Varoitus: Tiedossa KUVAÄHKY Lofooteilta!
Onkohan vappuhuumasta jo selvitty siellä rakkaassa kotimaassa (ketkä nyt Suomessa olettekin)? Täällä Norjassa eilinen oli lähinnä vapaapäivä monien muiden toukokuun vapaapäivien joukossa, ja me juhlistimme päivää polskuttelemalla paikallisessa uimahallissa ja ulkoilemalla ei-niin-keväisessä säässä. Eli kovin villillä vapulla ei täällä voi kerskua…
Päädyin, taas kerran, pläräämään läpi muutaman viikon takaisen Lofoottien reissun kuvia ja ei tämä kytevä ihastuksen poikanen katoa sitten mihinkään, ja mieli palaa pohjoiseen. Minkähänlaista olisi elo vaikka ihan kausiluontoisena kalanaisena? Meidän pohjoisen kalamies voisi ehkä antaa vinkkiä! :) Reissu takaisin pohjoiseen onkin nyt alustavasti kirjattu kalentereihin kesän lopulle, vähän vielä pohdimme lähteekö matkaan mukaan reissupaku, vai luotammeko junan ja julkisten kulkuvälineiden voimaan.
Yritin harrastaa jonkinasteista itsesensuuria käydessäni läpi näitä kuvia, mutta kyllä näitä aikamoinen kasa joka tapauksessa kertyi. Tervetuloa mukaan virtuaalimatkalle pohjoiseen!
Lofooteilla oli lähtemässä käyntiin kalan kuivatuskausi, ja näitä kuivumassa olevia kaloja löytyi joka kulman takaa. Niin heti majapaikan ikkunan ulkopuolelta, kuin ”yleisestä katukuvastakin” ja ihmisten parvekkeilta.
Reissun päivät olivatkin sitten upeita, auringonpaisteisia talvipäiviä, sillä Lofooteilla oli enemmän lunta kuin viimeiseen 40-vuoteen oli nähty. Matkan pitikin olla ”kevätmatka Lofooteille”, mutta talveksi se muuttui muutama viikko ennen reissun alkua!
Reissuni Lofooteille oli kiireinen työmatka, ja lähinnä me istuimme bussissa tiuhaan tahtiin tehtyjen valokuvapysähdysten ja majapaikkavierailujen lomassa. Näitä kuvia ei harmi kyllä saanut tähän tämän suuremmalla, mutta toivottavasti kuvista välittyi ainakin jollain tavalla se taika, joka pitää meikäläistä edelleen pauloissaan!
Muutamia edellisiä Lofoottien otoksia voi muuten käydä katsomassa aamukuvien ja Instagram-kuvien muodossa myös!
8 Comments
Pohjoisen valo on hyvin läsnä kuvissasi, päivät pitenevät aina keväällä niin kovalla vauhdilla ettei perässä pysy.
Ottakaa ihmeessä reissupaku ja mikäli eksytte tänne asti ottakaa yhteyttä niin laitan grilliin tulet.
No varmasti, valoa riitti jo tuollakin reissulla! Ja ehdottomasti laitan viestiä kun tiedän tarkemmin suunnitelmista :)
Hienoja kuvia! Pohjoisessa kieltämättä on taikaa! Itse asun vielä Lofoottejakin pohjoisempana, Tromssassa. On kiinnostavaa lukea blogistasi elämästä Norjassa (:
Kiitos Elina! Ja täytyypä laittaa blogisi tuonne minun ”norjasta bloggailevien suomalaisten” listoille, olen käynyt kerran Tromssassa ja se oli kyllä mahtava paikka! Ja kiva kun kävit täällä kommentoimassa :)
Vaikka en enää yhtään kaipaa talvea, niin täytyy myöntää, että kauniita kuvia kyllä! :-D
Sama täällä! Toivottavasti talvi on nyt ihan oikeasti ohi, viikonloppuna tuli vielä lunta mutta eilen mittari kohosi täällä meillä jo melkein kahteenkymppiin! Auringossa tosin… :)
Onpas mahtavia Lofoottikuvia. Mekin siellä pistäydyttiin. Hienoa olla vapaalla ja katsella Henningsvärin kiipeilykoulun majatalon terassilta kun muut tulivat mereltä satamaan :) Kausinaisen kalanaisen ura ei olisi hassumpi. Vaikkapa kiihkeä turskasesongin kolme kuukautta joulusta pääsiäiseen. Jos hyvissä ajoin kyselee niin hommia löytyy. Sitten on näitä siimansyötityksiä lähes ympäri vuoden. Siinä työssä on urakkapalkka , halpa asunto ja ilmainen kalaetu. Hih jos kiinnostaa niin kysy vaan . Tämä on katoavan kiehtova maailma jollaista ei monessa paikkaa tapaa. Ainoastaan Islannissa, Fär-saarilla ja hieman myös Grönlannissa harjoitetaan rannikkokalastusta tällaisessa muodossaan. Muualla mennään suurten valtameritroolareiden johdolla.
Kiitos Lauri! Muistankin upean aamupala kuvasi Facebookissa Henningsväriltä, me toivottavasti palailemme sinne syyskuussa… :)
Soitin juuri miehelle Italiaan ilmoittaen tuosta turskasesongin ajankohdasta. Puolitosissani. Hieman on levoton olo, kuten olen maininnut, täytyy katsoa mitä keksitään.