Samalla kun talvi näyttää vähitellen ja vihdoin saapuvan Suomeen, miten olisi pieni surffimatka? En kuitenkaan ottaisi suunnaksi trooppista Balia tai hiljalleen viilenevää Portugalia, vaan talvisen Norjan.
Kun mieheni syksyllä haaveili uusien kulmien koluamisesta Norjassa, minä heitin ehdotukseksi surffimatkan länsirannikolle. Ja ei mennyt kuin hetki ja reissupaku lähti hiljalleen kohti rannikkoa tutkien samalla Norjan upeita kansallisteitä.
Mutta ennen kuin siirrymme pikkiriikkiseen jyrkkien kallioseinämien vartioimaan Hoddevikan kylään, muutama sananen Matkamessuista.
Ne alkavat… torstaina! Minä suuntaan kohti Helsinkiä jo tänään, ja perjantaille asti ohjelmaa riittää Nordic Blogger’s Experience projektin mukana. Mutta arvatkaas mikä jännittää eniten? Perjantai. Silloin käväisen Messuilla Iskelmäradion suorassa lähetyksessä Satu Kotosen tentattavana klo 14:00, ja Blogger’s Loungen lauteilla haastateltavana klo 17:00, aiheena, ei mitenkään yllättäen, “Miten bloggaaja ja matkailija hyödyntää Instagramia?”.
Blogger’s Loungessa haastateltavina ovat myös muuten lauantaina klo 13:00 Kaukokaipuun Nella, ja sunnuntaina klo 13:00 La Vida Loca 2.0:n Sari.
Mutta Hoddevik. Ystäväni vinkkasi meille tästä pienestä kylästä, minkä kapea kiemurteleva tie halkaisee melkein huomaamatta ja vie aivan Atlantin rannalle. Kylä on sekoitus uutta ja vanhaa. Hoddevikan maatilat ovat siirtynyt sukupolvelta sukupolvelle satojen vuosien ajan, ja siinä missä tämä nykyinen sukupolvi on lähtenyt jännittävämpien mahdollisuuksien perässä kaupunkeihin, kylään on asettunut uusi muualta tullut nuori sukupolvi.
En tiedä miten surffarit ensin löysivät tämän eristäytyneen lahdenpoukaman enkä tullut edes kysyneeksi, mutta samalla tapaa kun he nyt etsivät isompia ja parempia surffipaikkoja tutkien rannikkoseutuja veneineen, Stadlandetin Hoddevik mikä sijaitsee hieman Ålesundia etelämpänä, varmaankin löydettiin.
Kylässä toimii nykyään kolme surffikoulua ja me pysähdyimme katsastamaan meille suositellun Stad Surfing-koulun. Tarkoituksena oli majoittua reissupakussamme mutta kun meidän koko konkkaronkan nähdessään paikassa juuri aloittanut tyttö kyseli majoittautuisimmeko heillä, me päädyimme vastaamaan varovaisesti ”ehkä”. En ollut varma onko surffitalo paras paikka perheelle jonka aikatauluista osittain määräävät vastasyntynyt pieni mies ja parivuotias mini, mutta osuimme kylään hiljaiseen hetkeen ja jos viikonlopun juhlavieraat eivät olisi täyttäneet taloa ensimmäisen yön jälkeen, olisimme varmasti jääneet pidemmäksikin aikaa.
Entä se surffi?
Eipä siitä tullut mitään. Melkein olemattomat aallot eivät saaneet meitä vakuuttuneiksi alkusyksyn kylmenevissä keleissä ja sen sijaan me fillaroimme ylös ja alas kylän ainutta raittia, otimme testiin Stad Surfing – koulun aidassa käyttäjiään odottavat long boardit ja kuljeskelimme rannalla. Yöllä myrskyn riepoessa reissupakuamme ja kuunnellessamme sadepisaroiden iskeytymistä pakun kattoon ja kylkiin, me sulattelimme paikallisilta kalastajilta saamiamme rapuja. Heillä kun niitä oli kuulemma liikaa.
Mutta juuri nyt, talven kylmimpinä kuukausina Hoddevikassa surffataan. Tai ne jotka ihan oikeasti osaavat surffata surffaavat. Me muut odottelemme kevättä ja syksyä, kesällä Hoddevikassa nautitaan lähinnä auringosta mahdollisesti miniaaltoja testaillen.
Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle, palailen torstaina blogin pariin Matkamessutunnelmista ja toivottavasti myös näemme siellä! ♥
7 Comments
On kyllä taas niin upeita maisemia! Oletko muuten nähnyt Finnsurf-leffan? Siinä surffaillaan jo aika hyisissä vesissä…
En ole nähnyt kyseistä leffaa mutta kuullut siitä kyllä olen. Norjan pojat (ja ehkä tytötkin) tekivät North of the Sun – leffan joka olisi muuten pitänyt linkittää, palelee jo kun katselee tuota traileria!
http://vimeo.com/ondemand/northofthesun
Wau, mutta todellakin hrrrrrrrrrr……
No niin, nyt on sitten tiedossa minne ainakin mennään seuraavalla Norjan reissulla! :) Kävimme viimekertaisella sateisella Lofoottireissulla lofoottien surffirannalla, mutten kuollaksenikaan muista sen nimeä. Kovasti oli sielläkin surffikouluja, mutta aallot eivät tuolloin olleet kovinkaan suotuisat.
Tuo toinen puolisko käski kysyä, että oletteko rakentaneet reissupakun sisätilat itse (siellä ilmeisesti on jonkinlaista matkailuautoon kuuluvaa rakennelmaa)? Meillä edelleenkin elää unelma tuosta omasta reissupakusta ja tässä reissun päällä on tullut kehiteltyä vaikka minkälaisia unelmamatkapakuja… :) Toinen puolisko on suunnitellut rakentavansa sisustat itse..
Suosittelen kyllä EHDOTTOMASTI, kesä on kuulemma tuolla aivan ihanaa aikaa, varsinkin jos sää suosii, mutta silloin on harvemmin minkäänlaisia aaltoja.
Elikkä tuo paku on niin pitkä, että siinä voi helposti olla kolme riviä istuimia ja sitten vielä sänky takana. Mieheni käyttää sitä työhommissa myös, eli mitään suurempia rakennelmia siellä ei ole paitsi takatilan ”koroke” minkä päällä patja on ja alle mahtuu tavarat. Yleensä reissaamme niin että keskimmäinen penkkirivi on poissa niin että siinäkin on hyvin tilaa, fillarit kulkevat sitten siinä keskellä ja kun leiriydymme ja jos keli on huono tai ulkona on paljon itikoita, kokkailemme siinä. Eli meillä on jämäkkä retkikeitin joka kulkee mukana mutta sitä ei ole mitenkään pistetty kiinni pakuun. Sänky, eli patja siellä korokkeella on koko ajan käyttövalmiuksissa. Pitäisikin tehdä reissupakun kunnollinen esittely, mutta se on talvilevolla tällä hetkellä Sloveniassa ja mieheni on uhkaillut että paku pysyisi siellä ensi kesän…. Saa nähdä!
Kaunista, mutta sen verran hyistä, että ei kiitos! Eihän sitä tosin tiedä, miten lujaa siihen surffiin taas intoutuis, kun pääsis lämpimiin vesiin testailemaan… Eikä malttais enää vedestä pois olla lainkaan. ;) Intiassa olin jo lähellä, muttei silloinkaan sattunut aaltoja olemaan, ja matkan oli jo jatkuttava.
Joo, kyllä meilläkin nyt tuli kylmyys vastaan, vaikka JOS olisi ollut aaltoja niin motivaatiotakin olisi ehkä ollut enemmän. Irlannissa on ainakin tullut surffailtua vaikka lämpötilat eivät ole olleet optimaalit, äkkiä sitä lämpenee kun pääsee liikenteeseen :)