Uudenvuodenpäivä ei meinannut alkaa lainkaan, joelta noussut sumu kietoi laakson ja kotimme tiheään vaippaan, mitä vastassa taivaalta tervehti harmaa pilvien peitto. Tämä oli talven viimeinen tilaisuus pakata mini pulkkaan, pieni mies rintareppuun ja ruksata mikroseikkailuiden listalta kohta yksi: “overnight skiing trip to a cabin”.
Tapamme mukaan lähdimme vuorille aivan liian myöhään päivästä ja väärillä välineillä, ja reissusuunnitelmakin oli, no, hieman hätäinen. Tällä kertaa pidimme kuitenkin riman tarpeeksi matalalla ja hiihtoreissun pituus DNT:n (Den Norske Turistforening, elikkä Norjan “Suomen Latu”) mökille olisi vain kilometri. Hangessa.
Innostuin kesällä mikroseikkailuista. Pienistä ja vähän isommista reissuista lähimaastoon. Näitä me olemme tehneet paljon ennenkin tämän termin ilmaantumista blogiini, muksujen kanssa ja ilman, mutta suuressa kunnon “verta, hikeä ja kyyneliä” outdoor-seikkailun kaipuussa tämä Alastair Humphreysin konsepti sai jollain tasolla tuon kaipuun tyyntymään. Tai ainakin rauhoitettua hetkeksi. Tosin siinä missä Alastair viettää 24 tuntia ulkona, ilman telttaa, me hiihdämme autiotuvalle missä takkapuut löytyvät liiteristä ja hellassa on kaasua, koko pesueen kanssa yöreissuille.
Tänä vuonna meillä kävi tuuri. Vaikka vuoriylängölle ajaessa vastassa oli vain iso, rauhallisesti hommiaan tienlaidassa hoitava hirvi, me emme olleet vuoden ensimmäiset joilla oli ollut sama suunta läpi hangen. Painavan pulkan kanssa ja ihan perinteisillä murtsikkasuksilla matkasta ei olisi tullut mitään, mutta nyt, jo tehtyjä lumeen piirtyneitä syviä uria seuratessa matkanteko onnistui jo katoavassa päivänvalossakin.
Vetåbua. Käännös vasempaan ja meidän mökille. Paikalla ei selvästikään ollut ketään muuta, eikä ollut käynyt edes hetkeen, sillä viimeiset sata metriä olivat reissun hitaimmat, ladun uria uurtaessa.
Me pistimme oman leirin pystyyn mökin olohuoneeseen missä takkatuli ja kynttilät pian valaisivat ja levittivät lämpöä kauan kylmänä olleeseen rakennukseen, samalla kun minä lämmittelin edellisen päivän lasagnea otsalampun valossa keittiön puolella ulkovaatteissa. Ja täydensin halkolaatikkoa rämpimällä juuri reiden alle ulottuvassa hangessa liiterille ja takaisin.
Pieni hymynkare taisi olla huulilla koko ajan. Mikroseikkailujen osa yksi oli TÄSSÄ, pieni seikkailu mistä me aikuiset nautimme täysillä, onnistui erinomaisesti ja ongelmitta näinkin pienten muksujen kanssa.
Päivän viimeistenkin valonsäteiden ollessa jo kauan kadoksissa me kaikki kömmimme makuupussien ja peittojen alle siinä iltakuuden maissa, mieheni kaivoi esiin iPadin ja naureskelimme kuinka pian, heti tämän elokuvan jälkeen olisimme unessa. Ja hiihtäisimme takaisin autolle aikaisin ennen auringonnousua.
Aamukolmelta kun vielä hikoilin ja kiroilin myöhäistä saapumistamme ja innokasta mökin lämmittäjää lämmitystä, taisimme oivaltaa tämän reissun tärkeimmän oppitunnin. Ei sinne mökille kannata saapua ajoissa vain valon takia. Lämmin, ei kuuma tai kylmä, mökki on aika ehdoton jos haluaa nukkua lainkaan yöaikaan…
DNT:stä juttua lisää löytyy mm. tästä “Hiihtoreissu Jotunheiminissa” postauksessa. Mökkejä on kolmea eri tasoa, me yövyimme ns. “itsepalvelumökissä” mistä löytyy kaikki tarpeellinen kuten polttopuut, keittiöliesi kaasulla ja perus-keittiötarvikkeita. DNT:n jäseniltä yöpyminen näissä mökeissä maksaa NOK 220 (26€), ei-jäseniltä NOK 325 (39€). Mökit ovat lukittuja, mutta avaimen saa NOK 100 (12€) panttia vastaan jatkuvaan käyttöön.
Ja ennen kuin poistun linjoilta. Mondo-lehteä lukeva Hetta P. Jos satut täällä käväisemään, et tiedäkään minkälaisen kestohymyn, riemun ja muutenkin vain yleisen mielettömän hyvän fiiliksen saitkaan aikaan lehteen lähettämälläsi kommentilla. KIITOS!
6 Comments
Satu, sä oot niin inspiroiva näiden mikroseikkailujesi kanssa! Nämä ovat juuri niitä, joihin aion tänä vuonna panostaa itsekin täysillä, ja näistä postauksista ei tule kuin into lähteä ulos.
Ihana mahtava mikroseikkailu, toivottavasti ensi kerralla tulee unikin. (;
Nella, kiitos IHANASTA kommentistasi, piristit kyllä aivan mielettömästi tätä sateen ja rännän sekaista päivää! Ja näistä seikkailuista aina oppii, vaikka aina ei opeista ole tullut otettua vaarin… :)
Tuli pieni vilunväre kun katsoin näitä kuvia, mutta viimeinen kuva kyllä lämmittää :) Niin ihana tunne, kun pääsee pakkasesta sulattelemaan kohmeisia varpaita takkatulen ääreen…Kesällä mikroseikkailut ovat nin vaivattoman helppoja ja talvella saa vähän pähkäillä, että miten pysyä lämpimänä. Onneksi on tuollaisia erämökkejä!
Ihan totta, talvella joutuu suunnittelemaan hieman enemmän kuin kesällä, varsinkin kun nuo muksut ovat matkassa. Itse sitä vielä kärvistelee hetken, mutta nuo pienet tarvitsevat lämpöä. Ja ihan kohtahan meillä alkavat kesäseikkailut Uudessa-Seelannissa!! :)
Tuo on just niinkuin meidän mökki! Sinne on tehty monta hienoa mikroseikkailua vuosien varrella :) hiihtää voi tieltä viis kilsaa tai mennä veneellä rantaan.
Ja mökkeilyssä on aivan oma säväys keskitalvella pimeässä kynttilöineen! Ei ainakaan hyttysiä :p
Oi, varmasti ihana paikka!! Välillä täällä tulee ”omaa” mökkiä ikävä, mutta onneksi näitä DNT:n mökkejä riittää ja aina voi vaihtaa kohdetta. Ja Norjassa mökki-kulttuuri on myös kovin vahvaa ja ystävien perheillä mökkejä riittää myös missä tulee vuoden mittaa aina käytyä.