järjestämisestä :). Keskimmäinen lapsistani oli siellä Uudessa Seelannissa pari vuotta sitten. Piti olla ainakin vuosi. Tykkäsi kovasti.Tuli kumminkin takaisin reilun kolmen kuukauden päästä. Osti purjeveneen. Suunnitteli matkoja. Reissusikin. Ja arvaa kun lähti eilen kohti Honningsvågia (lentokoneella eikä veneellä) kalastajaksi. Se oli kuulemma unelmien täyttymys. Saa nähdä kuinka kauan sitä kestää :). Ja äiti on aivan vihreänä kateudesta.
Oikein hyvää eloa teille sinne toiselle puolelle palloa! Toivottavasti kumminkin nähdään pian :).
No näitä mietteitä riittää! Nyt kun muksut ovat vielä näin pieniä ei tarvitse edes miettiä koulua sun muita, vaan pikkuiset kulkevat hyvin mukana. Kyllä me täältä Norjaan tullaan. Olisi vain ihanaa löytää tapa miten elämän Norjassa voisi jollain tapaa yhdistää ainakin yhteen näistä meidän rakkaista paikoista, Uusi-Seelanti nyt viimeisimpänä!
Keväällä kun olin Lofooteilla silloinhan itselläkin vilahti mielessä kalastajan ammatti, en yhtään ihmettele että teillä keskimmäinen on lähtenyt pohjoiseen toteuttamaan unelmaansa! Mielenkiinnolla kyllä kuulisin että onko se sitten se unelmien täyttymys vai keksiikö hän jotain muuta! :)
Ihana Uusi-Seelanti! Haluan ehdottomasti takaisin vielä jonain päivänä. Aussit ja NZ ovat kyllä molemmat nettiyhteyksien kehitysmaita. Suomessa on tottunut niin hyviin yhteyksiin, ettei oikein ymmärrä miten siellä pelittää niin surkeasti. Itse olin ausseissa 2006, eikä asiaan ole vieläkään saatu parannusta näköjään…
Toivottavasti pääset vielä takaisin, nyt itsellä on sellainen olo että tänne tullaan takaisin heti ensi vuonna, mutta kunhan kotiin päästään niin maailma saattaa taas näyttää vähän erilaiselta! :) Ja kyllä, on meitä Pohjoismaissa hemmoteltu hyvillä nettiyhteyksillä!!!
Haha, ihana asenne! Mä oon niin samanlainen, ensimmäisenä iltana saatan haluta kotiin ja jo aamulla jäädä loppuiäksi -elämässä pitää olla hieman spontaani! Jännityksellä odottelen teidän Strömsö -stooreja :D
Juuri näin, pieni spontaanisuus tekee elämästä mielenkiintoista! Ja Strömsö-stoorit löytyvät jo linjoilta :)