Melontareissut vievät meidät yleensä vuorien tai kukkuloiden keskelle, mutta viime viikolla kävikin toisinpäin. Lähdimme vuorilta ja päädyimme Bavarialaiseen urbaaniin pikkukaupunkimaisemaan Plattlingiin, lähelle Tšekin tasavallan rajaa.
Plattling kuuluu kohteisiin mihin en muuten lähtisi leiriytymään outdoor-elämyksiä hakiessa. Vai miltä kuulostaa majoittautuminen joenrannassa radanvarrella, missä junaradan ympärivuorokautinen tiheä liikenne pitää heikkounisimmat varmasti hereillä yöt ja päivät?
Puitteistaan huolimatta paikka on aivan mahtava freestyle-melontaan. Pakussa kulkevan kodin saa parkkiin aivan kosken viereen ja meloa voi niin paljon kun sielu sietää tai kroppa kestää. Yleensä kosken rannalla törmää myös vanhoihin tuttuihin ja uusiin ystäviin joten sosiaalinenkin puoli on kunnossa. Lisäksi viimevuotisten freestylemelonnan MM-kisojen jäljiltä kaupunki jätti muutaman päivittäin siivottavan vessan kosken viereen melojia varten, joten peruspalvelutkin löytyvät paikalta.
Mini ihmettelee että mitä se äiti oikein siellä vedessä hosuu ja huitoo
Volttiharjoituksia kajakin kanssa
Koskella käy muitakin kuin melojia
Reissutunnelmiin sopien meidän matka jatkuu taas huomenna, nyt suuntana on pohjoinen ja koti Norjassa. Siltä varalta että blogi hiljenee nyt muutamaksi päiväksi, hyvää viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle ja seuraavan kerran kuullaan mahdollisesti lumen keskeltä!
11 Comments
Aivan huippu postaus! Siis, tällanen lyhyt ja ytimekäs, mä jotenkin tykkään tällaisista (vaikka luenkin kaikki pitkät yhtä innolla) tosi paljon. Ja tuo kuva missä mini tuijottaa mammaa on ihan huikea :D Ja sun meininki siellä joessa on ihan huikea!
Tää nyt on tosiaan vähän tällanen kysymys, kun laji ei ole tuttu, mutta siis onko teillä joitain muitakin käännöksiä kun se eskimo(?)käännös? Silleen siis, että pää menee veden alle. Tuntuu jotenkin ihan hullulta ja hurjalta :D
Ja ps. mä oon niiiin kade tosta pakusta, siis tuohan on ihan huikea! En tajunnut, että teillä on noin hienosti siellä kaksi tasoa ja kaikki. Parasta!
Munkin mielestä melonta on hieman pelottavaa just sen takia, että jos kääntyykin veden alle, niin miten ihmeessä sieltä pääsee (paniikissa) pois! Mun äiti ja isä harrastaa jossain määrin melontaa ja pakottavat joskus aina mutkin kokeilemaan. Mut en kyllä lähtis tyyntä järveä extrememälle kierrokselle :D
Ja Heidi, muistan vielä itsekin kun aloin melonnan ja kuinka pelottavaa kaatuminen oli. Tai sieltä kajakista poistuminen kun se oli ylösalaisin… Paniikki ei kyllä ollut kaukana! Molempia treenattiin alkuunsa uimahallissa ja tasaisella vedellä, ja nopeasti siihen sitten tottui. Ja kunhan eskimot lähtevät pyörimään niin kaatumisessa ei enää ole oikeastaan mitään pelottavaa. Kunhan ei kaadu paikassa missä ei pidä kaatua… :) Hauskaa että vanhempasi muuten melovat! Ja tyynessä järvessä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta minä melon mielummin paikoissa missä virta vie. Ei tarvitse rehkiä ihan niin paljoa… ;)
Nyt sait kyllä ison hymyn huulille, kiitos ihanista huikea/huippu kommenteista!! :) Itsekin tykkään kovin lukea lyhyehköitä postauksia, vaikka välillä on kiva kirjoitella & lukea pidempiäkin tarinoita. En tiedä onko tällä taas jotain tekemistä kärsimättömyyden kanssa, mutta melkein mielummin sitä lukee vähän kerralla ja usein, kuin ison jättipostauksen sillon tällöin.
Ja melonnasta, eskimokäännös on yleisesti ottaen se minkä joudut tekemään silloin kun kaadut (eli käännyt pää kohti joenpohjaa), eli olet mokannut. :) Freestylemelonnassa idea on se, että teet erilaisia ”temppuja” koskessa, ja kisoissa näillä eri tempuilla on eri pistemäärä. Vaikeammista liikkeistä saa enemmän pisteitä ja helpommista vähemmän, ja tietyssä ajassa yritetään saada mahdollisimman paljon pisteitä kasaan. Monissa näistä liikkeistä mennään ylösalaisin ihan tarkoituksella, kuten tuossa voltissa. Harmi kun ei otettu koskessa tällä kertaa videota, siitä olisi saanut paremman käsityksen siitä mikä homman nimi on. Freestylemelonnan liikkeiden nimet kun eivät aina kerro koko tarinaa lajia tuntemattomalle, tuon voltin tai vaikka kärrynpyörän kyllä vielä ymmärtää mutta miltäs kuulostaa space godzilla, helix, phoenix monkey… :)
Ha haa, tuo paku on niin MAINIO! Kuvista ei näy myöskään se että kun yksi penkkiriveistä on otettu pois (niin kuin meillä matkalla), ”ohjaamon” ja sängyn väliin jää tosi hyvin tilaa missä hengailla vaikka vesisateella, ja katon korkeus riittää vaikka seisomiseen.
Siinä. Olipas pitkä kommenttivastaus, tekstiä taisi tulla enemmän kuin itse postauksessa! :)
Täytyy myöntää, että kun luin tuon kommenttini uusiksi niin aika paljon tulee tuotea ”huikeaa” viljeltyä :D Mutta se on niin hyvä sana, ja se kuvailee fiilistä just oikein. Haha!
Ja kärsimättömyydestä se taitaa johtua täälläkin, sillä lyhyet postaukset usein on jotenkin omalla kohdalla toimivin juttu. :)
Sun täytyy ehdottomasti kuvata meille jotain videoo ens kerralla, koska kyllä mua ainakin kiinnostaa kaikki extremelajit ja olis nasta nähdä noita pyörähdyksiä ihan niinkun oikeastikin. :)
Huikea on mahtava sana, ja sitä saa viljellä juuri niin paljon kuin haluaa! :) Täytyypä katsoa jos Italiasta saisi videota aikaiseksi, silloin ei tosin melota freestyleä mutta lasketaan koskia kuitenkin. En uskalla luvata vielä mitään mutta yritys tulee olemaan kova… :)
Wautsi hienolta näyttää!!
Etenkin kun itse olen maailman epäurheilullisin, niin on hienoa, että joku osaa ja uskaltaa tuollaisia juttuja! Huh!
Mukavaa matkaa kotia kohti ja hyvää viikonloppua! :)
:) Kiitoksia Petra Pauliina, pistämme juuri kasseja kokoon ja kohta suunta on kohti lentokenttää. Jee!
:) Kiitoksia Petra Pauliina, pistämme juuri kasseja kokoon ja kohta suunta on kohti lentokenttää. Jee!
Oi Mini.. kattoo, ettæ mihin se mamma sukelsi:)
Hyvaa kotimatkaa ja velkommen til norge:)
Tusen takk, så koselig å være hjemme!!! :)