Suomen suurin matkablogiyhteisö

Miksi pitää aina reissata?

Näitä blogeissa kulkevia ja kiertäviä haasteita, tunnustuksia ja muita mainintoja on aina ihana saada. Innostun yleensä täysillä, ja kuinkas sitten käykään. Vastailen niihin ihan pirun myöhään, siinä vaiheessa kun muut ovat siirtyneet jo seuraaviin aiheisiin. Mutta tätä haastetta en halunnut ohittaa, vaikka parasta ennen päiväys alkaa olla aika kaukana menneisyydessä…

Mikä saa sinut matkustamaan ja mikä jäämään kotiin, haastoi Friolandian Eveliina taannoin (= jotain kuukausia sitten). Aihe on pyörinyt mielessä paljonkin, varsinkin kun kommenteissa välillä on tullut kyselyä siitä miten voi koko ajan olla reissussa. Tai paremminkin – miten siihen VOI olla varaa. Tässä ainakin jotain vastauksia näihin kysymyksiin.

Matkustus elämäntapana. Joskus matkustamisen ja jokapäiväisen elämän raja on hieman häilyvä, varsinkin kun sekä mieheni että minä teemme molemmat töitä matkailualalla. Kalenterit on kaivettava esiin harva se hetki jotta yhteistäkin aikaa, samassa maassa, löytyisi riittävästi ja että meidän minilläkin olisi suurimman osan ajasta seurana joko ”papa” tai äiti. Tähän asti homma on luistanut hyvin, kiitos tosin kuuluu myös reissaaville isovanhemmille joiden perään mini on nyt kysellyt tiuhaan tahtiin sen jälkeen kun he viettivät täällä viikon minun ollessa pohjoisessa ja miehen etelässä.

Italia, aamupala ja työsähköpostien tarkastus. 

Matkustus elämantapana I @SatuVW I Destination Unknown

Koti maailmalla. Jos tuo matkustamisen ja muun elämän raja on häilyvä, niin on kyllä ”koti” sanan määritteenkin. Kotimme on täällä Norjassa. Mutta puhun silti aina kotiin palaamisesta kun olen tulossa Suomeen. Ystävät Irlannissa kyselevät koska olen tulossa ”kotiin”, Sloveniassa odottaa myös koti joen rannalla ja miehen alkuperäisestä kotimaasta Englannista on tullut itsellenikin tavallaan koti. Olo ei silti ole juureton tai koditon, ne juuret ovat vain levittäytyneet hieman laajemmalle kuin Kangasala-Tampere-Helsinki akselille.

Parasta Suomessa…?

Parasta Suomessa - karjalanpiirakka I @SatuVW I Destination Unknown

Ystävät, perhe ja uudet ihmiset. Otetaan suomalainen vaimo ja brittiläis-irlantilainen mies jolla on perhettä vähän siellä sun täällä, ja siinä alkaa olla jo sukulaisia pitkin ja poikin Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Lisätään soppaan vielä meikäläisen vajaa viisi vuotta kestäneet opinnot Irlannissa ja aikaisemmat kodit Ranskassa, Sveitsissä, Englannissa ja USA:ssa, ja kyllähän alkaa olemaan ystäviäkin ripoteltuna sinne sun tänne, joita on tietenkin kiva käydä moikkaamassa silloin tällöin. Lisäksi varsinkin melonnan ja nyt bloggailun kauttakin on löytynyt ihan uusia ihania ihmisiä ympäri maailmaa, jotka pysyvät läheisinä vaikka heitä ei kovin usein näkisikään.

Grilli käy kuumana Kanadan alkusyksyn helteissä. 

Grillihetki melontareissulla Kanadassa I @SatuVW I Destination Unknown

Hiihtoretkellä Norjan maisemissa, eväät maistuvat aina… 

Hiihtoretkellä ystäväporukalla Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown

Virta vie ja joet juoksevat. Vaikka koskimelonta on ollut hieman heikommalla maininnalla täällä viime aikoina, se on se voima joka on liikuttanut monisen vuotta ja aikoinaan toi myös  Norjaan. Kuohuvien koskien kutsu ympäri maailmaa sai aikoinaan lähtemään Suomestakin (vol. 2) ja jättämään silloiset työt urheilumarkkinoinnin parissa. Ja siitähän sai silloin syntynsä myös tämä blogi! Kosket kutsuvat edelleen, mutta varsinkin melontareissut vaativat hieman enemmän suunnittelua tuon pienen vieressäni nyt unissaan naureskelevan minin johdosta.

Lentokone on lastattu – kajakeilla! Melontareissulla Kanadan British Columbiassa. Lähimmälle tielle oli hieman matkaa…

Melontaa Kanadassa I @SatuVW I Destination Unknown

Ja näin taittui matka Ugandassa!

Melontaa Ugandassa I @SatuVW I Destination Unknown

Tuoksut ja maut. Varsinkin täällä Norjassa asustaessa tulee välillä kova ikävä ruokaa. Ikävoin maistuvia (ja tuoreita) vihanneksia, kattavaa valikoimaa ruokakaupoissa ja mielenkiintoisia kukkarolle ystävällisiä ravintoloita ja kahviloita… Italian ruokatorit taitavat jäädä tänä keväänä väliin, joten muistellaan niitä kaihoisina sitten kuvien muodossa.

Italian ruokamarkkinoilla I @SatuVW I Destination Unknown

Seikkailu. Jokainen matka on tavallaan seikkailu, oli suuntana sitten naapurikylä tai kaukomaat. Viime viikon reissu ihan täällä kotoisassa Norjassa pohjoiseen Lofooteille sai minut niin täpinöihini että mietin edelleenkin että miten ja koska sitä pääsisi takaisin pohjoiseen. Jotain taikaa tuolla napapiirin yläpuolella on…

Maisemia Lofooteilta Norjasta I @SatuVW I Destination Unknown

Ja aina ei tarvitse reissata niin kovin kauas… Kuten viime viikon reissu todistaa, ”kotimaassakin” riittää mukavasti nähtävää sekä täällä Norjassa että Suomessa. Innolla odotan muuten jo seuraavaa matkaa tuonne Pyynikin munkkien huomaan. :)

Munkkikahvit-Pyynikilla-Tampereella

Mutta mikä saa jäämään kotiin? Lyhyesti listattuna budjetti, aikataulut, työt ja väsähtäminen. Joskus on kiva vaan olla kotona!

Kustannuksista muuten sen verran että matkustamisen EI tarvitse olla kallista. Pakettimatkoista saa usein pulittaa sievoisen summan mutta majoittuminen meillä sujuu usein ystävien ja perheen luona, reissupakussa, teltassa tai taivasalla. Kuten kerran ajomatkalla Norjasta Etelä-Saksaan…

Matkalla maailmalla I @SatuVW I Destination Unknown

Vähän samaan aiheeseen liittyen, eli matkailu elämäntapana ja kuinka siihen voi olla varaa, kirjoittelin Skimbacon puolella muutama viikko sitten. Tuon artikkelin voi käydä kurkkaamassa tästä.

Hieman pitkähkö postaus, mutta loppuun vielä viisaita sanoja mitkä kolahtavat itselläni kohdalle: “For my part, I travel not to go anywhere, but to go. I travel for travel’s sake. The great affair is to move.” – Robert Louis Stevenson.

Ja haastehan kuuluu laittaa eteenpäinkin, joten Pingviinimatkalaiset ja Teea, olkaa hyvä! 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Matkantekijätär 20.04.2013 at 10.30

    Moi, ei liity varsinaisesti tähän postaukseen mitenkään, mutta tuossa yhdessä kuvassa olevat parsat… Eilen kokkasin niitä kaverilleni ja tarkoitukseni oli käydä ostamassa myös valkoista parsaa vihreän lisäksi. Kuvittelin pienessä mielessäni, kuinka siellä kaupan hyllyllä on niitä laaja valikoima ja näin silmissäni ne paketitkin. Sitten menin kauppaan, jossa ei ollut parsan parsaa ja tajusin, että olin mielikuvissani ollut kaupassa Saksassa! :D Oli aika voittajafiilis, kun tämän totesin.

    • Reply satuvw 21.04.2013 at 9.22

      Ha ha…. :) Aika mahtavaa! Täälläkin on parsat tulleet kauppoihin, mutta ne näyttävät samoilta ”nahistuneilta” parsoilta mitä siellä hyllyssä on ollut koko talven. Hmm. Taitaa jäädä parsakausi kokematta tänä vuonna!!

  • Reply Heli 20.04.2013 at 21.36

    Pitää taas puuttua lempivalitusaiheeseeni eli norjalaisiin ruokakauppoihin. Tänään pysähdyin vilkaisemaan kauppaa, jonka ohi olen yleensä juossut kovaa vauhtia (bussiin tai junaan). Se oli etninen ruokakauppa, ja voi sitä vihannes- ja hedelmävalikoimaa – kaiken muun lisäksi tietenkin. Jos teiltäpäin löytyy vastaava ”maahanmuuttajakauppa”, niin suosittelen poikkeamaan. Nämä kaupat tuntuvat usein olevan vähän sivussa parhailta liikepaikoilta, joten niitä pitää erikseen etsiä.

    • Reply satuvw 21.04.2013 at 9.25

      Sama kuuluu muuten myös omiin lempivalitusaiheisiini. :) Lillehammerissa on muutama etninen kauppa, ja ne ovat aika hyvin kävelykadun varrella. ”Kaupunkiin” tulee vaan harvemmin lähdettyä, mutta niistä saa kyllä monipuolisemmin tuotteita kuin noista peruskaupoista. Pitäisikin lähteä katsomaan löytyisikö sieltä tuoretta parsaa!! Ollessani Oslossa kielikurssilla kolmisen viikkoa asuin ystäväni luona jonka naapurissa oli aivan mahtava ”maahanmuuttajakauppa”. Vihannes- ja hedelmävalikoima oli kuin eteläisessä Euroopassa konsanaan ja muutenkin hieman erikoisempia (norjalaisittain) tuotteita löytyi aina hyllyltä.

  • Reply kalamuija 21.04.2013 at 0.21

    Kiva postaus:) Ja toi on tosiaan teille elämän tapa. Mäkin tykkään reissata, mutta en pakata enkä pestä sitä pyykkiä reissun jälkeen. Miten sulla nämä hommat?

    • Reply satuvw 21.04.2013 at 9.27

      Kiitoksia!! Pyykit ei haittaa, itse asiassa siinä pyykkien koneen laittamisessa on jotain ”terapeuttista”, näkee työnsä jäljet kun pyykkikoppa tyhjenee. Eri asia on sitten pyykkien lajitteleminen ja silittäminen sen jälkeen kun ne ovat kuivaneet. Argh…. En myöskään ole suuri pakkaamisen fani, mutta se vielä menettelee. Pahinta on kotiinpalatessa laukkujen tyhjentäminen. Mieheni tekee sen yleensä heti, minä vitkuttelen niin kauan kuin vaan pystyn (nimimerkillä vihdoinkin Lofooteilla olleet kamat on paikoillaan!).

  • Reply Amanda 21.04.2013 at 8.31

    Kiva postaus tosiaan! Täytyis muistaa usemmain lukea tuota sun Scimbaco-blogiakin.:) Heh, tuli tuosta kalamuijan kommentista mieleen: itse kun hoidan reissuilla pyykit paljolti nyrkkipyykkinä tai muutoin jotenkin vähän säätäen, on jopa kivaa, kun kotiin tullessa saa taas nauttia sellaisesta luksuksesta kuin pesukone.

    • Reply satuvw 21.04.2013 at 9.30

      Kiitos Amanda ja minne olet kadonnut!? Olen yrittänyt etsiä blogiasi mutta turhaan (tai ainakaan kirjoitusten kera) :( Ja kuten tuossa Kalamuijan kommenttiin sanoin, pyykit ei haittaa täälläkään, se on vaan se kassien ja laukkujen sisältöjen järjestely mikä tökkii…. Muuten Skimbacon puolella kirjoittelen tällä hetkellä noin kerran kahdessa viikossa, äitiyslomalla oli aikaa tuottaa tekstiä viikoittain, mutta nyt on hieman tahti sellainen töiden kanssa etten ehdi tuon enempää. Ehkäpä joskus taas :) Mutta tervetuloa sinnekin puolelle!!!

  • Reply eve 21.04.2013 at 11.36

    Hyviä ja mielenkiintoisia vastauksia! :) Olis kyllä itse pitänyt suuntautua hieman eri alalle… Tosin eipä se kai myöhäistä vieläkään olisi…

    • Reply satuvw 21.04.2013 at 11.54

      Kiitos! Ja ainahan voi tosiaan vaihtaa alaa… :) En itse koskaan opiskellut matkailualaa, mutta monet työtehtävät ovat ”universaaleja” alasta riippumatta. Ja vaikka tästä alasta nautinkin, niin välillä on kyllä ikävä takaisin urheilupuolellekin…. :)

  • Reply Uusi Aamu 22.04.2013 at 16.23

    Miten olikin mennyt ihan ohi tuo sun Lofoottien matka…no onneksi näin ne kuvat… Mahtavalta näyttää! Mun piti aikoinaan lähteä sinne suunnalle töihin, mutta sitten tie veikin muualle päin maailmaa. En kadu, mutta silti Lofooteille on vielä joinain päivänä päästävä! :)
    Tämäkin postaus oli muuten hyvä. Itse mietin, että jos olisikin töissä, jonka vuoksi matkustaisi niin paljon niin ehkä tämä jatkuva polte lakkaisi. Mutta mistä sellaisia töitä sitten mahtaakaan löytää…Ja lakkaisiko tämä polte kuitenkaan…

    • Reply satuvw 23.04.2013 at 18.52

      Kuvia Lofooteilta myös tulossa lisää, ei hätää!! :)

      Ja ei se polte laka… Pahenee vaan kun tekee koko ajan matkailun parissa hommia. Saa aina lisää uusia virikkeitä paikoista missä haluaisi käydä. :)

  • Reply Aurore 25.04.2013 at 15.37

    Mikä saa matkustamaan – minulla on lyhyt ja ytimekäs vastaus siihen: uteliaisuus! On valtavan kiehtovaa nähdä, miten erilaista (ja pohjimmiltaan samanlaista) elämä eri puolilla maailmaa on. Siihen ei vaan kyllästy :)
    Ja toisaalta olen ihan samaa mieltä siinä, että aina ei tarvitse niin kauaskaan lähteä, läheltäkin löytyy aina nähtävää.

    • Reply satuvw 26.04.2013 at 7.26

      Eipä sitä olisi oikeastaan paljon tuon paremmin voinut sanoa!!! Tiivistit oikeastaan kaiken sen mitä halusin sanoa yhteen sanaan :)

    Leave a Reply